25 vuotta EU-jäsenyyttä takana ja matka jatkuu!

Tänä vuonna tulee kuluneeksi 25 vuotta Suomen EU-jäsenyyden alkamisesta vuonna 1995. Se saattaa tuntua pitkältä ajalta, mutta se on kuitenkin vain viimeinen neljäsosa itsenäisen Suomen historiaa. Tänään valtaosa suomalaisista pitää jo lähes itsestäänselvyytenä, että olemme täysivaltainen jäsen 27 eurooppalaisen maan muodostamassa Euroopan unionissa, mutta sitä se ei ollut 25 vuotta sitten – ja jotkut epäilevät sen mielekkyyttä edelleen.

Toisen maailmansodan jälkeisessä kylmän sodan maailmassa Suomi oli pyrkinyt pysyttelemään erossa idän ja lännen välisistä ristiriidoista, mikä ei ollut helppoa. Pyrkiessään turvaamaan omat taloudelliset etunsa läntisillä markkinoilla Suomi tarjosi aina vastaavanlaisia sopimusjärjestelyjä myös Neuvostoliitolle ja sen johtamalle Itä-Euroopan blokille, mutta rajansa kaikella – Suomi ei katsonut voivansa edes haaveilla Euroopan talousyhteisön jäsenyydestä eikä edes Euroopan vapaakauppajärjestö EFTA:n täysjäsenyydestä 1980-luvun loppuun asti, vaan kaikki junailtiin aina jollain erillisjärjestelyllä.

Berliinin muurin murruttua ja Neuvostoliiton romahdettua Suomelle avautui historiallinen mahdollisuus määrittää uudestaan oma poliittinen ja taloudellinen asemamme Euroopassa ja maailmassa. Se kulminoitui ennen kaikkea kysymykseen suhteestamme tiivistyvään Euroopan unioniin – monet epäilivät, jotkut vastustivat, mutta onneksi yhä useammat ihmiset, poliitikot ja puolueet alkoivat ymmärtää, että erillisjärjestelyiden aika on ohi ja että Suomen on pyrittävä täysivaltaiseksi jäseneksi niihin eurooppalaisiin yhteistyörakenteisiin, joissa meidän talouden ja yhteiskuntapolitiikan reunaehdoista päätetään. Ja kansa vastasi kyllä – osin myös turvallisuuspoliittisin perustein, vaikkei EU mikään turvallisuus- ja puolustusliitto ollut silloin eikä edes vielä nyt!

Mitä Suomi ja suomalaiset ovat sitten saaneet näiden jäsenyysvuosien aikana? Ensinnäkin suomalaisilla yrityksillä on tasavertainen kilpailuasema EU:n sisämarkkinoilla ja tänä päivänä yli 60 % Suomen viennistä suuntautuu EU-alueelle. Ehkä kaikkein olennaisinta on ymmärtää, että EU-jäsenyyden kautta suomalaiset yritykset ovat integroituneet osaksi globaaleja arvoketjuja pääosin EU-Euroopan kautta.

Toiseksi suomalaiset ovat hyötyneet EU:n sisämarkkinoiden tuomasta korkeammasta bruttokansantuotteesta: eri selvitysten mukaan eurooppalaisten ansiotaso on keskimäärin noin 8-10 % korkeampi ja suomalainen tienaa noin 1500-2000 euroa enemmän kuin ilman EU:n sisämarkkinoita. Luvut voisivat olla vieläkin korkeammat, jos palvelujen markkinoita uskallettaisiin avata entistä rohkeammin.

Kolmanneksi ihmiset voivat liikkua vapaasti EU:ssa turisteina, opiskelijoina, työntekijöinä ja yrittäjinä – meitä kohdellaan toisissa EU-maissa melkein kuin niiden omia kansalaisia. Euroalueella ihmisten ja yritysten elämää helpottaa myös yhteinen raha ja rahapolitiikka, vaikka talous- ja valuuttaliiton alkuperäisiä valuvikoja on jouduttu matkan varrella korjailemaan useaan kertaan.

Neljänneksi EU on tulliliitto, jolla on yksi ja yhtenäinen kauppapolitiikka. Meidän taloudelliset ulkosuhteet Yhdysvaltojen, Kiinan, Venäjän muiden globaalitalouden toimijoiden kanssa hoidetaan EU:n kautta. Niin kauan kuin monenkeskinen maailmankaupan säännöstö WTO:ssa oli voimissaan, EU:n kauppapolitiikan merkitystä ei aina oikein ymmärretty Suomessa. Mutta viimeisen 5-10 vuoden aikana se on noussut arvoon arvaamattomaan, kun Yhdysvallat, Kiina ja monet muut toimijat ovat haastaneet sääntöpohjaisen vapaakaupan vanhat velvoitteet puhumattakaan siitä, että ne olisivat valmiita hyväksymään uusia kestävän kehityksen periaatteita osaksi maailmankaupan säännöstöä.

Vaikka Suomi ja suomalaiset ovat hyötyneet monin tavoin EU-jäsenyydestä, EU ei ole mikään onnen seitsemäs taivas, muttei myöskään se joidenkin EU-kriitikkojen manaama ilmestyskirjan peto. Euroopan unioni on ihmisten ja vanhojen eurooppalaisten kansallisvaltioiden luomus ja sellaisenaan epätäydellinen, koska unionin kehitys on aina perustunut jäsenvaltioiden välisiin kompromisseihin sen suhteen, mitä ja miten paljon toimivaltaa EU:lle halutaan antaa ja kuinka tehokkaasti se sitä voi käyttää.

Tätä EU:n ”epätäydellisyyttä” ei kannata kauhistella, koska ei ole olemassa täydellistä EU:ta – eipä taida olla täydellistä Suomeakaan. Euroopan unioni ei ole itseisarvo vaan poliittisiin arvovalintoihin perustuva järjestelmä, jonka tavoitteena on luoda sellaista lisäarvoa, jota jäsenmaat eivät katso saavuttavansa yksinään, kuten rauhaa, eurooppalaisia markkinoita, kestävää kehitystä, ihmisten vapaata liikkuvuutta tai oman turvallisuuden ja omien taloudellisten etujen puolustamista entistä aggressiivisemmassa globaalissa toimintaympäristössä.

Kun EU:n saavutuksia arvioi suhteessa yhdessä asetettuihin tavoitteisiin ja sille annettuihin toimivaltuuksiin, Euroopan unioni on selvinnyt urakasta kohtuullisen hyvin. Siitä ei ehkä tullut vuonna 2000 hyväksytyn Lissabonin strategian mukaista ”maailman kilpailukykyisintä tietoon perustuvaa taloutta maailmassa vuoteen 2010 mennessä” eikä edes 2020 mennessä, mutta vika ei ollut tavoitteessa vaan sen toteutuksessa. Ja syyllisiä tähän epäonnistumiseen kannattaa etsiä pikemmin EU-maiden pääkaupungeista kuin Brysselistä – suuri osa jäsenvaltioista ei ollut valmiita niihin uudistuksiin, joita olisi pitänyt tehdä EU:ssa ja ennen kaikkea kansallisella tasolla.

Kuten TT:n entinen varatoimitusjohtaja Tarmo Korpela sanoi vuonna 2005 ”Lissabon on kuollut, kauan eläköön Lissabon”. Eli tavoitteessa ei sinällään ollut mitään vikaa, vaan tavoitteen asettaneet EU-maiden päämiehet eivät ymmärtäneet tai hyväksyneet, mitä heiltä olisi edellytetty tavoitteen saavuttamiseksi. Johtajat ovat nyt vaihtuneet jo moneen kertaan, mutta EU:n globaali kilpailukyky on edelleen yksi keskeisimmistä tavoitteista edelleen. Ja hyvä niin!

