#Digisaatio on täällä!

Euroopan komission Suomen-edustusto, Euroopan parlamentin Suomen-tiedotustoimisto ja Basso proudly present: #digisaatio! Viisi viikkoa keskustelua EU:n digitaalisista sisämarkkinoista! Ensi viikolla, 29.2.-4.3. keskustellaan Basson aamuissa klo 10 digitaalisten sisämarkkinoiden eri osa-alueista virkamiesten, meppien, asiantuntijoiden, yrittäjien ja loppukäyttäjien voimin.

Mitkä digitaaliset sisämarkkinat – pitäisikö kiinnostaa?

Pitäisi. Joka päivä 315 miljoonaa eurooppalaista käyttää internetiä. Komission mukaan digitaaliset sisämarkkinat tuottaisivat EU:n taloudelle jopa 415 mrd. € lisätuloja vuosittain, satojatuhansia uusia työpaikkoja ja vireän osaamisyhteiskunnan. Siksi tarvitaan laajoja uudistuksia, jotka ulottuvat uudesta tekijänoikeuskehyksestä pakettitoimituksiin ja televiestintään.

Komissio esitti viime toukokuussa strategian, joka on EU:n suunnitelma vapaiksi ja turvallisiksi digitaalisiksi sisämarkkinoiksi, joilla ihmiset voivat tehdä ostoksia rajojen yli ja yritykset voisivat käydä kauppaa koko EU:ssa – sijainnistaan riippumatta. Strategialla halutaan laajentaa EU:n digitaalitaloutta, tarjota kuluttajille parempia palveluja edullisemmin hinnoin sekä auttaa yrityksiä kasvamaan.

Digitaalisten sisämarkkinoiden strategiassa on 16 toimenpidettä. Ne on jaoteltu kolmeen päätavoitteeseen, jotka komissio aikoo toteuttaa vuoden 2016 loppuun mennessä.

  1. helpottaa verkkotuotteiden ja -palvelujen saantia kuluttajille ja yrityksille koko Euroopassa
  2. parantaa digitaaliverkkojen ja -palvelujen kasvun ja menestyksen edellytyksiä
  3. edistää Euroopan digitaalitalouden kasvua

Digitaalisten sisämarkkinoiden tarkoitus on purkaa epäyhtenäisestä sääntelystä johtuvat raja-aidat ja yhdistää 28 kansallista markkina-aluetta yhtenäisiksi sisämarkkinoiksi.

Kuulostaako byrokraattiselta? Ei hätää, olemme valinneet radiokeskusteluiden teemoiksi sinuakin koskettavia juttuja, eli tietoturvan, pilvipalvelut, tekijänoikeudet ja geoblokkauksen eli maaestot. Eli tilaatko eurooppalaisia tuotteita amerikkalaisesta verkkokaupasta, koska se on halvempaa? Yrititkö katsoa Euroopan-lomalla Netflixistä suosikkisarjaa ja se ei onnistunut, koska olit ulkomailla? Vältteletkö puheluita matkalla, koska se on kallista? Tai jäikö ulkomaille muutto haaveeksi, koska etätyöt ovat mahdollisia vain kotimaassa?

EU:n uusista tietosuojasäännöistä päästiin sopuun viime joulukuussa. Nyt varmaan kysyt, että mikä muuttuu? Vastaamme: pääsy omiin tietoihin helpottuu, sinulla on oikeus siirtää tiedot järjestelmästä toiseen, oikeutesi “tulla unohdetuksi” vahvistuu ja sinulle tulee oikeus saada tietää, jos omiin tietoihin on murtauduttu. Lisää voit lukea täältä.

Digitaalisista sisämarkkinoista vastaava komission varapuheenjohtaja Andrus Ansip on blogiteksteissään kertonut seuraavaa:

Jokin aika sitten komissio antoi ensimmäiset kaksi digitaalisiin sisämarkkinoihin liittyvää ehdotusta: ensimmäinen koskee verkkokaupan sopimusehtojen yhdenmukaistamista EU:ssa ja toisella pyritään varmistamaan, että eurooppalaiset pääsevät käsiksi laillisesti hankkimiinsa verkkosisältöihin, eli esimerkiksi Netflixiin, myös muualla EU:ssa matkustaessaan.

