Suomen käännettävä EU:n katse arktiseen

Toukokuussa 2017 alkava Suomen kaksivuotinen puheenjohtajuus Arktisessa neuvostossa on maallemme hieno mahdollisuus. Suomi on tällöin koko arktisen maailman keskiössä. Meidän tulee hyödyntää tämä parhaalla mahdollisella tavalla.

Kotoa meitä ei kuitenkaan tulla tansseihin hakemaan. Suomen on saatava EU:n huomio pohjoiseen ja arktisiin kysymyksiin. On luonnollista, että Etelä-Euroopan mailla katse on toisiin ilmansuuntiin eikä samanlaisia intressejä löydy.

Kuten EU:n slovenialainen liikennekomisaari Violeta Bulc vieraillessaan Suomessa marraskuun lopulla totesi: “EU:ssa ei vielä tiedetä tarpeeksi sen pohjoisimmasta alueesta”. Komissaarille tarjottiinkin nelipäiväisen vierailunsa aikana rautaisannos suomalaista arktista osaamista.  Hän piti suomalaisia arktisia hankkeita mielenkiintoisina, nostaen erityisesti esille kylmäosaamisen ja biotalouden.

Hyvän pohjan arktisen työn syventämiselle luovat tämän vuoden huhtikuussa julkaistu EU:n arktinen tiedonanto sekä Suomen hallituksen syyskuussa tekemä arktisen strategian päivitys. Strategian kunniahimoisena tavoitteena on nostaa Suomi johtavaksi toimijaksi kansainvälisessä arktisessa politiikassa.  Nyt on toimenpiteiden aika.

Tallinnasta jäämerelle

Entinen pääministeri Paavo Lipponen on aktiivisesti EU:n päättäjien suuntaan pitänyt esillä Rail Baltika -rautatien merkitystä. Tämä loisi pohjan Helsinki-Tallinnaa tunnelille ja jäämerelle jatkettavalle pohjoiselle rautatieyhteydelle.  Näin syntyisi Euroopalle tehokas liikenneväylä avautuvan Koillisväylän mahdollisuuksien hyödyntämiseen.

Arktisesta ei kuitenkaan voida puhua mainitsematta ympäristöä ja kestävää kehitystä.  Kuten Lapland Hotelsin toimitusjohtaja Pertti Yliniemi Arctic Means Business -seminaarissa 29.11. asian esitteli: “Euroopan viimeinen erämaa pitää säilyttää tuleville sukupolville.” Käynnissä oleva Visit Arctic Europe– hanke lähettää Euroopalle oikean signaalin: tänne kannattaa tulla.

cantellville2015_20cm

Ville Cantell

Kirjoittaja on ulkoasiainministeriön Eurooppatiedotuksen päällikkö

François Fillon – Euroopan pelastaja?

Vuodesta 2017 tulee poikkeuksellisen jännittävä – Euroopan yhtenäisyyden kannalta jopa ratkaiseva – vaalivuosi. Vaaleissa ratkeaa johtajuus ja suunta maissa, jotka ovat avainasemassa koko EU:n tulevaisuuden kannalta.

 Jo ensi viikonvaihteessa Itävalta voi saada ensimmäisen oikeistopopulistisen presidentin. Samaan aikaan ratkeaa Italian hallituksen kohtalo kansanäänestyksessä uudesta perustuslaista.

Itävallan presidentin vaali ei vielä Eurooppaa paljon täräytä. Sen sijaan jos pääministeri Matteo Renzin ajama perustuslain uudistus kaatuu, tuntuu vavahdus koko mantereella.

Itävallan ja Italian ohella katseet kohdistuvat jo nyt Ranskaan. Kaksi vahvaa presidenttiehdokasta on jo selvillä. Äärioikeistolaisen Front Nationalin eli Kansallisrintaman ehdokas on Marine Le Pen. Jos ennusteet pitävät paikkansa, pääsee hän vaalien toiselle kierrokselle, kuten isänsä Jean-Marie Le Pen vuonna 2002.

Vasemmiston rivit ovat sekaisin. Kun suosionsa pohjalukemissa kahlaava presidentti François Hollande ei ole ilmoittanut, lähteekö hän edes yrittämään toiselle kaudelle, ei tilanne kirkastu muillekaan vasemmiston ehdokkaille. Tämä antaa tilaisuuden perinteiselle gaullistille, eli Fillonille, päästä toiselle kierrokselle keräämään myös sosialistien ääniä.

