Kiittäkäämme EU:n kriisejä

Pakolaisvirta, Britannia ja populismi ovat pääsyitä sille, että EU-alueen henkilöiden vapaa liikkuvuus natisee nyt liitoksistaan. Ja tällaisen unionin peruspilarin natistessa huojuu koko rakennelma.

Aivan liian usein Lähi-idän pakolaismuutto ja EU-kansalaisten liikkuvuus jäsenmaasta toiseen lyödään samaan ”mamu-koriin”, vaikka on kyse kovin erilaisista ilmiöistä. Ihmisten mieliin on tarjolla sekavahko keitos ja kuitenkin 28 maan yhteisön yli puolen miljardin väkiluvussa miljoona pakolaista on lähinnä ruokalusikallinen keittokattilaan.

Toisekseen Britanniassa ei odoteta suomalaisen juhannusaaton aikaan kokon sytyttämistä, vaan karkaako EU-kasken poltto käsistä. 23.6.2016 kansanäänestyksen ykkössisältökysymyksenä on – what a surprise – maahanmuutto. Saarivaltakunnan hallituksen mukaan se on ollut ”kestämätöntä”. Kun muuton kauhistavuutta alettiin julistaa jo ennen nykyistä pakolaisvirtaa, Britannian nettomaahanmuutto oli 0,46 % luokkaa väestöstä. Suomen vastaava luku oli yhtäläistä tasoa 0,3 %. Samalla logiikalla Suomen virolaismuutto olisi kestämätöntä ja siinä olisi ison melun noston paikka.

Kierroksia eurooppalaiseen liikkuvuuskeskusteluun on lisännyt niiden tolkun ihmisten jääminen jalkoihin julkisessa keskustelussa ja populismi. On yhtäältä luotu liian ruusuisia kuvia pakolaisvirtojen kotouttamisesta ja pitkän tähtäimen hyödyistä. Esimerkiksi maailman korkeimpien työllisyysasteiden uppovauraassa Ruotsissa pakolaisperäisiä maahanmuuttajia vaivaa pysyväisluonteinen massatyöttömyys. Toisaalta on pahimmillaan herkuteltu maahanmuuton väitetyillä vitsauksilla ja vaivoilla periaatteella ”missä maahanmuuttaja, siellä ongelma”.

On syytä muistaa, kuinka sadat tuhannet suomalaiset maastamuuttajat puursivat Volvoja Göteborgissa ja siivosivat sisulla sairaaloita Tukholmassa, mutta ne rikospohjaiset ”En finne igen”-otsikot löivät heidän jokaisen otsaan leimaa.

EU on äskettäin solminut sopimukset Turkin kanssa pakolaismuuton tulppaamisesta ja Britannian kanssa väitettyjen sosiaalituristien etujen karsimisesta. Muun muassa kaikki tutkimukset osoittavat, että eurooppalainen muutto ei perustu sosiaaliturvashoppailuun. Nämä sopimukset ovatkin osin kyseenalaisia, mutta realistisia vaihtoehtoja ei ole silti juuri tarjottu. Ilman ratkaisuja näköpiirissä oli vaara unionin jäsenmaiden välisten rajatolppien esiinkaivuusta varmuusvarastoista ja Britannian takuuluisu reunavaltioksi.

Voidaanko nyt sitten huojentua? Schengen-alue ja EU:n sisäisen vapaa liikkuvuus lopullisesti pelastettu? Tuskin. Tulevia draaman aineksia on tarjolla yltäkyllin. Afrikan ja Lähi-idän lämmössä on edelleen satoja miljoonia ihmisiä, joille syyssateinen Savonlinna merkitsee parempaa elintasoa ja turvaa elämään. Turkille ja Ukrainalle myönnettyjen viisumivapauksien vaikutuksia ei ole juuri pohdittu, vaikka EU:n paremman säätelyn tavoitteen mukaan validit vaikutusarvioinnit ovat kaiken A ja O. Venäjä osoitti, että se voi halutessaan ”lorauttaa” annoksen muuttajia yli läntisen rajansa sekaannuttamaan tilannetta.