Sisällön käytettävyys myös muissa EU-maissa liikuttaessa on erityisen tärkeä asia nyt kun verkkovierailumaksut ovat poistumassa: kesäkuun 2017 puolivälin jälkeen maksat matkapuhelimen käytöstä muissa EU-maissa saman verran kuin kotona.

Ihmiset haluavat matkustaessaan käyttää mobiililaitteellaan kotimaassaan maksamiaan palveluja. EU-sääntöjen pitäisi mahdollistaa juuri tämä.

Kunhan teknisen ja poliittisen tason neuvottelut ehdotuksistamme saadaan kunnolla käyntiin, tulemme käymään yksityiskohtaisia keskusteluja Euroopan parlamentin valiokunnissa ja täysistunnoissa ja luonnollisesti kaikkien EU-maiden kanssa.

Mikään ei tietenkään tapahdu hetkessä. On kuitenkin tärkeää saada homma liikkeelle: jos ehdotukset halutaan toteuttaa, erityisesti ennen tämän komission viisivuotiskauden loppua, ei ole varaa vitkasteluun. Digitaalitalous ei sekään jää meitä odottelemaan.

Loput digitaalisten sisämarkkinoiden kehittämisehdotukset tuodaan pöytään vielä tämän vuoden aikana. Kevään kuluessa on luvassa alan yrityksille ja viranomaisille suunnattu toimenpidepaketti. Siihen kuuluva ehdotus, joka kattaa 700 MHz taajuusalueen osoittamisen langattomaan mobiilikäyttöön, annettiin jo helmikuussa. Pilvipalvelujen hyödyntämisperiaatteet ja tieto- ja viestintätekniikan standardien kehittämissuunnitelma ovat putkessa seuraavina.

Sen jälkeen on vuorossa sähköisen kaupankäynnin paketti. Se sisältää muun muassa lainsäädäntöehdotuksen, jolla puututaan verkkopalvelujen perusteettomiin maarajoituksiin eli ns. geoblokkaukseen. Tämä uudistus on minulle henkilökohtaisesti erityisen tärkeä: olen vakaasti sitä mieltä, että ihmisten ja yritysten kaupankäyntiä verkossa ei pitäisi rajoittaa keinotekoisilla esteillä.

Vuoden aikana tullaan näkemään muitakin tärkeitä avauksia digitaalisten sisämarkkinoiden tueksi: EU:n televiestintäsäännöstöä nykyaikaistetaan, kyberturvallisuuskysymykset vaativat toimenpiteitä, datan, esimerkiksi tutkimusdatan, vapaata liikkuvuutta on edistettävä. Myös kuumia debatteja nostattavalla teollis- ja tekijänoikeuksien alalla on tiedossa parannusehdotuksia.

Tarkoituksemme on siis saada kaikki digimarkkinaehdotukset ulos ja käsittelyyn vuoden loppuun mennessä. Kiirettä pitää, mutta niinpä etenee digitalisaatiokin ympärillämme huimaa vauhtia. Palataan siis asiaan, asap.

 

Advertisements

Dramaattisia aikoja

Valtioliitot eivät joudu murhan uhriksi. Kun ne kuolevat, ne kuolevat itsemurhan seurauksena. Itsemurhan tekivät sekä Neuvostoliitto että Jugoslavia. Mikään ulkoinen voima ei niitä hajottanut. Sanonta on mielessäni kun kuuntelen Euroopan unionin tilanteeseen liittyviä tuomiopäivän ennusteita. Niitä riittää. EU-parlamentin puhemiehen Martin Schulzin mukaan Euroopan unioni ei koskaan ole ollut niin dramaattisessa tilanteessa kuin tällä viikolla!

