Olemmeko obamalaisia, putinilaisia vai eurooppalaisia?

Hollantilaiset torjuivat kansanäänestyksessä EU:n ja Ukrainan assosiaatiosopimuksen. Itävallan presidentinvaaleissa suurimmaksi puolueeksi nousi äärioikeistoon lukeutuva Vapauspuolue. Britit kysyvät itseltään, ollako vai eikö olla EU:ssa? Jakolinjat Euroopassa risteilevät ja syvenevät maiden, puolueiden ja monen kansalaisen päässä…

Ex oriente lux –  idästä tulee valo, opetti latinan kirja. Juuri kun – keväästä huolimatta – vähäkin valo Euroopassa näytti himmenevän, tuli sentään vähän luxia lännestä. Yhdysvaltain presidentti Barack Obama saapui tähän vanhainkotiimme terapeutiksi kertomaan, mitä me eurooppalaiset olemme saavuttaneet, mihin me vielä pystymme ja mihin meitä yhä tarvitaan.

Moni on kokenut, että vasta ulkomaille muuttaminen tai riittävän pitkä matka- ja aikaperspektiivi kirkastavat kotimaan vahvuudet ja heikkoudet. Arkisten, vanhojen selitysten unohtuessa vain olennainen, pelkistetty kuva jää näkyviin.

Samantapaiset pelkistykset Obama kertoi ensin briteille. Atlantin takaa Britannia ei näytä yhtä suurelta kuin Big Benin juurelta Lontoossa, eikä Kanaali ole edes niin leveä kuin Doverin kalliolta näyttää. Jos ja kun osa briteistä yhä uskoo maansa olevan imperiumi, jolla on voimaa ja Amerikka-kortti käytössään, tuotti Obama heille pettymyksen. EU:sta eroa ajavat ovat uskotelleet, että unionin ulkopuolelta on mahdollisuus ottaa “crème de la crème” eli kuoria kerma päältä ja olla jälleen maailman napa.

Obaman puhe ärsytti niitä brittejä, jotka kannattavat EU:sta irtoamista. He ovat perustelleet lähtöä sillä, että EU:n ulkopuolella Britannia pystyy saamaan edullisemmat kauppasopimukset esimerkiksi juuri Yhdysvaltoihin. Obama tyrmäsi ajatuksen. Hän muistutti myös, että Britannian vaikutusvalta niin Euroopassa kuin maailmalla on suurempi unionin sisällä kuin sen ulkopuolella.

Obama tarvittiin kirkastamaan ”brexiteille”, että unionin ulkopuolella niin Norja kuin Islantikin saavat ETA-lainsäädännön sellaisena kuin EU-maat ovat sen päättäneet. Lobata voi, mutta ei päättää.

EU-eroa ajavan Itsenäisyyspuolueen johtaja Nigel Farage totesikin Obaman puheen ja BBC-haastattelun jälkeen, että brexitin kannattajien täytyy pohtia perustelunsa uudelleen. Obama veti maton monen brexitin perustelun alta.

Samalla kun Yhdysvaltain presidentti perusteli sitä, mikä on briteille eduksi, ei hän peitellyt, että kyseessä on yhteinen etu. Eli Amerikka on sitä vahvempi, mitä yhtenäisempi Eurooppa on. Sama toisinpäin: jos Britannia vastaisuudessakin haluaa käyttää Amerikka-korttiaan, on sitä parempi heiluttaa Justus Lipsiuksen, neuvoston päärakennuksen, sisä- kuin ulkopuolella.

Britannian kansanäänestys on vasta juhannuksena. Jos Obaman puhe vahvistikin hetkeksi pääministeri David Cameronin asemia, vasta vaalit osoittavat, oliko Amerikan terveisillä todellista vaikutusta. Ollako vai eikö olla -ratkaisun tekevät lopulta ne britit, jotka vielä eivät ole kantaansa ratkaisseet.

Hannoverissa Obaman kaunopuheisuus oli kohdistettu paitsi liittokansleri Angela Merkelille ja Saksalle, myös koko Euroopalle. Puheen kaaret ulottuivat maanosamme menneisyydestä tähän päivään – ja tulevaisuuteen.  Obama vakuutti, ettei Yhdysvallat ole hylännyt Eurooppaa, vaan tullut takaisin. Maanosamme ulkopuoliset kriisit yhdistävät EU:ta ja Yhdysvaltoja.

