Uusi geopoliittinen komissio hakee EU:lle kumppaneita globaaliin uudistumiseen

Ursula von der Leyenin johtaman komission tavoitteena on tehdä unionin ulkopolitiikasta kokonaisvaltaisempaa. Kauppapoliittisen aseman ja kumppanuuksien vahvistamisen lisäksi EU:lle on tärkeää pitää yllä monenvälistä ja sääntöperusteista maailmanjärjestystä. Halu vahvistaa EU:n vastuullista johtajuutta näkyy myös kunnianhimoisessa ilmastopolitiikassa.

Ursula von der Leyenin johtama Euroopan komissio aloitti toimintansa 1. joulukuuta 2019 merkittävästi erilaisessa turvallisuusympäristössä kuin edeltänyt Jean-Claude Junckerin komissio viisi vuotta aiemmin. Ulkoisia haasteita on yhä enemmän ja ne ovat tulleet lähemmäksi Euroopan unionia. Venäjän toimet Krimillä ja Itä-Ukrainassa ovat vakiintuneet, samalla kun Kiina on vahvistanut asemaansa suurvaltana. Myös transatlanttisten suhteiden luonne on muuttunut viime vuosina, ja USA:n sitoutumista Euroopan puolustukseen on kyseenalaistettu. Ajallemme on lisäksi tyypillistä vastakkainasetteluiden lietsominen ja hybridi- ja kyberhyökkäysten kaltaisten uudenlaisten turvallisuusuhkien lisääntyminen.

Von der Leyen pyrkii vastaamaan muuttuneen maailman haasteisiin uudella geopoliittisella komissiolla. Tarkoituksena on tehdä EU:n ulkopolitiikasta strategisempaa ja kokonaisvaltaisempaa huomioimalla ulkosuhteet paremmin läpileikkaavasti kaikilla unionin politiikanaloilla. Taustalla on ajatus siitä, että se, mitä teemme kotikentällä Euroopassa, vaikuttaa myös paikkaamme maailmassa. EU:n ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan uusi korkea edustaja Josep Borrell koordinoi työtä unionin kansainvälisen aseman vahvistamiseksi.

Käytännössä geopoliittinen komissio painottaa erityisesti unionin roolia kauppapoliittisena toimijana. Tätä asemaa on tarkoitus vahvistaa avoimen ja oikeudenmukaisen kauppapoliittisen ohjelman avulla. Lisäksi von der Leyen peräänkuuluttaa Maailman kauppajärjestön WTO:n toiminnan uudistamista. Toisaalta on tärkeää muistaa, että kauppa itsessään ei ole EU:lle päämäärä, vaan ennen kaikkea keino lisätä vaurautta Euroopassa ja samalla edistää arvojamme maailmalla. Tämän vuoksi on varmistettava, että uudet kauppasopimukset ottavat huomioon kestävän kehityksen tavoitteet sekä sisältävät ilmastoa, ympäristöä ja työntekijöiden suojelua koskevia säännöksiä. Tässä onnistuessaan EU saa samalla lisättyä vakautta globaalisti.

EU ei pysty yksin vastaamaan ajankohtaisiin haasteisiin kuten ilmastonmuutokseen, muuttoliikkeeseen, eriarvoisuuden kasvuun tai teknologian murrokseen. Siinä se tarvitsee yhteistyötä EU:n globaalien kumppanien kanssa. Komissio tuleekin panostamaan yhteistyöhön EU:n naapurimaiden ja muiden kumppaneiden kanssa. EU:n kansainvälisistä kumppanuuksista vastaavan komissaarin Jutta Urpilaisen yksi keskeisimmistä tehtävistä on luoda kattava strategia suhteessa Afrikkaan. Tavoitteena on uusi tasavertainen kumppanuus, joka kannustaa erilaisiin poliittisen ja taloudellisen yhteistyön muotoihin. Afrikan merkitystä uudelle komissiolle kuvaa se, että puheenjohtaja von der Leyenin ensimmäinen virallinen vierailu suuntautui Etiopiaan yhdessä Urpilaisen kanssa. Kumppanuudet kattavat kuitenkin paljon muutakin kuin vain Afrikan mantereen. Senpä takia Urpilaisen työsarka ulottuu Afrikan lisäksi EU:n kumppanimaihin esimerkiksi Etelä-Amerikassa ja Aasiassa.

Uusi komissio hakee näkyvästi myös globaalia ilmastojohtajuutta. Tavoitteena onkin nimenomaan paitsi toteuttaa kunnianhimoista ilmastopolitiikkaa Euroopassa, myös toimia muulle maailmalle vastuullisena esimerkkinä ja edelläkävijänä. Vaikka suurvaltojen ilmastopolitiikkaan voi olla vaikea vaikuttaa, muutosta voidaan saada aikaan myös esimerkiksi paikallistason ja yritysten vastuullisilla toimilla. EU:n tehtävä on osoittaa muulle maailmalle, että muutos on mahdollinen yhteisillä ja rohkeilla ilmastoteoilla. Globaalin ilmastokriisin torjuminen edellyttää perustavanlaatuista muutosta, joka ei koske ainoastaan kaikkia eurooppalaisia yhteiskuntia, yrityksiä ja kansalaisia, vaan erityisesti myös muita globaaleja toimijoita. Suuri osa vaadittavista ilmastotoimista on tehtävä EU:n ulkopuolella. Tämän takia unionin yhteistyö kumppanimaiden kanssa on tulevina vuosina ratkaisevassa asemassa. Euroopan vihreän kehityksen ohjelma (”Green Deal”) onkin nähtävä kasvustrategiana, joka mahdollistaa mm. kiertotalouden ja investoinnit puhtaaseen energiaan. Laaja-alainen yhteiskunnallinen tuki saadaan vihreän kasvustrategian taakse vain, jos ilmastotoimien vaatima siirtymä on oikeudenmukainen ja koetaan sellaiseksi.

