Kestääkö Schengen – ja Merkel?

 

Vuosi 2015 uhkaa mennä Euroopan historiaan vapaan liikkumisen loppuna. Raja-aidat ovat nousemassa sekä EU:n reunoilla että sisällä. Viimeistään Pariisin terrori-iskut ovat vahvistaneet ääniä, jotka vaativat aitoja ja puomeja takaisin – paluuta menneeseen.

Voiko edes liittokansleri Merkel kääntää kurssia?

Vielä 90-luvun alussa automatkalla Brysselistä Strasbourgiin piti varautua kahteen rajatarkastukseen. Tie Europarlamenttiin Ranskaan vei Luxemburgin läpi. Benelux-maat, Ranska ja Länsi-Saksa olivat allekirjoittaneet sopimuksen rajamuodollisuuksien lopettamisesta Schengenissä Luxemburgissa vuonna 1985. Täysin rajat aukesivat kuitenkin vasta sopimuksen tultua voimaan vuonna 1995.

Schengenin kylä Moselin rannalla sijaitsee Luxemburgin, Saksan ja Ranskan rajojen kulmauksessa. Lähellä ovat vanhat terästehtaat. Ranskan puolella rajan takana näkyvät suuren Cattenomin ydinvoimalan lauhduttimet ja reaktorien kuvut.

Näin Schengen ei symboloi vain vapaata liikkumista, vaan myös vanhempaa integraation historiaa –  Euroopan talousyhteisön ja Euroopan atomienergiayhteisön perustamista vuonna 1957.

Nyt Schengen on jälleen otsikoissa. Eurooppaan suuntautuvan pakolaistulvan paisumista selitetään Schengenillä, vapaudella liikkua 26 sopimusmaan alueella – kunhan vain sisäpuolelle pääsee.

Kun liittokansleri Angela Merkel ilmoitti alkusyksyllä, että Saksan ovet Lähi-Idästä tuleville pakolaisille ovat auki, nostettiin hänet jalustalle inhimillisyyden symboliksi. Nyt tilanne on toinen. EU-maat ovat jakautuneet. Kun Saksa virallisesti edelleen jatkaa Merkelin politiikkaa, edustavat monet jäsenmaat aivan päinvastaista linjaa, eli pakolaisilta ja turvapaikan hakijoilta halutaan sulkea kaikki ovet.

Suurin paine on ollut Balkanilla, mistä se on jatkunut Unkariin, Itävaltaan ja Saksaan. Unkarin ohella ovet halutaan pitää kiinni Puolassa, Tšekin tasavallassa ja Slovakiassa. Kun pakolaisia yhä saapuu Eurooppaan tuhansia päivässä, ovat jo Ruotsinkin vastaanottokeskukset täynnä.

Turvapaikanhakijoihin perinteisesti myönteisesti suhtautuvassa naapurimaassamme valtiojohto kuvaa tilannetta kestämättömäksi. Ruotsiin odotetaan tänä vuonna kaikkiaan 190 000 turvapaikanhakijaa. Pääministeri Stefan Lövenin mukaan Ruotsi ei pysty hoitamaan tehtävää, vaan taakkaa on jaettava muiden EU-maiden kesken.

Muuttopaine ei ole jostain syystä kohdistunut samalla voimalla Ranskaan. Tästä huolimatta pääministeri Manuel Valls sanoi äskettäin, ettei Eurooppa voi ottaa vastaan nykyisessä määrin turvapaikanhakijoita ja vaati tiukkaa kontrollia ulkorajoille. Ranskan tiukka linja selittyy Pariisin terrori-iskuilla, ei turvapaikanhakijoiden määrällä. Asioiden erottaminen käy päivä päivältä vaikeammaksi.

Saksaa syyttämättä Ranskassa muistutetaan, ettei Ranska avannut ovia hillitsemättömälle muutolle.

Eurooppaan on saapunut tänä vuonna 860 000 pakolaista ja turvapaikanhakijaa.  Määrän odotetaan nousevan miljoonaan vuoden loppuun mennessä.

Tämän paineen keskus on ollut Saksa, missä se henkilöityy liittokansleri Angela Merkeliin. ”Wir schaffen das”, eli hoidamme tämän, oli Merkelin tunnuslause alkusyksyllä. Hän pitää periaatteistaan yhä kiinni samalla kun kriittiset äänet ovat koko ajan voimistuneet. Merkel onkin joutunut antamaan periksi samalla kun hänen suosionsa laskee.

