EU helpottaa 16 miljoonan kansainvälisen pariskunnan elämää

Kansainvälisten pariskuntien elämä helpottuu 18:ssa EU:n jäsenvaltiossa

EU:n kansalaiset voivat opiskella ja tehdä työtä kaikkialla unionin alueella. Joka vuosi kolme miljoonaa nuorta lähtee opiskelemaan toiseen jäsenvaltioon Erasmus-ohjelman kautta. Vaihdon tuloksena syntyy myös kansainvälisiä parisuhteita, joista osa johtaa avioliiton tai rekisteröidyn parisuhteen solmimiseen. EU:ssa on tätä nykyä noin 16 miljoonaa kansainvälistä pariskuntaa. Heidän omaisuutensa käsittää asuntoja, autoja ja yhteisiä pankkitilejä eri maissa.

Mutta mitä tapahtuu, jos toinen puolisoista kuolee tai pariskunta päättää erota? Kuka saa asunnon, kuka auton? Mikä tuomioistuin päättää yhteisen omaisuuden jakamisesta? Nykyään kansainvälisille pariskunnille aiheutuu oikeudellista epävarmuutta ja ylimääräisiä kustannuksia jo omaisuuden tavanomaisesta hoitamisesta, puhumattakaan sen jakamisesta avioeron tai kuoleman yhteydessä. Heidän on hyvin vaikea tietää, mille tuomioistuimelle kuuluu toimivalta ratkaista heidän omaisuuttaan koskevat asiat ja minkä lain mukaan se tehdään, koska tätä koskevat säännöt vaihtelevat jäsenvaltiosta toiseen. Saman asian käsitteleminen rinnakkaisissa menettelyissä eri maiden tuomioistuimissa eri lainsäädäntöjen nojalla johtaa keskenään ristiriitaisiin ratkaisuihin ja aiheuttaa vuosittain yli miljardin euron oikeudenkäyntikustannukset.

Komissio, Euroopan parlamentti ja 18 EU:n jäsenvaltiota ovat hyväksyneet uudet säännöt, joiden ansiosta avioliiton tai rekisteröidyn parisuhteen solmineiden kansainvälisten pariskuntien on helpompi selvittää, miten nämä asiat voidaan ratkaista. Tämä helpottaa heidän elämäänsä erityisesti silloin kun eteen tulee ongelmia. Suomi, Alankomaat, Belgia, Bulgaria, Espanja, Italia, Itävalta, Kreikka, Kroatia, Kypros, Luxemburg, Malta, Portugali, Ranska, Ruotsi, Saksa, Slovenia ja Tšekki ovat sopineet yhteisestä lainsäädännöstä, joka helpottaa kansainvälisten pariskuntien omaisuuden hoitoa. Myös Viro aikoo liittyä joukkoon ja toivottavasti moni muukin maa päättää pian tehdä niin, jotta entistä useammat pariskunnat eri puolilla EU:ta voivat hyötyä tästä parannuksesta.

Mikä muuttuu käytännössä?

Uusien sääntöjen mukaan määritetään, mille tuomioistuimelle kuuluu toimivalta ratkaista pariskunnan varallisuutta koskevat kysymykset. Puolisot voivat tietyin edellytyksin myös itse päättää, missä tuomioistuimessa ja minkä lainsäädännön mukaisesti heidän asiansa olisi käsiteltävä. Tämä laki voi määräytyä heidän asuinmaansa tai kansalaisuutensa mukaan, ja sitä sovelletaan pariskunnan koko omaisuuteen autosta pankkitiliin ja asuntoon riippumatta siitä, missä maassa omaisuus sijaitsee. Uudet säännöt helpottavat myös yhdessä EU:n jäsenvaltiossa annettujen varallisuusoikeudellisten päätösten tunnustamista ja täytäntöönpanoa toisissa jäsenvaltioissa. Näin päästään eroon rinnakkaisista ja mahdollisesti ristiriitaisista menettelyistä.

