EU laatii irtaantumisstrategien koronasta: nämä asiat sen pitäisi sisältää

Komissaari Jutta Urpilainen totesi blogissaan (28.3.2020), että komissio valmistelee EU:lle “koordinoitua exit-strategiaa” koronakriisistä. Oikein, sillä akuutin tilanteen hoitamisen lisäksi on jo mietittävä, millä keinoin siitä päästään ulos.

Tähän asti EU on höllentänyt kilpailupolitiikan sekä vakaus- ja kasvusopimuksen sääntöjä. Vaikeuksiin joutuneet yritykset saavat helpommin tukia ja valtiontalouden velkakriteerit on väliaikaisesti unohdettu. Tavara- ja rajaliikenteen sujuvuudesta sisämarkkinoilla on yritetty pitää huolta. Unionin rakennerahastoista on annettu hätäapua 37 miljardia euroa ja Euroopan keskuspankin piikki on auki. Ja niin edelleen.

Irtautumisstrategian laatimisesta tulee valitettavasti paljon vaikeampi tehtävä kuin edellä mainittujen hätäaputoimenpiteiden lanseerauksesta. Jäsenmaat ovat linnoittautuneet kukin bunkkeriinsa ja kukaan ei tiedä, miten kauan virus on joukossamme.

Strategian laatimiselle on kuitenkin lyijynpainavat syyt. Yhteiset varjeltavat edut esimerkiksi sisämarkkinoiden ja euroalueen takia ovat mittavat. Jos yksi maa ei onnistu taudin selättämisessä tai sen talous nujertuu, mainingit ulottuvat korkeina naapureiden puolelle.

Strategiasta tulee väistämättä mittava, jopa uuden EU:n hallitusohjelman kaltainen. Tässä siitä muutamia ajatuksia.

Komissio tekee lähiaikoina uuden esityksen EU:n monivuotisesta 2021-27 budjetista. Siihen tulee mukaan myös tarpeellista koronaelvytystä. Äärimmilleen pingotettujen terveydenhuoltojen tukeminen sekä talouden ja työpaikkojen elvyttäminen ovat tässä varmaankin kärjessä. Lyhyellä tähtäimellä voi olla silti houkutus reivata EU:n budjettia liikaakin “lapiolinjan työllistämishankkeisiin”, mutta kannattaa muistaa Suomen lama-opit 1990-luvun alusta. Silloin panostettiin välittömien aputoimenpiteiden lisäksi pitkäjänteisesti uutta kasvua luoviin aloihin kuten tutkimukseen. Ja se tuotti tulosta.

Toiseksi irtautumisstrategia ei saa tarkoittaa komission 2020-toimintaohjelman alasajoa. Muussa tapauksessa kriisistä avautuvia “mahdollisuuksia” uudistaa  esimerkiksi taloutta ei käytetä hyväksi. Alkavina jälleenrakennuksen ja elvytyksen aikoina esimerkiksi digitalisaatiota ja EU:n vihreän kehityksen ohjelmaa pystytään viemään eteenpäin enemmän kuin ehkä nyt ajetellaankaan. Näyttävät valokuvat ovat viime päivinä kertoneet saasteiden voimallisesti vähentymisestä. Miksi ne pitäisi saada takaisin? Paljon puhuttu digiloikka on yksi koronan myönteisistä seurauksista niin halutessamme.

Koronakriisistä ei pidä tulla protektionismin keppihevonen. Omavaraisuus ja Euroopan suvereniteetti ovat viime aikoina nostaneet viime aikoina kovin kurssiaan. EU-alueen riippuvuus ulkomaailmasta esimerkiksi lääkehuollossaan on liian korkea. Näissä yhteyksissä liikutaan silti vaarallisilla vesillä, jos lopputuloksena on yleinen kaupankäynnin rajoittaminen. 1930-luvun laman pidentyminen ja syventyminen sinetöitiin tulleilla ja rajaesteille. Kauppa siis kunniaan.

Tähän kokonaisuuteen liittyy myös yritysten haavoittuviksi osoittautuneet globaalit tuotanto- ja alihankintaketjut. Monet niistä ovat murtuneet ja osa tuskin palaa entiselleen. EU:n tulisi luoda suotuisat olosuhteet sille, että mahdollisimman moni maantieteellisestä läheisyydestä ja yhteiskunnallisten olosuhteiden vakaudesta hyötyvä toimija voisi kukoistaa Euroopan alueella. Tässä voisi olla yhtenä valttina sisämarkkinoiden rakentaminen nimenomaan kriisinkestäviksi.

Sisämarkkinoilla tavaraliikenne on saatu pitkälti turvattua, mutta henkilöiden vapaa liikkuvuus hyytyi täysin: opiskelu, työnhaku, yrittäminen ja muut vastaavat rajojen yli ovat syväjäässä. Komissiolta tuli 30.3.2020 toimintaohjeet, miten helpottaa rajatyöntekijöiden ja kriittisissä ammateissa toimivien liikkuvuutta. Tämä jäitä sulattava menettely tulisi ulottaa mahdollisimman pian myös Erasmus- ja Horisontti-ohjelmien pohjalta liikkuviin opiskelijoihin ja tutkijoihin terveysnäkökohtien salliessa.

Käsillämme on massatyöttömyys, mutta talouden elpyessä tuskin tulee suoraviivainen paluu vuodenvaihteen 2019-20 työmarkkinoihin. Työpaikat ja koulutustarpeet voivat muuttua tavoilla, joita emme osaa vielä ennustaakaan. Irtaantumisstrategien tulee tukea muutosta käytettävissä olevilla työkaluilla kuten EU:n sosiaali- ja globalisaatiorahastoilla. Itsensä työllistäjien määrä saattaa kasvaa voimalla ja EU:n asettamat rajoitteet heidän etujensa kollektiivisessä ajamisessa pitää poistaa pikimiten.

