Uusi geopoliittinen komissio hakee EU:lle kumppaneita globaaliin uudistumiseen

Ursula von der Leyenin johtaman komission tavoitteena on tehdä unionin ulkopolitiikasta kokonaisvaltaisempaa. Kauppapoliittisen aseman ja kumppanuuksien vahvistamisen lisäksi EU:lle on tärkeää pitää yllä monenvälistä ja sääntöperusteista maailmanjärjestystä. Halu vahvistaa EU:n vastuullista johtajuutta näkyy myös kunnianhimoisessa ilmastopolitiikassa.

Ursula von der Leyenin johtama Euroopan komissio aloitti toimintansa 1. joulukuuta 2019 merkittävästi erilaisessa turvallisuusympäristössä kuin edeltänyt Jean-Claude Junckerin komissio viisi vuotta aiemmin. Ulkoisia haasteita on yhä enemmän ja ne ovat tulleet lähemmäksi Euroopan unionia. Venäjän toimet Krimillä ja Itä-Ukrainassa ovat vakiintuneet, samalla kun Kiina on vahvistanut asemaansa suurvaltana. Myös transatlanttisten suhteiden luonne on muuttunut viime vuosina, ja USA:n sitoutumista Euroopan puolustukseen on kyseenalaistettu. Ajallemme on lisäksi tyypillistä vastakkainasetteluiden lietsominen ja hybridi- ja kyberhyökkäysten kaltaisten uudenlaisten turvallisuusuhkien lisääntyminen.

Von der Leyen pyrkii vastaamaan muuttuneen maailman haasteisiin uudella geopoliittisella komissiolla. Tarkoituksena on tehdä EU:n ulkopolitiikasta strategisempaa ja kokonaisvaltaisempaa huomioimalla ulkosuhteet paremmin läpileikkaavasti kaikilla unionin politiikanaloilla. Taustalla on ajatus siitä, että se, mitä teemme kotikentällä Euroopassa, vaikuttaa myös paikkaamme maailmassa. EU:n ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan uusi korkea edustaja Josep Borrell koordinoi työtä unionin kansainvälisen aseman vahvistamiseksi.

Käytännössä geopoliittinen komissio painottaa erityisesti unionin roolia kauppapoliittisena toimijana. Tätä asemaa on tarkoitus vahvistaa avoimen ja oikeudenmukaisen kauppapoliittisen ohjelman avulla. Lisäksi von der Leyen peräänkuuluttaa Maailman kauppajärjestön WTO:n toiminnan uudistamista. Toisaalta on tärkeää muistaa, että kauppa itsessään ei ole EU:lle päämäärä, vaan ennen kaikkea keino lisätä vaurautta Euroopassa ja samalla edistää arvojamme maailmalla. Tämän vuoksi on varmistettava, että uudet kauppasopimukset ottavat huomioon kestävän kehityksen tavoitteet sekä sisältävät ilmastoa, ympäristöä ja työntekijöiden suojelua koskevia säännöksiä. Tässä onnistuessaan EU saa samalla lisättyä vakautta globaalisti.

EU ei pysty yksin vastaamaan ajankohtaisiin haasteisiin kuten ilmastonmuutokseen, muuttoliikkeeseen, eriarvoisuuden kasvuun tai teknologian murrokseen. Siinä se tarvitsee yhteistyötä EU:n globaalien kumppanien kanssa. Komissio tuleekin panostamaan yhteistyöhön EU:n naapurimaiden ja muiden kumppaneiden kanssa. EU:n kansainvälisistä kumppanuuksista vastaavan komissaarin Jutta Urpilaisen yksi keskeisimmistä tehtävistä on luoda kattava strategia suhteessa Afrikkaan. Tavoitteena on uusi tasavertainen kumppanuus, joka kannustaa erilaisiin poliittisen ja taloudellisen yhteistyön muotoihin. Afrikan merkitystä uudelle komissiolle kuvaa se, että puheenjohtaja von der Leyenin ensimmäinen virallinen vierailu suuntautui Etiopiaan yhdessä Urpilaisen kanssa. Kumppanuudet kattavat kuitenkin paljon muutakin kuin vain Afrikan mantereen. Senpä takia Urpilaisen työsarka ulottuu Afrikan lisäksi EU:n kumppanimaihin esimerkiksi Etelä-Amerikassa ja Aasiassa.

