Yhteinen puolustus – ei omaa armeijaa

Brexitin piti olla viimeinen todiste “viisauteen”: Missä EU, siellä ongelma. Mutta Brexit voi olla myös ongelman ratkaisu, tai ainakin liipaisin ratkaisulle. Saksa ja Ranska ovat jo poistaneet varmistimen. Avoin keskustelu EU:n yhteisen puolustuksen vahvistamisesta on alkanut.

Keskustelun välitön syy on Euroopan muuttunut turvallisuuspoliittinen tilanne. Ukrainan ja Syyrian sodat, Isis, Venäjän varustautuminen, Krimin valtaus sekä pakolaistulva ovat herättäneet eurooppalaiset turvallisuuden unesta, johon olimme viime vuosikymmenellä vaipuneet.

Eikä tässä kaikki. Yhdysvaltain presidentinvaalit ravistelevat Eurooppaa pohtimaan burden sharingia eli taakanjakoa vakavammin kuin aikaisemmin. Amerikkalaiset eivät halua maksaa Euroopan puolustuksen laskuja.

Vaikuttaa siltä, että Saksa ja Ranska olivat alkaneet valmistella ehdotustaan EU:n yhteisen puolustuksen vahvistamisesta jo hyvissä ajoin ennen brittien kansanäänestystä. Maat ehdottavat mm. yhteistä komentokeskusta merentakaisille operaatioille sekä tilapäistä EU-rahoitusta omalle taisteluosastolle.

Omaa armeijaa Saksa ja Ranska eivät esitä.

Esitys komentokeskuksesta sai brittien hälytyskellot soimaan. EU:n omalla komentokeskuksella on Lontoossa paha kaiku. Se palauttaa muistiin keskustelun, jota käytiin 2010-luvun taitteessa, kun EU:n yhteistä puolustusta suunniteltiin ja rakenteita pystytettiin. Britit vastustivat tuolloin komentokeskusta samasta syystä kuin nytkin. Se loisi rinnakkaisjärjestelmän Natolle ja murentaisi sotilasliiton koheesiota, perusteltiin Lontoossa. EU:n vahva oma puolustus söisi monen tarkkailijan mukaan myös briteiltä mahdollisuuden käyttää Amerikka-korttia EU-pöydissä. Brexit ei tätä asetelmaa ole muuttanut – ainakaan vielä.

Kuten nyt, myös tuolloin Ranska kannatti EU-joukkojen omaa komentokeskusta, joka olisi sijoitettu – Ranskaan. Paikkakin oli jo valmiiksi katsottu.

Bratislavassa pidetyssä EU-maiden puolustusministerikokouksessa yhteisen puolustuksen vahvistaminen oli joka tapauksessa myötätuulessa. Asia etenee, mutta pikemminkin pienimmän yhteisen nimittäjän pohjalta. Komentokeskuksesta ei virallisesti puhuttu. Sen sijaan Nato-yhteistyön tiivistämistä alleviivasi pääsihteeri Jens Stoltenbergin osallistuminen yhteiselle aterialle.

Yhteisen puolustuksen vahvistamiselle on nyt poliittinen tilaus. Saksan ja Ranskan lisäksi asiaa painotti komission puheenjohtaja Jean-Claude Juncker äskeisessä unionin tilaa käsitelleessä puheessaan. Bratislavan epävirallisessa huippukokouksessa asia sai lisäpotkua. Valmiita päätöksiä odotetaan joulukuun huippukokoukselta.

Suomen valtionjohto on suhtautunut EU:n yhteisen puolustuksen vahvistamiseen myönteisesti myös niinä aikoina, kun asia ei ole muita jäsenmaita kiinnostanut. Tämä politiikka on korostanut lojaalisuutta EU:lle, samalla kun se on tarjonnut kiertotien väistää keskustelua Nato-jäsenyydestä.

Sama asenne tuli esille Bratislavassa. Suomi korosti pragmaattista etenemistä. Tästä esimerkkinä puolustusministeri Jussi Niinistö markkinoi Suomen päätöstä perustaa EU:ta tukeva hybridiuhkien osaamiskeskus. Ehdotus on saanut myös kansainvälistä huomiota.