On selvää, että EU on tässä yhdessä vahvempi kuin yksikään sen jäsenmaa yksin. EU:n geopoliittisen vahvuuden edellytys on kuitenkin sen jäsenmaiden yhtenäisyys. Käytännössä Eurooppa-neuvoston yksimielisyysvaatimus vaikeuttaa ja hidastaa EU:n toimintaa ulko- ja turvallisuuspolitiikan alalla. Tämän vuoksi edellinen komissio on ehdottanut määräenemmistöön perustuvan päätöksenteon laajentamista koskemaan sanktioita, ihmisoikeuskysymyksiä ja siviilioperaatioita. Keskustelu komission ehdotuksesta ei ole toistaiseksi juurikaan edennyt jäsenmaiden kesken, mutta myös von der Leyen on ilmaissut halukkuutensa lisätä määräenemmistöäänestyksen käyttöä päätöksenteon tehostamiseksi. Ajatus siis elää edelleen.

Monenvälisyys on olennainen osa eurooppalaista tapaa hahmottaa maailmaa. Sääntöperustaisen maailmanjärjestyksen puolustamisen lisäksi EU:n ulkopoliittinen toiminta perustuu vahvasti tavoitteelle edistää demokratiaa, ihmisoikeuksia ja oikeusvaltioperiaatetta maailmassa. Unionin globaalin roolin vahvistaminen onkin tärkeää paitsi taloudellisista ja turvallisuuspoliittista näkökulmista, myös koska EU:n täytyy osoittaa vastuullista johtajuutta myönteisen muutoksen puolesta yhä epävakaammassa maailmassa. Kuten von der Leyen totesi marraskuussa Euroopan parlamentissa: ”Maailma tarvitsee Euroopan unionin johtajuutta enemmän kuin koskaan”.

 

EK-Suomen-edustusto-7349-profiili_450x450

 

 

Maria Blässar

Euroopan komission Suomen-edustuston apulaispäällikkö

Oikeusvaltioperiaatteen vaaliminen on tärkeämpää kuin koskaan

Oikeusvaltioperiaatteen toteutuminen Euroopan unionissa on noussut viime viikkoina Suomessa kansalliseen keskusteluun Unkarin kritisoitua Suomen oikeusjärjestelmää. Kritiikin taustalla vaikuttavat EU:n viimeaikaiset toimet jäsenmaiden oikeusvaltiorikkomuksia vastaan ja Suomen puheenjohtajamaana esittämät tavoitteet oikeusvaltioperiaatteen sitomisesta EU-rahoitukseen.

Suomen esillä pitämät tavoitteet pohjaavat Euroopan komission toukokuussa 2018 tekemään asetusehdotukseen, jonka tarkoituksena on varmistaa, että jäsenvaltioiden oikeusvaltiopuutteet eivät vääristä EU-rahoituksen käyttöä. Ehdotuksen mukaan oikeusvaltioperiaatteen rikkominen voisi johtaa esimerkiksi kyseisen jäsenmaan saaman EU-rahoituksen keskeyttämiseen tai vähennykseen. Lakiesityksen läpimeno edellyttää hyväksyntää sekä Euroopan parlamentilta että jäsenvaltioista koostuvalta neuvostolta. Ehdotusta on käsitelty parlamentin valiokunnissa, ja tällä hetkellä odotetaan neuvoston kantaa asiaan. Suomi neuvoston puheenjohtajana on ilmaissut halunsa viedä eteenpäin neuvotteluja ehdotuksen mukaisesta EU-tukien sitomisesta oikeusvaltioperiaatteeseen.

Oikeusvaltioperiaatteen vahvistaminen on tärkeä tavoite EU:lle. Oikeusvaltio on yksi keskeisimmistä perusarvoista, joille unioni rakentuu ja joita kaikki sen jäsenvaltiot ovat sitoutuneet noudattamaan. Oikeusvaltioperiaatteen mukaan julkisen vallan käytön tulee perustua lakiin, ja laintulkinnasta vastaavien tuomioistuinten on oltava riippumattomia. Myös kansalaisten perusoikeudet ja yhdenvertainen kohtelu liittyvät olennaisesti oikeusvaltiokäsitteen piiriin.

Oikeusvaltio on paitsi EU:n perussopimuksen mainitsema arvo, myös tärkeä oikeudellinen periaate EU:n toiminnan ja jäsenmaiden välisen yhteistyön kannalta. Kansallisten tuomioistuinten tehtävä on varmistaa EU-oikeuden soveltaminen jäsenmaissa eri politiikanaloilla ja hakea ratkaisuilleen tarvittaessa unionin tuomioistuimen kanta ennakkoratkaisumenettelyn avulla. Toisaalta jäsenmaiden tulee voida luottaa myös toisten jäsenmaiden tuomioistuinten riippumattomuuteen ja EU-oikeuden yhtenäiseen soveltamiseen.

Euroopan komission tehtävä on yhteistyössä muiden EU:n toimielinten ja jäsenmaiden kanssa varmistaa, että oikeusvaltioperiaatetta kunnioitetaan kaikkialla unionissa. Komissiolla on käytössään eri keinoja seurata oikeusvaltiokehitystä jäsenmaissa ja toimia mahdollisissa ongelmatilanteissa. Monet näistä mekanismeista tähtäävät oikeusvaltiota uhkaavien tekijöiden varhaiseen tunnistamiseen ja tilanteen heikentymisen estämiseen keskusteluyhteyden ja jäsennellyn vuoropuhelun kautta.

