Suomen aika tarkistaa näkemyksiään EU:n yhteisvastuusta

Kirkonkirouksia ei enää julisteta, mutta jos niin vielä tehtäisiin, olisi Suomessa vahva ehdokas EU:n yhteisvastuu. Sen julistaminen pannaan erityisesti talous- ja rahaliiton yhteydessä toistuu täällä tauotta. Viimeksi saimme kuulla tämän, kun Suomen hallitus julkisti äskettäin EMU-linjauksensa.

Yhteisvastuun tuomitseminen kansallisena kuorona on silti hämmentävää.

Ensinnäkin EU:ssa on jo monin tavoin yhteisvastuuta. Rakennerahastoista tuetaan kymmenin miljardein alueita ja myös suomalaiset ovat niiden innokkaita käyttäjiä. EU:n globalisaatiorahastosta ovat saaneet tukea niin Nokiasta kuin Anttilasta työttömäksi joutuneet. Euroopan keskuspankin valtionlainojen massamittainen osto ja sen ryhtyminen EMU:n viimesijaiseksi takaajaksi ovat sekin yhdenlaista yhteisvastuuta.

Toiseksi Suomi näyttää torjuvan yhteisvastuuta yhdessä asiassa, mutta olevan sen kovimpia kannattajia toisessa. YLE julkaisi äskettäin kirjoituksen “Suomesta on tullut EU:n keskinäisten turvatakuiden kiihkein kannattaja”. Maamme on siis kärjessä luomassa sotilaallista EU-yhteisvastuuta turvatakuina, joka on todellisuudessa paljon kovemman luokan asia kuin yhteisinhokkimme velkojen yhteisvastuu.

Kolmanneksi kanta yhteisvastuuseen saattaa muuttua Suomessa puhurin lailla. Viime aikoihin asti kantamme yhteiseen talletussuojaan on ollut kylmänkalsea. Kun Nordean johto päätti sitten esittää pääkonttorin siirtoa Suomeen, niin täällä mieli muuttui melkein ”yön yli” EU-talletussuojan suotuisampaan suuntaan. Suomi oli ensin EU:n turvatakuiden kovin vastustaja, josta se sitten kiepsahti nykyrooliinsa niiden vankimmaksi puoltajaksi.

Kun EU:n jäsenvaltioiden hallituksia edustavassa ministerineuvostossa äänestettiin viime aikojen näkyvimmästä siirtolaisuusasioiden yhteisvastuusta niin sanotusta pakolaisten taakanjaosta, äänesti Suomi tyhjää. Se lasketaan unionin säännöissä vastustavaksi ääneksi. Tuolloin ei ajateltu, että Suomestakin voi tulla merkittävien pakolaisvirtojen kohde ja että itänaapurimme käyttäisi rajojen avaamista poliittisena painostuskeinona. Voimmekin tarvita muiden tukea.

Suomen hallituksen tuore EMU-linjaus edustaa monin tavoin tervettä taloudenpitoa, mutta onko todellakin järkevää torjua yhteisvastuuta lähes oppiaineena? Velkojen yhteisvastuu rapauttaisi EMU:n, mutta miksi esimerkiksi maailman valuuttarahaston IMF:n ehdotus EMU-alueen niin sanotusta pahan päivän rahastosta ammuttiin alas yhtä järeällä tykillä? Elinkeinoelämän keskusliitto EK otti esiin äskeisissä EU-linjauksissaan, että asymmetrisen shokin ravisuttaman euromaan työttömyysvakuutusta tuettaisiin väliaikaisesti eurooppalaisesta vakautusmekanismista.

Tulevat talous- ja rahaliittoa koskevat päätökset syntyvät sovitteluratkaisuna. On vaikea kuvitella edistettävän Suomen haluamaa tervettä taloudenpitoa, jollei samaan pakettiin kiedota edes jotain yhteisvastuullisuutta. Suomi menettää vaikutusvaltaansa, jos se vain pyörittää yhteisvastuuta torjuvaa levyä eikä pohdi, miten ja missä muodossa sitä olisi järkevintä toteuttaa.

