EU laatii irtaantumisstrategien koronasta: nämä asiat sen pitäisi sisältää

Komissaari Jutta Urpilainen totesi blogissaan (28.3.2020), että komissio valmistelee EU:lle “koordinoitua exit-strategiaa” koronakriisistä. Oikein, sillä akuutin tilanteen hoitamisen lisäksi on jo mietittävä, millä keinoin siitä päästään ulos.

Tähän asti EU on höllentänyt kilpailupolitiikan sekä vakaus- ja kasvusopimuksen sääntöjä. Vaikeuksiin joutuneet yritykset saavat helpommin tukia ja valtiontalouden velkakriteerit on väliaikaisesti unohdettu. Tavara- ja rajaliikenteen sujuvuudesta sisämarkkinoilla on yritetty pitää huolta. Unionin rakennerahastoista on annettu hätäapua 37 miljardia euroa ja Euroopan keskuspankin piikki on auki. Ja niin edelleen.

Irtautumisstrategian laatimisesta tulee valitettavasti paljon vaikeampi tehtävä kuin edellä mainittujen hätäaputoimenpiteiden lanseerauksesta. Jäsenmaat ovat linnoittautuneet kukin bunkkeriinsa ja kukaan ei tiedä, miten kauan virus on joukossamme.

Strategian laatimiselle on kuitenkin lyijynpainavat syyt. Yhteiset varjeltavat edut esimerkiksi sisämarkkinoiden ja euroalueen takia ovat mittavat. Jos yksi maa ei onnistu taudin selättämisessä tai sen talous nujertuu, mainingit ulottuvat korkeina naapureiden puolelle.

Strategiasta tulee väistämättä mittava, jopa uuden EU:n hallitusohjelman kaltainen. Tässä siitä muutamia ajatuksia.

Komissio tekee lähiaikoina uuden esityksen EU:n monivuotisesta 2021-27 budjetista. Siihen tulee mukaan myös tarpeellista koronaelvytystä. Äärimmilleen pingotettujen terveydenhuoltojen tukeminen sekä talouden ja työpaikkojen elvyttäminen ovat tässä varmaankin kärjessä. Lyhyellä tähtäimellä voi olla silti houkutus reivata EU:n budjettia liikaakin “lapiolinjan työllistämishankkeisiin”, mutta kannattaa muistaa Suomen lama-opit 1990-luvun alusta. Silloin panostettiin välittömien aputoimenpiteiden lisäksi pitkäjänteisesti uutta kasvua luoviin aloihin kuten tutkimukseen. Ja se tuotti tulosta.

Toiseksi irtautumisstrategia ei saa tarkoittaa komission 2020-toimintaohjelman alasajoa. Muussa tapauksessa kriisistä avautuvia “mahdollisuuksia” uudistaa  esimerkiksi taloutta ei käytetä hyväksi. Alkavina jälleenrakennuksen ja elvytyksen aikoina esimerkiksi digitalisaatiota ja EU:n vihreän kehityksen ohjelmaa pystytään viemään eteenpäin enemmän kuin ehkä nyt ajetellaankaan. Näyttävät valokuvat ovat viime päivinä kertoneet saasteiden voimallisesti vähentymisestä. Miksi ne pitäisi saada takaisin? Paljon puhuttu digiloikka on yksi koronan myönteisistä seurauksista niin halutessamme.

Koronakriisistä ei pidä tulla protektionismin keppihevonen. Omavaraisuus ja Euroopan suvereniteetti ovat viime aikoina nostaneet viime aikoina kovin kurssiaan. EU-alueen riippuvuus ulkomaailmasta esimerkiksi lääkehuollossaan on liian korkea. Näissä yhteyksissä liikutaan silti vaarallisilla vesillä, jos lopputuloksena on yleinen kaupankäynnin rajoittaminen. 1930-luvun laman pidentyminen ja syventyminen sinetöitiin tulleilla ja rajaesteille. Kauppa siis kunniaan.

Tähän kokonaisuuteen liittyy myös yritysten haavoittuviksi osoittautuneet globaalit tuotanto- ja alihankintaketjut. Monet niistä ovat murtuneet ja osa tuskin palaa entiselleen. EU:n tulisi luoda suotuisat olosuhteet sille, että mahdollisimman moni maantieteellisestä läheisyydestä ja yhteiskunnallisten olosuhteiden vakaudesta hyötyvä toimija voisi kukoistaa Euroopan alueella. Tässä voisi olla yhtenä valttina sisämarkkinoiden rakentaminen nimenomaan kriisinkestäviksi.