On tärkeää huomata, että uusia sääntöjä sovelletaan sekä avioliiton että rekisteröidyn parisuhteen osapuoliin. Säännöissä otetaan kuitenkin huomioon eri maiden oikeusperinteet: avioliiton tai rekisteröidyn parisuhteen määritelmä ja niiden solmimisen edellytykset sekä niistä johtuvat oikeudet ja velvollisuudet määräytyvät edelleen kansallisen lainsäädännön mukaisesti. Minkään jäsenvaltion ei myöskään tarvitse tunnustaa toisessa jäsenvaltiossa solmittua avioliittoa tai rekisteröityä parisuhdetta.

Omaisuuden ositus on avioeroa tai perimystä edeltävä vaihe. Uudet säännöt täydentävät perheoikeuden alalla annettua unionin lainsäädäntöä, jossa säädetään jo avioerosta, vanhempainvastuusta, elatusavusta ja perimyksestä. EU:n jäsenvaltioilla on nyt 2,5 vuotta aikaa toteuttaa tarvittavat toimenpiteet, jotta kansainväliset pariskunnat voivat hyödyntää tämän uuden rajat ylittävän yhteistyön tarjoamia mahdollisuuksia.

Uudet säännöt helpottavat kansainvälisten pariskuntien elämää, koska varallisuuteen liittyvä suunnittelu on niiden ansiosta oikeudellisesti varmempaa. Aikaa ja rahaa säästyy, myös siksi, että pariskunnat voivat itse päättää, missä tuomioistuimessa heidän omaisuuttaan koskevat asiat olisi käsiteltävä.

Tavoitteenamme on helpottaa kansalaisten elämää kaikkialla EU:ssa. Uudet säännöt edistävät tätä tavoitetta käytännössä.

Vĕra Jourová
Vĕra Jourová

Věra Jourová, oikeus-, kuluttaja- ja tasa-arvoasioista vastaava komissaari

 

 

 

 

 

 

FR
Jean-Marie CAVADA – 8th Parliamentary term

 

 

Jean-Marie Cavada, Euroopan parlamentin jäsen, oikeudellisten asioiden valiokunnan varapuheenjohtaja

Advertisements

The final countdown?

EU on Britannian vanki juhannukseen saakka. Jäsenmaiden poliitikot eivät lausu ääneen mitään, mikä saatettaisiin tulkita kannanotoksi – puolesta tai vastaan – kun britit menevät vaaliuurnille. Kun sytytämme juhannuskokot tiedämme tuloksen, mutta emme tiedä, mitä seuraa, jos se merkitsee Brexitiä, Britannian eroa.

Britannian kampanjan aikana on tuon tuostakin palautunut mieleen EY-komission pressihuone 1990-luvun alussa. Eturivissä istuivat brittikirjeenvaihtajat tummat puvut päällä, kravatit kaulassa. Heistä The Guardianin John Palmer pyysi ja sai aina esittää ensimmäisen kysymyksen. Kysymys tuli, kunhan Palmer oli esittänyt oman kantansa esillä olleeseen asiaan. Sen jälkeen kun muutamat muutkin – ranskalaiset, saksalaiset jne. – olivat kysyneet, nousi nuoren vaaleatukkaisen britin käsi. Hänen kysymyksensä oli poikkeuksetta sarkastinen. Kaikille tuli selväksi, ettei kysyjä ollut mikään eurointoilija, federalistista puhumattakaan. Habitus: puolihuolimaton pukeutuminen ja kampaamattomat hiukset eivät peittäneet hänen taustaansa. Sen paljasti eatonilainen aksentti.

Hän oli Boris Johnson, The Daily Telegraphin kirjeenvaihtaja.

Itävalta oli tuolloin hakenut EY-jäsenyyttä. Kun Ruotsi päätti hakemuksesta heinäkuussa 1991, kääntyivät katseet Brysselissä Suomeen. Erityisesti brittikirjeenvaihtajat kiinnostuivat meistä, näin myös Boris Johnson. Muistan, että hän pyrki selvittämään, tuleeko Suomesta mahdollinen Britannian liittolainen, ensisijaisesti vapaakauppaa painottava jäsenmaa – Tanskan tapaan. Vastaukseni tuskin olivat kovin kiinnostavia, sillä niin syvällistä Suomen keskustelu ei tuolloin vielä ollut. Jäsenyyshakemuskin tuli viime tipassa, jotta ehdimme muiden EFTA-maiden mukaan jäsenyysneuvotteluihin.

