Lisää kiertotaloutta – ettei arvoa katoaisi tuhkana tuuleen

Jos juhliin pääsee Arvovieras paikalle, häntä ei kannata päästää ihan heti lähtemään. Juhlijana pitäisin ennen kaikkea huolen siitä, että tunnistan Arvovieraan, vaikka hän kuinka sulautuisi massaan. Enhän itsekään haluaisi tulla kohdelluksi välinpitämättömästi. Jos juhlissa meno käy liian ankaraksi, Arvovieras katoaa helposti kuin tuhka tuuleen. Siksi vaatii järjestäjiltä energiaa ja kekseliäisyyttä saada vieras viihtymään. Sillä sitä hyödyllisempää on Arvovieraan kestitseminen, mitä useamman juhlijan juttusilla häntä ehtii kierrättää.

Ettei tarina aivan karkaisi käsistä, lienee syytä paljastaa, että jutun juurena on kiertotalous. Kiertotaloudessa materiaalien, tuotteiden ja resurssien arvoa pyritään hyödyntämään maksimaalisesti, mahdollisimman pitkään. Päinvastoin toimitaan, jos esimerkiksi raaka-ainetta hukataan jätteenä tai vain poltetaan menemään. Eihän niin toimittaisi Arvovieraankaan kanssa juhlissa. Sellaisesta tulisi sanomista.

Kiertotalous on ollut kuuma aihe Suomessa jo viimeisten parin vuoden ajan. Perusteet tuntee jokainen, sillä idea on tärkeä jokaisessa kotitaloudessa ja yrityksessä, jokaisessa mökissä ja konferenssitalossa: kuinka säästää ja tehdä jotakin paremmin – muuttamalla toimintatapoja, tuotteita tai ajatusmalleja. Aiheen laajuus voi silti yllättää. Et ole vielä hyödyntänyt kiertotalouden mahdollisuuksia täysin, jos osaat laittaa banaaninkuoret oikeaan keräysastiaan. Jos poltat kaiken ylimääräisen, saatat tehdä uusista bisnesideoista tomua. Todellista bisnesvainua on tunnistaa tulevaisuuden Arvovieras, ennen kuin muut ehtivät tarjota titteleitä ja palkintoja.

Komission kunnianhimoiseen kiertotalouspakettiin sisältyy EU:n toimintasuunnitelma, jossa tarjotaan mittareita kattavasti koko kierron ajalle: tuotannosta kuluttamiseen ja jätehuoltoon sekä toisen asteen raaka-aineiden markkinoihin. EU:n kiertotaloussivusto tarjoaa laajan kattauksen aiheesta.

Suomessa taas Sitra julkisti syyskuussa 2016 kiertotalouden tiekartan: “Kierrolla kärkeen – Suomen tiekartta kiertotalouteen 2016–2025”. Tiekartassa esitellään hyviä käytäntöjä ja pilotteja. Selvityksessä hahmotellaan seuraavat painopistealueet Suomelle: 1) kestävä ruokajärjestelmä, 2) metsäperäiset kierrot, 3) tekniset kierrot, 4) liikkuminen ja logistiikka sekä 5) yhteiset toimenpiteet. Kiertotalous on hallituksen kärkihanke.

Eurooppalainen yhteistyö on yksi tapa juurruttaa EU-politiikkaa kansalliselle ja paikalliselle tasolle. ”Circular Economy for SMEs” eli CESME-projekti alkoi huhtikuussa 2016 osana Interreg Europe -rahoitusohjelmaa. Se kuuluu teemaan 4: Ympäristön ja luonnonvarojen käytön tehokkuus. Kestävämmällä luonnonvarojen käytöllä pyritään kehittämään alueiden vetovoimaa ja yritystoimintaa.

CESMEssä partnerit jakavat kokemuksia, tunnistavat parhaita käytäntöjä ja tarjoavat alueillaan pk-yrityksille opastusta kiertotalouteen sekä päättäjille tietoa vihreän talouden mahdollisuuksista. Tavoitteena on parantaa politiikan välineiden tehokkuutta. Nelivuotisessa hankkeessa on 10 partneria kuudesta EU-maasta. Projektin kokonaisbudjetti on 1,63 miljoonaa euroa, josta ohjelman rahoitusta on 1,39 miljoonaa. Koordinoin hanketta itse Etelä-Pohjanmaan liitossa, ja maakunnassa toisena partnerina on Järvi-Pohjanmaan Yrityspalvelu.

Ainoastaan ruohonjuuritasolla voi tehdä näkyviä muutoksia. Siksi pidän CESME-projektin tärkeimpänä odotettuna tuloksena sitä, että saisimme alueelle rahoitusta pilottiprojekteihin. Jatkohankkeita suunnitellessa on oiva tilaisuus tiedottaa myös Euroopan strategisten investointien rahastosta (ESIR).

Arvovieras on syytä pyytää kahdenkeskiseen tapaamiseen, jotta olisi mahdollista tutustua kunnolla. Ehkä hän ei lähde juhlista jatkossa kulumallakaan, vaan tuo arvovaltaisia ystäviäänkin mukanaan. Arvon ylläpitäminen ja lisääminen vaatii muutosta ja tutkimusta, mutta parhaimmillaan sekä ympäristö että talous kiittävät.

Elina Manninen_Finland

Elina Keränen

Kirjoittaja on projektikoordinaattori Etelä-Pohjanmaan liitossa ja toimii maakunnan Europe Direct -tiedotuspisteessä.

Advertisements

Isältä pojalle

Laihialaisisäntä oli menossa poikansa kanssa kirkkoon. Pojalla oli jalassaan uudet saappaat. Isä huomasi saappaat ja kysyi:

– Onko nua ne uuret saappahat, jokka sullon jalaas?
– On, isä.
– Otahan sitte vähän pirempiä askelia.