Lisäksi kannattaa muistaa Suomen lähihistoria. EU-jäsenyytemme alkuaikoja vaivasi 1990-luvun kotimainen talousromahdus ja 2000-luvulla on käpristelty lähes kymmenvuotisessa taantumassa. Mikään ei viittaa siihen, etteikö Suomi voisi olla taloudellisissa yhteisvastuujärjestelyissä tulevaisuudessa myös saamapuolella. Poliittisissa sitäkin enemmän.

Kokonaisuudessaan Suomen näkemykset EU-tason yhteisvastuuseen ovat poukkoilevia. Ne perustuvat liikaa tässä ja nyt-ajatteluun pitkän aikavälin ja kokonaisedun hahmottamisen sijasta. Joskus EU:ssa on hyväksyttävä kaksi vähemmän miellyttävää asiaa, jotta saadaan kymmenen hyvää. On aika alkaa tarkistaa näkemyksiämme EU-yhteisvastuuseen.

Tyska modellen
Markus Penttinen, Akava //Richard Nordgren

Markus Penttinen

Kirjoittaja on Akavan kansainvälisten asioiden päällikkö ja EU:n talous- ja sosiaalikomitean jäsen

Kirjoittaja vastaa esittämistään mielipiteistä, jotka eivät välttämättä edusta Euroopan komission kantaa.

Advertisements

EMU:n sosiaalinen ulottuvuus – sosiaalipolitiikkaa talousunionin siivellä

Euroopan unioni on sisämarkkinaprojekti, jolla on omatunto. Sen yhtenä kantavana ideana on pyrkiä samanaikaisesti sekä taloudelliseen että sosiaaliseen kehitykseen, jolloin kumpaakaan ei voida saavuttaa ilman toista. 

“Euroopan sosiaalinen malli” on tapa ilmaista arvoja, jotka pohjautuvat demokratiaan ja yksilön vapauksiin, mutta myös solidaarisuuteen. Lissabonin sopimus vahvisti työllisyyteen, sosiaaliseen suojeluun, terveyteen, koulutukseen ja syrjinnän estämiseen liittyviä päämääriä. Tavoitteita edistetään Eurooppa 2020 -kasvustrategialla, johon on liitetty myös ilmastopolitiikka.

Sosiaalisen mallin käsite on aina sulautunut siitä puhuvien omaan maailmankuvaan. Euroopan keskuspankin pääjohtaja Mario Draghi oli viime vuonna jo kuoppaamassa sosiaalista mallia kriisimaiden osalta, ja pohti täytyisikö niiden luopua ideasta julkisen talouden realiteettien pakosta.

Koventunut talouskuri on tuonut kaivattua jämäkkyyttä kestävän taloudenpidon sääntöjen noudattamiseen. Samalla niukkuusdoktriini on ajanut kriisimaiden sosiaalipolitiikan leikkauslinjalle. Taloudellinen ja sosiaalinen kehitys on eriytynyt, kun tavoitteena on ollut suuntautuminen samaan päämäärään.

Nyt on käynnissä talous- ja rahaliiton jälleenrakennus pankki-, fiskaali- ja talousunionin pohjalta. EU:n keskeisissä toimielimissä on piirretty pohjapiirustukset talousunionin syventymisestä. Talous- ja rahaliiton kautta etsitään uudenlaista sosiaalista ulottuvuutta. Yhteenlinkittyneessä Euroopassa yhden maan työllisyys- ja hyvinvointiongelmat heijastuvat myös muihin.

Komissio julkaisi tänä syksynä odotetun tiedonantonsa sosiaalisesta ulottuvuudesta. Välittömät toimet rakentuvat pääasiassa entisen päälle. Mukana on merkittävä aloite sosiaalisen kehityksen mittareista, jotka aiotaan liittää kokonaistaloudellisen tasapainon “ennakkovaroitusjärjestelmän” yhteyteen.