Koronakriisi ei saa muuttua irtautumiseksi demokratiasta ja kansalaisyhteiskunnasta. Käytännössä kaikissa EU-maissa on jonkinlainen poikkeustila, mutta esimerkiksi Puolassa ja etenkin Unkarissa tilaisuutta on käytetty hyväksi ja nujerrettu vapaata yhteiskuntaa. Jo ennen kriisiä sovittiin maakohtaisten oikeusvaltioraporttien tekemisestä. Nämä voisivat seuraavan kerran keskittyä erityisesti oikeusvaltio- ja demokratiatilan peilaukseen koronakriisin jälkimainingeissa. Unkarin tapauksessa voi olla lopullisten johtopäätösten aika maan kuulumisesta arvoyhteisöön nimeltä Euroopan unioni.

Koronakriisi ei saa johtaa osaamisemme ja huippuyritysten alemyyntiin. Australia ehti jo säätää koronalain siitä, että taloudellisesti heikentyneiden, mutta strategiselta merkitykseltään tärkeiden yritysten alemyynti väärille tahoille laitetaan suurennuslasin alle. EU:lla on osittain vastaavanlaisen tarkastelutoiminnan salliva direktiivi, mutta antaako se oikeasti riittävät mahdollisuudet puuttua ketunhäntä kainalossa tehtyihin kauppoihin? Erityisesti pienten jäsenmaiden voi olla vaikea torjua Kiinan kaltaisia toimijoita ilman EU:n kunnollista selkänojaa.

Irtaantumisstrategien tulee huolehtia, ettei yritystuissa jää “ryyppy päälle”. EU:n kilpailupolitiikan remmejä on ymmärrettävästi löysätty tilapäisesti, jotta jäsenvaltiot voivat tukea yrityksiään pahimman yli. Paluu normaalitilaan pitäisi olla silti niin nopea kuin tilanne sallii. Tuet ovat kalliita ja jatkuessaan vääristävät tervettä markkinataloutta. Tukien haitallisuus oli kysymys jo ennen koronakriisiä.

Irtautumisstrategia ei saa olla ertaantuminen talous- ja rahaliiton periaatteista. Euroalueen vakaus- ja kasvusopimus ei ole ollut olemassa jäsenmaiden talouksien kurjistamiseksi, vaan lamapuskureiden keräämiseksi myötätuulissa ja niiden käyttämiseksi talouden vastatuulissa. Kun Italia ei ole näin tehnyt, joutuu se kohtaamaan koronan 135 prosentin BKT-velkakuormalla ja jo valmiiksi hallaisella taloudella. Jäsenmaiden yhteisesti takaamat koronabondi-joukkovelkakirjat toisivat toki tilanteeseen ensihelpotusta, mutta eivät ratkaise perusongelmaa kurjasta taloudenpidosta.

Suomessakin on silti ripustauduttu liikaa koronabondin vastustamiseen yhteisvastuun takia. EU:ssa on jo monenlaista yhteisvastuuta. Suomi hyötyy esimerkiksi yhteisen budjetin rakennerahastoista ja maataloudesta sekä Euroopan keskuspankin toimista. Koronabondit pitäisi selvästi sitoa talouden uudistamiseen. EU käytti näitä yhteisiä joukkovelkakirjoja öljykriisistä selviämiseen, joten kokemusta on.

Irtautumisstrategian on pohdittava, miten tuleviin rajat ylittäviin terveysongelmiin pystytään puuttumaan kunnolla yhteisesti. Terveydenhoito on ja pysyy pääosin kansallisessa päätäntävallassa. Silti EU:n valtuuksia tarttua valtioiden rajoja kunnioittamattomiin terveyspulmiin pitää vahvistaa ja laittaa liikkeelle selvitykset esimerkiksi europarlamentaarikoiden ehdottamasta tartuntatautidirektiivistä. EU:n kriisimekanismi on toiminut ketterästi keskinäisellä avunannolla esimerkiksi metsäpalojen yhteydessä, mutta nyt se käytännössä romahti. Järjestelmä kaipaa olennaista terästämistä.

Eurooppa ei irtaannu koronasta ilman muuta maailmaa. Pahimmillaan saamme kohta nähdä esimerkiksi Afrikassa Italia-potenssiin tautitilanteen. Niin kauan kuin korona kukoistaa jossain, palaa se myös vanhalle mantereelle. Irtaantumisstrategien pitää itsestään selvästi antaa esimerkiksi maailman terveysjärjestölle kunnon voimavarat ja suunnata apua hätää kärsiviin kehitysmaihin.

Viimeisempinä, mutta ei vähäisimpänä irtautumisstrategian yhtenä läpijuoksevana teemana on syytä olla tieteen ja asiantuntemuksen kuuleminen herkällä korvalla. Tutkijat varoittivat vuosia vaikeiden virusepidemioiden puhkeamisen olevan vain ajan kysymys, mutta viesti kaikui kuuroille korville. EU:lla on jo SAM eli Scientific Advice Mechanism tarjoamassa päättäjille eturivin tietoa. Koronaan liittyvä laaja-alainen EU-alueen uhka- ja mahdollisuuskartoitus tulevaisuusnäkökulmasta pitäisi antaa sille heti tehtäväksi.

Taudin loppusaldo on karmea, mutta se sisältää myös kimpun aineksia oppia ja viedä Eurooppaa parempaan suuntaan. Irtaantumisstrategia tarjoaa tähän oivan välineen.

Tyska modellen
Markus Penttinen, Akava //Richard Nordgren

 

Markus Penttinen

Akavan kv. päällikkö ja EU:n talous- ja sosiaalikomitean jäsen

Kirjoittaja vastaa esittämistään mielipiteistä, jotka eivät välttämättä edusta Euroopan komission kantaa

Oodi EU:lle

“Jaahas, täällä on sitten tällaista EU-propagandaa”, totesi eräs asiakas astuttuaan sisään EU@Oodi-infopisteeseen. Asiakkaan tiirailtua hetken ympärilleen aloitimme keskustelun siitä, mikä on viestintää ja mikä propagandaa, ja mitä EU viestinnällään tavoittelee.

