edkuopio:

André Noël Chaker juontaa Euroopan unionista käytävän kansalaiskeskustelun Euroopan komission varapuheenjohtaja Viviane Redingin ja Euroopan parlamentin jäsen Sirpa Pietikäisen kanssa. Kansalaiskeskustelu järjestetään Vanhalla ylioppilastalolla 24.9.2013. Ilmoittautumiset kansalaiskeskustelu.eu

Advertisements

Miten Euroopassa pitäisi liikkua?

image

Syksyn alkua on piristänyt susijenginäkin tunnetun koripallomaajoukkueemme seuraaminen parhaillaan Sloveniassa pelattavissa EM-kilpailuissa. Susijengi kytkeytyy eri tavoin sekä Suomeen että Eurooppaan. Joukkue pelaa kotipihallakin kansainvälisessä maailmassa. Mutta mikä eurooppalaisessa ja suomalaisessa urheilussa on erityistä? Tuoko Euroopan unioni urheilukentälle jotakin hyvää?

Tänä vuonna vietettävä Euroopan kansalaisten teemavuosi kytkeytyy hyvin myös urheiluun. Urheilulla on merkitystä Euroopan kansalaisten arjessa – urheilua voikin kutsua Euroopan suurimmaksi kansanliikkeeksi.

Maanosan urheilujärjestelmää on kuvattu pyramidina. Pohjan muodostavat ruohonjuuritason seurat, keskitason kansalliset liitot ja huipun Euroopan ylikansalliset urheilujärjestöt. Harrastajapiirit ja huippu-urheilu linkittyvät toisiinsa. Kaupallistuminen on nähty uhkana eurooppalaiselle urheilumallille. Urheilun kohdalla on sekä purettu säännöksiä että lisätty niitä. Säätelyn voidaan katsoa palvelevan urheilun sivistystehtävää. Toisinaan urheilua puolustetaan yksityisenä asiana.

Suomessa urheilu on perinteisesti järjestynyt itsenäisesti kansalaisyhteiskunnasta käsin. Rahoitus tulee kotitalouksilta, kunnilta, sponsoreilta ja valtiolta. Tänä syksynä Suomessa liikunnan asemaa peruspalveluna pyritään vahvistamaan. Kataisen hallitus on parhaillaan uudistamassa liikuntalakia, jonka valmisteluun voi ottaa kantaa lokakuun loppuun asti otakantaa.fi -palvelussa.

Toissijaisuus- tai läheisyysperiaatteen mukaan EU ryhtyy toimintaan unionitasolla vain jos se on tehokkainta. Urheilua on kuitenkin unionin taholta lähestytty useista eri näkökulmista. Komission urheilunäkemykset ovat osittain painottuneet pääosastojen mukaan. Aluksi urheilukysymyksiä käsitteli lähinnä kilpailun pääosasto. Myöhemmin urheiluasioita on valmisteltu koulutuksen ja kulttuurin yhteydessä.

1990-luvulla unioni puuttui urheilevan työvoiman vapaaseen liikkuvuuteen ja kilpailukysymyksiin, kuten rahapelijärjestelmän monopoliin rahoituslähteenä. Amsterdamin sopimukseen liitetyssä julistuksessa vuodelta 1997 korostetaan urheilun erityispiirteitä. Vuoden 2007 valkoisessa kirjassa urheilu esitellään kokonaisvaltaisesti.

Vuonna 2009 voimaan astuneessa Lissabonin sopimuksessa urheilu on linkitetty koulutusta ja nuorisoa käsittelevään artiklaan 165. Artiklan mukaan unioni “myötävaikuttaa Euroopan urheilun edistämiseen ottaen huomioon sen erityispiirteet, vapaaehtoisuuteen perustuvat rakenteet sekä yhteiskunnallisen ja kasvatuksellisen tehtävän.” Euroopan unioni on ottanut vuosien varrella opikseen. Kieltojen ja rajoitusten sijaan EU on lisännyt yhteistoimintaa järjestöjen kanssa ja muotoillut urheilupolitiikkansa laveasti.

Vaikka laki ei velvoita unionia aktiivisiin toimenpiteisiin, se kuitenkin muistuttaa urheilun merkityksestä kansalaisten arjessa. Vuoden 2014 alusta alkava Erasmus+ -ohjelma yhdistää kirjon EU-tason ohjelmia kattaen myös urheiluun liittyvät hankkeet. Hankkeilla edistetään voittoa tavoittelemattomia urheilutapahtumia, vapaaehtoistoimintaa ja urheilun hyvää hallintoa.

