Maailman terveyspäivä 2017: Masennuksesta on hyvä puhua avoimesti

Masennusta esiintyy kaikenikäisillä ihmisillä kaikkialla maailmassa. Se aiheuttaa henkistä kärsimystä ja alentaa toimintakykyä. Hoitamattomana masennus voi johtaa työkyvyttömyyteen ja syrjäytymiseen perhe-elämästä ja yhteiskunnasta.

Pahimmassa tapauksessa masennus ajaa itsemurhaan, joka onkin yleinen kuolinsyy monissa EU-maissa. Vaikka masennus on yleisempää naisilla, miehet tekevät erityisesti alemman tulotason ryhmissä masennuksen vuoksi keskimäärin lähes neljä kertaa enemmän itsemurhia kuin naiset.

Euroopassa joka kahdeskymmenes sairastaa masennusta ja joka neljäs kokee itsensä masentuneeksi jossakin elämänsä vaiheessa. Masennuksen, ahdistuneisuushäiriöiden ja muiden masennukseen liittyvien mielenterveyden häiriöiden riski kasvaa merkittävästi, jos henkilö kokee väkivaltaa, elää konfliktitilanteessa tai joutuu pakon sanelemana turvautumaan maastamuuttoon. Masennusta ei kuitenkaan pidä hävetä eikä oireita lakaista maton alle. On erittäin surullista, jos leimautumisen pelko estää ihmisiä hakemasta apua. Masennuksesta olisi puhuttava avoimesti.

Maailman terveyspäivän teemana on tänä vuonna masennus.

Masennuksesta puhuminen luotettavan ihmisen kanssa voi olla ensimmäinen askel kohti toipumista. Ilmiönä siihen on puututtava kuitenkin myös laajemmassa mittakaavassa. Keskustelua olisi hyvä saada aikaan niin päättäjien, opettajien, työnantajien, terveydenhuollon ammattilaisten, perheenjäsenten, ystävien kuin työtovereiden keskuudessa. Jokainen meistä voi osaltaan auttaa ehkäisemään, tunnistamaan ja hoitamaan masennusta. Myös kodit, koulut, työpaikat, sairaalat ja terveyskeskukset voivat toiminnallaan ja asenteillaan tukea mielenterveystyötä.

Etenkin kouluilla on keskeinen rooli masennuksen ehkäisemisessä ja oireiden tunnistamisessa sekä oppilaiden henkisen vahvuuden kehittämisessä. Lapsilla ja nuorilla masennus voi johtaa eristäytymiseen. Koulumenestys voi kärsiä, ja samalla myös muiden mielenterveysongelmien riski kasvaa. Esimerkiksi EU:n rahoittama SUPREME-hanke osoittaa, että kouluissa masennuksen oireisiin voidaan puuttua tehokkaasti jo varhaisessa vaiheessa. EU-yhteistyönä laadituissa koulujen toimintasuosituksissa annetaan esimerkkejä tavoista, joilla oppilaiden hyvinvointia voidaan tukea. Koska useimmissa kehittyneissä maissa masennus on yleisin syy sairauspoissaoloille ja työtehon heikkenemiselle, myös työnantajien olisi hyvä pyrkiä lisäämään työntekijöiden hyvinvointia. Työhön voi liittyä tekijöitä, jotka nostavat ihmisten stressitasoa ja lisäävät masennuksen ja loppuunpalamisen riskiä. Työpaikoilla pyritäänkin aiempaa paremmin puuttumaan työntekijöiden masennukseen. Esimerkkejä löytyy EU-yhteistyönä laadituista työympäristöä koskevista suosituksista.

Digitalisaatio on tuonut mukanaan uusia mahdollisuuksia mielenterveysongelmien käsittelyyn. Palvelujen sähköistämisestä seuraava ihmiskontaktin puuttuminen voi tuntua erikoiselta, mutta tutkimusten mukaan sähköiset tukipalvelut kuitenkin rohkaisevat sellaisia henkilöitä hakeutumaan avun piiriin, jotka haluavat suojata yksityisyyttään ja hakea apua nimettöminä. Heidän näkökulmastaan hoidon saatavuus paranee.

Siitä huolimatta, että masennus on hoidettavissa oleva sairaus, vain yksi neljäsosa vakavasta masennuksesta kärsivistä potilaista saa riittävää hoitoa. Tämä ei voi jatkua. Niin komissio kuin WHO ovat sitoutuneet varmistamaan, että masennus pysyy asialistalla myös tulevaisuudessa. Tänä vuonna komissio keskittyy mielenterveyden edistämiseen työpaikoilla ja kouluissa sekä painottaa itsemurhien ehkäisyä. Maailman terveysjärjestö puolestaan tarjoaa päättäjille materiaalia ja teknistä tukea masennuksesta kärsiville ihmisille tarkoitettujen tukipalvelujen perustamiseen ja lisäämiseen.