EU on hieman paradoksaalisesti onnistunut uudistamaan itseään kaikkein joustavimmin kohdatessaan kriisejä, kuten finanssikriisi 2009, pakolaiskriisi 2015 ja nyt koronakriisi 2020. Prosessit eivät ole olleet helppoja eikä kaikkia tarpeellisia reformeja ole toteutettu vieläkään, mutta uudistustarpeet tunnistetaan ja tunnustetaan entistä selkeämmin. Samoin voidaan sanoa, että Yhdysvaltojen ja Kiinan kauppasota ja sen seurauksena globaalien taloussuhteiden kärjistyminen on herättänyt EU:n ja sen jäsenmaat huomaamaan, kuinka tärkeitä tekijöitä ovat EU:n toimivat sisämarkkinat, kahdenväliset vapaakauppasopimukset ja nyt myös kauppapolitiikan koko keinovalikoiman aktiivisempi käyttö ja jopa ajatukset kilpailupolitiikan ulottamisesta kansainvälisiin kauppasuhteisiin ja investointeihin.

Loppujen lopuksi EU ei ole pelkästään yhteisiä intressejä puolustava jäsenmaaryhmä vaan ennen kaikkea eurooppalainen arvoyhteisö, jota yhdistää usko liberaaliin demokratiaan, ihmisoikeuksiin, oikeusvaltioon ja sosiaalisesti ja ekologisesti kestävään markkinatalouteen. Vaikka me pidämme näitä universaaleina periaatteina, meillä on ympärillämme entistä enemmän autoritaarisia globaaleja pelureita, jotka eivät niitä kunnioita. Ja valitettavasti meillä on EU:ssakin muutama jäsenvaltio ja lähes kaikissa maissa poliittisia liikkeitä, jotka avoimesti haastavat yhteisen arvopohjamme. Mutta eteenpäin elävän mieli!

Suomen 25-vuotisesta EU-jäsenyydestä ja EU:n tulevaisuudesta keskustellaan Turun Eurooppa-foorumissa perjantaina 28.8. klo 10.00-10.45. Minulla on ilo kutsua kanssani lavalle sekä Suomen nykyinen komissaari Jutta Urpilainen että kaksi edellistä komission suomalaisjäsentä eli Jyrki Katainen (2014-2019) ja Erkki Liikanen (1995-2004). Keskustelua voi seurata verkossa osoitteessa http://www.europeforum.fi/. Keskusteluun voi myös osallistua tapahtuman mobiilisovelluksen kautta.

EK-Suomen-edustusto-2762-profiili

 

Antti Peltomäki

Euroopan komission Suomen-edustuston päällikkö

 

Lapset, nuoret ja Eurooppa

Normaalioloissa EU@Oodissa vierailijat vilistävät edestakaisin, mutta erityisen mukavia ovat olleet ne hetket, kun kaksikymmentä silmäparia tuijottaa tiiviisti esittelyvideota EU:sta isolta valkokankaalta. Videon loputtua kaivetaan esille tehtävämonisteet ja aletaan etsiä tietoa: kuka onkaan Euroopan parlamentin puhemies?

_A7R5175-Jpg4K

Meillä on ollut ilo ottaa vastaan kouluvierailijoita EU@Oodissa niin läheltä Helsingistä, Hangosta ja Järvenpäästä, kuin hieman kauempaakin, esimerkiksi Ranskasta. Osalle lapsista ja nuorista EU on tuttu, toisille EU:n toiminta on vielä hieman hämärän peitossa. Autamme ja opastamme nuoria vierailijoitamme mielellämme, sillä EU rakentaa tulevaisuutta ja lapset ja nuoret ovat sille siksikin tärkeä kohderyhmä.

Koululaisryhmille EU@Oodi onkin erinomainen paikka oppia EU:sta. Interaktiivisen näyttelyn avulla lapset ja nuoret voivat tutustua EU:n toimintaan, europarlamentaarikkoihin ja komissaareihin sekä niihin erilaisiin tapoihin ja toimiin, joilla EU tukee ja suojelee kansalaisiaan sekä edistää taloudellista hyvinvointia. Lisäksi tarjoamme EU-aiheisia tehtäväpaketteja, joita voi tehdä EU@Oodiin tutustumisen yhteydessä tai myös erikseen. Näyttelymme tarjoaa siis oivan oppimisympäristön myös tiedonhakuun.

EU:n nuorisostrategia vuosille 2019–2027 pyrkii tukemaan nuorten osallistumista demokratiaan ja kansalaistoimintaan sekä tuomaan nuoria yhteen kaikkialta EU:sta ja muualta maailmasta, jotta voidaan tukea vapaaehtoistoimintaa, oppimiseen liittyvää liikkuvuutta, solidaarisuutta ja kulttuurienvälistä ymmärrystä. Nuoret ovat niitä, jotka tulevaisuudessa kehittävät Eurooppaa ja EU:ta ja siksi onkin tärkeää paitsi kertoa siitä, miten EU toimii, myös siitä, miten voi osallistua ja vaikuttaa.

EU:n ei tule olla projekti vain niille, jotka ovat hyväosaisia ja valmiiksi kiinnostuneita vaikuttamisesta. EU@Oodissa pyrimme kertomaan lapsille ja nuorille EU-perustiedon lisäksi erilaisista mahdollisuuksista ja väylistä, joita EU tarjoaa. Monien nuorten ja nuorten aikuisten kanssa onkin tullut puheeksi esimerkiksi EU:n Erasmus+ -ohjelma, joka tarjoaa nuorille, opiskelijoille ja aikuisille mahdollisuuksia kouluttautumiseen, opiskeluun tai harjoitteluun ulkomailla.

On ollut hienoa huomata, miten esimerkiksi monet lukio- ja ammattikouluikäiset nuoret ovat olleet kiinnostuneita vaikuttamisesta, ja vaikuttamismahdollisuuksista ja esittäneet meille toisinaan visaisiakin kysymyksiä. EU@Oodin tablettikoneet sisältöineen ovat puolestaan vetäneet monia lapsia puoleensa magneetin lailla. Karhun ja tytön välisestä kohtaamisesta kertova Oona-lyhytelokuva ja tullissa työskentelevästä Max-koirasta kertova lyhyt dokumentti on laitettu pyörimään monet kerrat.

Oodin jälleen auetessa lapset, nuoret ja kouluvierailijat ovat taas tervetulleita juttelemaan kanssamme EU:hun liittyvistä ajatuksistaan, kysymään ja kertomaan ideoistaan. Me EU@ Oodin työntekijät haluamme jutella, kuunnella ja auttaa!

_A7R5293-Jpg4K

Kirjoittajina ovat EU@Oodilaiset Merita, Susanna ja Heidi

Kirjoittajat vastaavat esittämistään mielipiteistä, jotka eivät välttämättä edusta Euroopan komission kantaa

Barn, ungdomar och Europa

Under normala förhållanden strosar besökare omkring i EU@Ode, men de ögonblick då ett tjugo par ögon stirrar på videon om EU på den stora vita duken är särskilt trevliga. När videon är slut grävs frågeformuläret fram och man söker information: vem är Europaparlamentets ordförande?

_A7R5175-Jpg4K

Vi har haft nöjet att ta emot skolbesök i EU@Ode, både från nära och fjärran, som t.ex. från Helsingfors, Hangö, Träskända och Frankrike. Vissa barn och ungdomar är redan bekanta med EU, för andra är EU fortfarande något främmande. Vi hjälper gärna till och visar våra unga besökare, eftersom barn och ungdomar är en viktig målgrupp.

EU@Ode är en fenomenal plats för skolgrupper att lära sig mer om EU. Genom vår interaktiva utställning kan barn och ungdomar lära sig om EU:s aktiviteter, europaparlamentariker och kommissionärer och de olika sätt på vilka EU stöder och skyddar sina medborgare samt främjar ekonomiskt välbefinnande. Dessutom erbjuder vi ett EU-frågepaket, som kan fyllas i under besöket i EU@Ode eller också senare. Så vår utställning ger också en god inlärningsmiljö och stimulerar till aktiv informationssökning.