Sekä Brexitissä että pakolaisongelmassa on aineksia EU:ta horjuttavaan myrkkypilleriin. Pakolaiskriisi on ongelmana sikäli vakavampi, että se ravistelee unionin arvopohjaa. Tilannetta ei helpota Venäjän yksipuolisesti julistama kylmä sota. Mielikuvallisesti Venäjä on onnistunut kytkemään yhteen pakolaiset, sanktiot, Syyrian sodan ja rajarauhan horjumisen Turkista Lapin perukoille asti. Kaiken lähtökohta, Krimin laiton miehitys, on nyt vain pieni osa suurempaa kuviota.

Aloitin työt Budapestissa runsas kuukausi sitten. Unkari, joka vielä viime syksyllä sai ankaraa kritiikkiä otteistaan turvapaikanhakijoita kohtaan, on kapseloinut itsensä ongelman ulkopuolelle. Lähes kaikki tänne rekisteröidyt 177 000 turvapaikanhakijaa ovat jatkaneet matkaansa muualle. Uusia tulijoita on hyvin vähän. Unkari voi säädellä maahan tulijoiden ja tänne jäävien pakolaisten määrää.

Monessa EU-maassa toivotaan samaa. Viranomaiset ja poliitikot täällä muistuttavat mielellään sekä omia kansalaisiaan että eurooppalaisia kumppaneita siitä, että muu EU nyt seuraa Unkaria. Uusista rajakontrolleista tai niiden tiukennuksista voi lukea uutisia lähes päivittäin. Viimeisimpänä Itävalta (17.2.) palautti valvonnan käytännössä kaikille raja-asemille.

Samalla vetovoimatekijöitä on heikennetty. Unkarissa ne on karsittu minimiin, jopa niin pitkälle että Helsingin hallinto-oikeus päätti jäädyttää Dublin-sopimuksen mukaiset turvapaikanhakijoiden palautukset Unkariin. Taustalla ilmeisesti on huoli siitä, ettei turvapaikanhakijoiden oikeusturva toteudu.

Seuraajia Unkari on saanut ennen muuta naapureistaan. Monessa asiassa erimielinen Puolan, Unkarin, Tšekin ja Slovakian Visegrád-ryhmä on saanut pakolaiskriisistä uutta energiaa. Ryhmän maat vastustavat Saksan johdolla toteutettua “kutsupolitiikkaa”. Tässä ne saavat tukea myös Itävallalta. Myös Brexitissä ovat Visegrad-maat löytäneet yhteisiä linjauksia.

Sekä Unkarin että Puolan johto vakuuttaa, ettei juuri 25-vuotisjuhliaan viettäneen Visegrádin tavoitteena ole EU:n murentaminen. Päinvastoin ryhmän maat tarvitsevat vahvaa ja toimintakykyistä EU:ta. Tekeillä ei ole unioni unionin sisään, sanotaan korkeimmalla tasolla. Viesti on uskottava. Yhdessä tai yksinään ei ryhmän mailla ole riittävää voimaa Saksan ja Venäjän välissä. Kyse on pitkälti halusta haastaa Saksan dominanssi sekä sen edustama arvopohja. Erityisesti Unkari ja Puola ovat kokeneet jääneensä pelkän myötäilijän ja hyväksyjän roolin. Syntipukkina oleminen ei sekään ole mukavaa.

Brexit –keskustelu meillä jo on. Tässä on kyseessä “value-exit”, Valexit, itäisen Keski-Euroopan irtiotto niistä EU:n valtavirran arvoista, joiden varassa maahanmuuttopolitiikka on hoidettu. EU:lle ja erityisesti Saksalle heitetyn haasteen uskotaan muokkaavaan unionia enemmän Puolan ja Unkarin toiveita ja omaa todellisuutta vastaavaksi, uudistavan unionia muuttunutta Euroopan turvallisuustilannetta vastaavaksi.

