Alueiden ja kuntien teemaviikolla vahva suomalaispanos

Euroopan alueiden ja kuntien teemaviikkoa vietettiin lokakuussa Brysselissä sekä eri puolella Eurooppaa jo 14. kerran. Viikon merkittävin uusi avaus minun ja alueiden osalta syntyi, kun EU:n Alueiden komitean kaikkien poliittisten ryhmien puheenjohtajien kanssa tapasimme Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja Donald Tuskin. Kahden tunnin keskustelumme tapahtui ”suljetuin ovin” ilman hallintohenkilökuntaa.

Teimme Donald Tuskin kanssa yhteistä työagendaa: mitä yhteisiä askelmerkkejä tarvitsemme matkalle EU:n 60-vuotistapahtumaan Roomassa maaliskuun lopussa? Me tuomme mukaan vahvat paikallistoiminnat kansalaisten kanssa osoittaaksemme EU:n lisäarvon. Tämä ilmenee yhteisinä työohjelmina komitean sekä eri komissaarien kesken. Kaupunkien ja maakuntien poliittisille päättäjille on nyt tarjolla uusia mahdollisuuksia – jopa hyvin mittavassa määrin. Tusk myös kiitteli komitean ja sen jäsenten työtä kansalaisten tavoittamiseksi paikallistasolla. Tätä kautta kansalaisten todelliset huolenaiheet saadaan etenemään myös ratkaisuiksi Euroopan unionin asialistalla.

Uusi lyhenne EUWRC

Monet saattavat tuntea tämän teemaviikon edelleen nimellä Open Days. Ovemme avautuivat tänäkin vuonna tuhansille aluepolitiikan ammattilaisille, asiantuntijoille, sidosryhmille ja toimittajille. Koska vanha nimi saattoi kuitenkin tuoda harhaanjohtavasti mieleen toukokuussa vietettävän EU:n toimielinten avoimien ovien päivän, vastedes puhumme alueiden ja kuntien teemaviikosta – European Week of Regions and Cities tai lyhennettynä EUWRC.

Suomen kaupungit ja maakunnat olivat tänäkin vuonna mukana useissa teemaviikon tapahtumissa, joissa esiteltiin mm. Lapin arktisen erikoistumisen strategioita, rajat ylittävää yhteistyötä Karjalassa sekä Liikkuminen palveluna -konseptina Tampereella kehitteillä olevia älyliikenteen palveluja. Helsinki ja Uusimaa järjestivät yhdessä Tallinnan, Riian ja Kaunaksen kaupunkien kanssa seminaarin, jonka aiheena oli Rail Baltica -hanke.

Rail Baltica vahvistaa myös kaupunkikehitystä

Rail Baltica on yksi tämän hetken merkittävimmistä ylikansallisista liikenneverkkohankkeista Euroopassa. Tavoitteena on, että vuonna 2030 nopea rautatie yhdistää Tallinnan Riian ja Kaunaksen kautta Varsovaan ja Berliiniin sekä sitä kautta EU:n nopeiden yhteyksien junaverkkoon. Seminaarissa kiinnitettiin erityisesti huomiota siihen, kuinka rautatieyhteyksien parantaminen kaupunkien välillä auttaa lisäämään paikallista kehitystä, kaupankäyntiä, kulttuurivaihtoa ja verkostoitumismahdollisuuksia, sekä luomaan tätä kautta kestävää talouskasvua ja työpaikkoja.

Rail Baltica -hanke on luonnollisesti Suomenkin näkökulmasta jopa enemmän kuin merkittävä, sillä sen avulla Suomenlahden eteläpuolelta avautuu nopea rautatieyhteys Keski-Eurooppaan. Mahdollista Helsinki–Tallinna-tunnelia onkin tarkasteltava tässä kontekstissa.