Nyt kun EU@Oodikin on koronavirusepidemian vuoksi suljettuna, on hyvää aikaa muistella tapaamisia tietopisteen ensimmäiseltä toimintavuodelta.

_A7R5269-Jpg4K

Kuten arvata saattaa, EU@Oodissa työskennellessä koskaan ei voi olla täysin varma mitä päivä tuo tullessaan. Kohtaamiset ja keskustelut infopisteellä voivat olla paitsi yllättäviä, myös erittäin kiinnostavia ja hedelmällisiä. Keskustakirjasto Oodin keräämän kotimaisen ja kansainvälisen kiinnostuksen siivittämänä myös EU@Oodi on tavoittanut reilun vuoden aukiolon aikana paljon vierailijoita paitsi Suomesta ja Euroopasta, myös erityisesti Aasiasta ja Venäjältä. Tämä on synnyttänyt monipuolista ajatustenvaihtoa ja parhaassa tapauksessa sekä vierailijat että me työntekijät olemme oppineet toisiltamme paljon.

Mielipiteitä ja näkemyksiä EU:sta ja EU:n toiminnasta on toki yhtä monta kuin EU@Oodissa käy vierailijoita. Viime syksynä teetetyn Eurobarometrin mukaan suomalaiset kuitenkin suhtautuvat EU:hun myönteisesti ja tämä näkyy myös EU@Oodissa. Monien mielestä on hyvä, että usein etäiseltä tuntuva EU on tullut lähemmäs ihmisiä; keskustakirjasto Oodiin infopisteen muodossa. Osa vierailijoista on kiinnostunut EU:ta koskevista perusasioista – toiset puolestaan esittävät hyvinkin yksityiskohtaisia ja omakohtaisia kysymyksiä. Positiivisia EU-näkemyksiä kerrotaan auliisti, samoin kuin hyvinkin kriittisiä näkökantoja. Monipuolinen keskustelu on kaikin puolin tervetullutta, ja on tärkeää, että myös mielipiteitä jakavista teemoista voidaan puhua avoimesti.

Mistä kaikesta EU@Oodissa sitten puhutaan? Voimme kertoa, että lähes kaikesta. Viimeisen kuukauden aikana olemme keskustellut niin liikenneinfrastruktuurista kuin elintarvikepakkausten lisäainemerkintöjä määrittävästä EU-direktiivistäkin. Erityisen mielellään vierailijat kuitenkin kertovat matkatarinoitaan. Vapaa liikkuvuus on yksi konkreettisimpia ja näkyvimpiä EU:n kansalaisten oikeuksia.  Monelle merkitsee paljon se, ettei matkaa tarvitse tehdä tullien ja passitarkastusten hidastamana. Monenlaiset matkustamiseen liittyvät asiat aina eurooppalaisesta sairaanhoitokortista matkavinkkeihin ovatkin useimmin kysyttyjen kysymysten joukossa.

Niin, ehkä EU:n tuoman vapaan liikkuvuuden hyödyt tajutaan entistä konkreettisemmin nyt kun matkustamista ja liikkumista on monin paikoin rajoitettu tiukallakin otteella.

Hauskojen matkakokemusten lisäksi vierailijat jakavat myös huoliaan. Tämän kevään Eurobarometrin mukaan ilmaston ja ympäristön suojeleminen on tärkeää yli 90 prosentille eurooppalaisista. EU@Oodissa ilmasto- ja ympäristöhuoli näkyy myös, sillä aiheeseen liittyvät kysymykset ovat  mietityttäneet monia. Lisäksi EU:n jäsenvaltioissa tapahtuvat muutokset ja yleinen poliittinen ilmapiiri kirvoittavat keskusteluja. Brexit on herättänyt paljon ihmetystä ja hämmennystä. Britanniaan matkustamisen ja Britanniassa asumisen tulevat säännöt, sekä se, mitä brexit käytännössä  tulee tarkoittamaan, ovat olleet monen kysymyksen aiheena. Brexitin vastapainoksi EU:n laajeneminen kiinnostaa; Balkanin maiden sekä Turkin jäsenyysneuvottelujen tilanne nousevat aika ajoin puheenaiheiksi.

EU on mukana ihmisten arjessa useammalla tavalla kuin moni huomaakaan. Siksi on tärkeää, että EU:n kansalaiset saavat jatkossakin luotettavaa tietoa itseään koskevista asioista. Me EU@Oodin työntekijät pyrimme osaltamme myötävaikuttamaan siihen, että EU on kaikille läheisempi ja ymmärrettävämpi. EU@Oodiin saa tulla kysymään, kyseenalaistamaan, rupattelemaan ja jakamaan iloja ja huolia jatkossakin – tai ainakin sitten kun koronatilanne hellittää ja Oodi taas aukeaa.

_A7R5293-Jpg4K

Kirjoittajina ovat EU@Oodilaiset Merita ja Susanna

Kirjoittajat vastaavat esittämistään mielipiteistä, jotka eivät välttämättä edusta Euroopan komission kantaa

 

Uusi geopoliittinen komissio hakee EU:lle kumppaneita globaaliin uudistumiseen

Ursula von der Leyenin johtaman komission tavoitteena on tehdä unionin ulkopolitiikasta kokonaisvaltaisempaa. Kauppapoliittisen aseman ja kumppanuuksien vahvistamisen lisäksi EU:lle on tärkeää pitää yllä monenvälistä ja sääntöperusteista maailmanjärjestystä. Halu vahvistaa EU:n vastuullista johtajuutta näkyy myös kunnianhimoisessa ilmastopolitiikassa.

Ursula von der Leyenin johtama Euroopan komissio aloitti toimintansa 1. joulukuuta 2019 merkittävästi erilaisessa turvallisuusympäristössä kuin edeltänyt Jean-Claude Junckerin komissio viisi vuotta aiemmin. Ulkoisia haasteita on yhä enemmän ja ne ovat tulleet lähemmäksi Euroopan unionia. Venäjän toimet Krimillä ja Itä-Ukrainassa ovat vakiintuneet, samalla kun Kiina on vahvistanut asemaansa suurvaltana. Myös transatlanttisten suhteiden luonne on muuttunut viime vuosina, ja USA:n sitoutumista Euroopan puolustukseen on kyseenalaistettu. Ajallemme on lisäksi tyypillistä vastakkainasetteluiden lietsominen ja hybridi- ja kyberhyökkäysten kaltaisten uudenlaisten turvallisuusuhkien lisääntyminen.