Tänään, maailman terveyspäivänä, kehotamme kaikkia puhumaan avoimesti masennuksesta ja ideoimaan uusia masennuksen ehkäisy- ja hoitomahdollisuuksia kouluissa, työpaikoilla ja kaveriporukoissa. Keskustelun avoimuus on avaintekijä. Jokainen voi omalla toiminnallaan auttaa masennuksesta kärsiviä lähimmäisiään.

Terveydestä ja elintarviketurvallisuudesta vastaava komissaari Vytenis Andriukaitis ja Maailman terveysjärjestön (WHO) Euroopan aluetoimiston johtaja Zsuzsanna Jakab

WHD_andriukaitis

Historiallinen viikko

Kulunut viikko jää Eurooppan historiaan: viime lauantaina juhlistettiin 60-vuotiasta Rooman sopimusta. Keskiviikkona 29.3. tehtiin Lontoossa uutta historiaa. Britannia eroprosessi EU:sta alkoi virallisesti. Tämä päivämäärä painetaan paitsi brittilasten historian kirjoihin myös koko Euroopan historiaan.

Muistan -90-luvun puolivälissä kollegani tuhahduksen Brysselissä jonkun huippukokouksen jälkeen: ”Miksi ne vielä jaksavat jauhaa tuosta iänikuisesta rauhasta? On tässä tärkeämpiäkin asioita.” Niin oli. Epäselvyyttä oli niin Suomen kesantokorvauksista kuin ympäristötuistakin.

Suomen jäseneksi sovittautumisen kenties suurin työ oli tehty jo ETA-neuvotteluissa. Jäsenyysneuvottelujen vaikein kysymys oli ollut maatalous. Ulko- ja turvallisuuspolitiikka nielaistiin sellaisenaan Maastrichtin sopimuksen mukana.

Entä nyt, parikymmentä vuotta myöhemmin? EU on palannut Roomaan. Tuoreessa Rooman julistuksessa – ei vain yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka – vaan myös puolustus on noussut yhdeksi tärkeimmistä painopisteistä. Tätä harva osasi ennustaa vielä viisi vuotta sitten.

Maailma Euroopan ympärillä muuttuu koko ajan. Vanhat uhkakuvat tekevät paluuta ja uudet pyrkivät lyömään kiilaa paitsi jäsenmaiden väliin, myös niiden sisälle.

Uusi Rooman julistus on realistinen – parasta, mitä saatiin aikaan 27 maan kesken. Se ei luo turhia illuusiota uudesta vahvasta unionista, mutta se on enemmän kuin pienin yhteinen nimittäjä tilanteessa, jossa pessimistit puhuvat koko rakennelman hajoamisesta. Tärkeintä on, että muutoksen tarve tunnustetaan.

Keskustelun aika on nyt

Komission valkoinen kirja julkaistiin 1. maaliskuuta. Keskustelu sen vaihtoehdoista on jo alkanut. Jos valkoinen kirja keskittyi suuriin vaihtoehtoihin EU:n tulevaisuuden suunnasta, täsmentynee keskustelu pian, kun lisämateriaalia on tulossa komissiolta lähikuukausina. Pöydälle tulevat sosiaalinen ulottuvuus, talous- ja rahaliiton syventäminen, globalisaatio, puolustus sekä EU:n rahoitus.

Syyskuussa komission puheenjohtaja Juncker pitää puheen unionin tilasta. Kun Saksan vaalit syyskuussa on ohi, tiivistyy keskustelu joulukuun huippukokoukseen, jossa tehdään ensimmäiset päätelmät. Mutta sinne asti ei saa odottaa. Meillä Suomessa on ”ymmärrettävää”, ettei EU:n kohtalonkysymykset sotke kunnallisvaalien teemoja. Mutta heti niiden jälkeen voimme vaatia vastauksia poliitikoilta. Ei riitä keskustelu keskustelun tarpeellisuudesta. On kysyttävä tavoitteita ja vaihtoehtoja. Edessä on vaikeita valintoja.

Presidentti Sauli Niinistö puhui jo muutama vuosi sitten EU:n omasta puolustuksesta. Asia ei sytyttänyt sen enempää Kultarannan keskusteluissa kuin julkisuudessakaan. Nyt tilanne on muuttunut niin Euroopan ympärillä kuin sisälläkin. Viimeisin epävarmuuden aiheuttaja on Yhdysvaltain presidentti Donald Trump. Emme tiedä, miksi Yhdysvaltain Eurooppa-politiikka muotoutuu.