Pahimmillaan, aivan kuten Iso-Britannian lähestyvä kansanäänestys, se antaa vauhtia EU:n hajoamiseen tähtääville voimille. Parhaimmillaan molemmat exit- keskustelut auttavat rakentamaan entistä tehokkaampaa, olennaisissa asioissa tiiviimpää Euroopan unionia.

Panokset ovat isot. Martin Schulzin mukaan tämä viikko on EU:n historian dramaattisin. Valtioliitot eivät joudu murhan kohteeksi. Jos ne kuolevat, ne kuolevat itsemurhaan.

 tuomi-nikula

Petri Tuomi-Nikula

Kirjoittaja toimii Suomen suurlähettiläänä Unkarissa

Hollannin haaste

EU-puheenjohtajuus on jäsenmaalle näytön paikka. Se tilaisuus on osoittaa, mitä politiikan alueita puheenjohtajamaa painottaa ja kuinka se diplomatian hallitsee. Poliitikoille se on myös näyttäytymisen paikka – tilaisuus olla lamppujen loisteessa, kaiken keskipisteenä ministerikollegoiden ympäröimänä.

EU:n onneksi puheenjohtajuus on nyt Hollannilla. Kokemusta siltä ei puutu. Ensimmäisen kerran se oli puheenjohtajana Euroopan yhteisön aikana vuonna 1960. Nyt alkanut puheenjohtajuus on Hollannille kahdestoista.

Puheenjohtajuus kestää puoli vuotta. Kun vuorot aikoinaan jaettiin, ei kukaan voinut tietää, mikä tilanne EU:ssa ja koko maanosassa milloinkin vallitsee. Juuri nyt tilanne on aivan uusi ja poikkeuksellisen vaikea. Unionin peruspilarit heiluvat.

Ensimmäinen testi on helmikuun Eurooppa-neuvosto, eli huippukokous Brysselissä. Puheenjohtajamaan pääministeri ei enää johda siellä puhetta. Toisin oli ennen, kun huippukokoukset järjestettiin puheenjohtajamaassa ja suuret päätökset jäivät kantamaan kokouspaikan nimeä – kuten Lissabonin sopimus.

Lissabonin sopimus muutti puheenjohtajuuden. Puheenjohtajamaita on kolme, joista vanhin johtaa puhetta eri neuvostoissa, eli ministeritason kokouksissa. Sen sijaan ”huippukokouksessa” tämä määräaikainen ja näkyvä tehtävä on Eurooppa-neuvoston puheenjohtajalla Donald Tuskilla, Puolan entisellä pääministerillä. Mutta myös puheenjohtajamaa on keskeisessä roolissa varsinkin nyt, kun EU ja Britannia istuvat neuvotteluissa, joiden tuloksen pohjalta britit päättävät, jääkö maa EU:n jäseneksi, vai onko edessä ero – brexit. Britannian ero olisi EU:lle sekä poliittinen että taloudellinen tappio.

Tappio olisi poliittinen siksi, että se heikentäisi EU:n globaalia painoarvoa. EU:n sisällä ero vahvistaisi niitä poliittisia liikkeitä, jotka pyrkivät unionin heikentämiseen ja hajottamiseen. Tästä syystä on olennaista, mitä EU Britannialle tarjoaa: jos sen vaatimuksiin liian pitkälle suostutaan, on muilla mailla tilaisuus vaatia vastaavia etuoikeuksia. Jos taas ehdot ovat liian kovat, on mahdollista, että britit äänestävät ”out”. Pääministeri David Cameronin olisi selvittävä kotiyleisön silmissä vaikeista neuvotteluista näennäisenä voittajana.

Donald Tuskin ohella komissiolla on merkittävä rooli Britannian kanssa käytävissä neuvotteluissa. Hollanti sen sijaan johtaa puhetta kymmenissä ministeri- ja virkamiestason neuvostoissa ja kokouksissa. Se joutuu myös pitämään jäsenmaat ruodussa tilanteessa, jossa euroskeptisyys imee voimaa brittien erouhkauksesta.