Koheesiorahoitus välttämätöntä

EUWRC-viikon avausistunnossa korostin komissaari Corina Creţun kanssa, että tarvitsemme entistä tehokkaampaa koheesiopolitiikkaa ja sen osana aluekehitysrahoitusta EU:n kaikille alueille. Tämä vaatii myös alueiden keskinäistä yhteistyötä, jotta kaikki “voittavat”. Etenkin vähemmän kehittyneille alueille EU:n rahoitus ja sen mahdollistamat vahvat kehitystoimet ovat elintärkeitä.

Koheesiopolitiikkaa emme kuitenkaan voi jatkaa nykyisellä tavalla: se kaipaa lisää tulosorientoituneisuutta, innovatiivisuutta ja joustavuutta. Ennen kaikkea on yksinkertaistettava täytäntöönpanoa alue- ja paikallistasolla. Kuten sanoin, on luotettava aluetasoon ja annettava sille todellinen itsenäinen päätäntävalta – vain teemat voidaan päättää EU:n ja jäsenvaltioiden hallitusten kesken.

Euroopan alueiden komitealle EUWRC-viikko on vuoden merkittävin satsaus – neljän päivän ajan kunnat ja alueet ovat huomion keskipisteenä Brysselissä. Samassa yhteydessä pidettiin myös komitean täysistunto, jossa kuulimme muun muassa komission varapuheenjohtajan Andrus Ansipin näkemyksiä digitaalisten sisämarkkinoiden edistymisestä. Johtopäätökseni kaksituntisesta täysistuntokeskustelusta oli, että digitaalisuus on jo kaikkialla käsiemme tai ainakin ajatustemme ulottuvilla. Kestävä kasvu ja tavoittelemamme uusien työpaikkojen määrä syntyvät digitalisaation avulla. Nyt on aika kannustaa etenkin kaupungit luomaan digitalisaatiota vauhdittavia alustoja – ansaintalogiikka ja kaikki prosessit muuttuvat.

markkula

Markku Markkula

Euroopan alueiden komitean puheenjohtaja

Advertisements

Lisää kiertotaloutta – ettei arvoa katoaisi tuhkana tuuleen

Jos juhliin pääsee Arvovieras paikalle, häntä ei kannata päästää ihan heti lähtemään. Juhlijana pitäisin ennen kaikkea huolen siitä, että tunnistan Arvovieraan, vaikka hän kuinka sulautuisi massaan. Enhän itsekään haluaisi tulla kohdelluksi välinpitämättömästi. Jos juhlissa meno käy liian ankaraksi, Arvovieras katoaa helposti kuin tuhka tuuleen. Siksi vaatii järjestäjiltä energiaa ja kekseliäisyyttä saada vieras viihtymään. Sillä sitä hyödyllisempää on Arvovieraan kestitseminen, mitä useamman juhlijan juttusilla häntä ehtii kierrättää.

Ettei tarina aivan karkaisi käsistä, lienee syytä paljastaa, että jutun juurena on kiertotalous. Kiertotaloudessa materiaalien, tuotteiden ja resurssien arvoa pyritään hyödyntämään maksimaalisesti, mahdollisimman pitkään. Päinvastoin toimitaan, jos esimerkiksi raaka-ainetta hukataan jätteenä tai vain poltetaan menemään. Eihän niin toimittaisi Arvovieraankaan kanssa juhlissa. Sellaisesta tulisi sanomista.

Kiertotalous on ollut kuuma aihe Suomessa jo viimeisten parin vuoden ajan. Perusteet tuntee jokainen, sillä idea on tärkeä jokaisessa kotitaloudessa ja yrityksessä, jokaisessa mökissä ja konferenssitalossa: kuinka säästää ja tehdä jotakin paremmin – muuttamalla toimintatapoja, tuotteita tai ajatusmalleja. Aiheen laajuus voi silti yllättää. Et ole vielä hyödyntänyt kiertotalouden mahdollisuuksia täysin, jos osaat laittaa banaaninkuoret oikeaan keräysastiaan. Jos poltat kaiken ylimääräisen, saatat tehdä uusista bisnesideoista tomua. Todellista bisnesvainua on tunnistaa tulevaisuuden Arvovieras, ennen kuin muut ehtivät tarjota titteleitä ja palkintoja.