Tilanteen vaatiessa komissio voi käynnistää rikkomusmenettelyn oikeusvaltioperiaatetta rikkonutta jäsenmaata vastaan ja viedä tarvittaessa asian unionin tuomioistuimeen, joka voi määrätä kyseiselle valtiolle taloudellisia seuraamuksia. Äärimmäisenä keinona komissio voi myös ehdottaa Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 7 artiklan mukaista menettelyä, joka voi johtaa jäsenmaan äänioikeuden rajoittamiseen neuvostossa.

Käytännössä 7 artiklan mukainen jäsenyysoikeuksien rajoittaminen kuitenkin edellyttää jäsenmaiden yksimielisyyttä, mikä hankaloittaa sen toimeenpanoa. Perinteisen rikkomusmenettelyn puitteissa on sen sijaan päästy myös konkreettisiin tuloksiin, esimerkiksi Puolan muutettua rikkomusmenettelyn seurauksena lakiaan, joka laski korkeimman oikeuden tuomareiden eläkeikää. Asiaa on sittemmin käsitelty myös unionin tuomioistuimessa, joka totesi kyseisen lain olleen EU-oikeuden vastainen.

Erilaisten valvontakeinojen kehittämisen lisäksi komissio on osaltaan pyrkinyt lisäämään keskustelua ja ymmärrystä oikeusvaltioperiaatteen merkityksestä Euroopan unionissa. Oikeusvaltion kunnioittaminen on edellytys myös muiden EU:n yhteisten arvojen, kuten perusoikeuksien, demokratian ja tasa-arvon, toteutumiselle. Oikeusvaltioperiaate ohjaa lisäksi EU:n ulkosuhdetoimintaa, ja periaatteeseen sitoutumista edellytetään myös EU:n jäsenehdokkailta. Säilyttääkseen asemansa uskottavana arvoyhteisönä EU:n ja jäsenmaiden on tehtävä entistä enemmän töitä sen eteen, että oikeusvaltiota kunnioitetaan kaikissa jäsenmaissa.

Blassar_1050

Maria Blässar

Euroopan komission Suomen-edustuston apulaispäällikkö

 

Kesäkuun EU-huippukokous luo katseen tulevaan

Vaikka Suomessa kesälomat lähenevät, EU-politiikan parissa jännittävimmät ajat ovat vasta alkamassa. EU-vaalien jälkeinen aika huipentuu juhannuksena EU-huippukokoukseen, jossa valtioiden päämiehet ja -naiset kokoontuvat linjaamaan Euroopan unionin tulevaisuutta. Agendalla on tärkeitä asioita, kuten ilmastonmuutos ja ulkosuhteet, mutta myös tavallista suurempia linjanvetoja, kuten EU:n tuleva strateginen agenda vuosille 2019–2024. Johtajat keskustelevat myös tulevista EU-tason huippuvirkojen nimityksistä.

EU:n tuleva strateginen agenda tulee pitkälti määrittämään myös tulevan komission suuntaviivat seuraavalle viidelle vuodelle. Odotettavissa on painotuksia ilmastoon, talouteen, turvallisuuteen, EU:n roolin kasvattamiseen globaalissa järjestelmässä sekä unionin arvopohjan vaalimiseen. Tulevien vuosien linjaukset tuovat esiin uusia painopisteitä, mutta ne eivät myöskään tule tyhjästä – monia prioriteetteja on työstetty EU-tasolla jo pitkään, ja oletettavissa on, että työ niiden parissa jatkuu.

Euroopan komissio on tehnyt kuluneen viiden vuoden aikana paljon. Unioni on asettanut itselleen tiukat ilmastotavoitteet, tiivistänyt puolustusyhteistyötä, parantanut Euroopan laajuisia sisämarkkinoita ja puolustanut demokratiaa, sananvapautta sekä monenkeskistä ja sääntöpohjaista maailmanjärjestystä niin rajojemme sisällä kuin ulkopuolella.

EU-huippuvirkojen nimitysprosessi on kiinnostava aihe, joka koskettaa myös Suomea. Nimitysasiat herättävät aina suuria tunteita, koska niihin liittyy poliittista draamaa. Tällä kertaa nimitysprosessi tulee luultavasti olemaan aiempaa monimutkaisempi palapeli, mutta toivomme sen silti sujuvan ripeästi ja hyvässä hengessä. Unionilla on paljon tehtävää, ja tärkeintä olisi saada yhteistyö jatkumaan mahdollisimman sujuvasti. Uuden komission on tarkoitus järjestäytyä mahdollisimman pian ja aloittaa uusien painopisteiden parissa jo marraskuun alussa.

