François Fillon – Euroopan pelastaja?

Vuodesta 2017 tulee poikkeuksellisen jännittävä – Euroopan yhtenäisyyden kannalta jopa ratkaiseva – vaalivuosi. Vaaleissa ratkeaa johtajuus ja suunta maissa, jotka ovat avainasemassa koko EU:n tulevaisuuden kannalta.

 Jo ensi viikonvaihteessa Itävalta voi saada ensimmäisen oikeistopopulistisen presidentin. Samaan aikaan ratkeaa Italian hallituksen kohtalo kansanäänestyksessä uudesta perustuslaista.

Itävallan presidentin vaali ei vielä Eurooppaa paljon täräytä. Sen sijaan jos pääministeri Matteo Renzin ajama perustuslain uudistus kaatuu, tuntuu vavahdus koko mantereella.

Itävallan ja Italian ohella katseet kohdistuvat jo nyt Ranskaan. Kaksi vahvaa presidenttiehdokasta on jo selvillä. Äärioikeistolaisen Front Nationalin eli Kansallisrintaman ehdokas on Marine Le Pen. Jos ennusteet pitävät paikkansa, pääsee hän vaalien toiselle kierrokselle, kuten isänsä Jean-Marie Le Pen vuonna 2002.

Vasemmiston rivit ovat sekaisin. Kun suosionsa pohjalukemissa kahlaava presidentti François Hollande ei ole ilmoittanut, lähteekö hän edes yrittämään toiselle kaudelle, ei tilanne kirkastu muillekaan vasemmiston ehdokkaille. Tämä antaa tilaisuuden perinteiselle gaullistille, eli Fillonille, päästä toiselle kierrokselle keräämään myös sosialistien ääniä.

Suorissa kahden kierroksen vaaleissa on mahdollisuus äänestää paitsi puolesta, myös pahempaa vaihtoehtoa vastaan. Tämä asetelma avaa tien François Fillonille Ranskan seuraavaksi presidentiksi.

Fillon varmisti oikeiston eli Tasavaltalaisten ehdokkuuden puolueen esivaalissa voittamalla toisen entisen pääministerin Alain Juppén ohjelmalla, joka osuu suoraan Ranskan pahimpiin, kroonisiin kipukohtiin.

Jos Fillon valitaan, täyttyvät Pariisin, Toulousen ja muiden teollistuneiden kaupunkien kadut mielenosoittajista. Fillon aikoo muun muassa romuttaa ranskalaisten suosiman 35 tunnin työviikon ja karsia satoja tuhansia työpaikkoja julkiselta sektorilta. Hän pyrkii saamaan budjetin tasapainoon ja talouden sellaiseen kuntoon, että ”voin katsoa saksalaisia silmiin samalta korkeudelta”.

 Thatcheriläinen gaullisti

Uudistusvaatimuksillaan Fillon on jo leimattu thacheriläiseksi. Tämä ei vaadi paljon Ranskassa, jossa laaja julkinen sektori, kuten valtion vahva rooli teollisuudessa, on myös osa gaullistista perintöä. Gaullismiin on kuulunut myös vahvasti anglosaksilaisuuden vastustaminen ja vierastaminen. Presidentti de Gaulle oli aikanaan pitämässä Britanniaa Euroopan talousyhteisön ulkopuolella, Fillonilla ei tätä päänsärkyä ole. Päinvastoin.

 Jos Fillonista tulee presidentti, on hänen ongelmansa, kuinka järjestää Brexit niin, ettei esimerkki houkuttele muita maita samalle tielle. Brexitistä huolimatta kanaalin molemmilla rannoilla yhteinen etu on jatkaa esimerkiksi brittiläis-ranskalaista aseteollisuutta. Ratkaisuja odotellessa kanaalin toisella rannalla ei ole jäänyt huomaamatta, että Fillonilla on walesilainen vaimo.

Fillon tarvitsee valintaansa varten ääniä paitsi vasemmistolta myös potentiaalisilta äärioikeiston kannattajilta. Tätä varten hän pitää esillä perinteisiä gaullistisia konservatiivisia arvoja, suhtautuu tiukasti maahanmuuttoon ja radikaaliin islamiin.