Jos puhutaan eri nopeuksien EU:sta, koskee tämä erityisesti talous- ja rahaliiton tulevaisuutta, eli
suoraan meitä suomalaisia. Tämä keskustelu on ollut koko ajan meneillään erityisesti eteläisissä jäsenmaissa, mutta myös Saksassa. Suomessa debatin osanottajat voi laskea kahden käden sormilla. Asia koskee jokaista puoluetta, joka aikoo olla seuraavassa hallituksessa. Kannanottojen aika alkaa nyt – eikä vasta eduskuntavaalien alla.

Splendid? isolation

Kun Britannian pääministeri Theresa May ilmoitti parlamentissa EU-eron alkamisesta, ei päätöksen lopullisuudesta jäänyt epäselvyyttä. Sen sijaan sen perustelut hämärtyivät sitä mukaa mitä pidemmälle puhe eteni: Britannia on eurooppalainen, yhteistyö EU:n kanssa tulee olemaan kiinteätä, Britannia haluaa olla mukana yhteisissä hankkeissa, osa sen turvallisuusjärjestelmää jne. Jos joku aloitti puheen seuraamisen sen keskeltä, olisi voinut kuvitella brittien pyrkivän EU:n ytimeen.

Vääntö eron ehdoista on vasta alkanut. Brysselissä halutaan ero ensin selväksi. Vasta kun siitä on päätetty, voidaan aloittaa neuvottelut uudesta sopimuksesta.

Kaksi vuotta on lyhyt aika, mutta se kannattaa 27 jäsenmaan käyttää hyväksi. Kun britit ovat ulkona, voi tuloksena olla vahvempi EU, joka keskittyy olennaiseen.

Risto Makkonen, toimittaja

Makkonen_IMG_2011_00383483 copy

Mitä vahvempi EU, sitä itsenäisempi Suomi

Eurooppalaiset mannerlaatat ovat liikkeessä. Iso-Britannia jättää tässä kuussa eroanomuksensa Brysseliin, EU:n kohtaloa puidaan monissa vaaleissa ja se on ennen näkemättömien paineiden kohteena niin sisäisesti kuin ulkoisesti.

Tähän saumaan komissio julkaisi 1.3.2017 viisi vaihtoehtoansa Euroopan unionin tulevaisuutta varten.  Suomen hallituksen linjaukset siihen on paalutettu (pääministeri Juha Sipilä HS vieraskynässä 3.3.2017 ) ja Akava julkaisi omat EU-visionsa samana päivänä kuin komissio. On syytä arvioida näitä ja mihin ollaan menossa.

Komission ensimmäinen vaihtoehto oli suurin piirtein nykypohjalta jatkaminen ilman suuria muutoksia suuntaan tai toiseen. Tämä on kuin pääministeri Juha Sipilän päätteeltä kirjoitettu. Toisena on keskittyminen sisämarkkinoihin muun toiminnan jäädessä vähemmälle. Jos tämäkin vaihtoehto henkilöidään, niin se muistuttaa kovin Unkarin pääministeri Viktor Orbanin ajamaa EU:n supistamista.

Kolmas on integraation tiivistäminen sitä haluavien maiden välillä, mikä on kuin Ranskan presidenttiehdokkaan Emmanuel Macronin papereista. Neljäs vaihtoehto on “vähemmän, mutta paremmin”, joka suorastaan huokuu komission varapuheenjohtaja Frans Timmermansin ajatusmaailmaa. Viidennessä mallissa tehdään kaikkea enemmän, mitä puoltaa muun muassa Euroopan parlamentin liberaaliryhmän puheenjohtaja Guy Verhofstad.

Vaihtoehdot olivat hyvin punnittuja ja viisaasti niistä ei oltu tarjoamassa yhtä yli muiden. Toisaalta komission analyyseihin olisi kaivannut täydennyksenä kahta asiaa. EU arvoyhteisönä oli yllättävän vähän esillä, vaikka pohjimmiltaan se on rauhan, demokratian ja oikeusvaltion edistäjä. Toiseksi komission tiedonanto ei analysoinut juurikaan ulkoisia uhkia, joista kärjessä ovat Venäjä ja sen sotatoimet Ukrainassa, trumpismi ja Kiinan julkisestikin ilmoitetut aikeet tulla globalisaation johtavaksi valtioksi. Onneksi aiheesta EU maailmantason toimijana on tulossa keväällä erityinen asiakirja.

EU:n nykyisessä ristiaallokossa Suomen hallituksen esittämä realistinen keskilinja vaikuttaa periaatteessa järkevältä. Juuri nyt ei ole mahdollisuuksia suuriin integraatioloikkiin, mutta toisaalta EU:n toiminnan romuttaminen veisi kaiken sen tuottaman lisäarvon kansalaisilta ja jäsenmailta. Otetaan EU:sta irti se hyöty, mitä nykytilanteessa kyetään.