Muiden kirjeenvaihtajien tavoin Johnsonin kiinnostus Suomeen hiipui pian sen jälkeen kun hakemus Brysseliin saapui. Mahdollisesti hänelle kirkastui, että Suomi pyrkii pikemminkin unionin ytimeen kuin reunavaltioksi.

Ranskalaisen päivälehden Liberationin kirjeenvaihtaja Jean Quatremer muisteli äskettäin, että kirjeenvaihtaja Johnsonin motto oli: ”Älä koskaan anna tosiasioiden sotkea hyvää juttua”. Hän oli yksi toimittajista, jotka lähettivät Brysselistä lähinnä vitsiksi tarkoitettuja juttuja, joissa saattoi olla hitunen totta. Faktoiksi tarinat muuttuivat viimeistään siinä vaiheessa, kun ne Lontoon kautta Suomeen saapuivat.

Jälkiviisaasti voi arvioida, että Johnsonilla oli jo tuolloin myös poliittista lahjakkuutta. EU-asioissa hän ei ole takinkääntäjä, mutta kylläkin lahjakas tuulenhaistaja. Ilman tätä lahjaa hänestä ei olisi tullut menestyvää poliitikkoa, Lontoon pormestaria, kansallista ja kansainvälistä julkkista. Sekoitus yläluokkaista arroganssia ja rahvaanomaisuutta on nostanut hänet suosion huipulle. Siellä hän pysyy, kävi äänestyksessä miten tahansa. Jos Britannia jää jäseneksi, voi vastoinkäymisestä aina syyttää Brysseliä.

Mutta jos leave-puoli voittaa, voi Johnsonista tulla pääministeri. Silloin häntä ei käy kateeksi. Voitonhurman kadottua on edessä arki ja pitkät neuvottelut, taata ne edut, joita Brexitin kannattajat ovat kansalle luvanneet. Suurenkin maan itsenäisyys on suhteellista. Päätösvaltaa voi näennäisesti palata kotimaahan, samalla kun vaikutusvalta ohenee. Globaalissa maailmassa Britanniakaan ei enää ole Great.

Olipa äänestyksen tulos mikä tahansa, ei EU:n ydin lopulta sula. Sen sijaan jälkipyykki on mittava ja se on pestävä. On uskallettava nostaa esille ja keskusteluun kakki ne asiat, jotka ovat syöneet sisältä niin unionia kuin sen jäsenvaltioitakin. EU:n paradoksi on, että puutteet, joista sitä aiheellisesti arvostellaan, ovat korjattavissa vain yhteisillä päätöksillä. Tämä vaatii poliitikoiltamme rohkeutta ja visioita, jotka yltävät vaalikausien yli.

Britannialla on pitkä imperiumin historia. Se oli maailmanvalta. Parlamentarismi on siellä syntynyt. Sen instituutiot toimivat ja täyttävät kaikki demokratian ja oikeusvaltion vaatimukset. Toisin kuin Ranskalle, on kaupan rajojen madaltaminen ollut briteille tavoite sinänsä. Globalisaatio on heille ollut arkipäivää jo kauan ennen kuin käsite keksittiin.

Tästä huolimatta EU-eron kannattajilla on mittakaavavirhe. Paluuta entiseen ei ole. Vai mitä, entinen kollega Johnson?

Makkonen_IMG_2011_00383483 copy

Risto Makkonen, toimittaja

Kirjoittaja vastaa esittämistään mielipiteistä, jotka eivät välttämättä edusta Euroopan komission kantaa.

Opiskelijaliikkuvuus vie avarakatseisuuteen ja rohkeuteen

Suomen maakuntien välillä on suuria eroja siinä, miten aktiivisesti ammattiin opiskelevat nuoret lähtevät ulkomaanjaksoille. Itä-Suomen ammatilliset oppilaitokset ovat opiskelijaliikkuvuudessa selkeästi vähemmän aktiivisia Etelä- ja Länsi-Suomeen verrattuna.