Juuri ilmestyneen Bertelsmann-säätiön tutkimuksen mukaan 76 % Front Nationalin kannattajista suhtautuu kielteisesti kansainväliseen poliittiseen ja taloudelliseen kanssakäymiseen. Le Pen haluaa Ranskan pois sekä EU:sta että Natosta. Fillon ei ole irrottamassa Ranskaa kummastakaan, mutta haluaa maansa perinteen mukaan molemmissa enemmän liikkumatilaa. Kuinka paljon, selvinnee lähiviikkojen aikana. Hän on suurennuslasin alla.

Erityisesti ulkomailla Fillon on herättänyt kysymyksiä vanhoilla suhteillaan Venäjän presidenttiin Vladimir Putiniin. Fillon on osallistunut Venäjän Davosiin, eli Valdain konferenssiin, jota muut lännen johtajat ovat kiertäneet kaukaa siitä saakka kun pakotteet tulivat voimaan. Lähiviikot näyttävät, olivatko presidentti Putinin onnittelut presidenttiehdokkuuden johdosta Fillonille onnenpotku vai – potku nilkkaan.

Fillon joutunee joka tapauksessa kirkastamaan kantaansa niin Putiniin kuin yleensä Venäjän toimintaan, sillä Marine Le Pen on avoimesti Putinin ihailija. Hänen puolueensa toimii venäläisen rahan turvin.

Entä Fillon ja EU? Fillon ei ole vielä pitänyt puhetta, jossa hän täsmällisesti ottaisi kantaa unionin tämänhetkisiin ongelmiin tai tulevaisuuden linjauksiin. Ranskassa katsotaan nyt Reinin yli Saksaan ja päinvastoin. Silta ei katkea, johtaapa näitä maita ensi vuoden lopussa kuka tahansa. Kun vaalivuosi alkaa molemmilla rannoilla, kannattaa kuunnella tarkkaan, mitä joen yli huudetaan ja miten huutoon vastataan.

Molemmilla rannoilla on oppositio, jota ei ennen ole ollut.

Makkonen_IMG_2011_00383483 copy

Risto Makkonen

Toimittaja

 

Advertisements

Uutta Eurooppa-kertomusta luomassa

Maailman muuttuessa ja sukupolvien vaihtuessa myös Eurooppa-aate elää. Euroopan komissio käynnisti vuonna 2013 ”New Narrative for Europe” -hankkeen, jolla selvitettiin Eurooppa-aatteen nykytilaa. Projektin myötä komissio on kiertänyt ympäri Eurooppaa keräämässä taiteilijoiden, tutkijoiden ja kulttuuriväen näkemyksiä siitä, mikä on se tarina Euroopasta, jonka voisimme jakaa eteenpäin.

1940-luvun rauhanaate on liian kaukainen nuorille ja tuleville sukupolville, emmekä voi rakentaa pelkästään sen varaan yhteistä kulttuuri-identiteettiämme. Mikä on siis se tarina, jota haluaisimme olla kertomassa Euroopasta 2010-luvulla? Mikä on eurooppalainen mielentila tänään?

New Narrative -projektin tiimoilta myös Suomessa järjestettiin Uusi kertomus Euroopasta -tapahtumasarja tänä syksynä. Eurooppalainen Suomi ry toteutti yhteistyössä aluejärjestöjensä ja Eurooppanuorten aluejärjestöjen kanssa Helsingissä, Tampereella, Turussa ja Rovaniemellä tapahtumat, joissa keskusteltiin eurooppalaisuudesta sekä kirjoitettiin uutta tarinaa Euroopasta.

Taide yhtenäisyyttä ja inhimillisyyttä luomassa
Tampereen Eurooppanuoret järjestivät yhteistyössä Eurooppalaisen Tampereen kanssa seminaarin 12.11., missä keskityttiin siihen, mitä taide merkitsee Euroopalle ja kuinka eurooppalaisuus taiteessa näkyy. Mukana keskustelemassa olivat Tampereen Työväen Teatterin johtaja Maarit Pyökäri, Pirkanmaan visuaalisten taiteiden läänintaiteilija Vesa Varrela sekä Tampereen Ammattikorkeakoulun elokuvan ja television koulutusohjelman opiskelija ja ainejärjestön hallituksen jäsen Oona Sundblad.