Keskustelua tarvitaan siitä, miten Euroopassa pitäisi liikkua. Unionilla on vapaus tukea urheilun edistämistä ja kansalaisilla vapaus liikkua. Kaikki voittavat liikkumalla enemmän.

Elina Manninen

Kirjoittaja toimii harjoittelijana Euroopan komission Suomen-edustustossa ja käsittelee pro gradu -tutkielmassaan Suomen urheilunäkemyksiä Euroopan unionissa.

Tiivistelmä Euroopan unionin tilaa käsittelevästä puheesta

Kahdeksan kuukauden kuluttua äänestäjät antavat Euroopan parlamentin vaaleissa arvionsa siitä, mitä me olemme yhdessä saaneet aikaan kuluneiden viiden vuoden aikana.

Näitä vuosia on leimannut maailmanlaajuinen finanssikriisi, joka käynnistyi tasan viisi vuotta sitten, kun Yhdysvaltain hallitus kansallisti Fannie Mae- ja Freddie Mac ‑asuntoluottoyhtiöt ja kun Lehman Brothers haki konkurssisuojaa.

EU on kuitenkin vastannut määrätietoisesti kriisiin. Finanssisektoria uudistetaan perusteellisesti, jotta kansalaisten säästöt voidaan turvata. Hallitusten yhteistoimintaa on parannettu, jotta ne voivat palata terveeseen julkiseen talouteen ja toteuttaa uudistuksia taloudessaan. Kriisimaiden avuksi on koottu varoja yli 700 miljardia euroa.

Euroopan elpyminen on jo näköpiirissä. Tämänhetkisten lukujen ja kehityksen perusteella meillä on hyvä syy olla tulevaisuuden suhteen luottavaisia. Nyt on tärkeää se, miten suhtaudumme tähän kehitykseen. Saammeko siitä lisää itseluottamusta jatkaa alkamaamme työtä vai vähättelemmekö saavutuksiamme? Kantani on selkeä: tämän pitäisi kannustaa meitä jatkamaan työtä.

Meidän on jatkettava työtä talouden uudistamiseksi ja kasvun ja työpaikkojen luomiseksi. Ensisijaisesti meidän on toteutettava pankkiunioni. Näin varmistetaan, että veronmaksajat eivät enää joudu ensimmäisinä maksamaan kustannuksia, joita aiheutuu pankkien kaatumisesta. Samalla voidaan edesauttaa paluuta talouden normaaliin luotottamiseen, mistä hyötyvät etenkin pienyritykset, sillä talouteen ei edelleenkään virtaa riittävästi luottoa. Viime kädessä on kyse nimenomaan kasvusta ja sen varmistamisesta, ettei elpyminen tapahdu työpaikkojen kustannuksella. Sen vuoksi meidän on poistettava esteet, jotka pidättelevät dynaamisia yrityksiä ja yksilöitä, ja hyödynnettävä sisämarkkinoiden koko potentiaali. Sen vuoksi me teemme kovasti työtä, jotta saisimme aikaan televiestintäpalvelujen sisämarkkinat, joiden avulla pienennetään kuluttajilta perittäviä verkkovierailumaksuja. Aiomme lisätä investointeja innovaatioihin ja tieteeseen sekä osaamiseen ja koulutukseen lahjakkuuksien tukemiseksi. Aiomme esittää uusia ehdotuksia, jotka koskevat 2000-luvulle soveltuvaa teollisuuspolitiikkaa, tarjota uusia kaupankäynnin mahdollisuuksia, edistää ilmastonmuutoksen torjuntaa koskevaa ohjelmaamme sekä puuttua niihin vaikutuksiin, joita energian hinnoilla on kilpailukykyyn ja sosiaaliseen yhteenkuuluvuuteen.

Me olemme sen velkaa niille, joille elpyminen ei ole vielä alkanut, eli Euroopan 26 miljoonalle työttömälle. Nykyiset työttömyysluvut ovat taloudellisesti kestämättömiä, poliittisesti sietämättömiä ja sosiaalisesti mahdottomia hyväksyä.

Nyt kun talous on hiljalleen elpymässä, mielestäni suurin talouskehityksen heikkenemisen riski on poliittinen. Sen vuoksi hallitusten on luotava markkinoiden kaipaamaa vakautta ja ennakoitavuutta. Horjumaton toiminta on nyt kaikkein tärkeintä.