EU:s ungdomsstrategi 2019-2027 strävar till att stödja ungdomars intresse för demokrati och medborgerlig verksamhet samt samla unga från hela EU och resten av världen för att delta i skolutbyten och volontärarbeten och samtidigt öka den interkulturella förståelsen och solidariteten. De unga är EU:s framtid och de kommer att bygga Europa och därför är det viktigt att inte bara förklara hur EU fungerar utan också hur man kan delta och påverka.

EU bör inte enbart vara ett projekt för dem som är välbärgade och redan intresserade av att påverka. Vid EU@Ode vill vi även berätta, förutom basfakta om EU, om de olika möjligheter och vägar som EU erbjuder barn och ungdomar. Många ungdomar och unga vuxna har lyft fram frågor om t.ex. EU:s Erasmus + -program, som ger unga, studerande och vuxna möjligheter att utbilda sig, studera eller praktisera utomlands.

Det är fantastiskt att så många gymnasie- och yrkesstuderande är intresserade av att påverka, ser möjligheter att påverka och ställer oss smarta frågor. EU@Odes surfplattor och dess innehåll har i sin tur lockat till sig många barn. Kortfilmen Oona om mötet mellan en björn och en flicka och den korta dokumentären om hunden Max, som arbetar i tullen har visats många gånger.

När Ode öppnar igen är alla barn, ungdomar och skolklasser välkomna att ställa frågor och berätta om sina funderingar om EU. Vi vid EU@Ode vill gärna lyssna och hjälpa!

_A7R5293-Jpg4K

Skribenter är Merita, Susanna och Heidi från EU@Ode

Skribenterna ansvarar själva för sina åsikter, som inte nödvändigtvis företräder Europeiska kommissionens ståndpunkt

Ode till EU

”Jasså, och här finns det en massa EU-propaganda” sade en besökare och gick in i EU@Odes infopunkt. När besökaren strosat runt en stund började vi diskutera vad kommunikation och propaganda är och vad EU försöker uppnå med sin kommunikation.

Nu när EU@Ode är stängd p.g.a. coronavirusepidemin är det bra att ta en titt tillbaka på möten från det första året vid infopunkten.

_A7R5269-Jpg4K

Som du säkert kan föreställa dig kan man aldrig vara helt säker på vad dagen kommer att föra med sig vid EU@Ode. Möten och samtal vid infopunkten kan inte enbart vara överraskande, utan också mycket intressanta och fruktbara. Tack vare det stora inhemska och internationella intresset för centrumbiblioteket Ode har även EU@Ode lockat många besökare, inte bara från Finland och Europa utan också från Asien och Ryssland. Detta har skapat ett rikt utbyte av idéer och i bästa fall har både besökare och personal lärt sig mycket av varandra.

Visserligen finns det lika många synpunkter och åsikter om EU och EU:s verksamhet som det finns besökare i EU@Ode. Enligt en Eurobarometer som genomfördes under hösten är finländarna dock positiva till EU och detta återspeglas även i EU@Ode. Många tycker att det något avlägsna EU har kommit närmare folket tack vare infopunkten i centrumbiblioteket Ode. Vissa besökare är intresserade av basfakta om EU – andra ställer mycket detaljerade och personliga frågor. Även positiva EU-åsikter delges frikostigt, liksom mycket kritiska åsikter. En berikande diskussion välkomnas i alla avseenden och det är viktigt att också de avvikande åsikterna kan diskuteras öppet.

Så vad diskuteras i EU@Ode? Jag kan berätta för dig att nästan vad som helst. Under den senaste månaden har jag diskuterat såväl transportinfrastruktur som EU:s direktiv om märkning av tillsatser på livsmedelsförpackningar. Besökarna är dock särskilt ivriga att berätta om sina resor. Fri rörlighet är en av de mest konkreta och synliga rättigheterna för oss EU-medborgare. För många betyder det faktum att resan inte fördröjs av långsamma tull- och passkontroller mycket. En mängd resefrågor, från det europeiska sjukvårdskortet till resetips, är bland de vanligaste frågorna.

Ja, kanske fördelarna med fri rörlighet inom EU blir mer påtagliga nu när resor och rörlighet på många ställen är hårt begränsade.

Förutom roliga reseskildringar delger besökarna också sin oro. Enligt vårens Eurobarometer är skyddet av klimatet och miljön viktigt för över 90 % av européerna. Klimat- och miljöoro återspeglas också i EU@Ode och många har ventilerat sina åsikter. Vidare har förändringarna i EU:s medlemsstater och det allmänna politiska klimatet väckt debatt. Brexit har orsakat mycket förundran och förvirring. De framtida reglerna för att resa till och bo i Storbritannien, liksom praktiska frågor kring Brexit, har varit föremål för många diskussioner. I motvikt till Brexit väcker EU:s utvidgning intresse; ibland debatteras situationen på Balkan och ibland Turkiets medlemsförhandlingar.

EU är mer delaktigt i människors dagliga liv än vad många kanske inser. Det är därför viktigt att EU-medborgare fortsätter att ha tillgång till tillförlitlig information om saker som berör just dem. Vi på EU@Ode vill, för vår del, bidra till att föra EU närmare och göra EU mer förståeligt för alla. Du kan besöka EU@Ode för att fråga, ifrågasätta, småprata och dela din glädje och oro, även i framtiden – eller åtminstone när situationen kring coronaviruspandemin förändras och Ode öppnar igen.

_A7R5293-Jpg4K

Skribenter är Merita, Susanna och Heidi från EU@Ode.

Skribenterna ansvarar själva för sina åsikter, som inte nödvändigtvis företräder Europeiska kommissionens ståndpunkt

EU laatii irtaantumisstrategien koronasta: nämä asiat sen pitäisi sisältää

Komissaari Jutta Urpilainen totesi blogissaan (28.3.2020), että komissio valmistelee EU:lle “koordinoitua exit-strategiaa” koronakriisistä. Oikein, sillä akuutin tilanteen hoitamisen lisäksi on jo mietittävä, millä keinoin siitä päästään ulos.

Tähän asti EU on höllentänyt kilpailupolitiikan sekä vakaus- ja kasvusopimuksen sääntöjä. Vaikeuksiin joutuneet yritykset saavat helpommin tukia ja valtiontalouden velkakriteerit on väliaikaisesti unohdettu. Tavara- ja rajaliikenteen sujuvuudesta sisämarkkinoilla on yritetty pitää huolta. Unionin rakennerahastoista on annettu hätäapua 37 miljardia euroa ja Euroopan keskuspankin piikki on auki. Ja niin edelleen.

Irtautumisstrategian laatimisesta tulee valitettavasti paljon vaikeampi tehtävä kuin edellä mainittujen hätäaputoimenpiteiden lanseerauksesta. Jäsenmaat ovat linnoittautuneet kukin bunkkeriinsa ja kukaan ei tiedä, miten kauan virus on joukossamme.

Strategian laatimiselle on kuitenkin lyijynpainavat syyt. Yhteiset varjeltavat edut esimerkiksi sisämarkkinoiden ja euroalueen takia ovat mittavat. Jos yksi maa ei onnistu taudin selättämisessä tai sen talous nujertuu, mainingit ulottuvat korkeina naapureiden puolelle.

Strategiasta tulee väistämättä mittava, jopa uuden EU:n hallitusohjelman kaltainen. Tässä siitä muutamia ajatuksia.