Molemmat Bratislavan kokoukset ovat vieneet yhteistä puolustusta askeleen eteenpäin. Jos vanhat merkit pitävät paikkansa, ongelmat alkavat yksityiskohdista, jos horisontissa alkaa häämöttää yhteinen armeija.

Brexitin seurauksena sitä on esittänyt vain Italia. Ajatus on saanut lähes täystyrmäyksen.

EU ei ole hyökkäämässä Kanaalin yli.

Makkonen_IMG_2011_00383483 copy

Risto Makkonen, toimittaja

Kirjoittaja vastaa esittämistään mielipiteistä, jotka eivät välttämättä edusta Euroopan komission kantaa.

Eripurainen unioni kamppailee olemassaolostaan

Euroopan komission puheenjohtaja Jean-Claude Junckerin vuotuiselta unionin tilaa käsittelevältä puheelta odotettiin paljon. Kesäkuun lopulla EU:ta ravistelevien kriisien listalle lisättiin myös Britannian ero EU:sta.

Juckerin mukaan unioni kamppailee olemassaolostaan, ja juuri siksi häneltä odotettiin myös suuria visioita ja avauksia. Maanläheinen, konkreettinen ja jopa nöyränoloinen puhe yllättikin osan kuulijoista.

Pitkän EU-poliittisen kokemuksen omaavan Junckerin puheen sävy ja sisältö lienee kuitenkin tarkkaan harkittu.

Britannian kansanäänestystä ja EU-eron vaikutuksia puheessa käsiteltiin vain kursorisesti. Sitä pahoiteltiin, mutta sen ei nähty itsessään uhkaavan unionia. Puheen keskeisin viesti oli se, että Euroopan komissio jatkaa ohjelmansa toteuttamista entistä tarmokkaammin. Pääpaino on nyt asioiden toimeenpanossa.

Brexitin taustalla vaikuttavat poliittiset virtaukset heijastuivat kuitenkin paitsi puheen sävyyn, myös Junckerin suurella pensselillä maalaamaan tilannekuvaan.

Junckerin mukaan unionin tilassa ei ole kehumista. Sitä värittää EU:n historian syvimmät poliittiset jakolinjat ja kasvava eripura jäsenmaiden välillä. Puheenjohtaja asemoi oman ja komissionsa toiminnan tätä taustaa vasten. Komissio, yhtenä keskeisenä toimijana, pyrkii löytämään riittävän tuen aloitteilleen ja vaalimaan EU:n yhtenäisyyttä.

Jäsenvaltioiden lisäksi Juncker puhui suoraan EU:n kansalaisille, mikä on luontevaa, kun paikalla olevat kuulijat olivat Euroopan parlamentin jäseniä. Juncker puhui painokkaasti eurooppalaisesta elämäntavasta ja sitä ohjaavista arvoista. Esiin nousivat muun muassa suhtautuminen kuolemanrangaistukseen, kansalaisten yksityisyyden suoja ja oikeuslaitoksien riippumattomuus.

Ulkoisten ja sisäisten haasteiden valossa hän raamitti komission ja EU:n toiminnan lähtökohdaksi eurooppalaisen elämäntavan ja hyvinvoinnin puolustamisen, tarvittaessa myös järeillä poliittisilla toimilla. Myös unionin sisäinen ja ulkoinen turvallisuus on vahvasti komission agendalla.

Ulkoisesti EU:n on jämäköitettävä politiikkaansa ja puolustettava vaikutusvaltaansa ja etujaan entistä pontevammin kiristyvän kilpailun oloissa. Vaikka EU pyrkii yhä edelleen edistämään arvojaan lähialueilla ja globaalisti, painotus Euroopan puolustamisessa kytkeytyy laskusuunnassa olevaan Euroopan taloudelliseen ja poliittiseen painoarvoon maailmassa.

Sisäisesti EU:n on pidettävä huolta siitä, että globaalisaation hyödyt ja haitat jakautuvat tasaisemmin. Populismin haaste on otettava vakavasti sekä kansallisella että EU-tasolla. Junckerin mukaan sitä on vastustettava, koska populismi ei tarjoa konkreettisia vaihtoehtoja Euroopan haasteisiin vastaamiseksi.

a4_jokela_juha

Juha Jokela

Kirjoittaja on Euroopan unioni-tutkimusohjelman ohjelmajohtaja Ulkopoliittisessa instituutissa