Kohu-uutinen: EU ei kiellä saunomista!

Tällä viikolla muun muassa Helsingin Sanomat ja Iltalehti kirjoittivat takkojen ja kiukaiden pienhiukkaspäästöistä. Sosiaalisessa mediassa levisi pelkoa siitä, että EU-lippalakkiin pukeutunut tarkastaja tulee mittaamaan tulisijan päästöt ja kantaa kiukaan pihalle, jos raja-arvot ylittyvät. Hyvät saunojat, tästä ei ole kyse!

Tässä tapauksessa EU-lainsäädäntö liittyy tulisijoihin kahdella tavalla. Ensimmäinen on ekologisen suunnittelun näkökulma. Se sama ecodesign, joka säätelee jääkaappeja, kahvinkeittimiä ja viihde-elektroniikan valmiustilaa. Sen tavoitteena on vähentää energian ja luonnonvarojen käyttöä. Yhtenä osana ekologisen suunnittelun direktiivin täytäntöönpanoa on komission asetusehdotus tilalämmittimistä ja yhdistelmälämmittimistä. Tämä asetusehdotus ei kuitenkaan koske kiukaita ja takkoja, koska asetusta ei sovelleta kiinteää polttoainetta, kuten puuta, käyttäviin lämmittimiin. Eikä se edes ole vielä voimassa olevaa lainsäädäntöä.

Toinen näkökulma asiaan on puhdas ilma. Komissio julkaisi joulukuussa 2013 puhtaan ilman toimenpidepaketin. Paketti on koottu kustannustehokkaista keinoista, joilla päästään parempaan terveyden- ja ympäristönsuojeluun, säästetään yhteiskunnan suorissa ja epäsuorissa kustannuksissa, parannetaan talouden tuottavuutta, edistetään innovaatioita ja luodaan työpaikkoja. Tämä on hyvä esimerkki siitä, mitä vihreä talous käytännössä tarkoittaa. Komissio työstää Puhdasta ilmaa Euroopalle –ohjelman uudistusta neuvoston ja parlamentin kanssa, jotta ilmansaasteiden aiheuttamien ennenaikaisten kuolemien määrä saadaan puolitettua vuoteen 2030, kuten tavoitteena on.

Puhtaan ilman pakettiin liittyy kaksi direktiiviehdotusta: keskeisten ilmansaasteiden päästöjen rajoittaminen (päästökatot) sekä päästörajojen asettaminen keskisuurille polttolaitoksille (saunasi tai takkasi ei ole sellainen!). Tähän liittyen Suomen ympäristöministeriö julkaisi keskiviikkona vaikutustenarvioinnin. Siinä muun muassa todetaan, että pienhiukkaspäästöistä merkittävä osa tulee pienpoltosta, eli vaikkapa takoista ja kiukaista. Tässäpä haaste tulisijojen tuottajille: kuinka saada palaminen puhtaammaksi ja polttopuusta kaikki tehot irti!

Joku lukija on varmasti sitä mieltä, että EU puuttuu pikkuseikkoihin. Puhdas ilma ei kuitenkaan ole pikkuseikka, ja huono ilmanlaatu aiheuttaa Euroopassa vuosittain enemmän kuolemia kuin liikenneonnettomuudet! Puhdasta ilmaa Euroopalle –ohjelmassa on laskettu, että ulkoilman pienhiukkaset aiheuttivat vuonna 2000 noin 350 000 ennenaikaista kuolemantapausta Euroopassa. Pienhiukkaset aiheuttavat myös astmaa, sydän- ja verisuoniongelmia ja keuhkosyöpää. Terveyshaitoista aiheutuneet taloudelliset menetykset on arvioitu useiksi sadoiksi miljardeiksi euroiksi vuosittain. Ei siis mikään pikkujuttu nykyisessä taloustilanteessa.

EU:n ilmanlaatustandardit ovat maailman tiukimpien joukossa, mutta voimme silti tehdä enemmän. Ilmanlaadun parantaminen tarkoittaa vähemmän ennenaikaisia kuolemia, alhaisempia terveydenhuoltokustannuksia, vähemmän sairauslomapäiviä ja myös uusia bisnesmahdollisuuksia.

Advertisements

Kalajuttuja liikkeellä!

Muun muassa Yle, Helsingin Sanomat ja Länsi-Savo uutisoivat, että kalatiskeillä täytyy olla esillä myytävien kalojen nimet sekä suomeksi että latinaksi. Tämä pitää paikkansa. Vaatimus perustuu kalastus- ja vesiviljelytuotealan yhteistä markkinajärjestelyä koskevaan asetukseen. Kuten lähes kaikessa EU-lainsäädännössä, Euroopan parlamentti ja neuvosto ovat säätäneet asetuksen komission ehdotuksesta. Kaikissa toimielimissä on myös suomalaisedustus mukana, eli yllätyksenä tämän ei olisi pitänyt tulla.