Mutta samat kriisit jakavat EU-maita. Talous- ja pakolaiskriisit polarisoivat sisäpolitiikkaa, nostavat kansallismielisyyttä ja pystyttävät raja-aitoja. Tätä tilaisuutta Venäjä käyttää kaikin keinoin hyväkseen kompensoidakseen omia heikkouksiaan. Venäjä vahvistaa mm. rahallisesti siteitään EU-kielteisesti tai -kriittisesti toimiviin poliitikkoihin, puolueisiin ja kansalaisjärjestöihin. Viimeisimmät esimerkit koskevat AfD:ta, Vaihtoehto Saksalle-puoluetta, jonka epäillään saavan rahoitusapua Moskovasta Ranskan Kansallisrintaman tapaan.

Jos EU-maat eivät löydä sisältään ja yhdessä uusia ratkaisuja, voi edessä olla jakautuminen obamalaisiin ja putinilaisiin. Vastaavatko kummankaan arvot omiamme?

Makkonen_IMG_2011_00383483 copy

Risto Makkonen, toimittaja

Advertisements

Uudet tietosuojasäännöt digitaaliajan tarpeisiin

Euroopan parlamentti hyväksyi viime viikolla EU:n tietosuojalainsäädännön historiallisen uudistuksen.

Tähän tavoitteeseen pääsemiseksi on kuljettu pitkä taival tammikuusta 2012, jolloin Euroopan komissio esitti säädösehdotuksensa. Uusien sääntöjen suunnittelua varten on tehty lujasti työtä kansallisten hallitusten, Euroopan parlamentin jäsenten, yritysten, tiedeyhteisön ja kansalaisjärjestöjen kanssa, jotta saataisiin aikaan säännöt, jotka takaavat EU:n perusoikeuskirjassa vahvistetun tietosuojaa koskevan perusoikeuden kunnioittamisen ja joista on hyötyä sekä kansalaisille että yrityksille ja julkishallinnolle. Lisäksi säännöissä on otettava huomioon tulevaisuuden vaatimukset ja luotava edellytykset innovoinnille. Yhteistyön avulla onkin päästy erittäin hyvään tulokseen.

Uuden yleisen tietosuoja-asetuksen ansiosta ihmiset voivat taas itse valvoa henkilötietojensa käyttöä digitaaliaikana. Tämä tarkoittaa ennen muuta sitä, että he voivat saada entistä helpommin tietoa siitä, miten heidän henkilötietojaan käsitellään. Ihmisillä on myös oikeus saada tietää, jos heidän tietoihinsa on murtauduttu. Uusien sääntöjen ansiosta myös tietojen siirtäminen palveluntarjoajalta toiselle käy entistä sujuvammin. Lisäksi ”oikeutta tulla unohdetuksi” selkeytetään. Jo nyt on tietyin edellytyksin mahdollista pyytää hakukoneita poistamaan esimerkiksi linkit, jotka johtavat käyttäjän henkilötietoihin. Tämän oikeuden kunnioittamisen on oltava tasapainossa sananvapauden kanssa.

Myös talouselämä hyötyy merkittävästi tästä uudistuksesta, joka on digitaalisten sisämarkkinoiden keskeinen elementti. Yritysten kannalta uudistus vähentää kustannuksia ja parantaa oikeusvarmuutta, kun kaikkialla Euroopassa on käytössä yhdet yhteiset säännöt, joilla korvataan 28 erilaista kansallista lakia. Tietosuojavalvontaviranomaisten toimintaa koordinoidaan entistä tiiviimmin Euroopan tietosuojaneuvoston puitteissa. Eurooppalaiset yritykset saavat tasapuoliset toimintaedellytykset, sillä myös EU:n ulkopuolisten yritysten on noudatettava samoja sääntöjä, kun ne tarjoavat palveluja EU:n sisällä. Uudet säännöt sopivat myös innovointitoimintaan, sillä ne kannustavat käyttämään yksityisyydensuojaa edistäviä tekniikoita, kuten pseudonymisointia, salausta ja sisäänrakennettua tietosuojaa.