Toinen puheenjohtajan päänsärky on pakolaistilanne. Juuri nyt kyseessä ei ole enempää eikä vähempää kuin Schengen-järjestelmän ja Dublinin sopimusten tulevaisuus.

Hollannilla on pitkä kokemus maahanmuuttajista. Näennäisen vapaamielisessä maassa tiedetään, kuinka kantaväestön ja maahanmuuttajien välit voivat kärjistyä väkivallan asteelle.

Hollannin pääministeri Mark Rutte joutuukin ratkomaan pakolaisongelmaa paitsi Euroopan myös kotimaansa tasolla. Hollannissa on vahva siirtolaisvastainen liike, jonka keulakuva on Geert Wilders. Hänen Vapauspuolueensa päämääränä on islamin leviämisen estäminen Euroopassa.

Hollantia puheenjohtajina seuraavat Slovakia ja Malta. Nämä maat muodostavat  puheenjohtajakolmikon. Sen tehtävä on laatia pitkän aikavälin tavoitteet ja yhteinen ohjelma asioista ja pääaiheista, joita neuvosto käsittelee puolentoista vuoden aikana.

Tällä hetkellä on vaikea nähdä, kuinka Slovakia voi olla ratkaisemassa EU:n pakolaisongelmaa. Maan pääministeri Robert Fico on lausunnoillaan liimautunut samaan pakolaisvastaiseen ryhmään Unkarin ja Puolan uuden hallituksen kanssa. Ficon kansallismielinen sosiaalidemokraattinen hallitus torjuu komission suunnitelman pakolaiskiintiöistä. Suunnitelman mukaan Slovakia joutuisi ottamaan 802 kaikkiaan 120 000:sta turvapaikanhakijasta. Tällä hetkellä on vaikea nähdä, kuinka Hollanti ja Slovakia yhdessä voisivat esittää ratkaisua, joka kelpaisi koko unionille.

Nykyisistä puheenjohtajamaista Maltalla on pisin kokemus turvapaikanhakijoista. Pieni saarivaltio on ollut vuosia Italian ohella Afrikasta saapuvien venepakolaisten ensimmäinen turvasatama. Viime vuoden lopulla pidettiin pääkaupungissa Vallettassa EU:n ylimääräinen huippukokous pakolais- ja turvapaikkaongelman ratkaisemiseksi. Ratkaisua kokoukselta ei tullut – sitä ei edes odotettu.

Jos Brexit ja pakolaiskysymykset hallitsevatkin Hollannin puheenjohtajuutta, eivät ongelmat tähän lopu. Huhtikuun alussa järjestetään Hollannissa kansanäänestys EU:n ja Ukrainan assosiaatiosopimuksen hyväksymisestä. Ensimmäinen mielipidetiedustelu kasaa paineita hallitukselle: enemmistö hollantilaisista on sopimuksen hylkäämisen kannalla. Vaikka äänestyksen tulos ei ole sitova, hermostuttaa se jo komission puheenjohtaja Jean-Claude Junckeria. ”Ei-tulos voi avata maanosan laajuisen kriisin Euroopassa”, sanoi Juncker äskettäin hollantilaiselle NRC Handelsbladille. Hän muistutti, että tilanteesta hyötyisi eniten Venäjä.

Hollannin puheenjohtajuutta varjostavat painavat pilvet joka suunnalla.

Ainoa ohut valonsäde on Euroopan hiljalleen toipuva talous. Suomeen saakka se ei tosin vielä näy. Tässä tilanteessa tavoitteet, joita puheenjohtajamaa on omissa suunnitelmissaan priorisoinut, jäävät kriisien varjoon. Hollanti pyrkii mm. edistämään digitaalisia sisämarkkinoita, EU-maiden ilmailusektorin kilpailukykyä, kauppaneuvotteluja eri maanosissa ja estämään radikalisoitumista.

Hyviä ja tärkeitä tavoitteita suurten ongelmien keskellä.

Makkonen_IMG_2011_00383483 copy

Risto Makkonen, toimittaja