Minun monikielinen Eurooppani

Olen asunut ja työskennellyt EU-komission palveluksessa Luxemburgissa usean vuoden ajan. Työpaikkani on monikansallinen, -kielinen ja -kulttuurinen. Saan käyttää työssäni suomea, englantia, ranskaa ja ruotsia, ja kuulen ympärilläni lukuisia muita kieliä sekä työssä että vapaa-ajalla. Kouluaikainen unelmani siitä, että voisin hyödyntää työssäni kielitaitoa, on todellakin toteutunut.

Työpaikan tilaisuuksissa käytetään yhteisinä työskentelykielinä yleensä englantia ja ranskaa. Muistan vieläkin, kuinka ihan ensimmäisinä työpäivinä olin häkeltynyt siitä, että perehdytystilaisuuden kieli saattoi vaihtua kesken kaiken ranskasta englantiin tai toisin päin sen mukaan, mitä kieltä osallistujat parhaiten osasivat. Nyt siihen (samoin kuin hyvin moniin erilaisiin englannin tai ranskan aksentteihin) on jo tottunut. Ehkä vähän turtunutkin niin, ettei asiaa enää edes huomaa. Vaan on se silti hienoa, kun sitä pysähtyy ajattelemaan!

Molemmat lapseni ovat syntyneet täällä ja käyvät täällä koulua. Kotonaan he ovat oppineet äidinkielensä suomen, koulussa he ovat oppineet ranskaa ja englantia. Seinänaapurinamme asuu espanjalais-virolainen perhe, muut lähinaapurit ovat kotoisin Luxemburgista, Irlannista, Ranskasta ja Saksasta.

Kavereidensa kanssa esikoiseni puhuu milloin mitäkin kieltä, sellaisiakin, joita hän ei “oikeasti” osaakaan. Kasvaminen monikielisessä ja -kulttuurisessa ympäristössä on opettanut siihen, että kieltä pitää käyttää ja virheitä saa tehdä – pääasia että ymmärtää ja tulee ymmärretyksi. (Olen yrittänyt kehittää tätä asennetta myös itseni kohdalla, vaikka kieliammattilaisella se toki välillä ottaakin lujille.)

Äidinkielen merkitys korostuu, kun asuu ulkomailla. Äidinkieli on tunnekieli, joka kantaa. Se on olennainen osa ihmisen identiteettiä. Uskon vahvasti siihen, että jokaisen vanhemman tulisi puhua lapselleen omaa tunnekieltään, vaikka kyseinen kieli olisi kuinka “pieni”. Muita kieliä lapsi ehtii oppia myöhemminkin, häntä ei tarvitse alkaa valmentaa kilpailuyhteiskuntaa varten kehdon keinuttelun lomassa.

Mutta äidinkielen lisäksi tarvitaan myös vieraiden kielten taitoa.

Hyvä kielitaito voi johdattaa kiinnostaviin työtehtäviin, mutta ennen kaikkea se avaa silmät näkemään maailman eri valossa. Esimerkiksi Kreetalla pääsin kokkaamaan tomaattikastiketta munakoisopaistosta varten kreikaksi. Melitzanes imam ei ole koskaan maistunut niin hyvältä. Animesta alkanut poikani Japani-innostus taas on johtanut siihen, että hänellä on nettikavereita, jotka opettavat hänelle japania ja hän kavereilleen vastavuoroisesti suomea.

Voi olla, että kaikki osaavat englantia ja silläkin pärjää, mutta miten paljon paremmin ihmisiin tutustuukaan, kun osaa heidän kieltään. Vieraiden kulttuurien ymmärtämisen merkitys korostuu maailmassa, joka muuttuu päivä päivältä pienemmäksi. Lisäksi kielitaito parantaa sekä yksilöiden että yritysten kilpailukykyä.

EU-maat ovatkin yhdessä asettaneet tavoitteekseen, että  kaikki EU:ssa osaavat puhua äidinkielensä lisäksi vähintään kahta vierasta kieltä.

Tänään perjantaina 26.9. vietetään Euroopan kielten päivää. Kielten päivänä juhlitaan Euroopan monia kieliä ja kulttuureja. Jo pelkästään EU:n alueella puhutaan 24 virallisen EU-kielen lisäksi noin 60:tä alueellista ja vähemmistökieltä. Opiskelun voi aloittaa vaikka niistä!

Kati Niemi

Kirjoittaja työskentelee Euroopan komission käännöstoimen pääosastossa


Hauskaa puuhaa kielten päiväksi:

Arveletko tietäväsi yhtä sun toista kielistä? Testaa tietosi eurooppalaisia kieliä koskevassa visailussa!

http://ec.europa.eu/languages/quiz/quiz_fi.htm

Miten lasketaan kymmeneen kreikaksi? Entä kuinka ostetaan jäätelöä sloveeniksi? Kielten matkassa maailmalle auttaa!

http://www.europe.org.uk/external/languages-take-you-further-tool/

edlangs

Advertisements