Taide rakentaa sekä yksilöllistä että kollektiivista identiteettiä. EU:ssa on pyritty luomaan yhtenäisyyttä lipun ja hymnin avulla – toiveajattelua. Symbolit eivät luo ihmisyhteisöjä. Yhteisöllisyys kumpuaa jaetuista arvoista ja kulttuurista.

Taiteen kautta ihmiset voivat samaistua toisiinsa erilaisista kulttuureista tai taustoista huolimatta. Tilaisuudessa esitetty lyhytfilmi ”Down the Corner” tyhjentyvästä ja nuorison hylkäämästä pikkukylästä Serbiassa muistutti Suomen Lappia tai Kainuuta. Euroopan reuna-alueilla huolet ovat samankaltaisia, vaikka etäisyydet olisivat pitkä ja ympäristöt erilaisia. Taide auttaa löytämään yhtenäisyyksiä kulttuurien välillä ja sitä kautta luo inhimillisempää suhtautumista yli kansallisvaltioiden rajojen.

Taide heijastelee oman aikansa yhteiskuntaa ja ympäristöä. Taloudellinen laskusuhdanne näkyy tämän päivän eurooppalaisessa taiteessa. Elokuvissa korostuu erityisesti nuorten huoli tulevasta. On tärkeää, että näiden nuorten ääni kuuluu, jotta nuoret ympäri Eurooppaa voisivat samaistua ja peilata omia kokemuksiaan toisiinsa. Toisaalta kansainvälistyvään Eurooppaan saapuu maahanmuuttajia kaikkialta maailmasta, mikä rikastaa ja monipuolistaa eurooppalaista kulttuuria. Eurooppalaisen taiteen erityistehtävänä on toimia sulatusuunina.

Paneelikeskustelussa korostui taiteen rooli opposition äänitorvena. Maissa, joissa sananvapautta poljetaan tai demokratia on uhattuna, taiteilijat ovat usein ainoita, jotka nostavat esiin vaiettujakin teemoja. Populismin ja fasismin nousu Euroopassa huolestuttivat yleisöä. Myös taiteilijoiden tehtävänä on toimia niiden vastavoimana.
Tampereen Niagara-elokuvateatteri

Uskonnosta arvopohja
Helsingin seminaari järjestettiin 17.11. Kallion kirkossa. Sen teemana oli kristinuskon rooli eurooppalaisen identiteetin luomisessa. Panelisteina tapahtumassa olivat kansanedustaja Päivi Lipponen sekä ekumeniikan professori Risto Saarinen Helsingin yliopistosta. Tapahtuman juonsi toimittaja Johanna Korhonen.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Useat arkiset asiat, kuten nimet, sanonnat ja symbolit, pohjautuvat kristinuskoon tai Raamattuun. Käytämme niitä usein myös tiedostamatta niiden alkuperää, josta huomauttaminen saattaa aiheuttaa suuttumusta. Monet länsimaisina pitämämme arvot kuitenkin kumpuavat kristinuskosta. Vasta poistuessa läntisen kulttuuripiirin alueelta huomaa, miten vahvasti kristillisyys on vaikuttanut Eurooppaan ja miten eurooppalaisia olemme. Toki on vaikeaa sanoa, millainen Eurooppa olisi ilman kristinuskon vaikutusta – vaihtoehtoista verrokki-Eurooppaa ilman uskontoa ei ole.

Eurooppa maallistuu ja kansainvälistyy. On helpompaa ymmärtää muita uskontoja ja käydä vuoropuhelua eri kulttuuripiirien kanssa, jos ymmärtää uskonnon merkityksen kulttuurille ja identiteetille. Kulttuurinen lukutaito on osa sivistystä, ja siltojen rakentaminen ihmisryhmien välillä on helpompaa, jos ymmärrämme uskontojen painoarvon sekä yksilöille että yhteisöille.

Euroopasta on muotoutunut suuri siedätyshoitokokeilu, jossa henkisyys ja moniarvoisuus ovat muodostuneet osittain jopa muoti-ilmiöiksi. Euroopan kohtaamat kriisit ovat kuitenkin osaltaan vaikuttaneet negatiivisesti suvaitsevaisuuden ilmapiiriin, ja jotkut tahot ovat valjastaneet kristinuskon aseeksi islamia vastaan. Keskusteluissa painotettiinkin, että Euroopan on kyettävä jatkamaan sekä sisäisäistä että ulkoista vuoropuhelua, jotta ääri-ilmiöt eivät saa keskustelusta yliotetta.