Komissio tekee lähiaikoina uuden esityksen EU:n monivuotisesta 2021-27 budjetista. Siihen tulee mukaan myös tarpeellista koronaelvytystä. Äärimmilleen pingotettujen terveydenhuoltojen tukeminen sekä talouden ja työpaikkojen elvyttäminen ovat tässä varmaankin kärjessä. Lyhyellä tähtäimellä voi olla silti houkutus reivata EU:n budjettia liikaakin “lapiolinjan työllistämishankkeisiin”, mutta kannattaa muistaa Suomen lama-opit 1990-luvun alusta. Silloin panostettiin välittömien aputoimenpiteiden lisäksi pitkäjänteisesti uutta kasvua luoviin aloihin kuten tutkimukseen. Ja se tuotti tulosta.

Toiseksi irtautumisstrategia ei saa tarkoittaa komission 2020-toimintaohjelman alasajoa. Muussa tapauksessa kriisistä avautuvia “mahdollisuuksia” uudistaa  esimerkiksi taloutta ei käytetä hyväksi. Alkavina jälleenrakennuksen ja elvytyksen aikoina esimerkiksi digitalisaatiota ja EU:n vihreän kehityksen ohjelmaa pystytään viemään eteenpäin enemmän kuin ehkä nyt ajetellaankaan. Näyttävät valokuvat ovat viime päivinä kertoneet saasteiden voimallisesti vähentymisestä. Miksi ne pitäisi saada takaisin? Paljon puhuttu digiloikka on yksi koronan myönteisistä seurauksista niin halutessamme.

Koronakriisistä ei pidä tulla protektionismin keppihevonen. Omavaraisuus ja Euroopan suvereniteetti ovat viime aikoina nostaneet viime aikoina kovin kurssiaan. EU-alueen riippuvuus ulkomaailmasta esimerkiksi lääkehuollossaan on liian korkea. Näissä yhteyksissä liikutaan silti vaarallisilla vesillä, jos lopputuloksena on yleinen kaupankäynnin rajoittaminen. 1930-luvun laman pidentyminen ja syventyminen sinetöitiin tulleilla ja rajaesteille. Kauppa siis kunniaan.

Tähän kokonaisuuteen liittyy myös yritysten haavoittuviksi osoittautuneet globaalit tuotanto- ja alihankintaketjut. Monet niistä ovat murtuneet ja osa tuskin palaa entiselleen. EU:n tulisi luoda suotuisat olosuhteet sille, että mahdollisimman moni maantieteellisestä läheisyydestä ja yhteiskunnallisten olosuhteiden vakaudesta hyötyvä toimija voisi kukoistaa Euroopan alueella. Tässä voisi olla yhtenä valttina sisämarkkinoiden rakentaminen nimenomaan kriisinkestäviksi.

Sisämarkkinoilla tavaraliikenne on saatu pitkälti turvattua, mutta henkilöiden vapaa liikkuvuus hyytyi täysin: opiskelu, työnhaku, yrittäminen ja muut vastaavat rajojen yli ovat syväjäässä. Komissiolta tuli 30.3.2020 toimintaohjeet, miten helpottaa rajatyöntekijöiden ja kriittisissä ammateissa toimivien liikkuvuutta. Tämä jäitä sulattava menettely tulisi ulottaa mahdollisimman pian myös Erasmus- ja Horisontti-ohjelmien pohjalta liikkuviin opiskelijoihin ja tutkijoihin terveysnäkökohtien salliessa.

Käsillämme on massatyöttömyys, mutta talouden elpyessä tuskin tulee suoraviivainen paluu vuodenvaihteen 2019-20 työmarkkinoihin. Työpaikat ja koulutustarpeet voivat muuttua tavoilla, joita emme osaa vielä ennustaakaan. Irtaantumisstrategien tulee tukea muutosta käytettävissä olevilla työkaluilla kuten EU:n sosiaali- ja globalisaatiorahastoilla. Itsensä työllistäjien määrä saattaa kasvaa voimalla ja EU:n asettamat rajoitteet heidän etujensa kollektiivisessä ajamisessa pitää poistaa pikimiten.

Koronakriisi ei saa muuttua irtautumiseksi demokratiasta ja kansalaisyhteiskunnasta. Käytännössä kaikissa EU-maissa on jonkinlainen poikkeustila, mutta esimerkiksi Puolassa ja etenkin Unkarissa tilaisuutta on käytetty hyväksi ja nujerrettu vapaata yhteiskuntaa. Jo ennen kriisiä sovittiin maakohtaisten oikeusvaltioraporttien tekemisestä. Nämä voisivat seuraavan kerran keskittyä erityisesti oikeusvaltio- ja demokratiatilan peilaukseen koronakriisin jälkimainingeissa. Unkarin tapauksessa voi olla lopullisten johtopäätösten aika maan kuulumisesta arvoyhteisöön nimeltä Euroopan unioni.

Koronakriisi ei saa johtaa osaamisemme ja huippuyritysten alemyyntiin. Australia ehti jo säätää koronalain siitä, että taloudellisesti heikentyneiden, mutta strategiselta merkitykseltään tärkeiden yritysten alemyynti väärille tahoille laitetaan suurennuslasin alle. EU:lla on osittain vastaavanlaisen tarkastelutoiminnan salliva direktiivi, mutta antaako se oikeasti riittävät mahdollisuudet puuttua ketunhäntä kainalossa tehtyihin kauppoihin? Erityisesti pienten jäsenmaiden voi olla vaikea torjua Kiinan kaltaisia toimijoita ilman EU:n kunnollista selkänojaa.

Irtaantumisstrategien tulee huolehtia, ettei yritystuissa jää “ryyppy päälle”. EU:n kilpailupolitiikan remmejä on ymmärrettävästi löysätty tilapäisesti, jotta jäsenvaltiot voivat tukea yrityksiään pahimman yli. Paluu normaalitilaan pitäisi olla silti niin nopea kuin tilanne sallii. Tuet ovat kalliita ja jatkuessaan vääristävät tervettä markkinataloutta. Tukien haitallisuus oli kysymys jo ennen koronakriisiä.

Irtautumisstrategia ei saa olla ertaantuminen talous- ja rahaliiton periaatteista. Euroalueen vakaus- ja kasvusopimus ei ole ollut olemassa jäsenmaiden talouksien kurjistamiseksi, vaan lamapuskureiden keräämiseksi myötätuulissa ja niiden käyttämiseksi talouden vastatuulissa. Kun Italia ei ole näin tehnyt, joutuu se kohtaamaan koronan 135 prosentin BKT-velkakuormalla ja jo valmiiksi hallaisella taloudella. Jäsenmaiden yhteisesti takaamat koronabondi-joukkovelkakirjat toisivat toki tilanteeseen ensihelpotusta, mutta eivät ratkaise perusongelmaa kurjasta taloudenpidosta.

Suomessakin on silti ripustauduttu liikaa koronabondin vastustamiseen yhteisvastuun takia. EU:ssa on jo monenlaista yhteisvastuuta. Suomi hyötyy esimerkiksi yhteisen budjetin rakennerahastoista ja maataloudesta sekä Euroopan keskuspankin toimista. Koronabondit pitäisi selvästi sitoa talouden uudistamiseen. EU käytti näitä yhteisiä joukkovelkakirjoja öljykriisistä selviämiseen, joten kokemusta on.

Irtautumisstrategian on pohdittava, miten tuleviin rajat ylittäviin terveysongelmiin pystytään puuttumaan kunnolla yhteisesti. Terveydenhoito on ja pysyy pääosin kansallisessa päätäntävallassa. Silti EU:n valtuuksia tarttua valtioiden rajoja kunnioittamattomiin terveyspulmiin pitää vahvistaa ja laittaa liikkeelle selvitykset esimerkiksi europarlamentaarikoiden ehdottamasta tartuntatautidirektiivistä. EU:n kriisimekanismi on toiminut ketterästi keskinäisellä avunannolla esimerkiksi metsäpalojen yhteydessä, mutta nyt se käytännössä romahti. Järjestelmä kaipaa olennaista terästämistä.

