EU-päätöksenteon etenemistä epäseksikkäämpää blogiaihetta saa hakea kirveellä. Sinnittele kanssani kuitenkin hetki, hyvä lukija. Luvassa ei ole oppituntia yhteispäätösmenettelystä. Sen sijaan pyrin osoittamaan, miten mehukkaalta uutiselta putoaa pohja, jos perusfaktat eivät ole hallussa.
Kun unionin päätöksenteosta on kyse, vedetään sekä perinteisessä että sosiaalisessa mediassa valitettavan usein mutkat suoriksi. Niin käy helposti, kun monitahoinen asia on muutettava nasevaksi otsikoksi tai twiitiksi. Tyypillisesti komission antama ehdotus esitetään koko unionin päätöksenä, ennen kuin neuvosto ja parlamentti ovat ehtineet sanoa hep.
Otsikko “EU kieltää sukukirjat” on malliesimerkki viime kesäkuulta. Jos juttua ei lue pidemmälle, luulee EU:n tehneen suorastaan kritiikkiä kerjäävän päätöksen. Myöhemmin tekstissä puhutaan komission ehdotuksesta ja vireillä olevasta tietosuoja-asetuksesta. Kyse ei olekaan uudesta sukukirjoja kieltävästä säädöksestä vaan lakialoitteesta, jolla tähdätään tietosuojasääntöjen uudistamiseen. Aloitteen käsittely neuvostossa ja Euroopan parlamentissa on yhä kesken.
Ilman uudistuksen sisältöön uppoutumistakin voidaan todeta, ettei EU ole kieltänyt sukukirjoja – eikä ole edes kieltämässä. On totta, että uudistus herättää huolta sukututkijoissa. Suomen Sukututkimusseuran toiminnanjohtaja P.T. Kuusiluoma on kuitenkin toivonut malttia tietosuoja-asetuksen vaikutusten arviointiin. Hänen mukaansa komission esitys ei koske tavanomaista sukututkimusta.*
Kuvassa eurokraatti työn touhussa
Harhaanjohtavista uutisista ei voi syyttää yksin niiden tekijöitä tai levittäjiä. Myös päättäjien ja EU-toimielinten työntekijöiden on syytä katsoa peiliin. Osaammeko aina viestiä päätöksistä ja niiden valmistelusta tarpeeksi selkeästi? Uskallan väittää, että emme.
Juuri avattu Setting the facts straight -blogi on yksi komission keinoista EU-myyttien murtamiseen. Myytit ovat kieltämättä usein viihdyttävää luettavaa, mutta ne myös vääristävät ihmisten käsityksiä. Uutisankat jäävät helposti elämään julkaistuista oikaisuista huolimatta.
Oli kyseessä sitten sukukirjojen tai puu-uunien kieltäminen, kannattaa väitteiden todenperäisyys tarkistaa ennen “jaa”-napin painamista Facebookissa tai Twitterissä. Kritiikkiä saa ja pitääkin esittää, mutta väärän tiedon levittäminen on karhunpalvelus kaikille. Etenkin EU-kriitikolle, joka haluaa vaalia omaa uskottavuuttaan.
Anna Rissanen,
avustaja, Euroopan komission Suomen-edustusto
*Tarkemmin uudistuksen vaikutuksista sukututkimukselle kiinnostuneet voivat lukea täältä europarlamentaarikko Mitro Revon komissiolle aiheesta esittämän kysymyksen ja komission antaman vastauksen. Päätöksenteon etenemistä voi seurata suomeksi PreLex-tietokannasta.
Euronautti 