Saksan media pohtii jo, onko Merkelin aika loppumassa? Kysymys ei koske vain maahanmuuttoa ja Saksan sisäpolitiikkaa, vaan koko Eurooppaa. Talouskriisin aikana Merkel on ollut euro-järjestelmän takaaja siitä huolimatta, että painetta muutoksiin on tullut omankin puolueen sisältä. Vaikka kritiikin lähde on ollut valtiovaranministeri Wolfgang Schäuble, on molemminpuolinen lojaalisuus kestänyt.

Maahanmuuttopolitiikan kritiikin terävintä kärkeä on koko syksyn edustanut kristillisdemokraattien baijerilaisen sisarpuolueen CSU:n johtaja Horst Seehofer. Hänen tuekseen ovat siirtyneet enemmän tai vähemmän sisäministeri Thomas de Mazière ja – Schäuble.

Kriitikot vaativat maahanmuuton rajoittamista. Nyt myös liittokansleri Merkel puhuu Der Spiegel-lehden mukaan kiintiöistä. Saksankin ovet alkavat sulkeutua.

Koko syksyn paine Schengen- ja Dublin-sopimuksia kohtaan on kasvanut. Schengenin antamia poikkeusvaltuuksia on otettu käyttöön samalla kun koko sopimuksen perusidea on kyseenalaistettu eurooppalaisessa keskustelussa.

Rajatarkastukset ovat todennäköisesti esillä EU:n seuraavassa sisäministerien kokouksessa joulukuussa. Sisäministeri Petteri Orpo puhuu koordinoitujen sisärajatarkastusten puolesta. Orpo pelkää Schengenin sopimuksen joutuvan erittäin suuriin vaikeuksiin, jos hallitsematonta muuttoliikettä ei saada kuriin.

Samasta vaarasta puhui myös komission puheenjohtaja Jean-Claude Juncker Euroopan parlamentissa. Hänen viestinsä oli vakava. Jos Schengenin henki menetetään, ei myöskään yhteisvaluutalla ole merkitystä, varoitti Juncker. Joulukuussa komissio tekee esityksensä ulkorajojen valvonnan ja tiedusteluyhteistyön vahvistamisesta, lupasi komission puheenjohtaja.

Mutta mitä tekee Merkel lähiviikkoina? Euron puolustaminen nosti hänet kotimaassaan suosion huipulle. Nyt suosio on miltei syöksyssä. Riittääkö kanslerin poliittinen arvovalta Schengenin pelastamiseen?

Risto Makkonen, toimittaja

Makkonen_IMG_2011_00383483 copy

Advertisements

Pariisin iskuista

Tätä kirjoitettaessa kertovat uutiset poliisioperaatiosta ja laukaustenvaihdosta Pariisin esikaupungissa. Jalkapallo-ottelu Hannoverissa peruutettiin terroristiuhan vuoksi eilen. Kaksi Air Francen lentoa Yhdysvalloista Eurooppaan keskeytti matkan pommiuhan vuoksi.

Nämä ja viime päivien uutiset kertovat mm. sen, että ranskalainen – laajasti ottaen kansainvälinen –terrorismin torjunta on epäonnistunut surkeasti. Kaiken kattavaksi arvioitu amerikkalainen ja vähintään hyväksi uskottu tele- ja internettietojen ranskalainen seurantajärjestelmä ei pysynyt tehtäviensä tasalla.

Oma lukunsa ovat maat, joissa lainsäädäntö estää mahdollisten epäiltyjen tehokkaan seurannan ja joka tekijä sellaisenaan saattaa olla pull-factor viranomaisia piileskeleville. Yksi tällaisista maista saattaa olla Suomi.

Presidentti Francois Hollande aloitti puheensa Versailles’ssa dramaattisesti: “Ranska on sodassa!” Molempien kamarien edustajat päättivät tilaisuuden laulamalla Marseljeesin. Eetos ja paatos olivat kohdallaan – erityisesti sitä oli logos! Hollanden pyyntö EU:n turvatakuiden käyttöönotosta –ensimmäistä kertaa historiassa – oli taitava poliittinen ja diplomaattinen siirto. Vaikka se osoitti Ranskan olevan kykenemätön selviämään haasteesta yksin tai yhdessä nykyisen yhteistyön sisällä, se samalla laajensi vastuun terrorismin vastaisessa taistelussa poliittisesti ja juridisesti koko EU:n laajuiseksi.

Puolustusministereiden yksimielinen päätös hyväksyä turvatakuut oli – presidentti Sauli Niinistön sanoin – merkittävä virstanpylväs. Parhaimmillaan se voi olla enemmänkin, käänne kohti tiiviimpää, myös puolustusunionia. Siinä Ranskalla voi olla sen haluama johtava rooli – se jota Saksa ei halua.