Kyse ei ole vain tehdyn sosiaalipolitiikan lopputuloksen mittaamisesta, jota toki tehdään jo nyt, vaan mittareiden liittämisestä uudella tavalla työllisyys- ja talouspolitiikan ohjaukseen. Näköpiirissa ei toistaiseksi ole samanlaista rangaistusmenettelyä kuin talouskurissa. Mittarit auttavat ymmärtämään nykyistä paremmin jäsenvaltioiden yhteiskunnallista tilannetta

EU-instituutioiden pitkän aikavälin visoissa on puhuttu jopa itsenäisestä “liittovaltion” budjetista. Sillä tasattaisiin erilaisessa suhdannetilanteessa olevien jäsenvaltioiden eroja esimerkiksi yhteisen työttömyysvakuutuksen kautta. Aikomuksena olisi vahvistaa euron luonnetta optimaalisena valuutta-alueena. Nopeammalla aikataululla haluttaisiin kasata rahoituskapasiteetti, jonka kautta tuettaisiin rakenteellisia talousuudistuksia tekeviä maita.

Ideaan talousunionin syventämisestä kuuluvat myös ajatukset merkittävien talous- ja sosiaalipoliittisten uudistusten etukäteiskoordinaatiosta. Työmarkkina-, vero-, ja eläkereformeja olisi tarkoitus arvioida nykyistä vahvemmin EU-tasolla ennen kotimaassa tehtäviä päätöksiä. Ulkoisvaikutuksiltaan tarpeeksi merkittävien uudistusten määrittely on vaikeaa. Päällekkäisiä ja velvoittavia prosesseja tulee välttää.

Sosiaalipolitiikkaa halutaan kehystää – ja jopa harjoittaa – yhä enemmän talous- ja rahaliiton kautta. Tässä kontekstissa sen merkitys on vaarassa typistyä kulutuskysynnän ylläpitämiseen ja kilpailukyvyn edistämiseen, jotka ovat tärkeitä, mutta eivät ainoita sosiaalipolitiikan tehtäviä.

Nyt kiinnitetään huomiota EMU:n vakauteen ja jäsenmaiden valintojen rajat ylittäviin vaikutuksiin. Pitkän aikavälin visiot sisältävät uudenlaista yhteisvastuullisuutta, johon nykyinen toimivallanjako ei taivu. Näin totesi komissiokin sosiaalisen ulottuvuuden tiedonannossaan.

Asiansa hyvin tai vähintäänkin kohtuullisesti hoitaneet jäsenvaltiot ovat huolissaan kansallisen toimivallan kaventumisesta ja epäilemättä myös rahavirtojen suunnasta jäsenvaltioiden välillä. Lisäksi ohjauksen tavoitteet sekä mahdollisen harmonisaation seuraukset mietityttävät.

Valtioneuvosto julkaisi tänä vuonna selonteon Suomen EU-politiikasta, jossa mm. suositeltiin pohjoismaista hyvinvointiyhteiskuntaa malliksi muille. Epäilen vahvasti, että talous- ja rahaliiton kautta tapahtuva EU-tason sosiaalipolitiikan edistäminen johtaisi “meidän mallin” edistämiseen. Sosiaaliturvassa on syytä pitää kiinni nykyisestä toimivallan jaosta, jossa jäsenvaltioilla on päävastuu sen rakenteesta, sisällöstä ja uudistamisesta.

Talous- ja rahaliiton jälleenrakennuksesta ei käydä tällä hetkellä juuri minkäänlaista keskustelua kotimaassa. Ensi vuoden europarlamenttivaalien tulisi olla foorumi, jossa EMU:n syventämisestä ja sen seurauksista voitaisiin keskustella.

Janne Pelkonen 

on työeläkevakuuttajat TELA ry:n erityisasiantuntija

Keskustelua Euroopan tulevaisuudesta

Tuoreen Eurobarometrin mukaan 73 % suomalaisista kokee olevansa EU:n kansalaisia. Luku on merkittävä ja osoittaa, että Suomi on osa Eurooppaa. Suomen EU-jäsenyys on jo täysi-ikäinen. Osa suomalaisista on ”EU-natiiveja”, joiden suhtautuminen Euroopan unioniin on erilainen kuin vanhempien sukupolvien. Puheenvuoroja tästä näkökulmasta ovat esittäneet muun muassa EU:n tulevaisuutta pohtinut nuorten ryhmä  ja Helsingin Sanomien uutispäällikkö Jussi Pullinen.