Tästä näkemyksestä puuttua kuitenkin ”se suuri visio” ja tavoitetila, johon EU halutaan viedä pitkällä aikavälillä. Maailma muuttuu nopeasti ja pysyttäytyminen nykyisessä muuttuu helposti pysähtyneisyydeksi. Kyseinen kannanotto oli pikemminkin pienin yhteinen nimittäjä, jolla nykyisellä hallituspohjalla päästään.

Akavan EU-asiakirjan “Kohti uutta Euroopan unionia” ajatusten pohjana on se, että mitä toimivampi ja vahvempi EU, sitä itsenäisempi Suomi. On muistettava, että nykyisin itsenäisyys on paljon talouden vahvuutta ja Suomi on erityisen vientiriippuvainen Euroopasta. Vahva EU on kova tekijä esimerkiksi kansainvälisissä kauppaneuvotteluissa Kiinan, Intian ja USA:n kaltaisten maiden kanssa ja luo näin työtä. Suomi olisi näissä yhteyksissä yksinään puhtaan altavastaajan asemassa.

Vahva EU kykenee ylläpitämää rauhaa, demokratiaa ja edistämään oikeusvaltiota. Historiasta olemme nähneet, että sortuvan Euroopan raunioille nousee helposti hyvinkin epämiellyttäviä johtajia, joille Suomen kaltaiset vähäväkiset valtiot ovat myös vähämerkityksellisiä.

Toimivan EU:n puoltaminen ei silti merkitse sitä, etteikö sitä pitäisi tarpeen tullen arvostella. Esimerkiksi unionin sosiaalisen ulottuvuuden alasajo muutama vuosi sitten oli suora syöttö EU:n ja sen sisämarkkinoiden vastustamisen lapaan. Kokonaisuudessaan ollaan silti vahvasti voiton puolella. Kuten Akavan EU-asiakirja toteaa, on Euroopan unionista tullut kuin terveys: vasta sen ollessa uhattuna ymmärrämme arvon.

Mitä sitten tapahtuu tänä vuonna? Kansalaiskeskustelua unionin perimmäisestä merkityksestä ja tehtävistä kaivattaisiin lisää, jotta ei liikuta “EU kieltää savupalvikinkut, lakritsapiiput ja puukiukaat” -tasolla. Yleisökeskustelua saataisiin liikkeelle pohtimalla vaikkapa, mitä merkitsisivät vapaan liikkuvuusoikeuden poistuminen, yhteisen maatalouspolitiikan hajoamisen seuraukset kuluttajahintoihin tai Erasmus-opiskelijavaihdon kuihtuminen.

Merkit viittaavat siihen, että pääministereiden Eurooppa-neuvosto tekee jonkinlaisen nykyrakenteita hiukan viilaavan linjauksen kohti loppuvuotta. Se voi pönkittää EU:n  yhtenäisyyttä, mutta olisi yllätys, jos jotain suuria muutoksia olisi tulossa.

Merkittävämpää onkin, mihin suuntaan unionin perinteiset ydinvaltiot lähtevät. Saattaa käydä niin, että Saksan ja Ranskan johdolla pöydälle tulee ehdotuksia, jotka perustuvat talous- ja rahaliiton valtioiden tiivistyvään yhteistyöhön. Tässä yhteydessä Suomi ei voi kulkea euroalueen ulkopuolisten Tanskan ja Ruotsin kanssa tai viittaamalla paikallaan pysymistä tarkoittavaan “realistiseen keskilinjaan”. Jos emme ole EU:n ydinvaltioiden joukossa, Suomella on erityinen maariski päätyä lännen ja idän väliselle harmaalle alueelle.

Tyska modellen
Markus Penttinen, Akava //Richard Nordgren

Markus Penttinen

Kirjoittaja on Akavan kansainvälisten asioiden päällikkö ja EU:n talous- ja sosiaalikomitean jäsen

Kirjoittaja vastaa esittämistään mielipiteistä, jotka eivät välttämättä edusta Euroopan komission kantaa.

Suomen käännettävä EU:n katse arktiseen

Toukokuussa 2017 alkava Suomen kaksivuotinen puheenjohtajuus Arktisessa neuvostossa on maallemme hieno mahdollisuus. Suomi on tällöin koko arktisen maailman keskiössä. Meidän tulee hyödyntää tämä parhaalla mahdollisella tavalla.

Kotoa meitä ei kuitenkaan tulla tansseihin hakemaan. Suomen on saatava EU:n huomio pohjoiseen ja arktisiin kysymyksiin. On luonnollista, että Etelä-Euroopan mailla katse on toisiin ilmansuuntiin eikä samanlaisia intressejä löydy.