Kulttuuripääkaupungin tarina
Turussa valokeilassa oli kulttuurin merkitys eurooppalaiselle identiteetille. Seminaarissa, joka järjestettiin 19.11., pureuduttiin Turun kulttuuripääkaupunkivuoden 2011 aikaansaannoksiin ja sen vaikutuksiin Turun kulttuuriympäristöön. Tapahtumassa alustajina toimivat Turun yliopiston lehtori Louis Clerc, ihmismaantieteen emeritusprofessori Harri Andersson sekä runoilija ja Varsinais-Suomen runoviikkojen toiminnanjohtaja Esa Hirvonen. Kuvassa myös komission edustuston viestintäpäällikkö Susanne Ekvall.

 OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Eurooppalainen identiteetti nousi erityisesti Louis Clercin puheessa vahvasti esille. Eurooppalainen identiteetti ei ole kansallisen identiteetin korvike, eikä sen tarvitsekaan sitä olla. Ihmisellä voi olla useita identiteettejä kerroksittain, eivätkä kansallinen ja eurooppalainen identiteetti ole toisiaan poissulkevia.

Koska jo pelkästään Euroopan määrittely on vaikeaa – ei ole luonnollista lakia määrittelemään Euroopan rajoja ja ihmiset eri puolilla Eurooppaa mieltävät käsitteen eri tavoin – ei eurooppalaisen identiteetinkään luominen ole yksioikoista. Euroopan perintö makaa Rooman valtakunnan järjestyksen, Kreikan poliittisen järjestelmän, kristinuskon ja renessanssin taiteen pilareilla. Rikas kulttuuriperimä antaakin suuntaviivoja sille, minkä koemme osaksi jaettua identiteettiämme.

Kulttuurin tuotanto Euroopassa toimii rajallisin varoin. Monesti yhteiseurooppalaisten projektien järjestäminen on hankalaa rahoituksen puutteen vuoksi. Taiteilijoiden näkökulmasta EU-rahoituksen suurin ongelma on byrokratia, jonka pyörittäminen on pienille toimijoille ylitsepääsemättömän vaikeaa. Silti Eurooppa-yhteistyö myös kulttuurin alalla nähtiin tulevaisuuden suuntana.

Lappi, EU ja arktinen ulottuvuus
Rovaniemellä 25.11. järjestetyssä tapahtumassa fokusoitiin siihen, mitä arktisuus ja Euroopan reunalla eläminen merkitsevät. Lappi EU:n pohjoisimpana reuna-alueena näkee Euroopan omanlaisesta perspektiivistä. Eläväiseen keskustelutilaisuuteen saapui paikallisia ihmisiä sankoin joukoin, ja keskusteluun osallistui Eurooppalaisen Suomen varapuheenjohtaja Seppo Ahon johdolla kansanedustaja Heikki Autto, Tornion kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Katri Kulmuni sekä Rovaniemen kaupunginvaltuuston jäsen Antti Liikkanen. Kulmuni ja Liikkanen ovat mukana myös EU:n alueiden komitean työssä.  Oman panoksensa keskusteluun antoivat lukuisat kommenttipuheenvuoroja pitäneet henkilöt, kuten Esko-Juhani Tennilä, Jarmo Juntunen sekä Lapin sodan kokenut Hannes Viiri.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tapahtuman osallistujat korostivat Lapin omaleimaisuutta alueen voimavarana. Elämä reuna-alueella on antanut pohjan autenttiselle kulttuurille, joka on vuorovaikutuksessa muun maailman kanssa kehittynyt nykyiseen muotoonsa. Alueella tehdään paljon kansainvälistä yhteistyötä niin naapurimaiden kuin Euroopan tasolla. Lappi onkin yksi ainoista, ellei peräti ainoa, maakuntamme, jonka nimi on käännetty kaikille Euroopan sivistyskielille.