Suomen kannalta käsillä on nyt erityisen kiinnostavat ajat, sillä Suomen EU-puheenjohtajuuskausi alkaa jo reilun viikon päästä, 1. heinäkuuta, ja kestää vuoden loppuun. Sanotaan, että agenda tekee puheenjohtajan eikä puheenjohtaja agendaa. Näin on myös Suomen kohdalla, sillä asialistalla tulevat olemaan pitkälti jo edellä mainitut pitkän aikavälin painopisteet ja periytyneet haasteet, kuten EU:n seuraava pitkän aikavälin rahoituskehys, maahanmuuttokysymykset, ilmastonmuutos, talouskasvu ja kauppa, turvallisuus ja EU:n arvot. Näihin kaikkiin liittyy vielä monia avonaisia ja käsittelyä kaipaavia kysymyksiä. Oman kuriositeettinsa muodostaa Brexit-prosessin eteneminen. Suomella on nyt ainutlaatuinen mahdollisuus vaikuttaa keskeneräisten unionin laajuisten asiakokonaisuuksien viimeistelyyn ja EU:n tulevaan suuntaan. Uskomme Suomen tarttuvan toimeen perinteisellä pragmaattisella ja rakentavalla otteella ja olemme valmiina tarjoamaan täyden tukemme unionin kannalta kriittisten uudistusten tekemiseen.

Blassar_1050

 

Maria Blässar

Euroopan komission Suomen-edustuston apulaispäällikkö

Ilmasto ja EU-vaalit – onko niillä väliä?

Vuoden 2014 EU-vaaleissa 18–24-vuotiaista suomalaisista vain 10 prosenttia äänesti. Koko maan laajuinen äänestysprosentti oli 39,1%. Se on järkyttävän alhainen luku, ottaen huomioon suomalaisten koulutustason ja europarlamentin tärkeyden eurooppalaisessa päätöksenteossa.

Eduskuntavaalien jälkeen spekuloitiin, loppuuko suomalaisten äänestysinto ja motivaatio tarttua uudelleen äänestyslipukkeeseen. Toisaalta nähtävissä on myös mahdollisesti toiseen suuntaan viittaavia merkkejä.

Tänä keväänä ihmisiä on ennen näkemättömällä tavalla puhuttanut ilmastonmuutos ja etenkin siitä kumpuava ilmastoahdistus. Etenkin nuoret ympäri maailmaa ovat ottaneet asian omakseen ja nousseet barrikadeille protestoimaan ilmaston puolesta. Myös Eurooppanuoret Suomessa haluaa tuoreessa kannanotossaan nostaa ilmastonmuutoksen torjunnan Suomen EU-politiikan kärkiteemaksi. Eurooppanuorten Taloustutkimuksella teettämän tutkimuksen mukaan 76 prosenttia suomalaisista nuorista haluaa, että EU-tason yhteistyötä lisätään juuri ilmastonmuutoksen torjunnassa.

Toivomme tämän innostuksen kantavan myös EU-vaaleihin saakka, ja inspiroivan nuoria äänestämään.

Olemme kiertäneet tänä keväänä suomalaisia kouluja ja tehneet yhteistyötä eri opiskelijajärjestöjen kanssa. Yhteiseksi huolenaiheeksi nuorten keskuudessa on näissäkin keskusteluissa noussut ilmastonmuutos. Samassa yhteydessä on pohdittu sitä, miksi EU tuntuu niin kaukaiselta, harmaalta ja epämääräiseltä vaikuttamisen tasolta.

Kuitenkin juuri ilmastotoimet ovat loistava esimerkki siitä, että yhteistyö EU:n tasolla kannattaa. Yhteistyössä asiantuntijoiden, järjestöjen, yritysten ja kansalaisten kanssa valmistellut aloitteet toimiksi ilmastonmuutosta vastaan ovat osoitus siitä, että Euroopan tasoinen yhteistyö on paras tapa toimia yhdessä ilmaston puolesta. Kansalaisten asiaa ajava Euroopan parlamentti ja EU-jäsenvaltioita edustava neuvosto ovat tarttuneet hanakasti toimeen. Euroopan komission tekemien aloitteiden tavoitteita on jopa kiristetty Euroopan parlamentin toimesta, jotta ilmastotoimet olisivat kansalaisten vaatimusten tasolla.

Toivomme, että tämä konkreettinen esimerkki eurooppalaisesta päätöksenteosta ja sen tärkeydestä meidän kaikkien tulevaisuuden kannalta inspiroisi nuoria äänestämään tämän kevään EU-vaaleissa. Viime aikojen julkisessa keskustelussa on noussut esiin, kuinka europarlamentaarikolla voi olla enemmän valtaa kuin ministerillä. EU-vaaleissa äänestämme Euroopan parlamenttiin henkilöitä käyttämään juuri tämän mittaluokan valtaa. Suomalaiset tulevat valitsemaan ainakin 13, mahdollisesti 14, eurokansanedustajaa, joilla on paljon mahdollisuuksia vaikuttaa tulevaisuutemme elinoloihin.

Euroopan komissio on esittänyt Sibiussa Romaniassa 9. toukokuuta 2019 järjestettävää EU27-johtajien kokousta varten suosituksia siitä, miten Eurooppa voi muovata omaa tulevaisuuttaan entistä moninapaisemmassa ja epävarmemmassa maailmassa. Päämiehet keskustelevat kokouksessa EU:n strategisista painopisteistä vuosille 2019–2024, jotka rakentuvat EU:n viime vuosien kehitykselle ja EU-vaalien tulokselle.

Toinen erityisesti nuoria kiinnostava painopiste on kestävä kehitys. Meidän on Suomessa, EU:ssa ja koko maapallolla nykyaikaistettava talouttamme kohti kestäviä kulutus- ja tuotantomalleja. Meidän on lisättävä toimia ilmastonmuutoksen torjumiseksi ja ympäristön pilaantumisen lopettamiseksi. Meidän on myös siirryttävä kohti resurssitehokkaampaa kiertotaloutta edistämällä vihreää kasvua, biotaloutta ja kestäviä innovaatioita.