Kuten EU:n slovenialainen liikennekomisaari Violeta Bulc vieraillessaan Suomessa marraskuun lopulla totesi: “EU:ssa ei vielä tiedetä tarpeeksi sen pohjoisimmasta alueesta”. Komissaarille tarjottiinkin nelipäiväisen vierailunsa aikana rautaisannos suomalaista arktista osaamista.  Hän piti suomalaisia arktisia hankkeita mielenkiintoisina, nostaen erityisesti esille kylmäosaamisen ja biotalouden.

Hyvän pohjan arktisen työn syventämiselle luovat tämän vuoden huhtikuussa julkaistu EU:n arktinen tiedonanto sekä Suomen hallituksen syyskuussa tekemä arktisen strategian päivitys. Strategian kunniahimoisena tavoitteena on nostaa Suomi johtavaksi toimijaksi kansainvälisessä arktisessa politiikassa.  Nyt on toimenpiteiden aika.

Tallinnasta jäämerelle

Entinen pääministeri Paavo Lipponen on aktiivisesti EU:n päättäjien suuntaan pitänyt esillä Rail Baltika -rautatien merkitystä. Tämä loisi pohjan Helsinki-Tallinnaa tunnelille ja jäämerelle jatkettavalle pohjoiselle rautatieyhteydelle.  Näin syntyisi Euroopalle tehokas liikenneväylä avautuvan Koillisväylän mahdollisuuksien hyödyntämiseen.

Arktisesta ei kuitenkaan voida puhua mainitsematta ympäristöä ja kestävää kehitystä.  Kuten Lapland Hotelsin toimitusjohtaja Pertti Yliniemi Arctic Means Business -seminaarissa 29.11. asian esitteli: “Euroopan viimeinen erämaa pitää säilyttää tuleville sukupolville.” Käynnissä oleva Visit Arctic Europe– hanke lähettää Euroopalle oikean signaalin: tänne kannattaa tulla.

cantellville2015_20cm

Ville Cantell

Kirjoittaja on ulkoasiainministeriön Eurooppatiedotuksen päällikkö

François Fillon – Euroopan pelastaja?

Vuodesta 2017 tulee poikkeuksellisen jännittävä – Euroopan yhtenäisyyden kannalta jopa ratkaiseva – vaalivuosi. Vaaleissa ratkeaa johtajuus ja suunta maissa, jotka ovat avainasemassa koko EU:n tulevaisuuden kannalta.

 Jo ensi viikonvaihteessa Itävalta voi saada ensimmäisen oikeistopopulistisen presidentin. Samaan aikaan ratkeaa Italian hallituksen kohtalo kansanäänestyksessä uudesta perustuslaista.

Itävallan presidentin vaali ei vielä Eurooppaa paljon täräytä. Sen sijaan jos pääministeri Matteo Renzin ajama perustuslain uudistus kaatuu, tuntuu vavahdus koko mantereella.

Itävallan ja Italian ohella katseet kohdistuvat jo nyt Ranskaan. Kaksi vahvaa presidenttiehdokasta on jo selvillä. Äärioikeistolaisen Front Nationalin eli Kansallisrintaman ehdokas on Marine Le Pen. Jos ennusteet pitävät paikkansa, pääsee hän vaalien toiselle kierrokselle, kuten isänsä Jean-Marie Le Pen vuonna 2002.

Vasemmiston rivit ovat sekaisin. Kun suosionsa pohjalukemissa kahlaava presidentti François Hollande ei ole ilmoittanut, lähteekö hän edes yrittämään toiselle kaudelle, ei tilanne kirkastu muillekaan vasemmiston ehdokkaille. Tämä antaa tilaisuuden perinteiselle gaullistille, eli Fillonille, päästä toiselle kierrokselle keräämään myös sosialistien ääniä.

Suorissa kahden kierroksen vaaleissa on mahdollisuus äänestää paitsi puolesta, myös pahempaa vaihtoehtoa vastaan. Tämä asetelma avaa tien François Fillonille Ranskan seuraavaksi presidentiksi.

Fillon varmisti oikeiston eli Tasavaltalaisten ehdokkuuden puolueen esivaalissa voittamalla toisen entisen pääministerin Alain Juppén ohjelmalla, joka osuu suoraan Ranskan pahimpiin, kroonisiin kipukohtiin.

Jos Fillon valitaan, täyttyvät Pariisin, Toulousen ja muiden teollistuneiden kaupunkien kadut mielenosoittajista. Fillon aikoo muun muassa romuttaa ranskalaisten suosiman 35 tunnin työviikon ja karsia satoja tuhansia työpaikkoja julkiselta sektorilta. Hän pyrkii saamaan budjetin tasapainoon ja talouden sellaiseen kuntoon, että ”voin katsoa saksalaisia silmiin samalta korkeudelta”.