Von der Leyen pyrkii vastaamaan muuttuneen maailman haasteisiin uudella geopoliittisella komissiolla. Tarkoituksena on tehdä EU:n ulkopolitiikasta strategisempaa ja kokonaisvaltaisempaa huomioimalla ulkosuhteet paremmin läpileikkaavasti kaikilla unionin politiikanaloilla. Taustalla on ajatus siitä, että se, mitä teemme kotikentällä Euroopassa, vaikuttaa myös paikkaamme maailmassa. EU:n ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan uusi korkea edustaja Josep Borrell koordinoi työtä unionin kansainvälisen aseman vahvistamiseksi.

Käytännössä geopoliittinen komissio painottaa erityisesti unionin roolia kauppapoliittisena toimijana. Tätä asemaa on tarkoitus vahvistaa avoimen ja oikeudenmukaisen kauppapoliittisen ohjelman avulla. Lisäksi von der Leyen peräänkuuluttaa Maailman kauppajärjestön WTO:n toiminnan uudistamista. Toisaalta on tärkeää muistaa, että kauppa itsessään ei ole EU:lle päämäärä, vaan ennen kaikkea keino lisätä vaurautta Euroopassa ja samalla edistää arvojamme maailmalla. Tämän vuoksi on varmistettava, että uudet kauppasopimukset ottavat huomioon kestävän kehityksen tavoitteet sekä sisältävät ilmastoa, ympäristöä ja työntekijöiden suojelua koskevia säännöksiä. Tässä onnistuessaan EU saa samalla lisättyä vakautta globaalisti.

EU ei pysty yksin vastaamaan ajankohtaisiin haasteisiin kuten ilmastonmuutokseen, muuttoliikkeeseen, eriarvoisuuden kasvuun tai teknologian murrokseen. Siinä se tarvitsee yhteistyötä EU:n globaalien kumppanien kanssa. Komissio tuleekin panostamaan yhteistyöhön EU:n naapurimaiden ja muiden kumppaneiden kanssa. EU:n kansainvälisistä kumppanuuksista vastaavan komissaarin Jutta Urpilaisen yksi keskeisimmistä tehtävistä on luoda kattava strategia suhteessa Afrikkaan. Tavoitteena on uusi tasavertainen kumppanuus, joka kannustaa erilaisiin poliittisen ja taloudellisen yhteistyön muotoihin. Afrikan merkitystä uudelle komissiolle kuvaa se, että puheenjohtaja von der Leyenin ensimmäinen virallinen vierailu suuntautui Etiopiaan yhdessä Urpilaisen kanssa. Kumppanuudet kattavat kuitenkin paljon muutakin kuin vain Afrikan mantereen. Senpä takia Urpilaisen työsarka ulottuu Afrikan lisäksi EU:n kumppanimaihin esimerkiksi Etelä-Amerikassa ja Aasiassa.

Uusi komissio hakee näkyvästi myös globaalia ilmastojohtajuutta. Tavoitteena onkin nimenomaan paitsi toteuttaa kunnianhimoista ilmastopolitiikkaa Euroopassa, myös toimia muulle maailmalle vastuullisena esimerkkinä ja edelläkävijänä. Vaikka suurvaltojen ilmastopolitiikkaan voi olla vaikea vaikuttaa, muutosta voidaan saada aikaan myös esimerkiksi paikallistason ja yritysten vastuullisilla toimilla. EU:n tehtävä on osoittaa muulle maailmalle, että muutos on mahdollinen yhteisillä ja rohkeilla ilmastoteoilla. Globaalin ilmastokriisin torjuminen edellyttää perustavanlaatuista muutosta, joka ei koske ainoastaan kaikkia eurooppalaisia yhteiskuntia, yrityksiä ja kansalaisia, vaan erityisesti myös muita globaaleja toimijoita. Suuri osa vaadittavista ilmastotoimista on tehtävä EU:n ulkopuolella. Tämän takia unionin yhteistyö kumppanimaiden kanssa on tulevina vuosina ratkaisevassa asemassa. Euroopan vihreän kehityksen ohjelma (”Green Deal”) onkin nähtävä kasvustrategiana, joka mahdollistaa mm. kiertotalouden ja investoinnit puhtaaseen energiaan. Laaja-alainen yhteiskunnallinen tuki saadaan vihreän kasvustrategian taakse vain, jos ilmastotoimien vaatima siirtymä on oikeudenmukainen ja koetaan sellaiseksi.

On selvää, että EU on tässä yhdessä vahvempi kuin yksikään sen jäsenmaa yksin. EU:n geopoliittisen vahvuuden edellytys on kuitenkin sen jäsenmaiden yhtenäisyys. Käytännössä Eurooppa-neuvoston yksimielisyysvaatimus vaikeuttaa ja hidastaa EU:n toimintaa ulko- ja turvallisuuspolitiikan alalla. Tämän vuoksi edellinen komissio on ehdottanut määräenemmistöön perustuvan päätöksenteon laajentamista koskemaan sanktioita, ihmisoikeuskysymyksiä ja siviilioperaatioita. Keskustelu komission ehdotuksesta ei ole toistaiseksi juurikaan edennyt jäsenmaiden kesken, mutta myös von der Leyen on ilmaissut halukkuutensa lisätä määräenemmistöäänestyksen käyttöä päätöksenteon tehostamiseksi. Ajatus siis elää edelleen.