Sisämarkkinoilla tavaraliikenne on saatu pitkälti turvattua, mutta henkilöiden vapaa liikkuvuus hyytyi täysin: opiskelu, työnhaku, yrittäminen ja muut vastaavat rajojen yli ovat syväjäässä. Komissiolta tuli 30.3.2020 toimintaohjeet, miten helpottaa rajatyöntekijöiden ja kriittisissä ammateissa toimivien liikkuvuutta. Tämä jäitä sulattava menettely tulisi ulottaa mahdollisimman pian myös Erasmus- ja Horisontti-ohjelmien pohjalta liikkuviin opiskelijoihin ja tutkijoihin terveysnäkökohtien salliessa.

Käsillämme on massatyöttömyys, mutta talouden elpyessä tuskin tulee suoraviivainen paluu vuodenvaihteen 2019-20 työmarkkinoihin. Työpaikat ja koulutustarpeet voivat muuttua tavoilla, joita emme osaa vielä ennustaakaan. Irtaantumisstrategien tulee tukea muutosta käytettävissä olevilla työkaluilla kuten EU:n sosiaali- ja globalisaatiorahastoilla. Itsensä työllistäjien määrä saattaa kasvaa voimalla ja EU:n asettamat rajoitteet heidän etujensa kollektiivisessä ajamisessa pitää poistaa pikimiten.

Koronakriisi ei saa muuttua irtautumiseksi demokratiasta ja kansalaisyhteiskunnasta. Käytännössä kaikissa EU-maissa on jonkinlainen poikkeustila, mutta esimerkiksi Puolassa ja etenkin Unkarissa tilaisuutta on käytetty hyväksi ja nujerrettu vapaata yhteiskuntaa. Jo ennen kriisiä sovittiin maakohtaisten oikeusvaltioraporttien tekemisestä. Nämä voisivat seuraavan kerran keskittyä erityisesti oikeusvaltio- ja demokratiatilan peilaukseen koronakriisin jälkimainingeissa. Unkarin tapauksessa voi olla lopullisten johtopäätösten aika maan kuulumisesta arvoyhteisöön nimeltä Euroopan unioni.

Koronakriisi ei saa johtaa osaamisemme ja huippuyritysten alemyyntiin. Australia ehti jo säätää koronalain siitä, että taloudellisesti heikentyneiden, mutta strategiselta merkitykseltään tärkeiden yritysten alemyynti väärille tahoille laitetaan suurennuslasin alle. EU:lla on osittain vastaavanlaisen tarkastelutoiminnan salliva direktiivi, mutta antaako se oikeasti riittävät mahdollisuudet puuttua ketunhäntä kainalossa tehtyihin kauppoihin? Erityisesti pienten jäsenmaiden voi olla vaikea torjua Kiinan kaltaisia toimijoita ilman EU:n kunnollista selkänojaa.

Irtaantumisstrategien tulee huolehtia, ettei yritystuissa jää “ryyppy päälle”. EU:n kilpailupolitiikan remmejä on ymmärrettävästi löysätty tilapäisesti, jotta jäsenvaltiot voivat tukea yrityksiään pahimman yli. Paluu normaalitilaan pitäisi olla silti niin nopea kuin tilanne sallii. Tuet ovat kalliita ja jatkuessaan vääristävät tervettä markkinataloutta. Tukien haitallisuus oli kysymys jo ennen koronakriisiä.

Irtautumisstrategia ei saa olla ertaantuminen talous- ja rahaliiton periaatteista. Euroalueen vakaus- ja kasvusopimus ei ole ollut olemassa jäsenmaiden talouksien kurjistamiseksi, vaan lamapuskureiden keräämiseksi myötätuulissa ja niiden käyttämiseksi talouden vastatuulissa. Kun Italia ei ole näin tehnyt, joutuu se kohtaamaan koronan 135 prosentin BKT-velkakuormalla ja jo valmiiksi hallaisella taloudella. Jäsenmaiden yhteisesti takaamat koronabondi-joukkovelkakirjat toisivat toki tilanteeseen ensihelpotusta, mutta eivät ratkaise perusongelmaa kurjasta taloudenpidosta.

