Chydeniusta ja orkesterisoittoa

Freedom Housen ja Economist Intelligentsin uusimmat selvitykset demokratian ja vapauden tilasta ovat murheellista luettavaa. Lehdistönvapaudesta, ihmisoikeuksista ja demokraattisista instituutioista 195 maassa kerätyt tiedot osoittavat, että kehitys on polkenut paikallaan tai taantunut. Näin on jo kymmenettä vuotta.

Jo kuopatuiksi kuviteltu kovan nationalismin haamu rumine seuralaisineen liikkuu samalla tavalla Intiassa, Etelä-Koreassa, Filippiineillä ja Yhdysvalloissa. Aikoinaan hyvillä toiveilla lastatusta laivasta ei Venäjällä ja Turkissa näy muuta kuin pilkahdus maston päätä horisontissa.

EU-maiden sisällä tuntevat vetoa siihen muutkin kuin Unkari ja Puola. Sen osalta on tilanne nähty niin pahaksi, että hallitusta Varsovassa uhataan jo EU:n lakituvalla.

Syitä uuteen, vanhaan Zeitgeistiin on monia: maahanmuuttokriisi, taantuma, Kreikka-sotkut, terrorismi ja Venäjän uhka. Lisää murheita on tulossa. Sekä Brexit että Trump näyttäytyvät etäältä katsoen äänestäjien älykkyystestinä. Mahdollisuus siihen etteivät valitsijat kummassakaan maassa läpäise koetta, on valitettavan iso. Populistit ovat johtaneet keskustelua ja hyödyntäneet tilanteen täysimääräisesti myös Euroopassa. Syntyy mielikuva, että pelikenttä on jätetty vain yhdelle joukkueelle.

Euroopan unioni on täydellisestä kaukana. Kärsimme byrokratiasta, demokratiavajeesta ja huonosta tilannetajusta, rohkeuden puutteesta puolustaa ja argumentoida. EU:n suuressa ideassa kun ei mikään ole muuttunut. Se on edelleen rauhan paras tae, jäsenmaiden ja se yksittäisen kansalaisen lähes ainoa turva globalisaation haittoja vastaan. Mitä suurempia ovat uhat, sitä suurempi syy EU-mailla on toimia tiiviimmässä yhteistyössä. Ja nyt ne ovat isoja.

Jos populistien porukat haluavat palata ajassa taaksepäin, ehkä näin täytyy tehdä muidenkin. Back to basics! Kukin pieneltä osaltaan.

Budapestissä järjestettiin huhtikuussa seminaari lehdistönvapaudesta. Muodollinen syy oli 250 vuotta sitten suomalaisten ja ruotsalaisten yhteisessä parlamentissa hyväksytty Press Freedom Act. Anders Chydenius ja Petter Forsskål ideoivat ja puskivat läpi maailman ensimmäisen painovapauslain ja lain asiakirjojen julkisuudesta. Vallankumouksellinen on vähintä mitä niistä voi sanoa!

Silloin elettiin Suomessa ja Ruotsissa valistuksen, vapausihanteiden – eteenpäin katsomisen aikaa. Uskottiin järkeen, vapaaseen kauppaan ja vuorovaikutukseen. Ja kulttuuriin. Anders Chydenius, paitsi ponteva pappi ja pohjoismaisen liberalismin isä, oli myös musiikkimies. Hänen toimestaan aloitti Kokkolassa kamariorkesteri jossa hän itsekin istahti joskus soittopulttiin.

Chydeniuksen ja Forsskålin lähtökohta oli lehdistönvapaus. Sen mukana tulisivat muutkin hyvät asiat, miehet päättelivät. Chydenius uskoi vapaan lehdistön ja asiakirjojen avoimuuden väistämättä johtavan siihen että totuus tulee julki. Siksi hän piti tärkeänä että myös populisteille on annettava tilaa mediassa, mahdollisuus julkistaa mielipiteitään. Lopulta keskustelu ja fiksu argumentointi tuottavat “totuuden” mistä tahansa asiasta.

Suomi pitää lehdistönvapauden kärkisijaa jo yhdeksättä vuotta peräkkäin. Samalla olemme yksi maailman vähiten korruptoituneista maista. Siitä on syytä olla iloinen ja ylpeä ja pullistellakin sillä saa, kohtuudella. Huolissaan pitää olla siitä, että samoilla listoilla on EU:n jäsenmaita, joiden sijoitus on neljänkymmenen huonommalla puolella. Vapausasteiden puute ja huono taloudellinen menestys korreloivat hämmästyttävästi keskenään. Ja päinvastoin. Suomi ja muut Skandinavian maat ovat kaikkien mittareiden mukaan vapaimpia ja kuuluvat rikkaimpien maiden joukkoon.