Paneelikeskustelussa nousi esille myös Lapin asema EU:ssa ja se, mitä Lappi voi Euroopalta saada ja mitä se voi sille antaa. Vaikka Lappi onkin EU:n reunalla, se ei ole merkityksetöntä periferiaa, vaan täynnä mahdollisuuksia. Lapin luonto on sen suurin valttikortti. Ulkomailta asti tullaan ihastelemaan luontoa, lunta ja poroja. Euroopan alueiden monimuotoisuus tulisikin huomioida päätöksenteossa nykyistä paremmin ja viestit myös syrjäisemmiltä reuna-alueita tulisi viedä päättäjille tehokkaammin.

Rovaniemi oli 70 vuotta sitten savuava raunio Lapin sodan jäljiltä. Eurooppa tarvitsee uutta tarinaa, jotta rauha maanosassamme säilyy. Yksi tapahtumassa ehdotettu kertomus voisi olla ystävyyden tarina. Euroopan nykyinen epävakaus on ongelmallista myös Lapille, joissa tehdään paljon yhteistyötä Venäjän kanssa. Toisaalta myös EU:n sisäinen epävakaus on uhka Euroopan rauhalle. Tilaisuudessa muistutettiin, että olemme Kreikalle henkisesti velkaa enemmän kuin mitä olemme heille koskaan antaneet takaisin.

Uutta Eurooppaa etsimässä
Tapahtumasarja päättyi Helsingissä 1.12. järjestettyyn lopputapahtumaan ”Uutta Eurooppaa etsimässä”. Komission tervehdyksen tapahtumaan toi komission Suomen-edustuston vt. päällikkö Sari Artjoki, joka muistutti avauspuheessaan, että komission tuore puheenjohtaja Jean-Claude Juncker pitää tärkeänä, että uusi komissio jatkaa avointa vuoropuhelua kansalaisten kanssa.

Eurooppa on kuin suuri aarrearkku, josta voi poimia hyvin monenlaisia tarinoita, totesi Helsingin yliopiston Euroopan historian professori Laura Kolbe alustuksessaan. Yksi Euroopan eduista on ollut koulutus ja sen avoimuus suurelle massalle jo hyvin varhaisesta vaiheesta lähtien. Sivistys ja koulutus kulkevat käsi kädessä, ja ilman tätä ei olisi olemassa kansalaisjärjestöjä tai nykymuotoista demokraattista järjestelmää. Toisaalta eurooppalainen demokratia on suurien haasteiden edessä äänestysaktiivisuuden jatkaessa laskuaan. Nyt tarvitaankin laaja-alaista panostusta uuden Eurooppa-tarinan kertomiseen yli tieteen, taiteen tai maiden rajojen.

Tilaisuudessa julkaistiin Eurooppalaisen Suomen tuorein raportti ”Narratives for Europe – the Making of European Identity”, joka käsittelee eurooppalaista identiteettiä ja tarinoita. Raportin kirjoittajat Louis Clerc, toimittaja Pekka Palmgren sekä tutkijat Emilia Palonen ja Laura Parkkinen saapuivat tilaisuuteen paneelikeskusteluun, jossa Eurooppalaisen Suomen tiedottaja Hannu-Pekka Ikäheimo esitti tiukkojakin kysymyksiä.

Paneelikeskustelun edetessä kävi yhä selvemmäksi, että eurooppalaisen identiteetin määritteleminen on erittäin haastava tehtävä. Louis Clercin sanoin, miten määritellä jotain, mitä ei ole olemassa. Panelistit olivat kuitenkin yksimielisiä siitä, että eurooppalaisuus on monitasoista ja se tulee helpoiten esiin matkustettaessa Euroopan ulkopuolelle. Paikalliset ja kansalliset identiteetit ovat kuitenkin edelleen vahvempia kuin eurooppalainen, mutta nämä eivät välttämättä sulje toisiaan pois. Eurooppalaisuutta ei saa kuitenkaan pitää itsestäänselvyytenä, vaan sen eteen on tehtävä töitä. Tarinaa on kerrottava yhä uudelleen ja EU:n on pyrittävä tuomaan itsensä lähemmäs kansalaisten arkea.