Eurooppa ei irtaannu koronasta ilman muuta maailmaa. Pahimmillaan saamme kohta nähdä esimerkiksi Afrikassa Italia-potenssiin tautitilanteen. Niin kauan kuin korona kukoistaa jossain, palaa se myös vanhalle mantereelle. Irtaantumisstrategien pitää itsestään selvästi antaa esimerkiksi maailman terveysjärjestölle kunnon voimavarat ja suunnata apua hätää kärsiviin kehitysmaihin.

Viimeisempinä, mutta ei vähäisimpänä irtautumisstrategian yhtenä läpijuoksevana teemana on syytä olla tieteen ja asiantuntemuksen kuuleminen herkällä korvalla. Tutkijat varoittivat vuosia vaikeiden virusepidemioiden puhkeamisen olevan vain ajan kysymys, mutta viesti kaikui kuuroille korville. EU:lla on jo SAM eli Scientific Advice Mechanism tarjoamassa päättäjille eturivin tietoa. Koronaan liittyvä laaja-alainen EU-alueen uhka- ja mahdollisuuskartoitus tulevaisuusnäkökulmasta pitäisi antaa sille heti tehtäväksi.

Taudin loppusaldo on karmea, mutta se sisältää myös kimpun aineksia oppia ja viedä Eurooppaa parempaan suuntaan. Irtaantumisstrategia tarjoaa tähän oivan välineen.

Tyska modellen
Markus Penttinen, Akava //Richard Nordgren

 

Markus Penttinen

Akavan kv. päällikkö ja EU:n talous- ja sosiaalikomitean jäsen

Kirjoittaja vastaa esittämistään mielipiteistä, jotka eivät välttämättä edusta Euroopan komission kantaa

Oodi EU:lle

“Jaahas, täällä on sitten tällaista EU-propagandaa”, totesi eräs asiakas astuttuaan sisään EU@Oodi-infopisteeseen. Asiakkaan tiirailtua hetken ympärilleen aloitimme keskustelun siitä, mikä on viestintää ja mikä propagandaa, ja mitä EU viestinnällään tavoittelee.

Nyt kun EU@Oodikin on koronavirusepidemian vuoksi suljettuna, on hyvää aikaa muistella tapaamisia tietopisteen ensimmäiseltä toimintavuodelta.

_A7R5269-Jpg4K

Kuten arvata saattaa, EU@Oodissa työskennellessä koskaan ei voi olla täysin varma mitä päivä tuo tullessaan. Kohtaamiset ja keskustelut infopisteellä voivat olla paitsi yllättäviä, myös erittäin kiinnostavia ja hedelmällisiä. Keskustakirjasto Oodin keräämän kotimaisen ja kansainvälisen kiinnostuksen siivittämänä myös EU@Oodi on tavoittanut reilun vuoden aukiolon aikana paljon vierailijoita paitsi Suomesta ja Euroopasta, myös erityisesti Aasiasta ja Venäjältä. Tämä on synnyttänyt monipuolista ajatustenvaihtoa ja parhaassa tapauksessa sekä vierailijat että me työntekijät olemme oppineet toisiltamme paljon.

Mielipiteitä ja näkemyksiä EU:sta ja EU:n toiminnasta on toki yhtä monta kuin EU@Oodissa käy vierailijoita. Viime syksynä teetetyn Eurobarometrin mukaan suomalaiset kuitenkin suhtautuvat EU:hun myönteisesti ja tämä näkyy myös EU@Oodissa. Monien mielestä on hyvä, että usein etäiseltä tuntuva EU on tullut lähemmäs ihmisiä; keskustakirjasto Oodiin infopisteen muodossa. Osa vierailijoista on kiinnostunut EU:ta koskevista perusasioista – toiset puolestaan esittävät hyvinkin yksityiskohtaisia ja omakohtaisia kysymyksiä. Positiivisia EU-näkemyksiä kerrotaan auliisti, samoin kuin hyvinkin kriittisiä näkökantoja. Monipuolinen keskustelu on kaikin puolin tervetullutta, ja on tärkeää, että myös mielipiteitä jakavista teemoista voidaan puhua avoimesti.

Mistä kaikesta EU@Oodissa sitten puhutaan? Voimme kertoa, että lähes kaikesta. Viimeisen kuukauden aikana olemme keskustellut niin liikenneinfrastruktuurista kuin elintarvikepakkausten lisäainemerkintöjä määrittävästä EU-direktiivistäkin. Erityisen mielellään vierailijat kuitenkin kertovat matkatarinoitaan. Vapaa liikkuvuus on yksi konkreettisimpia ja näkyvimpiä EU:n kansalaisten oikeuksia.  Monelle merkitsee paljon se, ettei matkaa tarvitse tehdä tullien ja passitarkastusten hidastamana. Monenlaiset matkustamiseen liittyvät asiat aina eurooppalaisesta sairaanhoitokortista matkavinkkeihin ovatkin useimmin kysyttyjen kysymysten joukossa.

Niin, ehkä EU:n tuoman vapaan liikkuvuuden hyödyt tajutaan entistä konkreettisemmin nyt kun matkustamista ja liikkumista on monin paikoin rajoitettu tiukallakin otteella.

Hauskojen matkakokemusten lisäksi vierailijat jakavat myös huoliaan. Tämän kevään Eurobarometrin mukaan ilmaston ja ympäristön suojeleminen on tärkeää yli 90 prosentille eurooppalaisista. EU@Oodissa ilmasto- ja ympäristöhuoli näkyy myös, sillä aiheeseen liittyvät kysymykset ovat  mietityttäneet monia. Lisäksi EU:n jäsenvaltioissa tapahtuvat muutokset ja yleinen poliittinen ilmapiiri kirvoittavat keskusteluja. Brexit on herättänyt paljon ihmetystä ja hämmennystä. Britanniaan matkustamisen ja Britanniassa asumisen tulevat säännöt, sekä se, mitä brexit käytännössä  tulee tarkoittamaan, ovat olleet monen kysymyksen aiheena. Brexitin vastapainoksi EU:n laajeneminen kiinnostaa; Balkanin maiden sekä Turkin jäsenyysneuvottelujen tilanne nousevat aika ajoin puheenaiheiksi.

EU on mukana ihmisten arjessa useammalla tavalla kuin moni huomaakaan. Siksi on tärkeää, että EU:n kansalaiset saavat jatkossakin luotettavaa tietoa itseään koskevista asioista. Me EU@Oodin työntekijät pyrimme osaltamme myötävaikuttamaan siihen, että EU on kaikille läheisempi ja ymmärrettävämpi. EU@Oodiin saa tulla kysymään, kyseenalaistamaan, rupattelemaan ja jakamaan iloja ja huolia jatkossakin – tai ainakin sitten kun koronatilanne hellittää ja Oodi taas aukeaa.

_A7R5293-Jpg4K

Kirjoittajina ovat EU@Oodilaiset Merita ja Susanna

Kirjoittajat vastaavat esittämistään mielipiteistä, jotka eivät välttämättä edusta Euroopan komission kantaa

 

Uusi geopoliittinen komissio hakee EU:lle kumppaneita globaaliin uudistumiseen

Ursula von der Leyenin johtaman komission tavoitteena on tehdä unionin ulkopolitiikasta kokonaisvaltaisempaa. Kauppapoliittisen aseman ja kumppanuuksien vahvistamisen lisäksi EU:lle on tärkeää pitää yllä monenvälistä ja sääntöperusteista maailmanjärjestystä. Halu vahvistaa EU:n vastuullista johtajuutta näkyy myös kunnianhimoisessa ilmastopolitiikassa.