Ilmastonmuutoksen torjunta ja globaali ilmastojohtajuus on kannustava esimerkki siitä, mitä EU-tasoinen yhteistyö merkitsee: yhdessä voimme tehdä enemmän ja kunnianhimoisemmin.

Kun maailmanlaajuisesti tunnettu nuori ilmastoaktivisti Greta Thunberg oli puhumassa Euroopan parlamentin ympäristövaliokunnalle, hän pyysi, että hänen puheelleen kohdistetut aplodit siirtyisivät konkreettisiin tekoihin, kun kampanjateemoja valitaan ja äänestysnappeja painetaan.

Myös me toivomme, että EU-vaalien lähestyessä inspiroituisimme Gretan kehotuksesta, ja siirtäisimme huolemme ja toiveemme tulevaisuudesta äänestyslipukkeille ympäri maan.

Blassar_1050

 

Maria Blässar

Edustuston apulaispäällikkö

 

EU:n hallitusneuvottelujen 10 kärkikysymystä

Suomessa hallitusneuvotteluja vetävä SDP on juuri esittänyt kysymyksensä muille puolueilla vastattavaksi. Mukana ovat suurimmat tulevaisuuden haasteet Suomelle. Ne kattavat myös EU:n kehittämisen ja Suomen puheenjohtajuuden unionissa syyskaudella 2019.

EU:ssa ei ole ministereitä eikä hallitusohjelmaa, mutta lähimpänä niiden roolia on komissio komissaareineen ja sen toimintaohjelma. Suomen hallitusneuvottelijan kysymyksiä ja itse hallitusneuvotteluja muistuttaa komission puheenjohtajan toimintaohjelmalleen hakema tuki jäsenmaista ja Euroopan parlamentin puolueryhmistä.

Tämä tapahtuu jo tulevan kesän ja syksyn aikana. Kysymys kuuluu, mitä sisältöasioita pitäisi tuolloin olla pöydillä jäsenmaiden, europarlamentaarikoiden ja komission keskustellessa uusista aloitteista ja linjauksista?

Tässä sitä varten kuvitteellinen, mutta vankasti reaalimaailmaa peilaava EU:n hallitusneuvottelujen kymmenen kohdan kärkikysymyslista. Etenkin näihin haasteisiin EU:lta odotetaan vastauksia tulevan komissio- ja parlamenttikauden 2019-2024 aikana.

Myös jokaisella tämän kevään Euroopan parlamentin vaalien ehdokkaalla tulisi olla näkemyksensä kärkikysymyksiin.

  1. Ilmasto ja ympäristö

Tuoreimman eurobarometrin mukaan EU-vaaleissa äänestävien mielestä tärkein asiakokonaisuus tulevalla komissio- ja parlamenttikaudella on ilmasto- ja ympäristökysymykset. Tuetteko sitä, että EU:n pitää olla ilmastomuutoksen torjunnassa ja ympäristön monimuotoisuuden vaalinnassa edelläkävijä ja mitä konkreettisia päätöksiä se edellyttää? Kuinka kansalaiset pidetään mukana muutettaessa taloutta ja työmarkkinoita kestäviksi?

2. Budjettiuudistus

EU:n budjettiuudistus vuosille 2021-27 pitää viedä loppuun jopa lähikuukausina. Sitä koskevassa esityksessä nostettiin etenkin tutkimuksen, koulutuksen ja muuttoliikkeen kaltaisten panostuksien osuutta. Oletteko valmiita tukemaan unionin budjetin painopisteisen siirtämistä näihin kysymyksiin? Jos ei, niin mitä ehdotatte tilalle ja millä perusteilla?

3. EMU ja EU:n talouspolitiikka

Talous- ja rahaliitto eurovaluuttoineen on toiminnassa, mutta se on jäänyt keskeneräiseksi. Toisaalta unionin talouspolitiikassa on vallinnut jännite etenkin pohjoisten maiden vaatiman uudistuslinjan ja eteläisten maiden haluaman löysemmän budjettikurin välillä. Mitkä olisivat lähivuosina tärkeimmät EMU:n uusimisessa tarvittavat päätökset ja muuttaisitteko niitä jo esitetyistä malleista? Mihin suuntaan veisitte EU:n talouspolitiikkaa (uudistukset-leikkaukset) ja minkä mallisilla ratkaisuilla saisitte aikaiseksi yhteisen euromaiden linjan?

4. Sosiaalinen pilari

Väistyvän komission yksi kärkihankkeista on ollut niin sanottu sosiaalinen pilari, jonka pohjalta annettiin muutamia lähinnä työelämän vähimmäistasodirektiivejä. Oletteko valmiita sille, että EU jatkaa aktiivista rooliaan  sen toimivaltaan kuuluvissa työelämän kysymyksissä tehden näitä koskevia uusia lakipäätöksiä? Jos kyllä, niin mitä lakihankkeiden tulisi olla? Tuleeko työntekijöiden vapaan liikkuvuuden kuulua edelleen EU-kansalaisten perusoikeuksiin?

5. Vapaa ja reilu kaupankäynti

Nykymallinen työpaikkoja ja kasvua luonut sopimusperustainen vapaakauppa on uhattuna protektionismin vuoksi ja kansalaiskentältä on tullut arvostelua, etteivät kauppasopimukset ota vakavasti huomioon kestävää kehitystä. Pitääkö EU:n pysyä sopimusperustaisen avoimen kaupankäynnin tukijana vai turvautua itsekin nykyistä enemmän protektionismiin? Oletteko valmiita ja millä tavalla vahvistamaan kauppasopimusten kytköksiä esimerkiksi Pariisin ilmastosopimukseen ja ILO-sopimuksiin?