Vaatimus tieteellisen nimen esittämisestä on herättänyt huvittuneisuutta, mutta sillä on perusteensa. Ehkä vastuullisen kaupan kalatiskillä tai Kuopion torilla ei sekaannuksen vaaraa ole, mutta esimerkiksi tonnikalalajeista osa on uhanalaisia ja silloin kuluttajalle merkityksellistä tietoa on, mikä tonnikala on kyseessä. Lomamatkalla voi olla myös kätevää saada tarkka kalalaji googlattua latinalaisen nimen perusteella. Tavoitteena on myös vähentää petoksia: kalakaupan osapuolilla, niin jälleenmyyjillä kuin kuluttajillakin, on yksiselitteisempi tieto ostettavasta lajikkeesta.

Pakatuissa tuotteissa tieteellinen nimi tulee olla etiketissä tai vastaavassa. Pakkaamattomissa tuotteissa riittää, että tieteellinen nimi on julisteessa, kyltissä tai muussa vastaavassa. Tieteellisen nimenhän voi ottaa myös hauskana knoppitietona; oliko ruokana uunissa haudutettua Salmo salaria vai keitossa Lota lotaa?

Uuden asetuksen myötä kuluttajalle tulee myös kertoa tuotantomenetelmä (esim. pussilohi vai vapaana kasvanut), alue, jolla tuote on pyydetty tai viljelty, pyyntimenetelmä, onko tuote sulatettu pakasteesta ja tuotteen vähimmäissäilyvyysaika. Komissio on julkaissut taskuoppaan, josta uudet merkintävaatimukset voi tarkastaa.

Varo näppejäsi – uunikintaat ja kumihanskat

Keskustelu uunikintaiden “joutumisesta EU:n syyniin” on vellonut pari päivää. Keskustelu liittyy lainsäädäntöön henkilönsuojaimista, joita tällä hetkellä ovat muun muassa kuulosuojaimet, pelastusliivit ja kypärät. Nykyisessä lainsäädännössä varmistetaan henkilönsuojainten vapaa liikkuvuus ja samalla käyttäjien korkeatasoinen suojelu. Henkilösuojaindirektiivissä esitetään perusvaatimukset, joiden mukaisia henkilönsuojainten on oltava, jotta ne voidaan asettaa saataville EU:n markkinoilla. Ne on suunniteltava ja valmistettava direktiivin terveys- ja turvallisuusvaatimusten mukaisesti ja valmistajan on kiinnitettävä niihin CE-merkintä ja käyttöohjeet. Terveys ja turvallisuus ovat perusoikeuksia ja ihmiset odottavat ja vaativat niiden suojelun korkeaa tasoa niin työssä, kotona kuin vapaa-aikana.

Vaikka nykyistä direktiiviä on yleisesti pidetty onnistuneena, jäsenvaltiot ja muut sidosryhmät, kuten kansalais- ja etujärjestöt, ovat laajasti samaa mieltä siitä, että parannuksia voidaan tehdä. Useimmat ehdotetuista parannuksista perustuvat arkikokemuksiin lainsäädännön soveltamisesta. Vuonna 2011 huhtikuusta kesäkuuhun kestäneessä julkisessa kuulemisessa kerättiin sidosryhmien ja kansalaisten mielipiteitä ja kannanottoja liittyen henkilönsuojaimiin. Maaliskuussa Euroopan parlamentille ja neuvostolle annetussa ehdotuksessa direktiivin soveltamisalaa laajennetaan hieman sisällyttämällä siihen aiemmin sen ulkopuolelle jätetyt kosteudelta, vedeltä ja kuumuudelta suojaavat, yksityiseen käyttöön tarkoitetut henkilösuojaimet. Kuulemisen tuloksissa esimerkiksi uunikintaista todettiin, että palovammariski on sama yksityisessä ja ammattikäytössä. Yhdessä jäsenmaassa on todettu 150 000 kotona tapahtunutta palovammaa, joista puolet oli käsien alueella ja jotka olisi todennäköisesti voitu estää oikeanlaisilla uunikintailla. Tämän tyyppisten palovammojen hoitokustannusten arvioitiin vuonna 2011 olevan 1,5 miljardia euroa.

Asetuksen kustannusvaikutukset nähdään melko pieninä ja niitä tulee vain sellaisille tuottajille, joiden tuotteet eivät täytä turvallisuusvaatimuksia. Erityisesti kumihanskoissa voi olla käytössä allergisoivia materiaaleja, joten niistäkin kuluttajat saavat paremmin tietoa uuden asetuksen myötä.