Kun suhteutetaan maakunnan ammattiopiskelijoiden kokonaismäärä ulkomaille lähteneiden määrään, Keski-Pohjanmaa nousee maamme aktiivisimmaksi opiskelijoiden lähettäjäksi. Opiskelijaliikkuvuus on kymmenen prosentin lukemissa. Pohjois-Savo sijoittuu tällä hetkellä maakuntien (18 kpl) vertailussa viimeiselle sijalle. Opiskelijamäärään suhteutettu liikkuvuus on 2,6 prosentin luokkaa.

Kansainvälisen liikkuvuuden ja yhteistyön keskuksen CIMOn tuoreiden tilastojen mukaan lyhytkestoiset ulkomaanjaksot laskivat vuonna 2015 edellisestä vuodesta 11:ssä maakunnassa. Pohjoissavolaisten opiskelijoiden kohdalla miinus oli pisin, -79,5 prosenttia. Opettajienkin liikkuvuus putosi yli 40 prosenttia.

Luvut osoittavat, että oppilaitokset käyttävät kansainväliseen liikkuvuuteen vähemmän rahaa kuin aikaisemmin. Koko maassa opiskelijaliikkuvuuteen käytettiin viime vuonna 23 prosenttia vähemmän oppilaitosten omaa rahoitusta kuin vuotta aiemmin. Opettajien ja muun henkilökunnan liikkuvuusrahoista nipistettiin 19 prosenttia.

Toiseksi luvut vahvistavat sen, että oppilaitosten kansainvälisyysstrategiat ovat luonteeltaan enemmän tavoitteita luettelevia kuin käytännön toimenpiteitä ohjaavia. Epäsuhta on melkoinen, jos oppilaitos lupaa tarjota kaikille opiskelijoille mahdollisuuden ulkomailla suoritettavaan opiskelu- tai työssäoppimisjaksoon, mutta todellisuudessa lähtijöitä on vain parisen prosenttia.

Osittain liikkuvuuslukujen pienenemistä selittää viime syksynä tapahtunut ammatillisen koulutuksen tutkinnonuudistus, joka on vaatinut opettajien voimavaroja ja työaikaa. Kansainvälistyminen sai jäädä taka-alalle.

Suomen itsenäisyyden juhlavuosi 2017 on taitekohta, jonka halutaan vievän Suomea eteenpäin, myös kansainvälisyydessä. Takavuosina saatoimme naureskella ajatuksella, että kansainvälisyys on ihan kivaa – kunhan ei tarvitse olla tekemisissä ulkomaalaisten kanssa.

Tulevaisuuden Suomessa eurooppalaisuuteen pitää heittäytyä joka solulla. Voisimmekin antaa yhteisen Suomi 100 -lupauksen, joka sitouttaa kaikki aikuiset edistämään lasten ja nuorten kansainvälistymistä ja samalla avarakatseisuutta: “Avarakatseisuus lisää rohkeutta, kilpailuetua ja mielikuvitusta. Tieto on rajallista, mutta mielikuvitus halaa koko maailmaa. Hymy korvissa.”

Lyhyetkin liikkuvuusjaksot esimerkiksi EU:n koulutuksen, nuorison ja urheilun Erasmus+ ohjelmissa ovat usein hyvin voimaannuttavia nuorten huomatessa, että he pärjäävät vieraassa ympäristössä, vieraalla kielellä ja vieraassa kulttuurissa. Ja mikä parasta, silloin voi löytää myös itsestä uusia puolia.

Yritykset voisivat sitoutua työllistämään kansainvälistä kokemusta hankkineita nuoria. Kansainvälistyminen on digitalisaation ohella ratkaiseva kasvutekijä pienille ja keskisuurille yrityksille. Suomi 100 -juhlavuoden kunniaksi myös hiipunut ystävyyskuntatoiminta voitaisiin herättää uuteen eloon.

Jari-Shvonen

Jari Sihvonen

Kirjoittaja on tiedottaja Pohjois-Savon liitossa ja Europe Direct -tiedotuspisteessä.