Monenvälisyys on olennainen osa eurooppalaista tapaa hahmottaa maailmaa. Sääntöperustaisen maailmanjärjestyksen puolustamisen lisäksi EU:n ulkopoliittinen toiminta perustuu vahvasti tavoitteelle edistää demokratiaa, ihmisoikeuksia ja oikeusvaltioperiaatetta maailmassa. Unionin globaalin roolin vahvistaminen onkin tärkeää paitsi taloudellisista ja turvallisuuspoliittista näkökulmista, myös koska EU:n täytyy osoittaa vastuullista johtajuutta myönteisen muutoksen puolesta yhä epävakaammassa maailmassa. Kuten von der Leyen totesi marraskuussa Euroopan parlamentissa: ”Maailma tarvitsee Euroopan unionin johtajuutta enemmän kuin koskaan”.

 

EK-Suomen-edustusto-7349-profiili_450x450

 

 

Maria Blässar

Euroopan komission Suomen-edustuston apulaispäällikkö

Oikeusvaltioperiaatteen vaaliminen on tärkeämpää kuin koskaan

Oikeusvaltioperiaatteen toteutuminen Euroopan unionissa on noussut viime viikkoina Suomessa kansalliseen keskusteluun Unkarin kritisoitua Suomen oikeusjärjestelmää. Kritiikin taustalla vaikuttavat EU:n viimeaikaiset toimet jäsenmaiden oikeusvaltiorikkomuksia vastaan ja Suomen puheenjohtajamaana esittämät tavoitteet oikeusvaltioperiaatteen sitomisesta EU-rahoitukseen.

Suomen esillä pitämät tavoitteet pohjaavat Euroopan komission toukokuussa 2018 tekemään asetusehdotukseen, jonka tarkoituksena on varmistaa, että jäsenvaltioiden oikeusvaltiopuutteet eivät vääristä EU-rahoituksen käyttöä. Ehdotuksen mukaan oikeusvaltioperiaatteen rikkominen voisi johtaa esimerkiksi kyseisen jäsenmaan saaman EU-rahoituksen keskeyttämiseen tai vähennykseen. Lakiesityksen läpimeno edellyttää hyväksyntää sekä Euroopan parlamentilta että jäsenvaltioista koostuvalta neuvostolta. Ehdotusta on käsitelty parlamentin valiokunnissa, ja tällä hetkellä odotetaan neuvoston kantaa asiaan. Suomi neuvoston puheenjohtajana on ilmaissut halunsa viedä eteenpäin neuvotteluja ehdotuksen mukaisesta EU-tukien sitomisesta oikeusvaltioperiaatteeseen.

Oikeusvaltioperiaatteen vahvistaminen on tärkeä tavoite EU:lle. Oikeusvaltio on yksi keskeisimmistä perusarvoista, joille unioni rakentuu ja joita kaikki sen jäsenvaltiot ovat sitoutuneet noudattamaan. Oikeusvaltioperiaatteen mukaan julkisen vallan käytön tulee perustua lakiin, ja laintulkinnasta vastaavien tuomioistuinten on oltava riippumattomia. Myös kansalaisten perusoikeudet ja yhdenvertainen kohtelu liittyvät olennaisesti oikeusvaltiokäsitteen piiriin.

Oikeusvaltio on paitsi EU:n perussopimuksen mainitsema arvo, myös tärkeä oikeudellinen periaate EU:n toiminnan ja jäsenmaiden välisen yhteistyön kannalta. Kansallisten tuomioistuinten tehtävä on varmistaa EU-oikeuden soveltaminen jäsenmaissa eri politiikanaloilla ja hakea ratkaisuilleen tarvittaessa unionin tuomioistuimen kanta ennakkoratkaisumenettelyn avulla. Toisaalta jäsenmaiden tulee voida luottaa myös toisten jäsenmaiden tuomioistuinten riippumattomuuteen ja EU-oikeuden yhtenäiseen soveltamiseen.

Euroopan komission tehtävä on yhteistyössä muiden EU:n toimielinten ja jäsenmaiden kanssa varmistaa, että oikeusvaltioperiaatetta kunnioitetaan kaikkialla unionissa. Komissiolla on käytössään eri keinoja seurata oikeusvaltiokehitystä jäsenmaissa ja toimia mahdollisissa ongelmatilanteissa. Monet näistä mekanismeista tähtäävät oikeusvaltiota uhkaavien tekijöiden varhaiseen tunnistamiseen ja tilanteen heikentymisen estämiseen keskusteluyhteyden ja jäsennellyn vuoropuhelun kautta.

Tilanteen vaatiessa komissio voi käynnistää rikkomusmenettelyn oikeusvaltioperiaatetta rikkonutta jäsenmaata vastaan ja viedä tarvittaessa asian unionin tuomioistuimeen, joka voi määrätä kyseiselle valtiolle taloudellisia seuraamuksia. Äärimmäisenä keinona komissio voi myös ehdottaa Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 7 artiklan mukaista menettelyä, joka voi johtaa jäsenmaan äänioikeuden rajoittamiseen neuvostossa.

Käytännössä 7 artiklan mukainen jäsenyysoikeuksien rajoittaminen kuitenkin edellyttää jäsenmaiden yksimielisyyttä, mikä hankaloittaa sen toimeenpanoa. Perinteisen rikkomusmenettelyn puitteissa on sen sijaan päästy myös konkreettisiin tuloksiin, esimerkiksi Puolan muutettua rikkomusmenettelyn seurauksena lakiaan, joka laski korkeimman oikeuden tuomareiden eläkeikää. Asiaa on sittemmin käsitelty myös unionin tuomioistuimessa, joka totesi kyseisen lain olleen EU-oikeuden vastainen.

Erilaisten valvontakeinojen kehittämisen lisäksi komissio on osaltaan pyrkinyt lisäämään keskustelua ja ymmärrystä oikeusvaltioperiaatteen merkityksestä Euroopan unionissa. Oikeusvaltion kunnioittaminen on edellytys myös muiden EU:n yhteisten arvojen, kuten perusoikeuksien, demokratian ja tasa-arvon, toteutumiselle. Oikeusvaltioperiaate ohjaa lisäksi EU:n ulkosuhdetoimintaa, ja periaatteeseen sitoutumista edellytetään myös EU:n jäsenehdokkailta. Säilyttääkseen asemansa uskottavana arvoyhteisönä EU:n ja jäsenmaiden on tehtävä entistä enemmän töitä sen eteen, että oikeusvaltiota kunnioitetaan kaikissa jäsenmaissa.