Koko tilaisuuden ja paneelikeskustelun voi katsoa:

Matka jatkuu
Siihen, mitä eurooppalaisuus tai eurooppalainen identiteetti ovat, emme vielä löytäneet yksiselitteistä vastausta. Tapahtumasarja nosti kuitenkin esille useita asioita, mitkä tekevät meistä eurooppalaisia ja yhdistävät ihmisiä ympäri maanosaa. ”Moninaisuudessaan yhtenäinen” EU on ikään kuin suuri siedätyshoitokokeilu, jossa erilaiset, eri taustaiset ihmiset oppivat sietämään ja jopa pitämään toisistaan. Tästä on hyvä jatkaa Eurooppa-tarinan kirjoittamista.

Eurooppalainen Suomi kirjoitti päätöstapahtumaa varten julistuksen, johon voi tutustua nettisivuilla.

Kirjoittajat:
Ella Keski-Panula, korkeakouluharjoittelija, Eurooppalainen Suomi ry
Marleena Holmberg, projektikoordinaattori, Eurooppalainen Suomi ry

Infopisteen TOP 3 -julkaisut

Euroopan komission Suomen-edustuston ja Euroopan parlamentin tiedotustoimiston yhteinen infopiste tarjoaa sisään poikkeavalle asiakkaalle vastauksia kysymyksiin ja käsin kosketeltavaa tietoa Euroopan unionista.

Käsin kosketeltavaa siis siinä määriin, että infopisteestä löytyy useampaa sorttia julkaisuja, jotka avaavat EU-kansalaiselle Euroopan unionia. Maksuttomista julkaisuista löytyy päivitettyä tietoa Euroopan unionin eri instituutioista, politiikoista sekä politiikasta; on julkaisuja budjeteista, maatalouspolitiikasta, karttoja, lastenkirjoja sekä perustietopaketteja.

Tässä on listattuna kolme ehdotonta suosikkia, joita löytyy juuri tällä hetkellä hyllystä! Joten tästä tulee, EU-julkaisujen kolmen kärkikahinat!

Sijalla kolme: Makuja Euroopasta

Vuoden 2013 uutukainen Makuja Euroopasta vie lukijansa makumatkalle Euroopan halki 27 erilaisen reseptin myötä. Teos sisältää kuvallisen reseptin jokaisesta EU-maasta, tosin heinäkuussa liittynyt Kroatia ei ihan vielä ennättänyt mukaan.

Miltä kuulostaisivat tanskalaiset katkarapu-taimen-yrttileivät tai portugalilainen kala-äyriäis-cataplana ja kuinkahan romanialaiset kaalikääryleet eroavat perinteisistä suomalaisista? Kauniisti kuvitettu julkaisu odottaa kotikokkeja infopisteessä!

Sijalla kaksi: 12 oppituntia Euroopasta

Professori Pascal Fontainen kirjoittama kattava mutta napakka opus vuodelta 2010 on edelleen ajankohtainen. Kirjanen tarkastelee Euroopan unioniin liittyviä kysymyksiä asiantuntevasti ja ytimekkäästi.  Viimeisimmässä painoksessa ei kuitenkaan ole huomioitu Kroatian liittymistä EU-jäseneksi heinäkuussa 2013.

Julkaisu vastaa muun muassa kysymyksiin EU:n perimmäisestä tarkoituksesta, sen perustamisen syistä ja pohtii tulevaisuuden haasteita EU:n polulla. Historian lisäksi kirja esittelee EU:n instituutioita ja hallintoa ymmärrettävästi ja selkeästi. Sopii jokaiselle ja jokaiseen kotiin!

Sijalla yksi: Minikirja – Kansalaisten perusoikeuskirja

Tämä pieni mutta niin suuri kirja on ollut suursuosikki yli kymmenen vuoden ajan. Minikokoisessa teoksessa käydään läpi kansalaisten perusoikeudet pikkuruisessa koossa. Jokaisen Action man ja Barbie – kodin lempikirja on ollut suosikki kaikissa ikäluokissa jo pitkään. Kerää kirjaset talteen vaikka jokaisella virallisella kielellä! (toim. huom. kroatian kieli uupuu vielä hetken)

Kansalaisten infopiste on avoinna aamukymmenestä iltapäivän kello puoli viiteen. Kesäperjantaisin infopiste on avoinna iltapäivä neljään. Infopisteen fyysinen osoite on Malminkatu 16, Helsinki.

Reetta Wallén,

Kirjoittaja toimi tietopalvelussa assistenttina heinäkuun 2013.