Uudistuksen toisen osan muodostaa poliisi- ja rikosoikeusviranomaisia koskeva tietosuojadirektiivi. Uudet säännöt hyväksytään aikana, jolloin kaikkialla Euroopassa on äärimmäisen tärkeää parantaa yhteistyötä terrorismin ja muiden vakavien rikosten torjumiseksi. Uusi direktiivi mahdollistaa sujuvan yhteistyön ja tietojenvaihdon jäsenvaltioiden poliisi- ja oikeusviranomaisten kesken yhteisten tietosuojanormien pohjalta. Säännöillä varmistetaan myös se, että esimerkiksi rikoksen uhrien tai todistajien henkilötietoja suojataan asianmukaisesti ja ettei kansalaisten henkilötietojen laajamittaista valvontaa tai valikoimatonta keruuta sallita.

Mitä tapahtuu seuraavaksi? Uusien sääntöjen soveltaminen alkaa kahden vuoden kuluttua, jotta yrityksillä ja viranomaisilla on riittävästi aikaa valmistautua. Euroopan komissio tekee tiivistä yhteistyötä jäsenvaltioiden, kansallisten tietosuojaviranomaisten ja sidosryhmien kanssa sen varmistamiseksi, että sääntöjä sovelletaan yhdenmukaisesti kaikkialla EU:ssa. Myös kansalaisten on tunnettava oikeutensa ja tiedettävä, miten puolustaa niitä, jos he katsovat, ettei niitä ole noudatettu. Tätä varten EU käynnistää tiedotuskampanjoita uusista tietosuojasäännöistä.

Uusista säännöistä on konkreettista hyötyä kaikille kansalaisille ja yrityksille eri puolilla EU:ta. Ne muodostavat yleisen normin perusoikeuksien suojelemiseksi digitaaliaikana. Tämä on saavutus, josta Eurooppa voi olla ylpeä.

ec-dsm2016-02

Jan Philipp Albrecht, Euroopan parlamentin kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan varapuheenjohtaja

Marju Lauristin, Euroopan parlamentin kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan jäsen

Věra Jourová, oikeus-, kuluttaja- ja tasa-arvoasioista vastaava komissaari

Kiittäkäämme EU:n kriisejä

Pakolaisvirta, Britannia ja populismi ovat pääsyitä sille, että EU-alueen henkilöiden vapaa liikkuvuus natisee nyt liitoksistaan. Ja tällaisen unionin peruspilarin natistessa huojuu koko rakennelma.

Aivan liian usein Lähi-idän pakolaismuutto ja EU-kansalaisten liikkuvuus jäsenmaasta toiseen lyödään samaan ”mamu-koriin”, vaikka on kyse kovin erilaisista ilmiöistä. Ihmisten mieliin on tarjolla sekavahko keitos ja kuitenkin 28 maan yhteisön yli puolen miljardin väkiluvussa miljoona pakolaista on lähinnä ruokalusikallinen keittokattilaan.

Toisekseen Britanniassa ei odoteta suomalaisen juhannusaaton aikaan kokon sytyttämistä, vaan karkaako EU-kasken poltto käsistä. 23.6.2016 kansanäänestyksen ykkössisältökysymyksenä on – what a surprise – maahanmuutto. Saarivaltakunnan hallituksen mukaan se on ollut ”kestämätöntä”. Kun muuton kauhistavuutta alettiin julistaa jo ennen nykyistä pakolaisvirtaa, Britannian nettomaahanmuutto oli 0,46 % luokkaa väestöstä. Suomen vastaava luku oli yhtäläistä tasoa 0,3 %. Samalla logiikalla Suomen virolaismuutto olisi kestämätöntä ja siinä olisi ison melun noston paikka.

Kierroksia eurooppalaiseen liikkuvuuskeskusteluun on lisännyt niiden tolkun ihmisten jääminen jalkoihin julkisessa keskustelussa ja populismi. On yhtäältä luotu liian ruusuisia kuvia pakolaisvirtojen kotouttamisesta ja pitkän tähtäimen hyödyistä. Esimerkiksi maailman korkeimpien työllisyysasteiden uppovauraassa Ruotsissa pakolaisperäisiä maahanmuuttajia vaivaa pysyväisluonteinen massatyöttömyys. Toisaalta on pahimmillaan herkuteltu maahanmuuton väitetyillä vitsauksilla ja vaivoilla periaatteella ”missä maahanmuuttaja, siellä ongelma”.