Suomessakin on silti ripustauduttu liikaa koronabondin vastustamiseen yhteisvastuun takia. EU:ssa on jo monenlaista yhteisvastuuta. Suomi hyötyy esimerkiksi yhteisen budjetin rakennerahastoista ja maataloudesta sekä Euroopan keskuspankin toimista. Koronabondit pitäisi selvästi sitoa talouden uudistamiseen. EU käytti näitä yhteisiä joukkovelkakirjoja öljykriisistä selviämiseen, joten kokemusta on.

Irtautumisstrategian on pohdittava, miten tuleviin rajat ylittäviin terveysongelmiin pystytään puuttumaan kunnolla yhteisesti. Terveydenhoito on ja pysyy pääosin kansallisessa päätäntävallassa. Silti EU:n valtuuksia tarttua valtioiden rajoja kunnioittamattomiin terveyspulmiin pitää vahvistaa ja laittaa liikkeelle selvitykset esimerkiksi europarlamentaarikoiden ehdottamasta tartuntatautidirektiivistä. EU:n kriisimekanismi on toiminut ketterästi keskinäisellä avunannolla esimerkiksi metsäpalojen yhteydessä, mutta nyt se käytännössä romahti. Järjestelmä kaipaa olennaista terästämistä.

Eurooppa ei irtaannu koronasta ilman muuta maailmaa. Pahimmillaan saamme kohta nähdä esimerkiksi Afrikassa Italia-potenssiin tautitilanteen. Niin kauan kuin korona kukoistaa jossain, palaa se myös vanhalle mantereelle. Irtaantumisstrategien pitää itsestään selvästi antaa esimerkiksi maailman terveysjärjestölle kunnon voimavarat ja suunnata apua hätää kärsiviin kehitysmaihin.

Viimeisempinä, mutta ei vähäisimpänä irtautumisstrategian yhtenä läpijuoksevana teemana on syytä olla tieteen ja asiantuntemuksen kuuleminen herkällä korvalla. Tutkijat varoittivat vuosia vaikeiden virusepidemioiden puhkeamisen olevan vain ajan kysymys, mutta viesti kaikui kuuroille korville. EU:lla on jo SAM eli Scientific Advice Mechanism tarjoamassa päättäjille eturivin tietoa. Koronaan liittyvä laaja-alainen EU-alueen uhka- ja mahdollisuuskartoitus tulevaisuusnäkökulmasta pitäisi antaa sille heti tehtäväksi.

Taudin loppusaldo on karmea, mutta se sisältää myös kimpun aineksia oppia ja viedä Eurooppaa parempaan suuntaan. Irtaantumisstrategia tarjoaa tähän oivan välineen.

Tyska modellen
Markus Penttinen, Akava //Richard Nordgren

 

Markus Penttinen

Akavan kv. päällikkö ja EU:n talous- ja sosiaalikomitean jäsen

Kirjoittaja vastaa esittämistään mielipiteistä, jotka eivät välttämättä edusta Euroopan komission kantaa

Oodi EU:lle

“Jaahas, täällä on sitten tällaista EU-propagandaa”, totesi eräs asiakas astuttuaan sisään EU@Oodi-infopisteeseen. Asiakkaan tiirailtua hetken ympärilleen aloitimme keskustelun siitä, mikä on viestintää ja mikä propagandaa, ja mitä EU viestinnällään tavoittelee.

Nyt kun EU@Oodikin on koronavirusepidemian vuoksi suljettuna, on hyvää aikaa muistella tapaamisia tietopisteen ensimmäiseltä toimintavuodelta.

_A7R5269-Jpg4K

Kuten arvata saattaa, EU@Oodissa työskennellessä koskaan ei voi olla täysin varma mitä päivä tuo tullessaan. Kohtaamiset ja keskustelut infopisteellä voivat olla paitsi yllättäviä, myös erittäin kiinnostavia ja hedelmällisiä. Keskustakirjasto Oodin keräämän kotimaisen ja kansainvälisen kiinnostuksen siivittämänä myös EU@Oodi on tavoittanut reilun vuoden aukiolon aikana paljon vierailijoita paitsi Suomesta ja Euroopasta, myös erityisesti Aasiasta ja Venäjältä. Tämä on synnyttänyt monipuolista ajatustenvaihtoa ja parhaassa tapauksessa sekä vierailijat että me työntekijät olemme oppineet toisiltamme paljon.