Britannian kohtalo on oma erityiskysymyksensä. Se voi päätyä nykytilan jatkumiseen ja muissa EU-maissa unionin vapaan liikkuvuuden eduista nauttivien 2 miljoonan britin helpotuksen huokaisuun. Tai sitten aikanaan Kanadasta Uuteen-Seelantiin näkyneen Union Jack-lipun liehunta-alue supistuu edelleen Brysselillä ja se korvataan komission lipputangoissa Skotlannin pyhän Andrewin lipulla.

Draamaa saattaa siis olla tarjolle vielä vuosiksi, mutta eurooppalaisen muuttoliikenäytelmän käänteiden ei nyt pidä antaa sokaista. Sinä kuuluisana saavutettuna etuna pidettyä EU:n sisäistä vapaata liikkuvuutta on näiden paineiden puristuksessa alettu nimittäin ymmärtää ja puolustaa ennen näkemättömällä tavalla. Viimeisimmän eurobarometrin mukaan sitä tukee esimerkiksi suomalaisista 88 prosenttia.

Tätä on helppo ymmärtää, kun jo rajatarkastusten palauttaminen tietäisi jatkuvia miljardilaskuja elinkeinoelämälle ja ylöshinautuvia hintoja kuluttajille. Ilman vapaata liikkuvuutta suomalaisten helppo eläkeläismuutto Espanjaan, vaivattomat ostoskeikat Tallinnaan ja opiskelijoiden vaihtovuodet Ranskassa olisivatkin yhtäkkiä kysymysmerkkien edessä. Sari Sairaanhoitaja ja Ilkka Insinööri eivät ehkä pääsisikään työnhakumatkalle Saksaan.

EU:n perustuslakikansanäänestyksistä alkaneet, Ukrainan, Kreikan ja Britannian kriiseillä vahvistuneet ja nyt muuttoliikeväännöillä täydellistyneet EU:n kiirastulipäivät jatkuvat jatkumistaan. Silti siinä kuuluisassa pitkässä juoksussa voimme ehkä jäädä niille kiitollisuudenvelkaa. Hädän hetkillä olemme oppineet ymmärtämään omia perusarvojamme, EU:n saavutuksia ja eurooppalaisen yhteistyön arvoa enemmän kuin koskaan ennen.

Tyska modellen
Markus Penttinen, Akava //Richard Nordgren

Markus Penttinen

Kv. päällikkö

Akava

EU:n talous- ja sosiaalikomitean jäsen

Advertisements

Eurooppa tienhaarassa

Pariisin terroriteot. Ennen näkemätön muuttoliike Eurooppaan. Aitojen rakentamista. Pelkoa.

Euroopan unioni on tienhaarassa. Kyseenalaistettuina ovat EU:n keskeiset arvot ja periaatteet, kuten ihmisten vapaa liikkuvuus.  Sisärajaton Eurooppa on vaarassa romuttua 22 maan Schengen-alueen natistessa liitoksissaan. Ellei yhteisiin ratkaisuihin pystytä, jäsenvaltiot tekevät omia ratkaisujaan. Turvapaikkasääntöjen kiristämiskilpailu on jo alkanut. Nyt tehtävillä valinnoilla saattaa olla arvaamattomia seuraamuksia. Britannia äänestää omasta EU-tulevaisuudestaan parin vuoden päästä. Matka voisi johtaa hyvin erinäköiseen unioniin.

Toinen vaihtoehto on, että kriisi yhdistää meidät. Kansainvälistä terrorismia vastaan ei voida kamppailla kuin maiden ja viranomaisten välisellä yhteistyöllä. Ranskan avunpyyntö muilta EU-mailta turvatakuisiin vedoten voi antaa tarvittavan sysäyksen tiivistyvään ulko- ja turvallisuuspoliittiseen yhteistyöhön ja integraatioon.  Maltti on valttia myös terrorismin vastaisessa sodassa ja Syyriassa. Historia tuntee liian monta esimerkkiä siitä, miten virheitä on paikkailtu tekemällä uusia.

Isossa kuvassa muuttoliike voi kuitenkin olla Euroopan pelastus. Ikääntyvä manner tarvitsee työikäistä väestöä pärjätäkseen jatkossakin globaalissa kilpailussa nousevien talouksien kanssa. Tämä vaatii maahanmuuton onnistunutta hoitoa. Tulokkaat on kyettävä integroimaan yhteiskuntiimme. Muussa tapauksessa lopputulos voi olla päinvastainen.