Suorissa kahden kierroksen vaaleissa on mahdollisuus äänestää paitsi puolesta, myös pahempaa vaihtoehtoa vastaan. Tämä asetelma avaa tien François Fillonille Ranskan seuraavaksi presidentiksi.

Fillon varmisti oikeiston eli Tasavaltalaisten ehdokkuuden puolueen esivaalissa voittamalla toisen entisen pääministerin Alain Juppén ohjelmalla, joka osuu suoraan Ranskan pahimpiin, kroonisiin kipukohtiin.

Jos Fillon valitaan, täyttyvät Pariisin, Toulousen ja muiden teollistuneiden kaupunkien kadut mielenosoittajista. Fillon aikoo muun muassa romuttaa ranskalaisten suosiman 35 tunnin työviikon ja karsia satoja tuhansia työpaikkoja julkiselta sektorilta. Hän pyrkii saamaan budjetin tasapainoon ja talouden sellaiseen kuntoon, että ”voin katsoa saksalaisia silmiin samalta korkeudelta”.

 Thatcheriläinen gaullisti

Uudistusvaatimuksillaan Fillon on jo leimattu thacheriläiseksi. Tämä ei vaadi paljon Ranskassa, jossa laaja julkinen sektori, kuten valtion vahva rooli teollisuudessa, on myös osa gaullistista perintöä. Gaullismiin on kuulunut myös vahvasti anglosaksilaisuuden vastustaminen ja vierastaminen. Presidentti de Gaulle oli aikanaan pitämässä Britanniaa Euroopan talousyhteisön ulkopuolella, Fillonilla ei tätä päänsärkyä ole. Päinvastoin.

 Jos Fillonista tulee presidentti, on hänen ongelmansa, kuinka järjestää Brexit niin, ettei esimerkki houkuttele muita maita samalle tielle. Brexitistä huolimatta kanaalin molemmilla rannoilla yhteinen etu on jatkaa esimerkiksi brittiläis-ranskalaista aseteollisuutta. Ratkaisuja odotellessa kanaalin toisella rannalla ei ole jäänyt huomaamatta, että Fillonilla on walesilainen vaimo.

Fillon tarvitsee valintaansa varten ääniä paitsi vasemmistolta myös potentiaalisilta äärioikeiston kannattajilta. Tätä varten hän pitää esillä perinteisiä gaullistisia konservatiivisia arvoja, suhtautuu tiukasti maahanmuuttoon ja radikaaliin islamiin.

Juuri ilmestyneen Bertelsmann-säätiön tutkimuksen mukaan 76 % Front Nationalin kannattajista suhtautuu kielteisesti kansainväliseen poliittiseen ja taloudelliseen kanssakäymiseen. Le Pen haluaa Ranskan pois sekä EU:sta että Natosta. Fillon ei ole irrottamassa Ranskaa kummastakaan, mutta haluaa maansa perinteen mukaan molemmissa enemmän liikkumatilaa. Kuinka paljon, selvinnee lähiviikkojen aikana. Hän on suurennuslasin alla.

Erityisesti ulkomailla Fillon on herättänyt kysymyksiä vanhoilla suhteillaan Venäjän presidenttiin Vladimir Putiniin. Fillon on osallistunut Venäjän Davosiin, eli Valdain konferenssiin, jota muut lännen johtajat ovat kiertäneet kaukaa siitä saakka kun pakotteet tulivat voimaan. Lähiviikot näyttävät, olivatko presidentti Putinin onnittelut presidenttiehdokkuuden johdosta Fillonille onnenpotku vai – potku nilkkaan.

Fillon joutunee joka tapauksessa kirkastamaan kantaansa niin Putiniin kuin yleensä Venäjän toimintaan, sillä Marine Le Pen on avoimesti Putinin ihailija. Hänen puolueensa toimii venäläisen rahan turvin.

Entä Fillon ja EU? Fillon ei ole vielä pitänyt puhetta, jossa hän täsmällisesti ottaisi kantaa unionin tämänhetkisiin ongelmiin tai tulevaisuuden linjauksiin. Ranskassa katsotaan nyt Reinin yli Saksaan ja päinvastoin. Silta ei katkea, johtaapa näitä maita ensi vuoden lopussa kuka tahansa. Kun vaalivuosi alkaa molemmilla rannoilla, kannattaa kuunnella tarkkaan, mitä joen yli huudetaan ja miten huutoon vastataan.

Molemmilla rannoilla on oppositio, jota ei ennen ole ollut.

Makkonen_IMG_2011_00383483 copy

Risto Makkonen

Toimittaja