“Frankrikes sak är vår”, eikä vain meidän vaan kaikkien eurooppalaisten asia. Kaikkea mahdollista tukea on luvattu antaa, myös sotilaallista. EU:n sisällä ei kuitenkaan ole rakennetta, joka voisi ottaa sitä vastaan. Jos Ranskaa halutaan auttaa sotilaallisesti, se voi tapahtua lähinnä kahdenvälisesti. Yksi mahdollisuus on lisätä omaa panostusta sellaisiin Pohjois-Afrikan kriisinhallintaoperaatioihin, joilla arvioidaan olevan suorin vaikutus terrorismin syiden hävittämiseen. Näitä vaihtoehtoja joutuu nyt mm. Ruotsi miettimään.

Sotilaita ei Suomi voi lähettää lainsäädäntönsäkään vuoksi. Lähinnä kyseeseen tulee poliisi- ja tiedusteluyhteistyö.
Pienten maiden kyky antaa apua on tietysti suhteessa niiden voimavaroihin. Isoja asioita ei voida tehdä. Viranomaistukea ja tiedustelutietoa sen sijaan pystyvät sekä Suomi että Ruotsi antamaan. Poliittisesti, retorisella tasolla sen sijaan rajoitteita ei ole.

Ulkoministeri Timo Soinia mukaillen, nyt ei katsomopaikkoja jaeta. Kaikkien on oltava näyttämöllä ja toimittava. Tehdään mitä voidaan. Yhtenäisyyttä, luottamusta ja luottamuspääomaa tulevaisuutta varten luodaan puheilla, lausunnoilla ja ennen muuta teoilla. Mitä ne ovat, se nähdään, kunhan konkreettiset pyynnöt Ranskasta tulevat. Ja mitä tahansa tehdäänkin, Suomi toimii siten kuin se toivoisi itseään kohdeltavan.

tuomi-nikula

Petri Tuomi-Nikula
johtava asiantuntija, UM Viestintäosasto

Maahanmuutto vaatii EU:lta yhtenäisyyttä

Eurooppaa ravisteleva maahanmuuttokriisi on kysymys, joka vaatii EU-tason ratkaisuja. Tämän ajatuksen jakaa moni, myös moni sellainen, joka on aiemmin vierastanut EU-tason sopimista maahanmuuttoa koskevista säännöistä. Yhdessä onkin sovittu, mutta sovitun vieminen käytännön tasolle on takunnut. Komission vuoden 2016 työohjelmassa tähän tuodaan muutos. Lainsäädännön soveltamisen varmistaminen kuuluu komission tehtäväkenttään, ja aiomme seurata entistä tarkemmin muun muassa yhteisten turvapaikkasääntöjen noudattamista eri jäsenvaltioissa. Niiden on toimittava, jotta luottamus sisärajattomaan Schengen-alueeseen säilyisi. Maahanmuuttolainsäädännössä on avoinna yli 30 rikkomismenettelyä. Tämä kertoo, että parantamisen varaa on.

Pakolaiskriisiin tarvitaan myös pitkäaikaisempi, kestävämpi ratkaisu. EU:lla täytyy olla mahdollisuus käynnistää turvapaikanhakijoiden sisäisten siirtojen hätätilamekanismi milloin vain, minkä tahansa jäsenmaan sitä pyytäessä. Kriisi on lisännyt ymmärrystä sille, että minkään maan ei pidä pelätä jäävänsä yksin. On löydyttävä valmiutta jakaa taakkaa järjestelmällisesti, jos tilanne käy ylivoimaiseksi, ja myös tahtoa pysyä yhdessä sovittujen linjausten takana. Maahanmuuttokysymys ei ratkea, ellemme ole yksituumaisia.

Tällä kirjoituksella lähetämme edustuston Euronautti-blogin uuteen lentoon. Vastaisuudessa EU-asioita analysoivat toimittajat Susanna Turunen ja Risto Makkonen sekä Petri Tuomi-Nikula, johtava asiantuntija ulkoasiainministeriön viestintäosastolta. Kiitän vakituisia avustajia jo etukäteen. Kukin heistä kirjoittaa omassa persoonassaan, ja bloggauksissa esitetyt mielipiteet ovat kirjoittajien omia. Vakituisten kirjoittajien lisäksi puheenvuoron saavat vieraskynäilijät.

Sari Artjoki, Euroopan komission Suomen-edustuston päällikkö

Twitter: @sariartjoki

Artjoki