Uunikintaiden valmistajat hyötyvät uuden asetuksen tuomasta lisääntyneestä kilpailukyvystä. Todistamalla tuotteen täyttävän turvallisuusvaatimukset valmistajat ovat suojassa epäreilulta kilpailulta eikä huonolaatuisia tuotteita pääse EU:n sisämarkkinoille. Asetusehdotuksessa myös todetaan, että “käsityötuotteet, kuten käsintehdyt käsineet, joiden osalta valmistaja ei nimenomaisesti ilmaise suojaavaa tarkoitusta, eivät ole henkilönsuojaimia, ja siksi kyseinen sisällyttäminen ei koske näitä tuotteita”, eli joulumyyjäisissä voi edelleen itse tehtyjä tuotteita myydä.

Asetusehdotus on parhaillaan käsittelyssä Euroopan parlamentissa ja neuvostossa ja käsittelyn vaiheita voi seurata esimerkiksi täältä (englanniksi). Asetuksen lopullinen muoto nähdään vasta käsittelyn päätyttyä. Asian käsittelyn eduskunnassa puolestaan näkee täältä.

Luulo ei ole tiedon väärti

Ilta-Sanomat julkaisi torstaina 31.10.2013 jutun otsikolla ”Näin EU määrää meitä”. Jutussa ihmetellään kuinka Euroopan unioni on täynnä kummallisia pykäliä, sekä kysytään keksitäänkö näitä EU-pykäliä ihan kiusallaan. Seuraavina päivinä myös muut lehdet julkaisivat juttuja siitä kuinka EU alkaa säädellä vessan vetämistä tai kieltää tehokkaat pölynimurit.  

Suomessa ei onneksi sentään ole vielä menty Ison-Britannian meininkiin. Brittiläisessä lehdistössä on mm. esiintynyt väitteitä joiden mukaan maanviljelijöiden olisi hankittava leluja sioilleen ja että vuoristoon olisi asetettava varoituksia jään liukkaudesta. Kuten muistamme, jos juttu kuulostaa liian hölmöltä ollakseen totta, se ei yleensä ole totta. Edes EU:ssa.

Tässä blogissa kirjoitettiin heinäkuussa ” Kun unionin päätöksenteosta on kyse, vedetään sekä perinteisessä että sosiaalisessa mediassa valitettavan usein mutkat suoriksi. Niin käy helposti, kun monitahoinen asia on muutettava nasevaksi otsikoksi tai twiitiksi. ” Samasta asiasta kirjoitti myös Paavo Rautio Hesarissa 7.11. otsikolla ”EU on ampujille vapaata riistaa”. 

Kuvassa kirjoittajan kotoa löytynyttä kieltokamaa.

Ilta-Sanomien esittämään kysymykseen on vastattava, että ei keksitä kiusallaan. ”EU-pykälien” taustalla on tarve tai halu parantaa nykyistä tilannetta vaikkapa kuluttajansuojan, ympäristönsuojelun tai markkinoiden toimivuuden osalta. Haluaisin tarjota muutaman esimerkin.

Klassikkostatuksen omaava kurkkudirektiivi sai alkunsa etujärjestöjen ehdotuksesta ja perustui kansainvälisessä kaupassa käytettyihin standardeihin. Ajatuksena oli yhtenäistää ja yksinkertaistaa standardien käyttöä kilpailun edistämiseksi ja hintojen laskemiseksi.

Imurien kohdalla komission ehdotus pyrkii laskemaan imurien liitäntätehoa. Liitäntäteho on kuitenkin eri asia kuin imuteho. Samanlaiset säädökset ovat vähentäneet jääkaappien, pakastimien ja pesukoneiden energiankulutusta kolmannekseen. Kun energiatehokkuutta parannetaan, tuottavat valmistajat entistä parempia ja vähemmän sähköä kuluttavia laitteita ja kansalaisten sähkölasku pienenee.

Komissio ei myöskään aio pakottaa yksityishenkilöitä tai yrityksiä hankkimaan uusia vessanpönttöjä. Uusien merkintöjen on tarkoitus auttaa kuluttajia, yrityksiä ja paikallisia viranomaisia valitsemaan ympäristöystävällisempiä tuotteita. Vessojen tapauksessa se tarkoittaa pienempää vedenkulutusta. Ympäristö otetaan paremmin huomioon ja kustannukset alenevat.

En usko, että kovin monelle on haittaa paremmasta energiatehokkuudesta, alhaisemmasta vedenkulutuksesta tai pienemmästä sähkölaskusta, saatikka siitä että muovipussien käyttö vähenee. Kaikista eniten näistä hyötyvät kuluttaja ja ympäristö. On myös hyvä muistaa, että jäsenmaiden ja Euroopan parlamentin tulee hyväksyä direktiivit ennen niiden toimeenpanoa.