Jean Monnet sanoi aikoinaan, että jos hän aloittaisi (EU:n) uudelleen, hän alkaisi kulttuurista. Tämä tuli mieleeni lukiessani uutista Euroopan Nuoriso-orkesterin rahoituksen lopettamisesta*. 40 vuoden ajan se on tarjonnut mahdollisuuden tuhansille nuorille kokea eurooppalaisuutta parhaimmillaan. Se on osaltaan kasvattanut sitä yhteisen kokemuksen pääomaa, yhteistä kulttuuria, jota Monnet kaipasi. Chydeniuksella olisi varmaan tästäkin sanansa sanottavana. Käytännön mies kun oli, hän ehkä olisi jyrähtänyt että talosta voi joskus katto vuotaa mutta kivijalan pitää sen sijaan olla aina kunnossa! Nuoriso-orkesterin lopettaminen on juuri sitä, kivijalan purkamista.

Aiemmin mainittu seminaari sai Unkarissa paljon julkisuutta. Maan suurin päivälehti julkaisi Suomen ja Ruotsin lähettiläiden yhteisen haastattelun lehdistövapauden teemasta. Suomen instituutti Finagora yhdessä Suomen ja Ruotsin lähetystöjen kanssa jatkavat lehdistönvapauden, ja ylipäätään vapauden, teemaa uusilla tapahtumilla tänä ja ensi vuonna.

Sähköiset forumit, areenat ja lehdistö ovat edelleen vapaita. Ne ovat niitä pelikenttiä joille kaivataan uusia argumentteja, pelureita ja joukkueita. Tilaa on yllin kyllin. Sillä tavalla taataan että ne säilyvät vapaina tulevaisuudessakin.

Tätä kaikkea odotellessa sopii toivoa, että myös Euroopan nuoriso-orkesterin rahoitus järjestyy!

tuomi-nikula

Petri Tuomi-Nikula

Kirjoittaja toimii Suomen suurlähettiläänä Unkarissa

 

*) Toimituksen huomautus:

Päivitys 2.6.: Luova Eurooppa-ohjelman budjettiin esitetään lisäystä, jotta Euroopan nuoriso-orkesterin toimintaedellytykset turvataan jatkossakin.

30.5.:Koulutuksesta, kulttuurista, nuorisoasioista ja urheilusta vastaava komissaari Tibor Navracsics valotti lausunnossaan Euroopan nuoriso-orkesterin rahoituksen taustaa. Komissio on tukenut orkesteria kulttuuriohjelmien kautta yli 10 miljoonalla eurolla vuosina 2000–2014.

Vuonna 2014 alkoi uusi Luova Eurooppa-ohjelma, josta ei enää rahoiteta yksittäisten organisaatioiden toimintaa vaan rohkaistaan rajat ylittäviin hankkeisiin ja verkostoitumiseen. Edellisten rahoitusohjelmien arvioinneissa on todettu, että toiminta-avustukset eivät ole paras tapa tukea innovatiivisia kulttuuriprojekteja. Ohjelmalla pyritään rohkaisemaan useampien rahoituslähteiden käyttöön. Hankkeiden rahoittaminen nähtiin sekä Euroopan parlamentissa että jäsenmaissa paremmaksi tavaksi saada rajalliset varat tehokkaampaan käyttöön. Kilpailu varoista on kovaa. Riippumattomat asiantuntijat valitsevat vain rajallisen määrän hankkeita. Nuoriso-orkesteri sai hankerahoitusta vuosille 2014–15 mutta seuraavalla hakukierroksella oli muita, paremmin ohjelman tavoitteita vastaavia hankkeita. 112 hakemuksesta vain 15 sai rahoitusta. Rahoitusta voi hakea joka vuosi, joten valitsematta jääneet hakijat voivat pian hakea uudelleen.

 

Advertisements

”Se mitä teemme tänään kaikuu pitkälle tulevaisuuteen”

Sitaatti on Ridley Scottin elokuvasta Gladiaattori, jossa roomalaiskenraali Maximus puhuu joukoilleen ennen taistelua viimeistä valloittamatonta germaanijoukkoa vastaan.

Tarina on mielikuvituksen tuote, mutta yhdessä asiassa Scott on oikeassa. Se mitä roomalaiset tekivät, kaikuu yhä. Legioonalaisjärjestelmä on armeijoidemme perusta, lukuisat rakennukset, tiet ja sillat ovat edelleen olemassa yli tuhat vuotta myöhemmin ja edelleen joku jossain haaveilee hallitsevansa koko tunnettua maailmaa.