Komission kunnianhimoiseen kiertotalouspakettiin sisältyy EU:n toimintasuunnitelma, jossa tarjotaan mittareita kattavasti koko kierron ajalle: tuotannosta kuluttamiseen ja jätehuoltoon sekä toisen asteen raaka-aineiden markkinoihin. EU:n kiertotaloussivusto tarjoaa laajan kattauksen aiheesta.

Suomessa taas Sitra julkisti syyskuussa 2016 kiertotalouden tiekartan: “Kierrolla kärkeen – Suomen tiekartta kiertotalouteen 2016–2025”. Tiekartassa esitellään hyviä käytäntöjä ja pilotteja. Selvityksessä hahmotellaan seuraavat painopistealueet Suomelle: 1) kestävä ruokajärjestelmä, 2) metsäperäiset kierrot, 3) tekniset kierrot, 4) liikkuminen ja logistiikka sekä 5) yhteiset toimenpiteet. Kiertotalous on hallituksen kärkihanke.

Eurooppalainen yhteistyö on yksi tapa juurruttaa EU-politiikkaa kansalliselle ja paikalliselle tasolle. ”Circular Economy for SMEs” eli CESME-projekti alkoi huhtikuussa 2016 osana Interreg Europe -rahoitusohjelmaa. Se kuuluu teemaan 4: Ympäristön ja luonnonvarojen käytön tehokkuus. Kestävämmällä luonnonvarojen käytöllä pyritään kehittämään alueiden vetovoimaa ja yritystoimintaa.

CESMEssä partnerit jakavat kokemuksia, tunnistavat parhaita käytäntöjä ja tarjoavat alueillaan pk-yrityksille opastusta kiertotalouteen sekä päättäjille tietoa vihreän talouden mahdollisuuksista. Tavoitteena on parantaa politiikan välineiden tehokkuutta. Nelivuotisessa hankkeessa on 10 partneria kuudesta EU-maasta. Projektin kokonaisbudjetti on 1,63 miljoonaa euroa, josta ohjelman rahoitusta on 1,39 miljoonaa. Koordinoin hanketta itse Etelä-Pohjanmaan liitossa, ja maakunnassa toisena partnerina on Järvi-Pohjanmaan Yrityspalvelu.

Ainoastaan ruohonjuuritasolla voi tehdä näkyviä muutoksia. Siksi pidän CESME-projektin tärkeimpänä odotettuna tuloksena sitä, että saisimme alueelle rahoitusta pilottiprojekteihin. Jatkohankkeita suunnitellessa on oiva tilaisuus tiedottaa myös Euroopan strategisten investointien rahastosta (ESIR).

Arvovieras on syytä pyytää kahdenkeskiseen tapaamiseen, jotta olisi mahdollista tutustua kunnolla. Ehkä hän ei lähde juhlista jatkossa kulumallakaan, vaan tuo arvovaltaisia ystäviäänkin mukanaan. Arvon ylläpitäminen ja lisääminen vaatii muutosta ja tutkimusta, mutta parhaimmillaan sekä ympäristö että talous kiittävät.

Elina Manninen_Finland

Elina Keränen

Kirjoittaja on projektikoordinaattori Etelä-Pohjanmaan liitossa ja toimii maakunnan Europe Direct -tiedotuspisteessä.

Unkarin kaksi lokakuuta

Lokakuun kansanäänestys pakolaiskiintiöistä oli Unkarin hallitukselle ilon aihe. Yli 90 prosenttia äänestäneistä antoi odotetusti tukensa maan pakolaispolitiikalle. Samalla se oli pettymys.  Uurnille tuli vain noin 43 prosenttia äänioikeutetuista. Jos kyseessä olisi ollut laillisesti sitova äänestys, olisi tulos mitätöity. Sellaisesta ei kuitenkaan ollut kysymys. Tärkeintä hallitukselle oli poliittisen tuen saaminen maahanmuuttopolitiikalle. Sen se sai.