6. Osaamistalous

Osaamiseen perustuva maailman kilpailukykyisin talous on ollut EU:n tavoitteena jo vuosituhannen vaihteesta. Tästä syystä tulee saada Euroopalle kärkipaikka erityisesti digitalisaatiossa, tekoälyssä, biotaloudessa ja muilla nopeasti kasvavilla osaamisintensiivisen talouden aloilla. Miten EU voi parhaiten edistää siirtymää kohti maailman kilpailukykyisintä osaamistaloutta? Mitkä ovat konkreettiset ehdotuksenne EU-päätöksiksi näissä asioissa?

7. Pakolaiskysymys

Pakolaisvirta EU:n suuntaan on vähentynyt, mutta yhteisestä kaikkien hyväksymistä linjoista ei ole saatu ratkaisua jäsenmaiden välillä eivätkä tulevaisuuden muuttopaineet Eurooppaan ole vähentymässä. Mitä kaikkia päätöksiä ja toimenpiteitä tulisi kuulua EU:n pakolaislinjaan lähivuosina? Tulisiko tähän liittyen jäsenmaille sälyttää pakollinen EU-tason pakolaiskiintiö (”taakanjako”) ja unionin lisätä kehitysapuaan etenkin muuttopainealueille tavoitteena 0,7 % panostukset BKT:sta?

8. Kilpailupolitiikka

Saksa ja Ranska ovat ehdottaneet eurooppalaisten kärkiyritysten luomista antamalla niille mahdollisuus määräävään markkina-asemaan ja sitä, että komission tekemät kilpailupolitiikan päätökset voitaisiin peruuttaa Eurooppa-neuvostossa. Taustalla on huoli eurooppalaisten yritysten ja talouden kilpailukyvystä maailmantasolla. Ovatko edellä esitetyt keinot mielestänne oikeita? Jos ei, niin mitä ehdotatte tilalle?

9. Oikeusvaltio

Oikeusvaltion ja siihen liittyen mielipiteen- ja kansalaisvapauksien kehitys ei ole ollut tyydyttävä tietyissä jäsenmaissa. EU:n käynnistämät ”kehityskeskustelut” perustamissopimuksen artiklan 7 nojalla näiden maiden kanssa eivät ole muuttaneet tilannetta ratkaisevasti. Oletteko valmiita siihen, että artiklaa 7 tehostetaan esimerkiksi EU-rahoituksen katkaisemisella ja ääritilanteessa uhalla erottamisesta EU:sta?

10. Brexit

Brexit-siirtymäaikaa on pidennetty lokakuun loppuun. Mikäli Britanniassa ei päästä ratkaisuun eroamisesta tai jäämisestä jäseneksi tässäkään ajassa, niin oletteko valmiita pidentämään siirtymäaikaa edelleen? Tulisiko sen ehdoksi asettaa uusi kansanäänestys eroamisesta?

Jokerikysymys:

Seuraavalla komissio- ja parlamenttikaudella tehdään valinta kesä- ja talviajan välillä. Kumpaan näistä EU-maiden pitäisi siirtyä ja millä perusteilla?

Tyska modellen
Markus Penttinen, Akava //Richard Nordgren

Markus Penttinen

Kirjoittaja on Akavan kv. päällikkö ja EU:n talous- ja sosiaalikomitean jäsen

Kirjoittaja vastaa esittämistään mielipiteistä, jotka eivät välttämättä edusta Euroopan komission kantaa.

Vuosi sitten perustetut harvinaisten sairauksien eurooppalaiset osaamisverkostot ovat lähteneet lupaavasti liikkeelle

Harvinaisia ja monitekijäisiä sairauksia käsittelevät virtuaaliset eurooppalaiset osaamisverkostot aloittivat toimintansa vuosi sitten maaliskuun alussa. Yhteensä 24 temaattista eurooppalaista osaamisverkostoa kokoavat yhteen terveydenhuollon asiantuntijoita kaikkialta Euroopasta. Euroopan unionin tukemassa hankkeessa, joka käynnistettiin belgialaisessa Leuvenin yliopistollisessa sairaalassa, tekee yhteistyötä yli 900 pitkälle erikoistunutta terveydenhuollon yksikköä 25 EU-maasta sekä Norjasta. Asiantuntijat pohtivat keinoja hoitaa eri sairauksia aina luustosairauksista veritauteihin ja lasten syövistä immuunipuutokseen.

Twitter_ERN_FI_2017_4

Italian Alessandriassa asuva Elisa kärsii osteogenesis imperfectasta. Tämä harvinainen perinnöllinen sairaus aiheuttaa luuston haurastumista. Siihen sairastuu vain yksi ihminen 15 000:sta.  Nykyään 30-vuotias Elisa sai diagnoosin jo varhaislapsuudessa. ”En voinut leikkiä samalla tavalla kuin muut lapset. Jos olisin kaatunut, olisin murtanut luitani”, hän kertoo. Elisa odottaa eurooppalaisilta osaamisverkostoilta ennen kaikkea enemmän tutkimusta, jonka avulla diagnoosin saaneiden potilaiden, etenkin lasten, elämänlaatua voidaan parantaa.

Lääkärit joutuvat liian usein todistamaan harvinaisista tai monitekijäisistä sairauksista kärsivien potilaiden järkyttäviä tarinoita. Elisalla oli onnea, sillä hänen sairautensa diagnosoitiin jo varhain. Monet potilaat elävät vuosia epätietoisuudessa, kun heidän sairauttaan ei osata diagnosoida oikein, saati että he saisivat asianmukaista hoitoa. Tilanne on turhauttava myös lääkäreille, jotka haluavat parhaan mahdollisen hoitotuloksen potilailleen.