Uusi komissio hakee näkyvästi myös globaalia ilmastojohtajuutta. Tavoitteena onkin nimenomaan paitsi toteuttaa kunnianhimoista ilmastopolitiikkaa Euroopassa, myös toimia muulle maailmalle vastuullisena esimerkkinä ja edelläkävijänä. Vaikka suurvaltojen ilmastopolitiikkaan voi olla vaikea vaikuttaa, muutosta voidaan saada aikaan myös esimerkiksi paikallistason ja yritysten vastuullisilla toimilla. EU:n tehtävä on osoittaa muulle maailmalle, että muutos on mahdollinen yhteisillä ja rohkeilla ilmastoteoilla. Globaalin ilmastokriisin torjuminen edellyttää perustavanlaatuista muutosta, joka ei koske ainoastaan kaikkia eurooppalaisia yhteiskuntia, yrityksiä ja kansalaisia, vaan erityisesti myös muita globaaleja toimijoita. Suuri osa vaadittavista ilmastotoimista on tehtävä EU:n ulkopuolella. Tämän takia unionin yhteistyö kumppanimaiden kanssa on tulevina vuosina ratkaisevassa asemassa. Euroopan vihreän kehityksen ohjelma (”Green Deal”) onkin nähtävä kasvustrategiana, joka mahdollistaa mm. kiertotalouden ja investoinnit puhtaaseen energiaan. Laaja-alainen yhteiskunnallinen tuki saadaan vihreän kasvustrategian taakse vain, jos ilmastotoimien vaatima siirtymä on oikeudenmukainen ja koetaan sellaiseksi.

On selvää, että EU on tässä yhdessä vahvempi kuin yksikään sen jäsenmaa yksin. EU:n geopoliittisen vahvuuden edellytys on kuitenkin sen jäsenmaiden yhtenäisyys. Käytännössä Eurooppa-neuvoston yksimielisyysvaatimus vaikeuttaa ja hidastaa EU:n toimintaa ulko- ja turvallisuuspolitiikan alalla. Tämän vuoksi edellinen komissio on ehdottanut määräenemmistöön perustuvan päätöksenteon laajentamista koskemaan sanktioita, ihmisoikeuskysymyksiä ja siviilioperaatioita. Keskustelu komission ehdotuksesta ei ole toistaiseksi juurikaan edennyt jäsenmaiden kesken, mutta myös von der Leyen on ilmaissut halukkuutensa lisätä määräenemmistöäänestyksen käyttöä päätöksenteon tehostamiseksi. Ajatus siis elää edelleen.

Monenvälisyys on olennainen osa eurooppalaista tapaa hahmottaa maailmaa. Sääntöperustaisen maailmanjärjestyksen puolustamisen lisäksi EU:n ulkopoliittinen toiminta perustuu vahvasti tavoitteelle edistää demokratiaa, ihmisoikeuksia ja oikeusvaltioperiaatetta maailmassa. Unionin globaalin roolin vahvistaminen onkin tärkeää paitsi taloudellisista ja turvallisuuspoliittista näkökulmista, myös koska EU:n täytyy osoittaa vastuullista johtajuutta myönteisen muutoksen puolesta yhä epävakaammassa maailmassa. Kuten von der Leyen totesi marraskuussa Euroopan parlamentissa: ”Maailma tarvitsee Euroopan unionin johtajuutta enemmän kuin koskaan”.

 

EK-Suomen-edustusto-7349-profiili_450x450

 

 

Maria Blässar

Euroopan komission Suomen-edustuston apulaispäällikkö

EU-politiikan syksy etenee uuden komission järjestäytymisen merkeissä

Euroopan parlamentin enemmistö antoi luottamuksensa puheenjohtajaehdokas Ursula von der Leyenille 16. heinäkuuta varsin täpärässä äänestyksessä. Äänestystulos hieman jo ennakoi tulevaa Euroopan parlamenttikauden luonnetta: selkeitä enemmistöjä poliittisten ryhmien välillä voi olla aikaisempaa hankalampi muodostaa. Euroopan parlamentin muuttuneella ryhmäjaolla on vaikutusta myös tulevan komission muodostumiseen, äänestäähän parlamentti lopulta komission hyväksymisestä ensin kuultuaan komissaarikandidaatteja. Mutta mitä tapahtuu seuraavaksi? Mitkä ovat von der Leyenin askelmerkit syksyn mittaan ja mitä kannatta pitää silmällä?

Komission tuleva puheenjohtaja von der Leyen on kiertänyt kesäkuukaudet ahkerasti EU:n jäsenmaita tavaten valtion päämiehiä. Samalla hän on lähestynyt jäsenmaiden hallituksia kirjeitse ja pyytänyt pääkaupunkeja nimeämään komissaariehdokkaansa. Von der Leyenin aikomuksena on valita EU-maiden esittämien ehdokkaiden perusteella komissaarien ryhmä (kollegio), jossa naisia ja miehiä on yhtä paljon. Prosessi on toki vielä kesken, mutta näin hän on ainakin toivonut.

Neuvoston ja Euroopan parlamentin on hyväksyttävä komission jäsenehdokkaiden yhdistelmä kokonaisuudessaan, jotta uusi komissio voi aloittaa työnsä kaudelle 2019–2024. Jos aikaisemmat merkit pitävät paikkaansa, tuleva puheenjohtaja von der Leyen on haastatellut komissaariehdokkaat syyskuun alkuun mennessä, esitellyt päätöksensä neuvostolle ja sopinut sitten yhdessä neuvoston kanssa lopullisesta komission jäsenehdokkaiden kokonaisuudesta.