Parlamentin odotetaan nyt säätävän lain, jolla estetään kiintiöpohjainen maahanmuutto. Kun näin tapahtuu, haastaa komissio Unkarin EU-tuomioistuimeen. Päätöksestä valitetaan. Prosessi kestää kauan ja se on tarkoituskin.  Pakolaiset ja maahanmuutto on asia, josta Unkarissa vallitsee suurin yksimielisyys – se voidaan tarvittaessa ja sopivin väliajoin nostaa kotimaan politiikan keskiöön.

Parin viikon kuluttua muistellaan toista lokakuuta, 60 vuotta sitten.  Kansannousussa 1956 nousivat unkarilaiset kommunistihallintoa vastaan.  Tuhansia kuoli taisteluissa tai teloitettiin, 200 000 pakeni ulkomaille.  Unkarilaiset kuolivat ja pakenivat, koska he halusivat toteuttaa elämässään niitä arvoja, jotka Neuvostoliiton komennossa eläviltä kansoilta oli kielletty.

Kansannousu oli kylmän sodan vedenjakaja.  Neuvostoliiton todellinen luonne paljastui myös lännen hyväuskoisille, kun venäläistankit surmasivat ihmisiä Budapestin kaduilla.

Kun tilanne rauhoittui, aloittivat omapäiset unkarilaiset maansa varovaisen hivuttamisen lähemmäs markkinataloutta.  Olot paranivat, matkustaminen oli muita sosialistimaita helpompaa, tietoa ja tavaraa sai lännestä ilman rangaistuksen pelkoa.  Maa pysyi kuitenkin rautaesiripun itäpuolella, mutta oli “Leirin iloisin parakki”.

Oli vain johdonmukaista, että muuri idän ja lännen välillä murtui ensimmäisenä Unkarissa.  Rajaviranomaiset päästivät satoja DDR:n asukkaita pakenemaan Itävallan puolelle 1989. Tämä oli viimeinen piste siinä prosessissa, joka vapautti itäeurooppalaiset kansat, päästi ne yhteyteen muun Euroopan kanssa ja kaatoi lopulta Neuvostoliiton.

Kansannousuja, vastarintaa kommunistihallintoa ja Neuvostoliiton ylivaltaa vastaan oli muissakin Itä-Euroopan maissa.  Unkarin lokakuun tapahtumat 1956 olivat kuitenkin merkitykseltään omaa luokkaansa. Unkarin oma tie kylmän sodan aikana ja lopulta tärkeä rooli rajan aukaisijana muokkasivat ja pitivät yllä kuvaa Unkarista vapauden saarekkeena.  Sen keräämä sympatian ja myötätunnon pääoma oli ainutlaatuinen.  “Unkari” oli vuodesta 1956 lähtien symboli vastarinnalle. Sellaisena se säilyi aina järjestelmän muutokseen 1989 – ja aina viime vuosiin asti.

Mainepääoman, imagon, merkitystä ei diplomatiassa pidä aliarvioida.  Unkarin tullessa Euroopan unionin jäseneksi 12 vuotta sitten oli unkarilainen selkäreppu täynnä edellisinä vuosikymmeninä kerättyä mainepääomaa.   Sillä oli merkitystä Unkaria koskeneiden taloudellisten ja poliittisten ratkaisujen kannalta. Yhä edelleen saa Unkari asukasta kohden suurimmat EU:n rakennerahastotuet.  Pelkästään rationaalisin perustein ei tätä voi selittää.

2000-luvun aikana on reppu kuitenkin keventynyt hyvää vauhtia. Unkarin omaksuma kansallismielinen linja talous- ja maahanmuuttopolitiikassa on saanut monet ymmälleen. Unkarin nähdään kääntäneen selkänsä niille arvoille, joiden symboli se on aina ollut. Vanhaa Unkaria ei enää tunnisteta.

Etäisyys lokakuusta 1956 lokakuuhun 2016 on kovin pitkä.

tuomi-nikulaPetri Tuomi-Nikula

Kirjoittaja toimii Suomen suurlähettiläänä Unkarissa