Ursula von der Leyenin johtama Euroopan komissio aloitti toimintansa 1. joulukuuta 2019 merkittävästi erilaisessa turvallisuusympäristössä kuin edeltänyt Jean-Claude Junckerin komissio viisi vuotta aiemmin. Ulkoisia haasteita on yhä enemmän ja ne ovat tulleet lähemmäksi Euroopan unionia. Venäjän toimet Krimillä ja Itä-Ukrainassa ovat vakiintuneet, samalla kun Kiina on vahvistanut asemaansa suurvaltana. Myös transatlanttisten suhteiden luonne on muuttunut viime vuosina, ja USA:n sitoutumista Euroopan puolustukseen on kyseenalaistettu. Ajallemme on lisäksi tyypillistä vastakkainasetteluiden lietsominen ja hybridi- ja kyberhyökkäysten kaltaisten uudenlaisten turvallisuusuhkien lisääntyminen.

Von der Leyen pyrkii vastaamaan muuttuneen maailman haasteisiin uudella geopoliittisella komissiolla. Tarkoituksena on tehdä EU:n ulkopolitiikasta strategisempaa ja kokonaisvaltaisempaa huomioimalla ulkosuhteet paremmin läpileikkaavasti kaikilla unionin politiikanaloilla. Taustalla on ajatus siitä, että se, mitä teemme kotikentällä Euroopassa, vaikuttaa myös paikkaamme maailmassa. EU:n ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan uusi korkea edustaja Josep Borrell koordinoi työtä unionin kansainvälisen aseman vahvistamiseksi.

Käytännössä geopoliittinen komissio painottaa erityisesti unionin roolia kauppapoliittisena toimijana. Tätä asemaa on tarkoitus vahvistaa avoimen ja oikeudenmukaisen kauppapoliittisen ohjelman avulla. Lisäksi von der Leyen peräänkuuluttaa Maailman kauppajärjestön WTO:n toiminnan uudistamista. Toisaalta on tärkeää muistaa, että kauppa itsessään ei ole EU:lle päämäärä, vaan ennen kaikkea keino lisätä vaurautta Euroopassa ja samalla edistää arvojamme maailmalla. Tämän vuoksi on varmistettava, että uudet kauppasopimukset ottavat huomioon kestävän kehityksen tavoitteet sekä sisältävät ilmastoa, ympäristöä ja työntekijöiden suojelua koskevia säännöksiä. Tässä onnistuessaan EU saa samalla lisättyä vakautta globaalisti.

EU ei pysty yksin vastaamaan ajankohtaisiin haasteisiin kuten ilmastonmuutokseen, muuttoliikkeeseen, eriarvoisuuden kasvuun tai teknologian murrokseen. Siinä se tarvitsee yhteistyötä EU:n globaalien kumppanien kanssa. Komissio tuleekin panostamaan yhteistyöhön EU:n naapurimaiden ja muiden kumppaneiden kanssa. EU:n kansainvälisistä kumppanuuksista vastaavan komissaarin Jutta Urpilaisen yksi keskeisimmistä tehtävistä on luoda kattava strategia suhteessa Afrikkaan. Tavoitteena on uusi tasavertainen kumppanuus, joka kannustaa erilaisiin poliittisen ja taloudellisen yhteistyön muotoihin. Afrikan merkitystä uudelle komissiolle kuvaa se, että puheenjohtaja von der Leyenin ensimmäinen virallinen vierailu suuntautui Etiopiaan yhdessä Urpilaisen kanssa. Kumppanuudet kattavat kuitenkin paljon muutakin kuin vain Afrikan mantereen. Senpä takia Urpilaisen työsarka ulottuu Afrikan lisäksi EU:n kumppanimaihin esimerkiksi Etelä-Amerikassa ja Aasiassa.

Uusi komissio hakee näkyvästi myös globaalia ilmastojohtajuutta. Tavoitteena onkin nimenomaan paitsi toteuttaa kunnianhimoista ilmastopolitiikkaa Euroopassa, myös toimia muulle maailmalle vastuullisena esimerkkinä ja edelläkävijänä. Vaikka suurvaltojen ilmastopolitiikkaan voi olla vaikea vaikuttaa, muutosta voidaan saada aikaan myös esimerkiksi paikallistason ja yritysten vastuullisilla toimilla. EU:n tehtävä on osoittaa muulle maailmalle, että muutos on mahdollinen yhteisillä ja rohkeilla ilmastoteoilla. Globaalin ilmastokriisin torjuminen edellyttää perustavanlaatuista muutosta, joka ei koske ainoastaan kaikkia eurooppalaisia yhteiskuntia, yrityksiä ja kansalaisia, vaan erityisesti myös muita globaaleja toimijoita. Suuri osa vaadittavista ilmastotoimista on tehtävä EU:n ulkopuolella. Tämän takia unionin yhteistyö kumppanimaiden kanssa on tulevina vuosina ratkaisevassa asemassa. Euroopan vihreän kehityksen ohjelma (”Green Deal”) onkin nähtävä kasvustrategiana, joka mahdollistaa mm. kiertotalouden ja investoinnit puhtaaseen energiaan. Laaja-alainen yhteiskunnallinen tuki saadaan vihreän kasvustrategian taakse vain, jos ilmastotoimien vaatima siirtymä on oikeudenmukainen ja koetaan sellaiseksi.

On selvää, että EU on tässä yhdessä vahvempi kuin yksikään sen jäsenmaa yksin. EU:n geopoliittisen vahvuuden edellytys on kuitenkin sen jäsenmaiden yhtenäisyys. Käytännössä Eurooppa-neuvoston yksimielisyysvaatimus vaikeuttaa ja hidastaa EU:n toimintaa ulko- ja turvallisuuspolitiikan alalla. Tämän vuoksi edellinen komissio on ehdottanut määräenemmistöön perustuvan päätöksenteon laajentamista koskemaan sanktioita, ihmisoikeuskysymyksiä ja siviilioperaatioita. Keskustelu komission ehdotuksesta ei ole toistaiseksi juurikaan edennyt jäsenmaiden kesken, mutta myös von der Leyen on ilmaissut halukkuutensa lisätä määräenemmistöäänestyksen käyttöä päätöksenteon tehostamiseksi. Ajatus siis elää edelleen.

Monenvälisyys on olennainen osa eurooppalaista tapaa hahmottaa maailmaa. Sääntöperustaisen maailmanjärjestyksen puolustamisen lisäksi EU:n ulkopoliittinen toiminta perustuu vahvasti tavoitteelle edistää demokratiaa, ihmisoikeuksia ja oikeusvaltioperiaatetta maailmassa. Unionin globaalin roolin vahvistaminen onkin tärkeää paitsi taloudellisista ja turvallisuuspoliittista näkökulmista, myös koska EU:n täytyy osoittaa vastuullista johtajuutta myönteisen muutoksen puolesta yhä epävakaammassa maailmassa. Kuten von der Leyen totesi marraskuussa Euroopan parlamentissa: ”Maailma tarvitsee Euroopan unionin johtajuutta enemmän kuin koskaan”.

 

EK-Suomen-edustusto-7349-profiili_450x450

 

 

Maria Blässar

Euroopan komission Suomen-edustuston apulaispäällikkö

EU-politiikan syksy etenee uuden komission järjestäytymisen merkeissä

Euroopan parlamentin enemmistö antoi luottamuksensa puheenjohtajaehdokas Ursula von der Leyenille 16. heinäkuuta varsin täpärässä äänestyksessä. Äänestystulos hieman jo ennakoi tulevaa Euroopan parlamenttikauden luonnetta: selkeitä enemmistöjä poliittisten ryhmien välillä voi olla aikaisempaa hankalampi muodostaa. Euroopan parlamentin muuttuneella ryhmäjaolla on vaikutusta myös tulevan komission muodostumiseen, äänestäähän parlamentti lopulta komission hyväksymisestä ensin kuultuaan komissaarikandidaatteja. Mutta mitä tapahtuu seuraavaksi? Mitkä ovat von der Leyenin askelmerkit syksyn mittaan ja mitä kannatta pitää silmällä?