Ennen kaikkea tarvitaan yhteistyötä. On tärkeää vaikuttaa lähdön syihin, varmistaa ulkorajojen pitävyys, jotta hallitsematon muuttoliike saadaan kuriin, sekä sopia yhteisestä taakanjaosta ja pelisäännöistä.  Taistella yhdessä terrorismia vastaan.

Jos annamme pelon ja vihan voittaa Euroopassa, vain terroristit voittavat. Juuri tätä he haluavat. Koston kierrettä.  Ulkoministeri Timo Soinia lainatakseni meidän tulee pitää “pää kylmänä, mutta sydän lämpimänä”. Euroopan avoimet yhteiskunnat, demokratia ja arvomme ovat perusta, jonka johdosta täällä on hyvä asua ja tänne halutaan tulla. ISIS:n heikkous on, ettei sillä ole tarjota houkuttelevaa vaihtoehtoa. Tällöin voidaan vain kyseenalaista ja kylvää epävarmuutta, mutta jossakin vaiheessa oman tarinan onttous paljastuu ja korttitalo romahtaa.

Eurooppa on siis tienhaarassa.  Erkanemmeko omille poluillemme vai voitammeko pelon ja epäluulon yhdessä.

cantellville2015_20cm

Lähetystöneuvos Ville Cantell toimii ulkoministeriön Eurooppatiedotuksen päällikkönä.

 Kestääkö Schengen – ja Merkel?

 

Vuosi 2015 uhkaa mennä Euroopan historiaan vapaan liikkumisen loppuna. Raja-aidat ovat nousemassa sekä EU:n reunoilla että sisällä. Viimeistään Pariisin terrori-iskut ovat vahvistaneet ääniä, jotka vaativat aitoja ja puomeja takaisin – paluuta menneeseen.

Voiko edes liittokansleri Merkel kääntää kurssia?

Vielä 90-luvun alussa automatkalla Brysselistä Strasbourgiin piti varautua kahteen rajatarkastukseen. Tie Europarlamenttiin Ranskaan vei Luxemburgin läpi. Benelux-maat, Ranska ja Länsi-Saksa olivat allekirjoittaneet sopimuksen rajamuodollisuuksien lopettamisesta Schengenissä Luxemburgissa vuonna 1985. Täysin rajat aukesivat kuitenkin vasta sopimuksen tultua voimaan vuonna 1995.

Schengenin kylä Moselin rannalla sijaitsee Luxemburgin, Saksan ja Ranskan rajojen kulmauksessa. Lähellä ovat vanhat terästehtaat. Ranskan puolella rajan takana näkyvät suuren Cattenomin ydinvoimalan lauhduttimet ja reaktorien kuvut.

Näin Schengen ei symboloi vain vapaata liikkumista, vaan myös vanhempaa integraation historiaa –  Euroopan talousyhteisön ja Euroopan atomienergiayhteisön perustamista vuonna 1957.

Nyt Schengen on jälleen otsikoissa. Eurooppaan suuntautuvan pakolaistulvan paisumista selitetään Schengenillä, vapaudella liikkua 26 sopimusmaan alueella – kunhan vain sisäpuolelle pääsee.

Kun liittokansleri Angela Merkel ilmoitti alkusyksyllä, että Saksan ovet Lähi-Idästä tuleville pakolaisille ovat auki, nostettiin hänet jalustalle inhimillisyyden symboliksi. Nyt tilanne on toinen. EU-maat ovat jakautuneet. Kun Saksa virallisesti edelleen jatkaa Merkelin politiikkaa, edustavat monet jäsenmaat aivan päinvastaista linjaa, eli pakolaisilta ja turvapaikan hakijoilta halutaan sulkea kaikki ovet.

Suurin paine on ollut Balkanilla, mistä se on jatkunut Unkariin, Itävaltaan ja Saksaan. Unkarin ohella ovet halutaan pitää kiinni Puolassa, Tšekin tasavallassa ja Slovakiassa. Kun pakolaisia yhä saapuu Eurooppaan tuhansia päivässä, ovat jo Ruotsinkin vastaanottokeskukset täynnä.