EU-myyteissä ja väärinkäsityksissä on usein kyse vain puutteellisista tiedoista tai väärinymmärryksistä. Se jos joku on meille eurokraateille vahva viesti siitä, että tiedottamista on mietittävä uudelleen. Kansalaisille ja toimittajille pitää pystyä kertomaan asioista niin, että he ymmärtävät ja tieto on helposti saatavilla. Meidän on osattava viestiä ymmärrettävästi, että aiomme todellakin olla ”suuria suurissa asioissa ja pieniä pienissä”, kuten komission puheenjohtaja Barroso sanoi puheessaan syyskuussa.

Hyvä alku on komission Setting the facts straight -blogi, jossa kumotaan mm. väitteet siitä, että EU olisi kieltämässä vanhoja kirkkoja puuttumasta lepakko-ongelmiin.

Jaakko Ranta

Kirjoittaja on työskennellyt lukioikäisenä kurkkutarhalla

Vastaamme mielellämme lisäkysymyksiin koskien Euroopan unionia tai Euroopan komissiota Facebook-sivuillamme https://www.facebook.com/euroopankomissiosuomessa tai Twitterissä @EUkomissio. Myös Europe Direct-palvelu vastaa EU:ta koskeviin kysymyksiin kaikilla EU-kielillä. http://europa.eu/europedirect/index_fi.htm

Sukukirjojen sulkija vai myyttien murtaja?

EU-päätöksenteon etenemistä epäseksikkäämpää blogiaihetta saa hakea kirveellä. Sinnittele kanssani kuitenkin hetki, hyvä lukija. Luvassa ei ole oppituntia yhteispäätösmenettelystä. Sen sijaan pyrin osoittamaan, miten mehukkaalta uutiselta putoaa pohja, jos perusfaktat eivät ole hallussa.

Kun unionin päätöksenteosta on kyse, vedetään sekä perinteisessä että sosiaalisessa mediassa valitettavan usein mutkat suoriksi. Niin käy helposti, kun monitahoinen asia on muutettava nasevaksi otsikoksi tai twiitiksi. Tyypillisesti komission antama ehdotus esitetään koko unionin päätöksenä, ennen kuin neuvosto ja parlamentti ovat ehtineet sanoa hep.

Otsikko “EU kieltää sukukirjat” on malliesimerkki viime kesäkuulta. Jos juttua ei lue pidemmälle, luulee EU:n tehneen suorastaan kritiikkiä kerjäävän päätöksen. Myöhemmin tekstissä puhutaan komission ehdotuksesta ja vireillä olevasta tietosuoja-asetuksesta. Kyse ei olekaan uudesta sukukirjoja kieltävästä säädöksestä vaan lakialoitteesta, jolla tähdätään tietosuojasääntöjen uudistamiseen. Aloitteen käsittely neuvostossa ja Euroopan parlamentissa on yhä kesken.

Ilman uudistuksen sisältöön uppoutumistakin voidaan todeta, ettei EU ole kieltänyt sukukirjoja – eikä ole edes kieltämässä. On totta, että uudistus herättää huolta sukututkijoissa. Suomen Sukututkimusseuran toiminnanjohtaja P.T. Kuusiluoma on kuitenkin toivonut malttia tietosuoja-asetuksen vaikutusten arviointiin. Hänen mukaansa komission esitys ei koske tavanomaista sukututkimusta.*

image

Kuvassa eurokraatti työn touhussa

Harhaanjohtavista uutisista ei voi syyttää yksin niiden tekijöitä tai levittäjiä. Myös päättäjien ja EU-toimielinten työntekijöiden on syytä katsoa peiliin. Osaammeko aina viestiä päätöksistä ja niiden valmistelusta tarpeeksi selkeästi? Uskallan väittää, että emme.

Juuri avattu Setting the facts straight -blogi on yksi komission keinoista EU-myyttien murtamiseen. Myytit ovat kieltämättä usein viihdyttävää luettavaa, mutta ne myös vääristävät ihmisten käsityksiä.  Uutisankat jäävät helposti elämään julkaistuista oikaisuista huolimatta.

Oli kyseessä sitten sukukirjojen tai puu-uunien kieltäminen, kannattaa väitteiden todenperäisyys tarkistaa ennen “jaa”-napin painamista Facebookissa tai Twitterissä. Kritiikkiä saa ja pitääkin esittää, mutta väärän tiedon levittäminen on karhunpalvelus kaikille. Etenkin EU-kriitikolle, joka haluaa vaalia omaa uskottavuuttaan.

Anna Rissanen,
avustaja, Euroopan komission Suomen-edustusto

*Tarkemmin uudistuksen vaikutuksista sukututkimukselle kiinnostuneet voivat lukea täältä europarlamentaarikko Mitro Revon komissiolle aiheesta esittämän kysymyksen ja komission antaman vastauksen. Päätöksenteon etenemistä voi seurata suomeksi PreLex-tietokannasta.