Eräät väittävät, että heikompi Euroopan unioni tekisi heidän omasta maastaan vahvemman, että EU on taakka ja että he selviäisivät paremmin ilman sitä. Minun vastaukseni on selkeä: me kaikki tarvitsemme yhtenäistä, vahvaa ja avointa Eurooppaa. Nykymaailmassa me voimme suojella arvojamme ja normejamme vain EU:n tasolla.

Euroopan unioni ei tietenkään ole täydellinen, kuten ei mikään mukaan ihmisen aikaansaannos. Tärkein kysymys kuuluu: Haluammeko kehittää Euroopan unionia vai luopua siitä? Vastaukseni on selkeä: Osallistukaa! Jos ette pidä nykyisestä Euroopan unionista, parantakaa sitä! Keksikää keinoja tehdä EU:sta sisäisesti ja kansainvälisesti vahvempi. Mutta älkää kääntäkö selkäänne Euroopan unionille. EU:n on keskityttävä asioihin, joissa se voi tuottaa eniten lisäarvoa. EU:n on oltava isoissa asioissa iso ja pienemmissä pienempi. Tämän olemme joskus saattaneet unohtaa. On kuitenkin olemassa keskeisen tärkeitä asioita, joissa Euroopassa tarvitaan lisää yhdentymistä ja yhtenäisyyttä. Asioita, joissa vain vahva EU voi tuottaa tuloksia. Sen vuoksi uskon, että meidän on tähdättävä poliittiseen unioniin.

Ensi vuonna tulee kuluneeksi sata vuotta ensimmäisen maailmansodan syttymisestä. Viimevuotinen Nobelin rauhanpalkinto muistutti meitä siitä, että EU on rauhan hanke. Kaikille niille, jotka iloitsevat Euroopan vaikeuksista ja jotka haluavat palata eristyneisyyteen, haluan sanoa, että yhdentymistä edeltänyt jakolinjojen, sotien ja juoksuhautojen Eurooppa ei ole se, mitä kansalaiset haluavat ja mitä he ansaitsevat. Euroopan mantereen historiassa ei ole koskaan ollut niin pitkää rauhan aikakautta kuin tämä, joka alkoi Euroopan yhteisön perustamisesta.

Valmistautuessamme Euroopan parlamentin vaaleihin voimme vastata aikamme haasteisiin ainoastaan vahvistamalla yhteisymmärrystä perustavoitteistamme.Euroopan unionin on säilyttävä poliittisesti kaikkien jäsentensä hankkeena, yhdenvertaisten yhteisönä. Taloudellisesti ja sosiaalisesti meidän on täydennettävä jäsenvaltioiden toimia eurooppalaisella vastuulla ja solidaarisuudella. Ja meidän on puolustettava arvojamme, kuten oikeusvaltioperiaatetta.

Polarisoituminen, johon kriisi voi johtaa, on uhka meitä yhdistävälle Eurooppa-hankkeelle. Kysymys kuuluukin: Millainen kuva Euroopasta esitetään äänestäjille? Rehellinen vai vääristelty? Myyttejä vai tosiasioita? Vilpitön, järkevä versio vai äärilaitaa edustava populistinen versio? Ero on merkittävä. Kahdeksan kuukauden kuluttua äänestäjät päättävät. Meidän on aika puhua EU:n puolesta.

José Manuel Barroso on Euroopan komission puheenjohtaja. 

EU:n elintarvikkeita ja rehuja koskeva RASFF-hälytysjärjestelmä

image

Mitä yhteistä on Suomessa löydetyllä hulluruoholla, viimekeväisellä hevosenlihakohulla, italialaisen oliivisäilykkeen botuliinilla ja Saksan laajalla EHEC-epidemialla? Kaikki aiheet ovat olleet laajasti julkisuudessa, ja niihin liittyvä viranomaistieto on kulkenut EU:n RASFF-hälytysjärjestelmän kautta. Jokin kohuaihe voi kestää kuukausia ja siihen voi liittyä paljon kokouksia, ilmoituksia ja niihin lisäilmoituksia. Kenenkään ei pidä sairastua tai kuolla elintarvikkeessa tai rehussa esiintyvän virheen vuoksi.  Kohuista seuraa yleensä muutoksia valmistukseen, valvontakäytäntöihin tai lainsäädäntöön. Hulluruohon löysi vasta suomalainen kuluttaja, vaikka raaka-aineen toimittaja Espanjassa, valmistaja Belgiassa tai tuoja Suomessa olivat vastuussa tuotteen laadusta. Tuote ei myöskään osunut viranomaisvalvonnan haaviin.