Kaikille tutut laihialaisvitsit perustuvat stereotypiaan eteläpohjalaisten ylenpalttisesta säästeliäisyydestä tai suoranaisesta saituudesta. Kohta irvailu loppuu. Laihialaiset ovat nimittäin olleet kiertotalouden edelläkävijöitä.

Euroopan komissio hyväksyi joulukuun alussa kiertotalouspaketin, joka nostaa säästäväisyyden uuteen arvoon. Paketissa ei ole kyse ainoastaan eurooppalaisyritysten resurssitehokkuuden parantamisesta tai niukkenevien luonnonvarojen säästämisestä, vaan myös yksityisellä kulutuksella on iso rooli kiertotalouden edistämisessä.

Suurin osa yksityisestä kulutuksesta sekä arvon että materiaalivirtojen näkökulmasta kuluu asumiseen, liikkumiseen ja ruokaan. Kalusteet, elektroniikka sekä vaatteet ja jalkineet muodostavat toiseksi merkittävimmän ryhmän. Laihialaispojan saappaillakin on siis merkitystä.

Muillakaan kuluttajilla ei liene mitään sitä vastaan, että tuotteet kestäisivät pidempään. Isältä pojalle. Joko omalle pojalle tai jollekin jakamistalousnatiiville.

Tupakantumpeista ruosteenestoainetta

Erään ympäristöpalveluja tuottavan suomalaisen pörssiyrityksen mukaan on helppoa muuttaa ketsuppipullo polttoaineeksi tai säilykepurkki haarukaksi. Paljon vaikeampaa on muuttaa ihmisten ajattelutapoja.

En tiedä tarkkoja lukuja siitä, kuinka paljon alumiinista ja teräksestä tehtyjä säilykepurkkeja käytetään esimerkiksi uusien haarukoiden valmistuksessa. Uusioalumiini kuluttaa kuitenkin vain kymmenen prosenttia siitä energiasta, jota tarvitaan uuden alumiinin tuottamiseen. Isossa kuvassa säilykepurkeillakin on vaikutusta, sillä Euroopan komission selvitysten mukaan jo 15 prosenttia tehokkaampi luonnonvarojen käyttö toisi talouteen 2–3 miljoonaa uutta työpaikkaa.

Kiertotalous perustuu uusiin liiketoimintamalleihin ja -palveluihin. Jonkun jätteet ja sivuvirrat ovat jollekin toiselle arvokasta raaka-ainetta. Blogia kirjoittaessani silmiini osui lehtiuutinen, jonka mukaan muutamia vuosia sitten tehdyn kiinalaistutkimuksen mukaan tupakantumpeista saatavilla kemikaaleilla voitaisiin ehkäistä teräsputkien ruostuminen. Raaka-aineesta ei ainakaan tule pulaa, sillä laskelmien mukaan kaatopaikoille ja luontoon päätyy joka vuosi 4,5 tuhatta miljardia tupakantumppia! Kiertotaloudessa vain mielikuvitus – ja tekninen osaaminen – on rajana.

Hyviä esimerkkejä löytyy myös Suomesta. Kuopioon suunnitellaan maailman suurinta uuden sukupolven biotuotetehdasta. Tehtaan jäähdytysvedet eivät sellaisenaan sovellu esimerkiksi kaukolämmön tuottamiseen, mutta kasvihuoneiden lämmitykseen kyllä. Voi olla, että tulevaisuudessa tehtaan piippujen juurella kasvatetaan ympärivuotisesti tomaatteja ja kurkkuja. Tehtaan jätemateriaalista osataan jo nyt tuottaa myös lannoitteita.

Sahanpurusta luonnonlöpöä

Suomalainen energiayhtiö St1 on ollut bio- ja kiertotalouden todellinen edelläkävijä. Se on valmistanut elintarviketeollisuuden jätteistä ja tähteistä liikenteen polttoainetta jo vuodesta 2009 lähtien. Kajaaniin valmistuu ensi vuonna uusi tehdas, jossa etanolia tehdään sahanpuruista. Sitä voi jo sanoa luonnonlöpöksi.

RE85-biopolttoaineen myynti on ollut Suomessa melko vaatimatonta. Se johtuu osin tiedon puutteesta ja osin ajattelutavoista. Liikenteen turvallisuusvirasto Trafi helpotti vastikään vuosien epäröinnin jälkeen bensiiniauton muuttamista bioetanolikäyttöiseksi. Jospa se oli monelle vihreän sydämen omistavalle autoilijalle hyvä porkkana vähäpäästöiseen flexfuel-autoiluun.

Kaikki edellä kuvatut tapaukset ovat esimerkkejä kulutusyhteiskunnan vääjäämättömästä muuttumisesta kierrätysyhteiskunnaksi. Kukaan ei voi siirtyä kiertotalouteen yksin. Tuota-käytä-hävitä -mallista siirrytään malliin, jossa tuotetta ei käytetä loppuun, vaan sen alkuperäinen suunnittelu mahdollistaa kunnostuksen, uudistuksen, uudelleenvalmistuksen ja uudelleenkäytön.

Suomessa kiertotalouden uusi uljas aikakausi alkaa symbolisesti 1. tammikuuta 2016. EU:n kaatopaikkadirektiivin myötä biohajoavaa ja muuta orgaanista yhdyskuntajätettä ei saa enää viedä kaatopaikalle.

Niin se vaan on, että kulutusjuhlien ja kertakäyttökulttuurin aika on ohi.

Jari-Shvonen

 

 

Jari Sihvonen, tiedottaja

Europe Direct Kuopio ja Pohjois-Savon liitto