Komission tuleva puheenjohtaja von der Leyen on kiertänyt kesäkuukaudet ahkerasti EU:n jäsenmaita tavaten valtion päämiehiä. Samalla hän on lähestynyt jäsenmaiden hallituksia kirjeitse ja pyytänyt pääkaupunkeja nimeämään komissaariehdokkaansa. Von der Leyenin aikomuksena on valita EU-maiden esittämien ehdokkaiden perusteella komissaarien ryhmä (kollegio), jossa naisia ja miehiä on yhtä paljon. Prosessi on toki vielä kesken, mutta näin hän on ainakin toivonut.

Neuvoston ja Euroopan parlamentin on hyväksyttävä komission jäsenehdokkaiden yhdistelmä kokonaisuudessaan, jotta uusi komissio voi aloittaa työnsä kaudelle 2019–2024. Jos aikaisemmat merkit pitävät paikkaansa, tuleva puheenjohtaja von der Leyen on haastatellut komissaariehdokkaat syyskuun alkuun mennessä, esitellyt päätöksensä neuvostolle ja sopinut sitten yhdessä neuvoston kanssa lopullisesta komission jäsenehdokkaiden kokonaisuudesta.

Aika pian tämän jälkeen von der Leyen esittelee tulevan komission kokoonpanon ja salkkujaon. Salkkujaossa tuleva puheenjohtaja tullee panostamaan siihen, että miesten ja naisten edustus, poliittiset näkemykset ja erilaiset kyvyt olisivat komissiossa tasapainossa. Suomen ehdokkaan Jutta Urpilaisen tuleva pesti selvinnee siis viimeistään syyskuun alussa.

Tämän jälkeen prosessi siirtyy Euroopan parlamenttiin. Parlamentin järjestämät komissaariehdokaskuulemiset ovat ulkoapäin katsottuna ehkä se mielenkiintoisin tapahtuma komission nimittämisprosessissa. Kuulemisten on määrä alkaa syyskuun 30. päivä ja päättyä 8. lokakuuta. Prosessi etenee siten, että parlamentin puhemies pyytää von der Leyeniä ilmoittamaan parlamentille, miten vastuut jaetaan komissaariksi ehdotettujen henkilöiden kesken von der Leyenin määrittämien poliittisten toimintalinjausten mukaisesti.

Euroopan parlamentti kutsuu ehdokkaan kuultavaksi vain yhden kerran. Ehdokkaat eivät juokse valiokunnasta toiseen, vaikka heidän vastuualueensa sisältäisi asiakokonaisuuksia useammasta kuin yhdestä valiokunnasta. Ehdokasta kuullaan joko yhden valiokunnan toimesta, valiokuntien yhteiskuulemisessa tai yhden valiokunnan kuulemisessa, johon osallistuu muita asianosaisia valiokuntia. Kuulemisiin varataan kolme tuntia, jossa ehdokkaat saavat 15 minuutin avauspuheenvuoron ja heille esitetään enintään 25 kysymystä. Ei ihan helppo nakki.

Nämä kuulemiset ovat totta kai julkisia – onhan Euroopan parlamentti instituutioista se, jossa vaaleilla valitut eurooppalaiset kansaedustajat käyttävät puheoikeuttaan. Kunhan kuulemiset on saatettu loppuun, äänestää Euroopan parlamentti komissiosta kokonaisuudessaan 21.–24. lokakuuta pidettävässä Euroopan parlamentin täysistunnossa Strasbourgissa.

Lopulta Eurooppa-neuvosto nimittää von der Leyenin komission huippukokouksessaan lokakuussa. Uuden komission on määrä aloittaa työnsä samaan aikaan Euroopan keskuspankin uuden pääjohtajan Christine Lagarden kanssa 1. marraskuuta. Sen sijaan Eurooppa-neuvoston uuden puheenjohtajan Charles Michelin on määrä aloittaa tehtävässään vasta 1. joulukuuta. Aikataulut voivat toki muuttua, jos jotain yllättävää sattuu.

Komission muodostamisesta nostaisin esiin muutamia seurattavia seikkoja. Ensinnäkin on mielenkiintoista nähdä, muuttaako tuleva puheenjohtaja von der Leyen komission rakennetta. Junckerin komissiolle oman erityispiirteensä toi varapuheenjohtajien asema poliittisten teemakokonaisuuksien vetäjinä. Käytännössä he siis koordinoivat ja ohjasivat useiden muiden komissaarien työtä. Nähtäväksi jää, tuleeko von der Leyen säilyttämään Junckerin komission toimintakulttuurin.

Toiseksi parlamentin kuulemisia kannattaa seurata tarkkaan, koska ne ovat komissaariehdokkaille tiukkoja ja niissä mitataan henkilöiden sopivuutta ja asiantuntevuutta. Kuulemiset voivat hyvinkin vaikuttaa siihen, miten vastuut lopulta jakautuvat. Näinhän tapahtui viisi vuotta sitten, kun slovenialainen Alenka Bratušek vetäytyi ehdokkuudestaan sen jälkeen, kun vastuuvaliokunnat olivat hylänneet hänen ehdokkuutensa.

Kolmanneksi Iso-Britannian eroprosessi varjostaa komission nimittämistä. Britannian on määrä erota EU:sta lokakuun lopussa, mutta siihen asti heitä velvoittavat EU:n pelisäännöt. Euroopan unionista tehdyn sopimuksen artikla 17 velvoittaa Britanniaa nimittämään ehdokkaan uuteen komissioon, mutta Britannian pääministeri on todennut, ettei maa aio sitä tehdä. Voihan toki olla, että nykyinen brittikomissaari Julian King jatkaa uuden komission toimikauden alkuun saakka, niin tekevät muutkin nykyiset komissaarit. Paljon riippuu siitä, miten eroprosessin aikataulun käy. Hakeeko Britannia lisäaikaa eroprosessiin ja myöntävätkö jäsenmaat sitä Britannialle? Jos lisäaikaa tulee, niin silloin Britannialla tulisi olla komissaari… Vaikka toki historia tuntee myös tilanteita, joissa komissio on toiminut vajaamiehitykselläkin joitakin kuukausia. 

Mielenkiintoista EU-politiikan syksyä toivottaen!

Maria Blässar

Euroopan komission Suomen-edustuston apulaispäällikkö

Blassar_1050

Oikeusvaltioperiaatteen vaaliminen on tärkeämpää kuin koskaan

Oikeusvaltioperiaatteen toteutuminen Euroopan unionissa on noussut viime viikkoina Suomessa kansalliseen keskusteluun Unkarin kritisoitua Suomen oikeusjärjestelmää. Kritiikin taustalla vaikuttavat EU:n viimeaikaiset toimet jäsenmaiden oikeusvaltiorikkomuksia vastaan ja Suomen puheenjohtajamaana esittämät tavoitteet oikeusvaltioperiaatteen sitomisesta EU-rahoitukseen.

Suomen esillä pitämät tavoitteet pohjaavat Euroopan komission toukokuussa 2018 tekemään asetusehdotukseen, jonka tarkoituksena on varmistaa, että jäsenvaltioiden oikeusvaltiopuutteet eivät vääristä EU-rahoituksen käyttöä. Ehdotuksen mukaan oikeusvaltioperiaatteen rikkominen voisi johtaa esimerkiksi kyseisen jäsenmaan saaman EU-rahoituksen keskeyttämiseen tai vähennykseen. Lakiesityksen läpimeno edellyttää hyväksyntää sekä Euroopan parlamentilta että jäsenvaltioista koostuvalta neuvostolta. Ehdotusta on käsitelty parlamentin valiokunnissa, ja tällä hetkellä odotetaan neuvoston kantaa asiaan. Suomi neuvoston puheenjohtajana on ilmaissut halunsa viedä eteenpäin neuvotteluja ehdotuksen mukaisesta EU-tukien sitomisesta oikeusvaltioperiaatteeseen.