Tämä vuosi on EU:ssa omistettu kansalaisuudelle, ja nyt vietetään Euroopan kansalaisten teemavuotta. Vaikka iso osa suomalaisista kokeekin olevansa EU:n kansalaisia, vain 65 % suomalaisista tietää mitä ovat EU-kansalaisen oikeudet. Tämän vuoden aikana kerrotaan ihmisille heidän oikeuksistaan EU-kansalaisina, ja sitä haluaakin 49 prosenttia suomalaisista. Tiesitkö, että Sinun Eurooppasi –sivustolta löydät paljon tietoa vapaan liikkuvuuden mukanaan tuomista oikeuksista ja apua mahdollisiin ongelmiin?

Kansalaisten vuoden aikana käydään myös keskustelua Euroopan tulevaisuudesta. Keskustelu on erityisen tärkeää juuri nyt, kun Euroopan parlamentin vaaleihin on alle vuosi aikaa ja talouskriisistä on seurannut myös eräänlainen institutionaalinen kriisi uusien kriisinhallintamekanismien ja sopimusten myötä.

Komission puheenjohtaja Barroso totesi jo viimevuotisessa puheessaan unionin tilasta, että komissio tulee esittämään oman visionsa perussopimusten muuttamisesta. Tästä kuulemme varmasti lisää syyskuussa, kun tämänvuotinen puhe pidetään. Tulevaisuuskeskusteluun liittyy myös ennen joulua annettu ”Blueprint” eli keskustelunavaus aidon talous- ja rahaliiton luomiseksi sekä demokraattisemmasta ja tehokkaammasta vaalimenettelystä annettu tiedonanto.

Tulevaisuuskeskusteluun on haluttu ottaa mukaan kansalaiset ympäri Eurooppaa. Komission varapuheenjohtaja Viviane Reding, jonka vastuualueena ovat kansalaisuus- ja oikeusasiat, kiertää ympäri Eurooppaa keskustelemassa kansalaisten kanssa. Kiertue alkoi viime vuonna ja jatkuu ensi vuoden helmikuulle. Kansalaisten vuoden tilaisuuksista ja kiertueen keskusteluista kootaan raportti, joka julkaistaan ennen parlamentin vaaleja. Raportti tulee vaikuttamaan eurooppalaiseen keskusteluun ja politiikkaan. Nyt jos koskaan myös sinulla on mahdollisuus kertoa mielipiteesi!

Helsingissä keskustellaan tiistaina 24.9. kello 10-12 Vanhalla ylioppilastalolla (Mannerheimintie 3). Varapuheenjohtaja Redingin keskustelukumppanina on Euroopan parlamentin jäsen Sirpa Pietikäinen. Keskustelun moderaattorina toimii Speakersforumin Vuoden puhujaksi 2012 valittu André Noël Chaker.

Tämän eurooppalaisen aamupäivän aikana yleisöllä on mahdollisuus kertoa mielipiteitään ja esittää kysymyksiä. Keskustelun teemoja ovat kuinka kriisistä päästään eteenpäin, kuinka kansalaisten oikeudet toteutuvat ja millaisen Euroopan ihmiset haluavat. Kommentteja voi esittää joko suullisesti tai sosiaalisen median välityksellä käyttämällä aihetunnistetta #EUdeb8. Viestejä voi myös lähettää etukäteen sähköpostilla osoitteeseen comm-rep-hel-citizensdialogue@ec.europa.eu. Keskustelu käydään englanniksi ja se tulkataan suomeksi ja ruotsiksi. Kysymykset ja kommentit voi esittää näillä kolmella kielellä.

Ilmoittaudu mukaan osoitteessa http://kansalaiskeskustelu.eu/!

 

Nina Hotti

Kirjoittaja on elänyt koko aikuisikänsä EU-Suomessa ja työskentelee edustuston tietopalvelussa

 

Tekstiä muokattu 12.9.2013 tilaisuuden pääpuhujien osalta.