 Thatcheriläinen gaullisti

Uudistusvaatimuksillaan Fillon on jo leimattu thacheriläiseksi. Tämä ei vaadi paljon Ranskassa, jossa laaja julkinen sektori, kuten valtion vahva rooli teollisuudessa, on myös osa gaullistista perintöä. Gaullismiin on kuulunut myös vahvasti anglosaksilaisuuden vastustaminen ja vierastaminen. Presidentti de Gaulle oli aikanaan pitämässä Britanniaa Euroopan talousyhteisön ulkopuolella, Fillonilla ei tätä päänsärkyä ole. Päinvastoin.

 Jos Fillonista tulee presidentti, on hänen ongelmansa, kuinka järjestää Brexit niin, ettei esimerkki houkuttele muita maita samalle tielle. Brexitistä huolimatta kanaalin molemmilla rannoilla yhteinen etu on jatkaa esimerkiksi brittiläis-ranskalaista aseteollisuutta. Ratkaisuja odotellessa kanaalin toisella rannalla ei ole jäänyt huomaamatta, että Fillonilla on walesilainen vaimo.

Fillon tarvitsee valintaansa varten ääniä paitsi vasemmistolta myös potentiaalisilta äärioikeiston kannattajilta. Tätä varten hän pitää esillä perinteisiä gaullistisia konservatiivisia arvoja, suhtautuu tiukasti maahanmuuttoon ja radikaaliin islamiin.

Juuri ilmestyneen Bertelsmann-säätiön tutkimuksen mukaan 76 % Front Nationalin kannattajista suhtautuu kielteisesti kansainväliseen poliittiseen ja taloudelliseen kanssakäymiseen. Le Pen haluaa Ranskan pois sekä EU:sta että Natosta. Fillon ei ole irrottamassa Ranskaa kummastakaan, mutta haluaa maansa perinteen mukaan molemmissa enemmän liikkumatilaa. Kuinka paljon, selvinnee lähiviikkojen aikana. Hän on suurennuslasin alla.

Erityisesti ulkomailla Fillon on herättänyt kysymyksiä vanhoilla suhteillaan Venäjän presidenttiin Vladimir Putiniin. Fillon on osallistunut Venäjän Davosiin, eli Valdain konferenssiin, jota muut lännen johtajat ovat kiertäneet kaukaa siitä saakka kun pakotteet tulivat voimaan. Lähiviikot näyttävät, olivatko presidentti Putinin onnittelut presidenttiehdokkuuden johdosta Fillonille onnenpotku vai – potku nilkkaan.

Fillon joutunee joka tapauksessa kirkastamaan kantaansa niin Putiniin kuin yleensä Venäjän toimintaan, sillä Marine Le Pen on avoimesti Putinin ihailija. Hänen puolueensa toimii venäläisen rahan turvin.

Entä Fillon ja EU? Fillon ei ole vielä pitänyt puhetta, jossa hän täsmällisesti ottaisi kantaa unionin tämänhetkisiin ongelmiin tai tulevaisuuden linjauksiin. Ranskassa katsotaan nyt Reinin yli Saksaan ja päinvastoin. Silta ei katkea, johtaapa näitä maita ensi vuoden lopussa kuka tahansa. Kun vaalivuosi alkaa molemmilla rannoilla, kannattaa kuunnella tarkkaan, mitä joen yli huudetaan ja miten huutoon vastataan.

Molemmilla rannoilla on oppositio, jota ei ennen ole ollut.

Makkonen_IMG_2011_00383483 copy

Risto Makkonen

Toimittaja

 

Trumpin valinta muokkaa myös Euroopan politiikkaa

Tuli yllättävä vaalitulos ja Euroopan pääkaupungeissa ihmetellään miten tässä näin kävi, taas!

Vallan käytävillä ja mielipidemittausfirmoissa mietitään nyt onko ennakkokyselyissä vikaa vai missä mättää.

Donald Trumpin valinta Yhdysvaltain 45. presidentiksi pian Britannian EU-eroäänestyksen jälkeen on hapanta lientä eurooppalaisille päättäjille.

Populismin ja median moniottelija Trump selätti kaikki huolimatta syytöksistä, jotka koskivat hänen sanomisiaan erityisesti naisista ja siirtolaisista.

Ian Lesser, Yhdysvaltojen German Marshal Fundin pääjohtaja arvioi Ylen A-studion Brysselissä tehdyssä ohjelmassa, että Trumpin valinta todennäköisesti heijastuu Atlantin yli Eurooppaan.

