Kesäkuun EU-huippukokous luo katseen tulevaan

Vaikka Suomessa kesälomat lähenevät, EU-politiikan parissa jännittävimmät ajat ovat vasta alkamassa. EU-vaalien jälkeinen aika huipentuu juhannuksena EU-huippukokoukseen, jossa valtioiden päämiehet ja -naiset kokoontuvat linjaamaan Euroopan unionin tulevaisuutta. Agendalla on tärkeitä asioita, kuten ilmastonmuutos ja ulkosuhteet, mutta myös tavallista suurempia linjanvetoja, kuten EU:n tuleva strateginen agenda vuosille 2019–2024. Johtajat keskustelevat myös tulevista EU-tason huippuvirkojen nimityksistä.

EU:n tuleva strateginen agenda tulee pitkälti määrittämään myös tulevan komission suuntaviivat seuraavalle viidelle vuodelle. Odotettavissa on painotuksia ilmastoon, talouteen, turvallisuuteen, EU:n roolin kasvattamiseen globaalissa järjestelmässä sekä unionin arvopohjan vaalimiseen. Tulevien vuosien linjaukset tuovat esiin uusia painopisteitä, mutta ne eivät myöskään tule tyhjästä – monia prioriteetteja on työstetty EU-tasolla jo pitkään, ja oletettavissa on, että työ niiden parissa jatkuu.

Euroopan komissio on tehnyt kuluneen viiden vuoden aikana paljon. Unioni on asettanut itselleen tiukat ilmastotavoitteet, tiivistänyt puolustusyhteistyötä, parantanut Euroopan laajuisia sisämarkkinoita ja puolustanut demokratiaa, sananvapautta sekä monenkeskistä ja sääntöpohjaista maailmanjärjestystä niin rajojemme sisällä kuin ulkopuolella.

EU-huippuvirkojen nimitysprosessi on kiinnostava aihe, joka koskettaa myös Suomea. Nimitysasiat herättävät aina suuria tunteita, koska niihin liittyy poliittista draamaa. Tällä kertaa nimitysprosessi tulee luultavasti olemaan aiempaa monimutkaisempi palapeli, mutta toivomme sen silti sujuvan ripeästi ja hyvässä hengessä. Unionilla on paljon tehtävää, ja tärkeintä olisi saada yhteistyö jatkumaan mahdollisimman sujuvasti. Uuden komission on tarkoitus järjestäytyä mahdollisimman pian ja aloittaa uusien painopisteiden parissa jo marraskuun alussa.

Suomen kannalta käsillä on nyt erityisen kiinnostavat ajat, sillä Suomen EU-puheenjohtajuuskausi alkaa jo reilun viikon päästä, 1. heinäkuuta, ja kestää vuoden loppuun. Sanotaan, että agenda tekee puheenjohtajan eikä puheenjohtaja agendaa. Näin on myös Suomen kohdalla, sillä asialistalla tulevat olemaan pitkälti jo edellä mainitut pitkän aikavälin painopisteet ja periytyneet haasteet, kuten EU:n seuraava pitkän aikavälin rahoituskehys, maahanmuuttokysymykset, ilmastonmuutos, talouskasvu ja kauppa, turvallisuus ja EU:n arvot. Näihin kaikkiin liittyy vielä monia avonaisia ja käsittelyä kaipaavia kysymyksiä. Oman kuriositeettinsa muodostaa Brexit-prosessin eteneminen. Suomella on nyt ainutlaatuinen mahdollisuus vaikuttaa keskeneräisten unionin laajuisten asiakokonaisuuksien viimeistelyyn ja EU:n tulevaan suuntaan. Uskomme Suomen tarttuvan toimeen perinteisellä pragmaattisella ja rakentavalla otteella ja olemme valmiina tarjoamaan täyden tukemme unionin kannalta kriittisten uudistusten tekemiseen.

Blassar_1050

 

Maria Blässar

Euroopan komission Suomen-edustuston apulaispäällikkö

Advertisements

Hollannin haaste

EU-puheenjohtajuus on jäsenmaalle näytön paikka. Se tilaisuus on osoittaa, mitä politiikan alueita puheenjohtajamaa painottaa ja kuinka se diplomatian hallitsee. Poliitikoille se on myös näyttäytymisen paikka – tilaisuus olla lamppujen loisteessa, kaiken keskipisteenä ministerikollegoiden ympäröimänä.

EU:n onneksi puheenjohtajuus on nyt Hollannilla. Kokemusta siltä ei puutu. Ensimmäisen kerran se oli puheenjohtajana Euroopan yhteisön aikana vuonna 1960. Nyt alkanut puheenjohtajuus on Hollannille kahdestoista.

Puheenjohtajuus kestää puoli vuotta. Kun vuorot aikoinaan jaettiin, ei kukaan voinut tietää, mikä tilanne EU:ssa ja koko maanosassa milloinkin vallitsee. Juuri nyt tilanne on aivan uusi ja poikkeuksellisen vaikea. Unionin peruspilarit heiluvat.

Ensimmäinen testi on helmikuun Eurooppa-neuvosto, eli huippukokous Brysselissä. Puheenjohtajamaan pääministeri ei enää johda siellä puhetta. Toisin oli ennen, kun huippukokoukset järjestettiin puheenjohtajamaassa ja suuret päätökset jäivät kantamaan kokouspaikan nimeä – kuten Lissabonin sopimus.