Blassar_1050

Maria Blässar

Euroopan komission Suomen-edustuston apulaispäällikkö

 

Kesäkuun EU-huippukokous luo katseen tulevaan

Vaikka Suomessa kesälomat lähenevät, EU-politiikan parissa jännittävimmät ajat ovat vasta alkamassa. EU-vaalien jälkeinen aika huipentuu juhannuksena EU-huippukokoukseen, jossa valtioiden päämiehet ja -naiset kokoontuvat linjaamaan Euroopan unionin tulevaisuutta. Agendalla on tärkeitä asioita, kuten ilmastonmuutos ja ulkosuhteet, mutta myös tavallista suurempia linjanvetoja, kuten EU:n tuleva strateginen agenda vuosille 2019–2024. Johtajat keskustelevat myös tulevista EU-tason huippuvirkojen nimityksistä.

EU:n tuleva strateginen agenda tulee pitkälti määrittämään myös tulevan komission suuntaviivat seuraavalle viidelle vuodelle. Odotettavissa on painotuksia ilmastoon, talouteen, turvallisuuteen, EU:n roolin kasvattamiseen globaalissa järjestelmässä sekä unionin arvopohjan vaalimiseen. Tulevien vuosien linjaukset tuovat esiin uusia painopisteitä, mutta ne eivät myöskään tule tyhjästä – monia prioriteetteja on työstetty EU-tasolla jo pitkään, ja oletettavissa on, että työ niiden parissa jatkuu.

Euroopan komissio on tehnyt kuluneen viiden vuoden aikana paljon. Unioni on asettanut itselleen tiukat ilmastotavoitteet, tiivistänyt puolustusyhteistyötä, parantanut Euroopan laajuisia sisämarkkinoita ja puolustanut demokratiaa, sananvapautta sekä monenkeskistä ja sääntöpohjaista maailmanjärjestystä niin rajojemme sisällä kuin ulkopuolella.

EU-huippuvirkojen nimitysprosessi on kiinnostava aihe, joka koskettaa myös Suomea. Nimitysasiat herättävät aina suuria tunteita, koska niihin liittyy poliittista draamaa. Tällä kertaa nimitysprosessi tulee luultavasti olemaan aiempaa monimutkaisempi palapeli, mutta toivomme sen silti sujuvan ripeästi ja hyvässä hengessä. Unionilla on paljon tehtävää, ja tärkeintä olisi saada yhteistyö jatkumaan mahdollisimman sujuvasti. Uuden komission on tarkoitus järjestäytyä mahdollisimman pian ja aloittaa uusien painopisteiden parissa jo marraskuun alussa.

Suomen kannalta käsillä on nyt erityisen kiinnostavat ajat, sillä Suomen EU-puheenjohtajuuskausi alkaa jo reilun viikon päästä, 1. heinäkuuta, ja kestää vuoden loppuun. Sanotaan, että agenda tekee puheenjohtajan eikä puheenjohtaja agendaa. Näin on myös Suomen kohdalla, sillä asialistalla tulevat olemaan pitkälti jo edellä mainitut pitkän aikavälin painopisteet ja periytyneet haasteet, kuten EU:n seuraava pitkän aikavälin rahoituskehys, maahanmuuttokysymykset, ilmastonmuutos, talouskasvu ja kauppa, turvallisuus ja EU:n arvot. Näihin kaikkiin liittyy vielä monia avonaisia ja käsittelyä kaipaavia kysymyksiä. Oman kuriositeettinsa muodostaa Brexit-prosessin eteneminen. Suomella on nyt ainutlaatuinen mahdollisuus vaikuttaa keskeneräisten unionin laajuisten asiakokonaisuuksien viimeistelyyn ja EU:n tulevaan suuntaan. Uskomme Suomen tarttuvan toimeen perinteisellä pragmaattisella ja rakentavalla otteella ja olemme valmiina tarjoamaan täyden tukemme unionin kannalta kriittisten uudistusten tekemiseen.

Blassar_1050

 

Maria Blässar

Euroopan komission Suomen-edustuston apulaispäällikkö

Ilmasto ja EU-vaalit – onko niillä väliä?

Vuoden 2014 EU-vaaleissa 18–24-vuotiaista suomalaisista vain 10 prosenttia äänesti. Koko maan laajuinen äänestysprosentti oli 39,1%. Se on järkyttävän alhainen luku, ottaen huomioon suomalaisten koulutustason ja europarlamentin tärkeyden eurooppalaisessa päätöksenteossa.

Eduskuntavaalien jälkeen spekuloitiin, loppuuko suomalaisten äänestysinto ja motivaatio tarttua uudelleen äänestyslipukkeeseen. Toisaalta nähtävissä on myös mahdollisesti toiseen suuntaan viittaavia merkkejä.

Tänä keväänä ihmisiä on ennen näkemättömällä tavalla puhuttanut ilmastonmuutos ja etenkin siitä kumpuava ilmastoahdistus. Etenkin nuoret ympäri maailmaa ovat ottaneet asian omakseen ja nousseet barrikadeille protestoimaan ilmaston puolesta. Myös Eurooppanuoret Suomessa haluaa tuoreessa kannanotossaan nostaa ilmastonmuutoksen torjunnan Suomen EU-politiikan kärkiteemaksi. Eurooppanuorten Taloustutkimuksella teettämän tutkimuksen mukaan 76 prosenttia suomalaisista nuorista haluaa, että EU-tason yhteistyötä lisätään juuri ilmastonmuutoksen torjunnassa.

Toivomme tämän innostuksen kantavan myös EU-vaaleihin saakka, ja inspiroivan nuoria äänestämään.