Se tahtoo sanoa, että tulevissa vaaleissa populistit ja EU-kriittiset jyräävät. Trumpin voitto oli lopulta selvä, eli kannattaa asennoitua vaalien tulosten ennakkoarvioihin vähintäänkin kriittisesti. Ne eivät todennäköisesti pidä paikkaansa.

Hillitty kielenkäyttö on heitetty romukoppaan. Saa puhua agressiivisesti ja jopa loukata, rakentaa muureja ja erotella hyvät huonoista ihmisistä, se todennäköisesti vain lisää kannatusta.

Tällä logiikalla ensi vuonna Ranskan presidentinvaalit voittaa Marine Le Pen ja Front National. Siirtolaisvastaisuudella ratsastavan puolueen hengenheimolainen, Geert Wildersin johtama Vapauspuolue PVV nousisi yhtä lailla Hollannin parlamenttivaaleissa pääministeripuolueeksi.

Jos vielä Saksassa liittokansleri Angela Merkel ja kristillisdemokraatit saavat kylmää kyytiä osavaltiovaaleissa menestystä niittävältä Alternativ fur Deutchland -puolueelta, on Euroopan tulevaisuutta enää vaikea hahmottaa.

Brexit-tulos on jo pyyhkäissyt unholaan haaveet yhä yhdentyvästä Euroopasta, ainakin lähitulevaisuudessa. Donald Trumpin valinta valtameren takana lisää Euroopan unionistien ja federalistien ahdinkoa. Mutta, jos sittenkin Trumpin valinnasta koituisi vahingossa hyvää?

EU-maat ovat vuosikausia empineet yhteisen ulkopolitiikan ja puolustuksen kanssa. Euroopan suurvalloilla ei ole ollut intressiä eikä tarvetta, mutta nyt ehkä on.

Trumpin aikomus vetää Yhdysvallat taka-alalle Euroopan puolustuksessa pakottaa EU-maat toden teolla istumaan alas ja miettimään vaihtoehtoja. Venäjä ryskii tämän tästä itärajan tuolla puolen ja Lähi-Idän oleellisesti heikentynyt turvallisuustilanne on heijastunut EU-maihin lukuisina verisinä terrori-iskuina.

Normaalina pidetty rauhantila on pian mennyttä, jollei sitä yhdessä tuumin suojella. Iso tekijä on edelleen heikko talous ja korkea työttömyys, jotka satavat ääninä populistien laariin aivan kuten Yhdysvalloissa. Trump on protektionisti ja on luultavaa, että EU:n ja Yhdysvaltojen välinen vapaakauppasopimus on vähintäänkin vaikeuksissa.

Vaikka Trump esittää Venäjän ystävää, saattaa todellisuus iskeä puheita vastaan. Trumpin kannattajakunnassa on konservatiiveja, sotilaita, suurvaltafaneja, yritysmiljonäärejä, globalisteja jne. Trump ei yksin päätä Venäjä-politiikasta, mutta kun kukaan ei tiedä keitä hän presidenttinä kabinettiinsa nostaa, on ennenaikaista iloita tai surra.

Muun muassa näistä syistä Euroopan olisi hyvä ottaa lusikka kauniiseen käteen, hyväksyä, että maailma on muuttunut ja muuttuu huimaa vauhtia ja ottaa tulevaisuutensa omiin käsiinsä. Se vaatii visioita ja vahvoja johtajia.

Juuri nyt on puutetta molemmista.

Susanna

Susanna Turunen

Kirjoittaja on Ylen EU-erikoistoimittaja

Alueiden ja kuntien teemaviikolla vahva suomalaispanos

Euroopan alueiden ja kuntien teemaviikkoa vietettiin lokakuussa Brysselissä sekä eri puolella Eurooppaa jo 14. kerran. Viikon merkittävin uusi avaus minun ja alueiden osalta syntyi, kun EU:n Alueiden komitean kaikkien poliittisten ryhmien puheenjohtajien kanssa tapasimme Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja Donald Tuskin. Kahden tunnin keskustelumme tapahtui ”suljetuin ovin” ilman hallintohenkilökuntaa.

Teimme Donald Tuskin kanssa yhteistä työagendaa: mitä yhteisiä askelmerkkejä tarvitsemme matkalle EU:n 60-vuotistapahtumaan Roomassa maaliskuun lopussa? Me tuomme mukaan vahvat paikallistoiminnat kansalaisten kanssa osoittaaksemme EU:n lisäarvon. Tämä ilmenee yhteisinä työohjelmina komitean sekä eri komissaarien kesken. Kaupunkien ja maakuntien poliittisille päättäjille on nyt tarjolla uusia mahdollisuuksia – jopa hyvin mittavassa määrin. Tusk myös kiitteli komitean ja sen jäsenten työtä kansalaisten tavoittamiseksi paikallistasolla. Tätä kautta kansalaisten todelliset huolenaiheet saadaan etenemään myös ratkaisuiksi Euroopan unionin asialistalla.