Euroopan unionissa vuonna 1979 perustettu RASFF-hälytysjärjestelmä (Rapid Alert System for Food and Feed) välittää tietoa terveydelle vahingollisista elintarvikkeista ja rehuista. Elintarvikkeisiin katsotaan kuuluviksi myös astiat ja rehuihin lemmikkieläinruoat. Suomi liittyi järjestelmään vuonna 1994, jo ennen EU-jäsenyyttä. Järjestelmä on kehittynyt vuosikymmenten aikana sekä ilmoitusten määrän että käytössä olevan tekniikan osalta.

Jäsenvaltioilla, kuten myös EFTA-mailla ja Sveitsillä, on oma yhteyspisteensä, joka välittää tietoa viranomaisille ja asiantuntijoille oman maan sisällä sekä EU:n komission ja eri maiden kesken. Suomessa yhteyspiste on Elintarviketurvallisuusvirasto Evira. Järjestelmä tuottaa synergiaetua; yhden maan löydön perusteella huono tuote voidaan poistaa markkinoilta Euroopassa ja myös Euroopan ulkopuolisissa ns. kolmansissa maissa. Komissio ylläpitää järjestelmää ja jakaa ilmoitukset kaikille yhteyspisteille ja lähettää tiedon myös kolmansien maiden viranomaisille niitä koskevista tuotteista.

Suomi tekee asukasmääräänsä nähden runsaasti RASFF-ilmoituksia. Suomen ennätys on 141 ilmoitusta vuodelta 2009. Viime vuonna Suomi teki 105 uutta ilmoitusta. Englanti ja Italia laativat vuonna 2012 eniten ilmoituksia, molemmat yli 500. Enin osa Suomen aiheista tulee Tullin valvontatutkimuksista. Yrityksen omavalvonnasta ja valistuneen kuluttajan löydöksestä voi seurata tuotteen takaisinveto markkinoilta ja ilmoitus RASFF-järjestelmään. Näin huonolaatuiset tuotteet saadaan pois myynnistä omassa maassa ja myös muualla.

Komissio seuraa ja tilastoi tehtyjä ilmoituksia. Euroopan unioni voi kieltää huonolaatuisten tuotteiden tuonnin kokonaan tai määrätä kaikki erät tutkittaviksi. RASFF-ilmoitusten määrä oli viime vuonna 3516 ja kaikkine lisäilmoituksineen 8797. Hevosenlihaskandaali ja Tšekin metanolimyrkytykset herättivät keskustelun siitä, sopivatko petosasiat järjestelmään. Komissaari Tonio Borg toteaa tiedotteessaan 10. kesäkuuta, että järjestelmää käytetään myös tulevaisuudessa petosten torjuntaan.

Eviran sivuilla tiedotetaan takaisinvedoista. Lista ei ole kaikilta osin yhtenevä Suomen RASFF-ilmoitusten kanssa, koska maan sisäisistä tapauksista ei yleensä ilmoiteta järjestelmään ja rajavalvonnassa pysäytetyt tuotteet eivät ole päässeet markkinoille eikä niistä siten tarvitse tehdä takaisinvetoa. 

Koska RASFF-järjestelmä toimii hyvin, sitä hyödynnetään myös muussa tietojenvaihdossa. Japanin Fukushiman onnettomuuden jälkeisessä raportoinnissa jäsenvaltiot ilmoittivat aluksi viikon, sitten kuukauden ja nyttemmin kolmen kuukauden välein japanilaisten elintarvikkeiden tuonnista ja niiden radioaktiivisuudesta.

Edelleen komissaari Tonio Borg toteaa, että RASFF-järjestelmä on nykyisin korvaamaton väline EU:n elintarviketurvallisuutta koskevissa tapauksissa Euroopan kuluttajien suojelemiseksi. Käytetään sitä myös Suomessa kaikin tavoin hyödyksi.

Hilpi Jenu,

Suomen RASFF-kontakti Evirassa

Lisätietoa RASFF-järjestelmästä:

Kuva RASFF-vuosikertomuksista: Hilpi Jenu