Turvapaikanhakijoihin perinteisesti myönteisesti suhtautuvassa naapurimaassamme valtiojohto kuvaa tilannetta kestämättömäksi. Ruotsiin odotetaan tänä vuonna kaikkiaan 190 000 turvapaikanhakijaa. Pääministeri Stefan Lövenin mukaan Ruotsi ei pysty hoitamaan tehtävää, vaan taakkaa on jaettava muiden EU-maiden kesken.

Muuttopaine ei ole jostain syystä kohdistunut samalla voimalla Ranskaan. Tästä huolimatta pääministeri Manuel Valls sanoi äskettäin, ettei Eurooppa voi ottaa vastaan nykyisessä määrin turvapaikanhakijoita ja vaati tiukkaa kontrollia ulkorajoille. Ranskan tiukka linja selittyy Pariisin terrori-iskuilla, ei turvapaikanhakijoiden määrällä. Asioiden erottaminen käy päivä päivältä vaikeammaksi.

Saksaa syyttämättä Ranskassa muistutetaan, ettei Ranska avannut ovia hillitsemättömälle muutolle.

Eurooppaan on saapunut tänä vuonna 860 000 pakolaista ja turvapaikanhakijaa.  Määrän odotetaan nousevan miljoonaan vuoden loppuun mennessä.

Tämän paineen keskus on ollut Saksa, missä se henkilöityy liittokansleri Angela Merkeliin. ”Wir schaffen das”, eli hoidamme tämän, oli Merkelin tunnuslause alkusyksyllä. Hän pitää periaatteistaan yhä kiinni samalla kun kriittiset äänet ovat koko ajan voimistuneet. Merkel onkin joutunut antamaan periksi samalla kun hänen suosionsa laskee.

Saksan media pohtii jo, onko Merkelin aika loppumassa? Kysymys ei koske vain maahanmuuttoa ja Saksan sisäpolitiikkaa, vaan koko Eurooppaa. Talouskriisin aikana Merkel on ollut euro-järjestelmän takaaja siitä huolimatta, että painetta muutoksiin on tullut omankin puolueen sisältä. Vaikka kritiikin lähde on ollut valtiovaranministeri Wolfgang Schäuble, on molemminpuolinen lojaalisuus kestänyt.

Maahanmuuttopolitiikan kritiikin terävintä kärkeä on koko syksyn edustanut kristillisdemokraattien baijerilaisen sisarpuolueen CSU:n johtaja Horst Seehofer. Hänen tuekseen ovat siirtyneet enemmän tai vähemmän sisäministeri Thomas de Mazière ja – Schäuble.

Kriitikot vaativat maahanmuuton rajoittamista. Nyt myös liittokansleri Merkel puhuu Der Spiegel-lehden mukaan kiintiöistä. Saksankin ovet alkavat sulkeutua.

Koko syksyn paine Schengen- ja Dublin-sopimuksia kohtaan on kasvanut. Schengenin antamia poikkeusvaltuuksia on otettu käyttöön samalla kun koko sopimuksen perusidea on kyseenalaistettu eurooppalaisessa keskustelussa.

Rajatarkastukset ovat todennäköisesti esillä EU:n seuraavassa sisäministerien kokouksessa joulukuussa. Sisäministeri Petteri Orpo puhuu koordinoitujen sisärajatarkastusten puolesta. Orpo pelkää Schengenin sopimuksen joutuvan erittäin suuriin vaikeuksiin, jos hallitsematonta muuttoliikettä ei saada kuriin.

Samasta vaarasta puhui myös komission puheenjohtaja Jean-Claude Juncker Euroopan parlamentissa. Hänen viestinsä oli vakava. Jos Schengenin henki menetetään, ei myöskään yhteisvaluutalla ole merkitystä, varoitti Juncker. Joulukuussa komissio tekee esityksensä ulkorajojen valvonnan ja tiedusteluyhteistyön vahvistamisesta, lupasi komission puheenjohtaja.

Mutta mitä tekee Merkel lähiviikkoina? Euron puolustaminen nosti hänet kotimaassaan suosion huipulle. Nyt suosio on miltei syöksyssä. Riittääkö kanslerin poliittinen arvovalta Schengenin pelastamiseen?

Risto Makkonen, toimittaja

Makkonen_IMG_2011_00383483 copy