Oikeusvaltioperiaatteen vahvistaminen on tärkeä tavoite EU:lle. Oikeusvaltio on yksi keskeisimmistä perusarvoista, joille unioni rakentuu ja joita kaikki sen jäsenvaltiot ovat sitoutuneet noudattamaan. Oikeusvaltioperiaatteen mukaan julkisen vallan käytön tulee perustua lakiin, ja laintulkinnasta vastaavien tuomioistuinten on oltava riippumattomia. Myös kansalaisten perusoikeudet ja yhdenvertainen kohtelu liittyvät olennaisesti oikeusvaltiokäsitteen piiriin.

Oikeusvaltio on paitsi EU:n perussopimuksen mainitsema arvo, myös tärkeä oikeudellinen periaate EU:n toiminnan ja jäsenmaiden välisen yhteistyön kannalta. Kansallisten tuomioistuinten tehtävä on varmistaa EU-oikeuden soveltaminen jäsenmaissa eri politiikanaloilla ja hakea ratkaisuilleen tarvittaessa unionin tuomioistuimen kanta ennakkoratkaisumenettelyn avulla. Toisaalta jäsenmaiden tulee voida luottaa myös toisten jäsenmaiden tuomioistuinten riippumattomuuteen ja EU-oikeuden yhtenäiseen soveltamiseen.

Euroopan komission tehtävä on yhteistyössä muiden EU:n toimielinten ja jäsenmaiden kanssa varmistaa, että oikeusvaltioperiaatetta kunnioitetaan kaikkialla unionissa. Komissiolla on käytössään eri keinoja seurata oikeusvaltiokehitystä jäsenmaissa ja toimia mahdollisissa ongelmatilanteissa. Monet näistä mekanismeista tähtäävät oikeusvaltiota uhkaavien tekijöiden varhaiseen tunnistamiseen ja tilanteen heikentymisen estämiseen keskusteluyhteyden ja jäsennellyn vuoropuhelun kautta.

Tilanteen vaatiessa komissio voi käynnistää rikkomusmenettelyn oikeusvaltioperiaatetta rikkonutta jäsenmaata vastaan ja viedä tarvittaessa asian unionin tuomioistuimeen, joka voi määrätä kyseiselle valtiolle taloudellisia seuraamuksia. Äärimmäisenä keinona komissio voi myös ehdottaa Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 7 artiklan mukaista menettelyä, joka voi johtaa jäsenmaan äänioikeuden rajoittamiseen neuvostossa.

Käytännössä 7 artiklan mukainen jäsenyysoikeuksien rajoittaminen kuitenkin edellyttää jäsenmaiden yksimielisyyttä, mikä hankaloittaa sen toimeenpanoa. Perinteisen rikkomusmenettelyn puitteissa on sen sijaan päästy myös konkreettisiin tuloksiin, esimerkiksi Puolan muutettua rikkomusmenettelyn seurauksena lakiaan, joka laski korkeimman oikeuden tuomareiden eläkeikää. Asiaa on sittemmin käsitelty myös unionin tuomioistuimessa, joka totesi kyseisen lain olleen EU-oikeuden vastainen.

Erilaisten valvontakeinojen kehittämisen lisäksi komissio on osaltaan pyrkinyt lisäämään keskustelua ja ymmärrystä oikeusvaltioperiaatteen merkityksestä Euroopan unionissa. Oikeusvaltion kunnioittaminen on edellytys myös muiden EU:n yhteisten arvojen, kuten perusoikeuksien, demokratian ja tasa-arvon, toteutumiselle. Oikeusvaltioperiaate ohjaa lisäksi EU:n ulkosuhdetoimintaa, ja periaatteeseen sitoutumista edellytetään myös EU:n jäsenehdokkailta. Säilyttääkseen asemansa uskottavana arvoyhteisönä EU:n ja jäsenmaiden on tehtävä entistä enemmän töitä sen eteen, että oikeusvaltiota kunnioitetaan kaikissa jäsenmaissa.

Blassar_1050

Maria Blässar

Euroopan komission Suomen-edustuston apulaispäällikkö

 

Kesäkuun EU-huippukokous luo katseen tulevaan

Vaikka Suomessa kesälomat lähenevät, EU-politiikan parissa jännittävimmät ajat ovat vasta alkamassa. EU-vaalien jälkeinen aika huipentuu juhannuksena EU-huippukokoukseen, jossa valtioiden päämiehet ja -naiset kokoontuvat linjaamaan Euroopan unionin tulevaisuutta. Agendalla on tärkeitä asioita, kuten ilmastonmuutos ja ulkosuhteet, mutta myös tavallista suurempia linjanvetoja, kuten EU:n tuleva strateginen agenda vuosille 2019–2024. Johtajat keskustelevat myös tulevista EU-tason huippuvirkojen nimityksistä.

EU:n tuleva strateginen agenda tulee pitkälti määrittämään myös tulevan komission suuntaviivat seuraavalle viidelle vuodelle. Odotettavissa on painotuksia ilmastoon, talouteen, turvallisuuteen, EU:n roolin kasvattamiseen globaalissa järjestelmässä sekä unionin arvopohjan vaalimiseen. Tulevien vuosien linjaukset tuovat esiin uusia painopisteitä, mutta ne eivät myöskään tule tyhjästä – monia prioriteetteja on työstetty EU-tasolla jo pitkään, ja oletettavissa on, että työ niiden parissa jatkuu.

Euroopan komissio on tehnyt kuluneen viiden vuoden aikana paljon. Unioni on asettanut itselleen tiukat ilmastotavoitteet, tiivistänyt puolustusyhteistyötä, parantanut Euroopan laajuisia sisämarkkinoita ja puolustanut demokratiaa, sananvapautta sekä monenkeskistä ja sääntöpohjaista maailmanjärjestystä niin rajojemme sisällä kuin ulkopuolella.

EU-huippuvirkojen nimitysprosessi on kiinnostava aihe, joka koskettaa myös Suomea. Nimitysasiat herättävät aina suuria tunteita, koska niihin liittyy poliittista draamaa. Tällä kertaa nimitysprosessi tulee luultavasti olemaan aiempaa monimutkaisempi palapeli, mutta toivomme sen silti sujuvan ripeästi ja hyvässä hengessä. Unionilla on paljon tehtävää, ja tärkeintä olisi saada yhteistyö jatkumaan mahdollisimman sujuvasti. Uuden komission on tarkoitus järjestäytyä mahdollisimman pian ja aloittaa uusien painopisteiden parissa jo marraskuun alussa.

Suomen kannalta käsillä on nyt erityisen kiinnostavat ajat, sillä Suomen EU-puheenjohtajuuskausi alkaa jo reilun viikon päästä, 1. heinäkuuta, ja kestää vuoden loppuun. Sanotaan, että agenda tekee puheenjohtajan eikä puheenjohtaja agendaa. Näin on myös Suomen kohdalla, sillä asialistalla tulevat olemaan pitkälti jo edellä mainitut pitkän aikavälin painopisteet ja periytyneet haasteet, kuten EU:n seuraava pitkän aikavälin rahoituskehys, maahanmuuttokysymykset, ilmastonmuutos, talouskasvu ja kauppa, turvallisuus ja EU:n arvot. Näihin kaikkiin liittyy vielä monia avonaisia ja käsittelyä kaipaavia kysymyksiä. Oman kuriositeettinsa muodostaa Brexit-prosessin eteneminen. Suomella on nyt ainutlaatuinen mahdollisuus vaikuttaa keskeneräisten unionin laajuisten asiakokonaisuuksien viimeistelyyn ja EU:n tulevaan suuntaan. Uskomme Suomen tarttuvan toimeen perinteisellä pragmaattisella ja rakentavalla otteella ja olemme valmiina tarjoamaan täyden tukemme unionin kannalta kriittisten uudistusten tekemiseen.

Blassar_1050

 

Maria Blässar

Euroopan komission Suomen-edustuston apulaispäällikkö