Tyypillistä on, että harvinaisista ja monitekijäisistä sairauksista ei ole riittävää ja laajalle levinnyttä asiantuntijatietoa. Sen vuoksi tietoa ei useinkaan ole saatavilla potilaan asuinmaassa tai -seudulla. Eurooppalaisten osaamisverkostojen avulla voidaan saattaa yhteen EU:ssa oleva valtava määrä tietoa ja osaamista. Tästä on konkreettista hyötyä useille tuhansille potilaille.

Eurooppalaisissa osaamisverkostoissa hoidetaan vuosi niiden perustamisen jälkeen jo yli 50:tä potilasta. Yksi heistä on suomalainen Tapani (*). Vielä yli viisikymppisenä Tapani pelasi tennistä vähintään kahdesti viikossa. Hän kuitenkin alkoi tuntea itsensä uupuneeksi ja hengästyi nopeasti. Tapania hoitaneet lääkärit epäilivät hänen kärsivän harvinaislaatuisesta anemiasta ja hakivat diagnoosille vahvistusta eurooppalaisista osaamisverkostoista. Kun lääkärit kykenevät rajaamaan oireet ja määrittämään anemian tarkan tyypin, Tapania voidaan hoitaa tehokkaammin.

Harvinaisesta sairaudesta tai diagnosoimattomista oireista kärsivän potilaan hoitava lääkäri voi potilaan suostumuksella pyytää neuvoa muilta osaamisverkoston jäseniltä. Erikoislääkärit eri puolilta EU:ta keskustelevat potilaan diagnoosista ja hoidosta sekä vaihtavat usein tietoja ja osaamista kutsumalla kokoon neuvoa-antavia ryhmiä, joissa he voivat keskustella potilaan tapauksesta Euroopan komission kehittämällä nettialustalla. Näin potilaiden ei enää tarvitse tehdä uuvuttavia matkoja toiselle alueelle tai toiseen maahan kuten ennen. Vain lääketieteellinen tieto matkustaa.

Twitter_ERN_FI_2017_2

Eurooppalaisten osaamisverkostojen ensimmäinen toimintavuosi on ollut lupaava. Verkostot ovat tuoneet uutta toivoa kymmenille harvinaisista sairauksista kärsiville potilaille. Pidemmällä aikavälillä ne voivat todennäköisesti auttaa satoja, jopa tuhansia. Toiveissa on, että osaamisverkostomalli laajennetaan koskemaan muitakin sairauksia. Kun potilaiden analysoinnissa, diagnosoinnissa ja hoidossa saavutetaan kriittinen massa, eurooppalaiset osaamisverkostot myös vauhdittavat alan tutkimustyötä laajoilla kliinisillä tutkimuksilla ja parantavat kansallisten terveydenhuoltojärjestelmien kestävyyttä.

Valdis Dombrovski

Vytenis Andriukaitis

Kirjoittaja on terveydestä ja elintarviketurvallisuudesta vastaava komissaari

 

 

Harvinaiset sairaudet EU:ssa

Sairaus on harvinainen, jos siitä kärsii enintään 5 ihmistä 10 000:sta. Kaikkiaan 5 000–8 000 erilaista harvinaista sairautta vaikuttaa noin 30 miljoonan ihmisen päivittäiseen elämään EU:ssa. Heistä monet ovat lapsia. Harvinaiset ja monitekijäiset sairaudet voivat aiheuttaa kroonisia terveysongelmia, joista monet ovat hengenvaarallisia. Esimerkkejä harvinaisista sairauksista:

  • Kystinen fibroosi on perinnöllinen sairaus, joka vaurioittaa keuhkoja, ruoansulatuselimiä ja muita elimiä. Siihen sairastuu yksi eurooppalainen noin 9 000:sta.
  • Hepatoblastooma on erittäin harvinainen lasten maksakasvain, jota esiintyy lähinnä pikkulapsilla (0-3-vuotiailla). EU:ssa siihen sairastuu vain yksi 5 miljoonasta.
  • FOP-tautia (Fibrodysplasia ossificans progressiva) sairastaa maailmanlaajuisesti vain 3 500 henkilöä. Sairaudessa lihaksiin, jänteisiin, niveliin ja sidekudokseen muodostuu luuta.

 (*) Yksilöiviä tietoja, kuten nimi, ikä ja joissain tapauksissa myös maa, on muutettu yksityisyyden suojelemiseksi.

Omat vai yhteiset arvomme?

EU:n jäseneksi ei mikään maa joudu vastoin tahtoaan. Jäseneksi täytyy hakea ja hyväksyä yhteiset arvot ja velvoitteet. Kyseessä eivät ole vain perusarvot ja -oikeudet, vaan myös tavoitteet näiden lujittamiseksi. Lista on pitkä ja vaativa.

Kun Kreikka, Espanja ja Portugali vapautuivat diktatuurista, vahvistivat ne demokratiansa EY-jäsenyydellä. Sama näytti tapahtuvan kun entisen itäblokin maat viime vuosikymmenellä tulivat EU:n jäseniksi. Ihmisoikeudet, vapaus, tasa-arvo, kansanvalta ja oikeusvaltio näyttivät saaneen lopullisen voiton Euroopassa.

Tie ei kuitenkaan ole ollut suora. Maahanmuutto kriisiytti EU:n ja lohkaisi Visegrad-maat selkeäksi omaksi ryhmäkseen.