Mielipiteitä ja näkemyksiä EU:sta ja EU:n toiminnasta on toki yhtä monta kuin EU@Oodissa käy vierailijoita. Viime syksynä teetetyn Eurobarometrin mukaan suomalaiset kuitenkin suhtautuvat EU:hun myönteisesti ja tämä näkyy myös EU@Oodissa. Monien mielestä on hyvä, että usein etäiseltä tuntuva EU on tullut lähemmäs ihmisiä; keskustakirjasto Oodiin infopisteen muodossa. Osa vierailijoista on kiinnostunut EU:ta koskevista perusasioista – toiset puolestaan esittävät hyvinkin yksityiskohtaisia ja omakohtaisia kysymyksiä. Positiivisia EU-näkemyksiä kerrotaan auliisti, samoin kuin hyvinkin kriittisiä näkökantoja. Monipuolinen keskustelu on kaikin puolin tervetullutta, ja on tärkeää, että myös mielipiteitä jakavista teemoista voidaan puhua avoimesti.

Mistä kaikesta EU@Oodissa sitten puhutaan? Voimme kertoa, että lähes kaikesta. Viimeisen kuukauden aikana olemme keskustellut niin liikenneinfrastruktuurista kuin elintarvikepakkausten lisäainemerkintöjä määrittävästä EU-direktiivistäkin. Erityisen mielellään vierailijat kuitenkin kertovat matkatarinoitaan. Vapaa liikkuvuus on yksi konkreettisimpia ja näkyvimpiä EU:n kansalaisten oikeuksia.  Monelle merkitsee paljon se, ettei matkaa tarvitse tehdä tullien ja passitarkastusten hidastamana. Monenlaiset matkustamiseen liittyvät asiat aina eurooppalaisesta sairaanhoitokortista matkavinkkeihin ovatkin useimmin kysyttyjen kysymysten joukossa.

Niin, ehkä EU:n tuoman vapaan liikkuvuuden hyödyt tajutaan entistä konkreettisemmin nyt kun matkustamista ja liikkumista on monin paikoin rajoitettu tiukallakin otteella.

Hauskojen matkakokemusten lisäksi vierailijat jakavat myös huoliaan. Tämän kevään Eurobarometrin mukaan ilmaston ja ympäristön suojeleminen on tärkeää yli 90 prosentille eurooppalaisista. EU@Oodissa ilmasto- ja ympäristöhuoli näkyy myös, sillä aiheeseen liittyvät kysymykset ovat  mietityttäneet monia. Lisäksi EU:n jäsenvaltioissa tapahtuvat muutokset ja yleinen poliittinen ilmapiiri kirvoittavat keskusteluja. Brexit on herättänyt paljon ihmetystä ja hämmennystä. Britanniaan matkustamisen ja Britanniassa asumisen tulevat säännöt, sekä se, mitä brexit käytännössä  tulee tarkoittamaan, ovat olleet monen kysymyksen aiheena. Brexitin vastapainoksi EU:n laajeneminen kiinnostaa; Balkanin maiden sekä Turkin jäsenyysneuvottelujen tilanne nousevat aika ajoin puheenaiheiksi.

EU on mukana ihmisten arjessa useammalla tavalla kuin moni huomaakaan. Siksi on tärkeää, että EU:n kansalaiset saavat jatkossakin luotettavaa tietoa itseään koskevista asioista. Me EU@Oodin työntekijät pyrimme osaltamme myötävaikuttamaan siihen, että EU on kaikille läheisempi ja ymmärrettävämpi. EU@Oodiin saa tulla kysymään, kyseenalaistamaan, rupattelemaan ja jakamaan iloja ja huolia jatkossakin – tai ainakin sitten kun koronatilanne hellittää ja Oodi taas aukeaa.

_A7R5293-Jpg4K

Kirjoittajina ovat EU@Oodilaiset Merita ja Susanna

Kirjoittajat vastaavat esittämistään mielipiteistä, jotka eivät välttämättä edusta Euroopan komission kantaa