Aika pian tämän jälkeen von der Leyen esittelee tulevan komission kokoonpanon ja salkkujaon. Salkkujaossa tuleva puheenjohtaja tullee panostamaan siihen, että miesten ja naisten edustus, poliittiset näkemykset ja erilaiset kyvyt olisivat komissiossa tasapainossa. Suomen ehdokkaan Jutta Urpilaisen tuleva pesti selvinnee siis viimeistään syyskuun alussa.

Tämän jälkeen prosessi siirtyy Euroopan parlamenttiin. Parlamentin järjestämät komissaariehdokaskuulemiset ovat ulkoapäin katsottuna ehkä se mielenkiintoisin tapahtuma komission nimittämisprosessissa. Kuulemisten on määrä alkaa syyskuun 30. päivä ja päättyä 8. lokakuuta. Prosessi etenee siten, että parlamentin puhemies pyytää von der Leyeniä ilmoittamaan parlamentille, miten vastuut jaetaan komissaariksi ehdotettujen henkilöiden kesken von der Leyenin määrittämien poliittisten toimintalinjausten mukaisesti.

Euroopan parlamentti kutsuu ehdokkaan kuultavaksi vain yhden kerran. Ehdokkaat eivät juokse valiokunnasta toiseen, vaikka heidän vastuualueensa sisältäisi asiakokonaisuuksia useammasta kuin yhdestä valiokunnasta. Ehdokasta kuullaan joko yhden valiokunnan toimesta, valiokuntien yhteiskuulemisessa tai yhden valiokunnan kuulemisessa, johon osallistuu muita asianosaisia valiokuntia. Kuulemisiin varataan kolme tuntia, jossa ehdokkaat saavat 15 minuutin avauspuheenvuoron ja heille esitetään enintään 25 kysymystä. Ei ihan helppo nakki.

Nämä kuulemiset ovat totta kai julkisia – onhan Euroopan parlamentti instituutioista se, jossa vaaleilla valitut eurooppalaiset kansaedustajat käyttävät puheoikeuttaan. Kunhan kuulemiset on saatettu loppuun, äänestää Euroopan parlamentti komissiosta kokonaisuudessaan 21.–24. lokakuuta pidettävässä Euroopan parlamentin täysistunnossa Strasbourgissa.

Lopulta Eurooppa-neuvosto nimittää von der Leyenin komission huippukokouksessaan lokakuussa. Uuden komission on määrä aloittaa työnsä samaan aikaan Euroopan keskuspankin uuden pääjohtajan Christine Lagarden kanssa 1. marraskuuta. Sen sijaan Eurooppa-neuvoston uuden puheenjohtajan Charles Michelin on määrä aloittaa tehtävässään vasta 1. joulukuuta. Aikataulut voivat toki muuttua, jos jotain yllättävää sattuu.

Komission muodostamisesta nostaisin esiin muutamia seurattavia seikkoja. Ensinnäkin on mielenkiintoista nähdä, muuttaako tuleva puheenjohtaja von der Leyen komission rakennetta. Junckerin komissiolle oman erityispiirteensä toi varapuheenjohtajien asema poliittisten teemakokonaisuuksien vetäjinä. Käytännössä he siis koordinoivat ja ohjasivat useiden muiden komissaarien työtä. Nähtäväksi jää, tuleeko von der Leyen säilyttämään Junckerin komission toimintakulttuurin.

Toiseksi parlamentin kuulemisia kannattaa seurata tarkkaan, koska ne ovat komissaariehdokkaille tiukkoja ja niissä mitataan henkilöiden sopivuutta ja asiantuntevuutta. Kuulemiset voivat hyvinkin vaikuttaa siihen, miten vastuut lopulta jakautuvat. Näinhän tapahtui viisi vuotta sitten, kun slovenialainen Alenka Bratušek vetäytyi ehdokkuudestaan sen jälkeen, kun vastuuvaliokunnat olivat hylänneet hänen ehdokkuutensa.

Kolmanneksi Iso-Britannian eroprosessi varjostaa komission nimittämistä. Britannian on määrä erota EU:sta lokakuun lopussa, mutta siihen asti heitä velvoittavat EU:n pelisäännöt. Euroopan unionista tehdyn sopimuksen artikla 17 velvoittaa Britanniaa nimittämään ehdokkaan uuteen komissioon, mutta Britannian pääministeri on todennut, ettei maa aio sitä tehdä. Voihan toki olla, että nykyinen brittikomissaari Julian King jatkaa uuden komission toimikauden alkuun saakka, niin tekevät muutkin nykyiset komissaarit. Paljon riippuu siitä, miten eroprosessin aikataulun käy. Hakeeko Britannia lisäaikaa eroprosessiin ja myöntävätkö jäsenmaat sitä Britannialle? Jos lisäaikaa tulee, niin silloin Britannialla tulisi olla komissaari… Vaikka toki historia tuntee myös tilanteita, joissa komissio on toiminut vajaamiehitykselläkin joitakin kuukausia. 

Mielenkiintoista EU-politiikan syksyä toivottaen!

Maria Blässar

Euroopan komission Suomen-edustuston apulaispäällikkö

Blassar_1050