Uusi lyhenne EUWRC

Monet saattavat tuntea tämän teemaviikon edelleen nimellä Open Days. Ovemme avautuivat tänäkin vuonna tuhansille aluepolitiikan ammattilaisille, asiantuntijoille, sidosryhmille ja toimittajille. Koska vanha nimi saattoi kuitenkin tuoda harhaanjohtavasti mieleen toukokuussa vietettävän EU:n toimielinten avoimien ovien päivän, vastedes puhumme alueiden ja kuntien teemaviikosta – European Week of Regions and Cities tai lyhennettynä EUWRC.

Suomen kaupungit ja maakunnat olivat tänäkin vuonna mukana useissa teemaviikon tapahtumissa, joissa esiteltiin mm. Lapin arktisen erikoistumisen strategioita, rajat ylittävää yhteistyötä Karjalassa sekä Liikkuminen palveluna -konseptina Tampereella kehitteillä olevia älyliikenteen palveluja. Helsinki ja Uusimaa järjestivät yhdessä Tallinnan, Riian ja Kaunaksen kaupunkien kanssa seminaarin, jonka aiheena oli Rail Baltica -hanke.

Rail Baltica vahvistaa myös kaupunkikehitystä

Rail Baltica on yksi tämän hetken merkittävimmistä ylikansallisista liikenneverkkohankkeista Euroopassa. Tavoitteena on, että vuonna 2030 nopea rautatie yhdistää Tallinnan Riian ja Kaunaksen kautta Varsovaan ja Berliiniin sekä sitä kautta EU:n nopeiden yhteyksien junaverkkoon. Seminaarissa kiinnitettiin erityisesti huomiota siihen, kuinka rautatieyhteyksien parantaminen kaupunkien välillä auttaa lisäämään paikallista kehitystä, kaupankäyntiä, kulttuurivaihtoa ja verkostoitumismahdollisuuksia, sekä luomaan tätä kautta kestävää talouskasvua ja työpaikkoja.

Rail Baltica -hanke on luonnollisesti Suomenkin näkökulmasta jopa enemmän kuin merkittävä, sillä sen avulla Suomenlahden eteläpuolelta avautuu nopea rautatieyhteys Keski-Eurooppaan. Mahdollista Helsinki–Tallinna-tunnelia onkin tarkasteltava tässä kontekstissa.

Koheesiorahoitus välttämätöntä

EUWRC-viikon avausistunnossa korostin komissaari Corina Creţun kanssa, että tarvitsemme entistä tehokkaampaa koheesiopolitiikkaa ja sen osana aluekehitysrahoitusta EU:n kaikille alueille. Tämä vaatii myös alueiden keskinäistä yhteistyötä, jotta kaikki “voittavat”. Etenkin vähemmän kehittyneille alueille EU:n rahoitus ja sen mahdollistamat vahvat kehitystoimet ovat elintärkeitä.

Koheesiopolitiikkaa emme kuitenkaan voi jatkaa nykyisellä tavalla: se kaipaa lisää tulosorientoituneisuutta, innovatiivisuutta ja joustavuutta. Ennen kaikkea on yksinkertaistettava täytäntöönpanoa alue- ja paikallistasolla. Kuten sanoin, on luotettava aluetasoon ja annettava sille todellinen itsenäinen päätäntävalta – vain teemat voidaan päättää EU:n ja jäsenvaltioiden hallitusten kesken.

Euroopan alueiden komitealle EUWRC-viikko on vuoden merkittävin satsaus – neljän päivän ajan kunnat ja alueet ovat huomion keskipisteenä Brysselissä. Samassa yhteydessä pidettiin myös komitean täysistunto, jossa kuulimme muun muassa komission varapuheenjohtajan Andrus Ansipin näkemyksiä digitaalisten sisämarkkinoiden edistymisestä. Johtopäätökseni kaksituntisesta täysistuntokeskustelusta oli, että digitaalisuus on jo kaikkialla käsiemme tai ainakin ajatustemme ulottuvilla. Kestävä kasvu ja tavoittelemamme uusien työpaikkojen määrä syntyvät digitalisaation avulla. Nyt on aika kannustaa etenkin kaupungit luomaan digitalisaatiota vauhdittavia alustoja – ansaintalogiikka ja kaikki prosessit muuttuvat.

markkula

Markku Markkula

Euroopan alueiden komitean puheenjohtaja