Koska nykyisin tunnemme koko maailman, on tällaisilla valtapyrkimyksillä vaikutus meihin kaikkiin, tavalla tai toisella. Viime vuosi Euroopassa päättyi surullisesti. Vaikka terrori-iskut saattavat tuntua hajanaisilta ja barbaarisilta teoilta, on niiden takana myös jotain muuta, suurempi kuva.

Vuosi 2016 ei ole alkanut yhtään sen paremmin. Meille eurooppalaisille tärkeä, mutta nuori peruskivi – demokratia – on uhattuna. Vuodenvaihteen vapaapäivinä palasin yhden kouluajan lempiaineeni, historian pariin. Jos ei tunne historiaansa, ei voi ymmärtää nykyisyyttä, saati aavistaa tulevaisuutta. Näin uskon.

Yritän ymmärtää mihin Puolan nykyhallitus pyrkii. Oikeuslaitoksen ja vapaan sanan suitsiminen laukaisivat osittain vapaustaistelut Amerikassa ja Ranskassa, yhtälailla Venäjällä. Eurooppa on kulkenut pitkän ja verisen tien päästäkseen siihen missä olemme nyt. Viimeisistä Euroopan sisällä käydyistä uskoon, rahaan ja valtaan perustuvista sodista ei ole kulunut kuin 25 vuotta. Jostain syystä me emme puhu kovin paljon Balkanista, mutta mieluusti muistamme ”Muurin” kaatumista vuosipäivinä. Molemmat tapahtumat sattuivat samoina vuosina ja ovat osa Euroopan historian tuoreinta vallankumousta, joka ei ole vielä päättynyt.

Visegrad-ryhmä on todennäköisesti tuntematon useimmille lukijoille, mutta kovin ajankohtainen. Ryhmä sai alkunsa Visegradin kaupungissa vuonna 1991, jolloin perustajajäseninä olivat Puola, Unkari ja silloinen Tšekkoslovakia (nykyisin Tšekki ja Slovakia). Maat sopivat poliittisesta ja taloudellisesta yhteistyöstä. Kaikki maat ovat nykyisin EU:n jäseniä ja ongelmissa EU:n kanssa on yhtäläisyyksiä. Puolassa Jaroslaw Kaczyńskin johtaman Laki ja Oikeus -puolueen vaalivoitto viime syksynä nosti puheisiin Visegrad-ryhmän henkiinherättämisen. Se olisi vastapaino Ranska-Saksa -allianssille ja sitä parempi jos ryhmä leviäisi etelään Romaniaan ja Bulgariaan sekä Baltian maihin.

Euroopan talousongelmat ja monimutkaiseksi ongelmaksi levinnyt hallitsematon kansainvaellus Eurooppaan ovat antaneet Puolan hallitsijoille vettä myllyyn. Liittyminen Natoon hoiti turvallisuusvajeen, päätös liittyä Euroopan unioniin oli taloudellinen. EU:n näkökulmasta demokratian vastaiset lait koskien oikeuslaitosta ja tiedotusvälineitä ovat juuri sellaisia toimia, jotka ensimmäisenä otetaan käyttöön kun hallitsevilla on erityinen tavoite. Mutta mikä se tavoite on? Puolan sijainti maantieteellisesti on valitettava. Idän ja lännen välissä sen yli ja läpi on kävelty lähes jokaisessa sodassa, sen rajat ovat muuttuneet niin monta kertaa, että on vaikea edes historiaa lukemalla saada selvyyttä tuon maan identiteetistä.

Siitäkö on kyse, identiteettikriisistä, nuoren valtion kasvukivuista? EU on parhaimmillaan pehmeissä toimissa, kun se keskustelee ja kuuntelee. Toivottavasti se onnistuu tehtävässään.

Salamurhaajan luoteihin kuollut Yhdysvaltain entinen presidentti piti puheen Harvardin yliopiston nuorille vain kuukausia ennen kuolemaansa. Silloin kyse oli ydinsodan uhasta. Mielestäni viesti pätee yhtä lailla Euroopan tämän päivän ongelmiin. Demokratian rapautuminen veisi Euroopan tielle, josta jälkeläisemme lukisivat kuten me nyt esimerkiksi maailmansodista.

”Meitä yhdistää eniten se, että asutamme kaikki tätä pientä planeettaa, hengitämme kaikki samaa ilmaa, kannamme kaikki huolta lastemme tulevaisuudesta ja olemme kaikki kuolevaisia”.

-John F. Kennedy, 1963

Susanna

Rauhaa ja viisautta vuodelle 2016,

Susanna Turunen

Kirjoittaja on Ylen EU-erikoistoimittaja

@TurunenSusanna