On syytä muistaa, kuinka sadat tuhannet suomalaiset maastamuuttajat puursivat Volvoja Göteborgissa ja siivosivat sisulla sairaaloita Tukholmassa, mutta ne rikospohjaiset ”En finne igen”-otsikot löivät heidän jokaisen otsaan leimaa.

EU on äskettäin solminut sopimukset Turkin kanssa pakolaismuuton tulppaamisesta ja Britannian kanssa väitettyjen sosiaalituristien etujen karsimisesta. Muun muassa kaikki tutkimukset osoittavat, että eurooppalainen muutto ei perustu sosiaaliturvashoppailuun. Nämä sopimukset ovatkin osin kyseenalaisia, mutta realistisia vaihtoehtoja ei ole silti juuri tarjottu. Ilman ratkaisuja näköpiirissä oli vaara unionin jäsenmaiden välisten rajatolppien esiinkaivuusta varmuusvarastoista ja Britannian takuuluisu reunavaltioksi.

Voidaanko nyt sitten huojentua? Schengen-alue ja EU:n sisäisen vapaa liikkuvuus lopullisesti pelastettu? Tuskin. Tulevia draaman aineksia on tarjolla yltäkyllin. Afrikan ja Lähi-idän lämmössä on edelleen satoja miljoonia ihmisiä, joille syyssateinen Savonlinna merkitsee parempaa elintasoa ja turvaa elämään. Turkille ja Ukrainalle myönnettyjen viisumivapauksien vaikutuksia ei ole juuri pohdittu, vaikka EU:n paremman säätelyn tavoitteen mukaan validit vaikutusarvioinnit ovat kaiken A ja O. Venäjä osoitti, että se voi halutessaan ”lorauttaa” annoksen muuttajia yli läntisen rajansa sekaannuttamaan tilannetta.

Britannian kohtalo on oma erityiskysymyksensä. Se voi päätyä nykytilan jatkumiseen ja muissa EU-maissa unionin vapaan liikkuvuuden eduista nauttivien 2 miljoonan britin helpotuksen huokaisuun. Tai sitten aikanaan Kanadasta Uuteen-Seelantiin näkyneen Union Jack-lipun liehunta-alue supistuu edelleen Brysselillä ja se korvataan komission lipputangoissa Skotlannin pyhän Andrewin lipulla.

Draamaa saattaa siis olla tarjolle vielä vuosiksi, mutta eurooppalaisen muuttoliikenäytelmän käänteiden ei nyt pidä antaa sokaista. Sinä kuuluisana saavutettuna etuna pidettyä EU:n sisäistä vapaata liikkuvuutta on näiden paineiden puristuksessa alettu nimittäin ymmärtää ja puolustaa ennen näkemättömällä tavalla. Viimeisimmän eurobarometrin mukaan sitä tukee esimerkiksi suomalaisista 88 prosenttia.

Tätä on helppo ymmärtää, kun jo rajatarkastusten palauttaminen tietäisi jatkuvia miljardilaskuja elinkeinoelämälle ja ylöshinautuvia hintoja kuluttajille. Ilman vapaata liikkuvuutta suomalaisten helppo eläkeläismuutto Espanjaan, vaivattomat ostoskeikat Tallinnaan ja opiskelijoiden vaihtovuodet Ranskassa olisivatkin yhtäkkiä kysymysmerkkien edessä. Sari Sairaanhoitaja ja Ilkka Insinööri eivät ehkä pääsisikään työnhakumatkalle Saksaan.

EU:n perustuslakikansanäänestyksistä alkaneet, Ukrainan, Kreikan ja Britannian kriiseillä vahvistuneet ja nyt muuttoliikeväännöillä täydellistyneet EU:n kiirastulipäivät jatkuvat jatkumistaan. Silti siinä kuuluisassa pitkässä juoksussa voimme ehkä jäädä niille kiitollisuudenvelkaa. Hädän hetkillä olemme oppineet ymmärtämään omia perusarvojamme, EU:n saavutuksia ja eurooppalaisen yhteistyön arvoa enemmän kuin koskaan ennen.

Tyska modellen
Markus Penttinen, Akava //Richard Nordgren

Markus Penttinen

Kv. päällikkö

Akava

EU:n talous- ja sosiaalikomitean jäsen