Visegrad-maat Puola, Tsekki, Slovakia ja Unkari eivät ota vastaan pakolaisia ja maahanmuuttajia. Perusteet liittyvät turvallisuuteen ja maahanmuuttajien uskontoon. Sen sijaan, että maahanmuuttokriisiin haetaan yhteisiä päätöksiä, haluavat nämä maat itse päättää ketä otetaan ja keneltä ovet suljetaan. Pohjimmiltaan taakanjaossa on kuitenkin kyse EU:n yhteisten arvojen, kuten ihmisoikeuksien kunnioittamisesta. Sama ongelma pirstoo tosin vanhempiakin jäsenmaita, mutta Visegradia leimaa yhteinen historia.

Varsovan liittoon ja Keskinäisen taloudellisen avun neuvostoon eli SEV:iin jäseneksi maiden ei ollut tarvinnut itse hakea. Päätökset tehtiin ja arvot päätettiin Kremlissä. Historialla voidaan yrittää ymmärtää sitä, ettei ohjeita ja päätöksiä oteta EU:sta, vaikka maat istuvat samoissa pöydissä, missä ne tehdään.

Integroituminen edellyttää kuitenkin sitä, että maa on ollut paitsi poliittisesti myös henkisesti itsenäinen – kypsä sitoutumaan arvoyhteisöön. Visegrad-mailta itsenäistyminen ja uusien arvojen omaksuminen jäi kesken. Tästä kertovat Puolan johdon päätös rajoittaa oikeuslaitoksen ja sananvapauden riippumattomuutta tai Unkarin uusi yliopistolaki sekä pyrkimykset rajoittaa kansalaisjärjestöjen toimintaa.

Olisi arroganttia osoittaa sormella vain Visegradin suuntaan. Pakolaiskriisi nosti vastaavia reaktioita myös monissa vanhemmissa jäsenmaissa. Ihmisoikeudet joutuivat ja ovat koetuksella. Niihin suhtautuminen jakaa jäsenmaita sisäisesti. Mielipiteet ovat polarisoituneet – myös Suomessa. Tähän tilanteeseen iskevät ne, joiden intressissä on EU:n heikentäminen ja pirstoutuminen.

Pelottavat pehmeät arvomme

Arvot ja oikeudet, jotka suojaavat tavallista kansalaista, ovat union ulkopuolella monessa maassa pelottavia vallassa olevien kannalta. Meille arkipäiväiset poliittiset oikeudet, yksilön korostaminen sekä lehdistön ja mielipiteen ilmaisun vapaus koetaan uhkaksi monissa maissa, mitä enemmän itään menemme. Sama vapaus, jonka ilmaisuun uusi teknologia on avannut keinot, palvelee myös niitä, joiden etuja liberaalit ja demokraattiset arvot uhkaavat. Olemme paradoksaalisen kysymyksen edessä: onko meidän joillakin keinolla rajoitettava ilmaisun vapautta, jotta voimme torjua hyökkäykset, joiden tarkoitus lietsoa erimielisyyttä EU:n jäsenmaiden sisällä ja välillä – olipa kyse maahanmuutosta, sanktioista tai unionin kehittämisestä.

Valistuksen henki

Aivan viime vuosina on voinut usein törmätä pohdintoihin valistuksen ajan maantieteellisistä rajoista. Eli voiko EU nykyisillä arvoillaan laajentua maihin, joihin valistus aikoinaan ei yltänyt. Esimerkkeinä rajojen löytymisestä käytettään Venäjän aggressiota Ukrainassa ja Turkin röyhistelyä Eurooppaa kohtaan. Kiina on oma lukunsa.

Toisaalta vaikuttaa siltä, että arvojemme haastajat ovat tahtomattaan puhaltaneet uutta happea omaan keskusteluumme. Joudumme kirkastamaan mielipiteitämme sekä pohtimaan, mitä muutoksia arvomme arkipäivän tilanteissa edellyttävät. Pinnalle nousevat kysymykset, jotka pitävät meitä enemmän yhdessä kuin hajottavat. Merkkejä on monella tasolla. EU:n yhteinen puolustus aletaan kokea arvoksi sinänsä, sitä kehitetään. Yksilöön kohdistuvien arvojen tasolla parhaillaan vellova Metoo-kampanja realisoituu uuden, entistä paremman tasa-arvoon tähtäävän lainsäädännön syntymisenä sekä kotimaan että EU:n tasolla.

Suomen arvot

Vasta Neuvostoliiton romahtaminen ja EU-integraatio vapauttivat Suomen omaksumaan täysin läntiset arvot. Parinkymmenen vuoden aikana meille on kasvanut sukupolvi, jolle suomettuminen on jo kaukainen kummajainen. Toki ihmisoikeuksista ja arvoista puhuttiin aikaisemminkin, mutta valikoiden. Ihmisoikeusrikkomuksia ja demokratian kehitystä kritisoitiin lähinnä niissä maissa, joissa myös omat kansalaiset saattoivat niin tehdä. Peiliin ei juuri katsottu.

Entä kuinka valistuneet Suomen arvot nyt ovat? Toivottavasti tämä kuullaan, kun presidentinvaalien keskustelut pääsevät täyteen vauhtiin. Ovatko arvomme yhteisiä ja olemmeko valmiita myös maksamaan niistä, jos lasku vaikkapa solidaarisuudesta realisoituu euroiksi?

Makkonen_IMG_2011_00383483 copy

Risto Makkonen, toimittaja

Mielipiteet ovat kirjoittajan omia eivätkä välttämättä edusta Euroopan komission kantaa.