Olemme kiertäneet tänä keväänä suomalaisia kouluja ja tehneet yhteistyötä eri opiskelijajärjestöjen kanssa. Yhteiseksi huolenaiheeksi nuorten keskuudessa on näissäkin keskusteluissa noussut ilmastonmuutos. Samassa yhteydessä on pohdittu sitä, miksi EU tuntuu niin kaukaiselta, harmaalta ja epämääräiseltä vaikuttamisen tasolta.

Kuitenkin juuri ilmastotoimet ovat loistava esimerkki siitä, että yhteistyö EU:n tasolla kannattaa. Yhteistyössä asiantuntijoiden, järjestöjen, yritysten ja kansalaisten kanssa valmistellut aloitteet toimiksi ilmastonmuutosta vastaan ovat osoitus siitä, että Euroopan tasoinen yhteistyö on paras tapa toimia yhdessä ilmaston puolesta. Kansalaisten asiaa ajava Euroopan parlamentti ja EU-jäsenvaltioita edustava neuvosto ovat tarttuneet hanakasti toimeen. Euroopan komission tekemien aloitteiden tavoitteita on jopa kiristetty Euroopan parlamentin toimesta, jotta ilmastotoimet olisivat kansalaisten vaatimusten tasolla.

Toivomme, että tämä konkreettinen esimerkki eurooppalaisesta päätöksenteosta ja sen tärkeydestä meidän kaikkien tulevaisuuden kannalta inspiroisi nuoria äänestämään tämän kevään EU-vaaleissa. Viime aikojen julkisessa keskustelussa on noussut esiin, kuinka europarlamentaarikolla voi olla enemmän valtaa kuin ministerillä. EU-vaaleissa äänestämme Euroopan parlamenttiin henkilöitä käyttämään juuri tämän mittaluokan valtaa. Suomalaiset tulevat valitsemaan ainakin 13, mahdollisesti 14, eurokansanedustajaa, joilla on paljon mahdollisuuksia vaikuttaa tulevaisuutemme elinoloihin.

Euroopan komissio on esittänyt Sibiussa Romaniassa 9. toukokuuta 2019 järjestettävää EU27-johtajien kokousta varten suosituksia siitä, miten Eurooppa voi muovata omaa tulevaisuuttaan entistä moninapaisemmassa ja epävarmemmassa maailmassa. Päämiehet keskustelevat kokouksessa EU:n strategisista painopisteistä vuosille 2019–2024, jotka rakentuvat EU:n viime vuosien kehitykselle ja EU-vaalien tulokselle.

Toinen erityisesti nuoria kiinnostava painopiste on kestävä kehitys. Meidän on Suomessa, EU:ssa ja koko maapallolla nykyaikaistettava talouttamme kohti kestäviä kulutus- ja tuotantomalleja. Meidän on lisättävä toimia ilmastonmuutoksen torjumiseksi ja ympäristön pilaantumisen lopettamiseksi. Meidän on myös siirryttävä kohti resurssitehokkaampaa kiertotaloutta edistämällä vihreää kasvua, biotaloutta ja kestäviä innovaatioita.

Ilmastonmuutoksen torjunta ja globaali ilmastojohtajuus on kannustava esimerkki siitä, mitä EU-tasoinen yhteistyö merkitsee: yhdessä voimme tehdä enemmän ja kunnianhimoisemmin.

Kun maailmanlaajuisesti tunnettu nuori ilmastoaktivisti Greta Thunberg oli puhumassa Euroopan parlamentin ympäristövaliokunnalle, hän pyysi, että hänen puheelleen kohdistetut aplodit siirtyisivät konkreettisiin tekoihin, kun kampanjateemoja valitaan ja äänestysnappeja painetaan.

Myös me toivomme, että EU-vaalien lähestyessä inspiroituisimme Gretan kehotuksesta, ja siirtäisimme huolemme ja toiveemme tulevaisuudesta äänestyslipukkeille ympäri maan.

Blassar_1050

 

Maria Blässar

Edustuston apulaispäällikkö

 

EU:n hallitusneuvottelujen 10 kärkikysymystä

Suomessa hallitusneuvotteluja vetävä SDP on juuri esittänyt kysymyksensä muille puolueilla vastattavaksi. Mukana ovat suurimmat tulevaisuuden haasteet Suomelle. Ne kattavat myös EU:n kehittämisen ja Suomen puheenjohtajuuden unionissa syyskaudella 2019.

EU:ssa ei ole ministereitä eikä hallitusohjelmaa, mutta lähimpänä niiden roolia on komissio komissaareineen ja sen toimintaohjelma. Suomen hallitusneuvottelijan kysymyksiä ja itse hallitusneuvotteluja muistuttaa komission puheenjohtajan toimintaohjelmalleen hakema tuki jäsenmaista ja Euroopan parlamentin puolueryhmistä.

Tämä tapahtuu jo tulevan kesän ja syksyn aikana. Kysymys kuuluu, mitä sisältöasioita pitäisi tuolloin olla pöydillä jäsenmaiden, europarlamentaarikoiden ja komission keskustellessa uusista aloitteista ja linjauksista?

Tässä sitä varten kuvitteellinen, mutta vankasti reaalimaailmaa peilaava EU:n hallitusneuvottelujen kymmenen kohdan kärkikysymyslista. Etenkin näihin haasteisiin EU:lta odotetaan vastauksia tulevan komissio- ja parlamenttikauden 2019-2024 aikana.

Myös jokaisella tämän kevään Euroopan parlamentin vaalien ehdokkaalla tulisi olla näkemyksensä kärkikysymyksiin.

  1. Ilmasto ja ympäristö

Tuoreimman eurobarometrin mukaan EU-vaaleissa äänestävien mielestä tärkein asiakokonaisuus tulevalla komissio- ja parlamenttikaudella on ilmasto- ja ympäristökysymykset. Tuetteko sitä, että EU:n pitää olla ilmastomuutoksen torjunnassa ja ympäristön monimuotoisuuden vaalinnassa edelläkävijä ja mitä konkreettisia päätöksiä se edellyttää? Kuinka kansalaiset pidetään mukana muutettaessa taloutta ja työmarkkinoita kestäviksi?