Lissabonin sopimus muutti puheenjohtajuuden. Puheenjohtajamaita on kolme, joista vanhin johtaa puhetta eri neuvostoissa, eli ministeritason kokouksissa. Sen sijaan ”huippukokouksessa” tämä määräaikainen ja näkyvä tehtävä on Eurooppa-neuvoston puheenjohtajalla Donald Tuskilla, Puolan entisellä pääministerillä. Mutta myös puheenjohtajamaa on keskeisessä roolissa varsinkin nyt, kun EU ja Britannia istuvat neuvotteluissa, joiden tuloksen pohjalta britit päättävät, jääkö maa EU:n jäseneksi, vai onko edessä ero – brexit. Britannian ero olisi EU:lle sekä poliittinen että taloudellinen tappio.

Tappio olisi poliittinen siksi, että se heikentäisi EU:n globaalia painoarvoa. EU:n sisällä ero vahvistaisi niitä poliittisia liikkeitä, jotka pyrkivät unionin heikentämiseen ja hajottamiseen. Tästä syystä on olennaista, mitä EU Britannialle tarjoaa: jos sen vaatimuksiin liian pitkälle suostutaan, on muilla mailla tilaisuus vaatia vastaavia etuoikeuksia. Jos taas ehdot ovat liian kovat, on mahdollista, että britit äänestävät ”out”. Pääministeri David Cameronin olisi selvittävä kotiyleisön silmissä vaikeista neuvotteluista näennäisenä voittajana.

Donald Tuskin ohella komissiolla on merkittävä rooli Britannian kanssa käytävissä neuvotteluissa. Hollanti sen sijaan johtaa puhetta kymmenissä ministeri- ja virkamiestason neuvostoissa ja kokouksissa. Se joutuu myös pitämään jäsenmaat ruodussa tilanteessa, jossa euroskeptisyys imee voimaa brittien erouhkauksesta.

Toinen puheenjohtajan päänsärky on pakolaistilanne. Juuri nyt kyseessä ei ole enempää eikä vähempää kuin Schengen-järjestelmän ja Dublinin sopimusten tulevaisuus.

Hollannilla on pitkä kokemus maahanmuuttajista. Näennäisen vapaamielisessä maassa tiedetään, kuinka kantaväestön ja maahanmuuttajien välit voivat kärjistyä väkivallan asteelle.

Hollannin pääministeri Mark Rutte joutuukin ratkomaan pakolaisongelmaa paitsi Euroopan myös kotimaansa tasolla. Hollannissa on vahva siirtolaisvastainen liike, jonka keulakuva on Geert Wilders. Hänen Vapauspuolueensa päämääränä on islamin leviämisen estäminen Euroopassa.

Hollantia puheenjohtajina seuraavat Slovakia ja Malta. Nämä maat muodostavat  puheenjohtajakolmikon. Sen tehtävä on laatia pitkän aikavälin tavoitteet ja yhteinen ohjelma asioista ja pääaiheista, joita neuvosto käsittelee puolentoista vuoden aikana.

Tällä hetkellä on vaikea nähdä, kuinka Slovakia voi olla ratkaisemassa EU:n pakolaisongelmaa. Maan pääministeri Robert Fico on lausunnoillaan liimautunut samaan pakolaisvastaiseen ryhmään Unkarin ja Puolan uuden hallituksen kanssa. Ficon kansallismielinen sosiaalidemokraattinen hallitus torjuu komission suunnitelman pakolaiskiintiöistä. Suunnitelman mukaan Slovakia joutuisi ottamaan 802 kaikkiaan 120 000:sta turvapaikanhakijasta. Tällä hetkellä on vaikea nähdä, kuinka Hollanti ja Slovakia yhdessä voisivat esittää ratkaisua, joka kelpaisi koko unionille.

Nykyisistä puheenjohtajamaista Maltalla on pisin kokemus turvapaikanhakijoista. Pieni saarivaltio on ollut vuosia Italian ohella Afrikasta saapuvien venepakolaisten ensimmäinen turvasatama. Viime vuoden lopulla pidettiin pääkaupungissa Vallettassa EU:n ylimääräinen huippukokous pakolais- ja turvapaikkaongelman ratkaisemiseksi. Ratkaisua kokoukselta ei tullut – sitä ei edes odotettu.

Jos Brexit ja pakolaiskysymykset hallitsevatkin Hollannin puheenjohtajuutta, eivät ongelmat tähän lopu. Huhtikuun alussa järjestetään Hollannissa kansanäänestys EU:n ja Ukrainan assosiaatiosopimuksen hyväksymisestä. Ensimmäinen mielipidetiedustelu kasaa paineita hallitukselle: enemmistö hollantilaisista on sopimuksen hylkäämisen kannalla. Vaikka äänestyksen tulos ei ole sitova, hermostuttaa se jo komission puheenjohtaja Jean-Claude Junckeria. ”Ei-tulos voi avata maanosan laajuisen kriisin Euroopassa”, sanoi Juncker äskettäin hollantilaiselle NRC Handelsbladille. Hän muistutti, että tilanteesta hyötyisi eniten Venäjä.

Hollannin puheenjohtajuutta varjostavat painavat pilvet joka suunnalla.

Ainoa ohut valonsäde on Euroopan hiljalleen toipuva talous. Suomeen saakka se ei tosin vielä näy. Tässä tilanteessa tavoitteet, joita puheenjohtajamaa on omissa suunnitelmissaan priorisoinut, jäävät kriisien varjoon. Hollanti pyrkii mm. edistämään digitaalisia sisämarkkinoita, EU-maiden ilmailusektorin kilpailukykyä, kauppaneuvotteluja eri maanosissa ja estämään radikalisoitumista.

Hyviä ja tärkeitä tavoitteita suurten ongelmien keskellä.

Makkonen_IMG_2011_00383483 copy

Risto Makkonen, toimittaja