2. Budjettiuudistus

EU:n budjettiuudistus vuosille 2021-27 pitää viedä loppuun jopa lähikuukausina. Sitä koskevassa esityksessä nostettiin etenkin tutkimuksen, koulutuksen ja muuttoliikkeen kaltaisten panostuksien osuutta. Oletteko valmiita tukemaan unionin budjetin painopisteisen siirtämistä näihin kysymyksiin? Jos ei, niin mitä ehdotatte tilalle ja millä perusteilla?

3. EMU ja EU:n talouspolitiikka

Talous- ja rahaliitto eurovaluuttoineen on toiminnassa, mutta se on jäänyt keskeneräiseksi. Toisaalta unionin talouspolitiikassa on vallinnut jännite etenkin pohjoisten maiden vaatiman uudistuslinjan ja eteläisten maiden haluaman löysemmän budjettikurin välillä. Mitkä olisivat lähivuosina tärkeimmät EMU:n uusimisessa tarvittavat päätökset ja muuttaisitteko niitä jo esitetyistä malleista? Mihin suuntaan veisitte EU:n talouspolitiikkaa (uudistukset-leikkaukset) ja minkä mallisilla ratkaisuilla saisitte aikaiseksi yhteisen euromaiden linjan?

4. Sosiaalinen pilari

Väistyvän komission yksi kärkihankkeista on ollut niin sanottu sosiaalinen pilari, jonka pohjalta annettiin muutamia lähinnä työelämän vähimmäistasodirektiivejä. Oletteko valmiita sille, että EU jatkaa aktiivista rooliaan  sen toimivaltaan kuuluvissa työelämän kysymyksissä tehden näitä koskevia uusia lakipäätöksiä? Jos kyllä, niin mitä lakihankkeiden tulisi olla? Tuleeko työntekijöiden vapaan liikkuvuuden kuulua edelleen EU-kansalaisten perusoikeuksiin?

5. Vapaa ja reilu kaupankäynti

Nykymallinen työpaikkoja ja kasvua luonut sopimusperustainen vapaakauppa on uhattuna protektionismin vuoksi ja kansalaiskentältä on tullut arvostelua, etteivät kauppasopimukset ota vakavasti huomioon kestävää kehitystä. Pitääkö EU:n pysyä sopimusperustaisen avoimen kaupankäynnin tukijana vai turvautua itsekin nykyistä enemmän protektionismiin? Oletteko valmiita ja millä tavalla vahvistamaan kauppasopimusten kytköksiä esimerkiksi Pariisin ilmastosopimukseen ja ILO-sopimuksiin?

6. Osaamistalous

Osaamiseen perustuva maailman kilpailukykyisin talous on ollut EU:n tavoitteena jo vuosituhannen vaihteesta. Tästä syystä tulee saada Euroopalle kärkipaikka erityisesti digitalisaatiossa, tekoälyssä, biotaloudessa ja muilla nopeasti kasvavilla osaamisintensiivisen talouden aloilla. Miten EU voi parhaiten edistää siirtymää kohti maailman kilpailukykyisintä osaamistaloutta? Mitkä ovat konkreettiset ehdotuksenne EU-päätöksiksi näissä asioissa?

7. Pakolaiskysymys

Pakolaisvirta EU:n suuntaan on vähentynyt, mutta yhteisestä kaikkien hyväksymistä linjoista ei ole saatu ratkaisua jäsenmaiden välillä eivätkä tulevaisuuden muuttopaineet Eurooppaan ole vähentymässä. Mitä kaikkia päätöksiä ja toimenpiteitä tulisi kuulua EU:n pakolaislinjaan lähivuosina? Tulisiko tähän liittyen jäsenmaille sälyttää pakollinen EU-tason pakolaiskiintiö (”taakanjako”) ja unionin lisätä kehitysapuaan etenkin muuttopainealueille tavoitteena 0,7 % panostukset BKT:sta?

8. Kilpailupolitiikka

Saksa ja Ranska ovat ehdottaneet eurooppalaisten kärkiyritysten luomista antamalla niille mahdollisuus määräävään markkina-asemaan ja sitä, että komission tekemät kilpailupolitiikan päätökset voitaisiin peruuttaa Eurooppa-neuvostossa. Taustalla on huoli eurooppalaisten yritysten ja talouden kilpailukyvystä maailmantasolla. Ovatko edellä esitetyt keinot mielestänne oikeita? Jos ei, niin mitä ehdotatte tilalle?

9. Oikeusvaltio

Oikeusvaltion ja siihen liittyen mielipiteen- ja kansalaisvapauksien kehitys ei ole ollut tyydyttävä tietyissä jäsenmaissa. EU:n käynnistämät ”kehityskeskustelut” perustamissopimuksen artiklan 7 nojalla näiden maiden kanssa eivät ole muuttaneet tilannetta ratkaisevasti. Oletteko valmiita siihen, että artiklaa 7 tehostetaan esimerkiksi EU-rahoituksen katkaisemisella ja ääritilanteessa uhalla erottamisesta EU:sta?

10. Brexit

Brexit-siirtymäaikaa on pidennetty lokakuun loppuun. Mikäli Britanniassa ei päästä ratkaisuun eroamisesta tai jäämisestä jäseneksi tässäkään ajassa, niin oletteko valmiita pidentämään siirtymäaikaa edelleen? Tulisiko sen ehdoksi asettaa uusi kansanäänestys eroamisesta?

Jokerikysymys:

Seuraavalla komissio- ja parlamenttikaudella tehdään valinta kesä- ja talviajan välillä. Kumpaan näistä EU-maiden pitäisi siirtyä ja millä perusteilla?

Tyska modellen
Markus Penttinen, Akava //Richard Nordgren

Markus Penttinen

Kirjoittaja on Akavan kv. päällikkö ja EU:n talous- ja sosiaalikomitean jäsen

Kirjoittaja vastaa esittämistään mielipiteistä, jotka eivät välttämättä edusta Euroopan komission kantaa.