Dramaattisia aikoja

Valtioliitot eivät joudu murhan uhriksi. Kun ne kuolevat, ne kuolevat itsemurhan seurauksena. Itsemurhan tekivät sekä Neuvostoliitto että Jugoslavia. Mikään ulkoinen voima ei niitä hajottanut. Sanonta on mielessäni kun kuuntelen Euroopan unionin tilanteeseen liittyviä tuomiopäivän ennusteita. Niitä riittää. EU-parlamentin puhemiehen Martin Schulzin mukaan Euroopan unioni ei koskaan ole ollut niin dramaattisessa tilanteessa kuin tällä viikolla!

Sekä Brexitissä että pakolaisongelmassa on aineksia EU:ta horjuttavaan myrkkypilleriin. Pakolaiskriisi on ongelmana sikäli vakavampi, että se ravistelee unionin arvopohjaa. Tilannetta ei helpota Venäjän yksipuolisesti julistama kylmä sota. Mielikuvallisesti Venäjä on onnistunut kytkemään yhteen pakolaiset, sanktiot, Syyrian sodan ja rajarauhan horjumisen Turkista Lapin perukoille asti. Kaiken lähtökohta, Krimin laiton miehitys, on nyt vain pieni osa suurempaa kuviota.

Aloitin työt Budapestissa runsas kuukausi sitten. Unkari, joka vielä viime syksyllä sai ankaraa kritiikkiä otteistaan turvapaikanhakijoita kohtaan, on kapseloinut itsensä ongelman ulkopuolelle. Lähes kaikki tänne rekisteröidyt 177 000 turvapaikanhakijaa ovat jatkaneet matkaansa muualle. Uusia tulijoita on hyvin vähän. Unkari voi säädellä maahan tulijoiden ja tänne jäävien pakolaisten määrää.

Monessa EU-maassa toivotaan samaa. Viranomaiset ja poliitikot täällä muistuttavat mielellään sekä omia kansalaisiaan että eurooppalaisia kumppaneita siitä, että muu EU nyt seuraa Unkaria. Uusista rajakontrolleista tai niiden tiukennuksista voi lukea uutisia lähes päivittäin. Viimeisimpänä Itävalta (17.2.) palautti valvonnan käytännössä kaikille raja-asemille.

Samalla vetovoimatekijöitä on heikennetty. Unkarissa ne on karsittu minimiin, jopa niin pitkälle että Helsingin hallinto-oikeus päätti jäädyttää Dublin-sopimuksen mukaiset turvapaikanhakijoiden palautukset Unkariin. Taustalla ilmeisesti on huoli siitä, ettei turvapaikanhakijoiden oikeusturva toteudu.

Seuraajia Unkari on saanut ennen muuta naapureistaan. Monessa asiassa erimielinen Puolan, Unkarin, Tšekin ja Slovakian Visegrád-ryhmä on saanut pakolaiskriisistä uutta energiaa. Ryhmän maat vastustavat Saksan johdolla toteutettua “kutsupolitiikkaa”. Tässä ne saavat tukea myös Itävallalta. Myös Brexitissä ovat Visegrad-maat löytäneet yhteisiä linjauksia.

Sekä Unkarin että Puolan johto vakuuttaa, ettei juuri 25-vuotisjuhliaan viettäneen Visegrádin tavoitteena ole EU:n murentaminen. Päinvastoin ryhmän maat tarvitsevat vahvaa ja toimintakykyistä EU:ta. Tekeillä ei ole unioni unionin sisään, sanotaan korkeimmalla tasolla. Viesti on uskottava. Yhdessä tai yksinään ei ryhmän mailla ole riittävää voimaa Saksan ja Venäjän välissä. Kyse on pitkälti halusta haastaa Saksan dominanssi sekä sen edustama arvopohja. Erityisesti Unkari ja Puola ovat kokeneet jääneensä pelkän myötäilijän ja hyväksyjän roolin. Syntipukkina oleminen ei sekään ole mukavaa.

Brexit –keskustelu meillä jo on. Tässä on kyseessä “value-exit”, Valexit, itäisen Keski-Euroopan irtiotto niistä EU:n valtavirran arvoista, joiden varassa maahanmuuttopolitiikka on hoidettu. EU:lle ja erityisesti Saksalle heitetyn haasteen uskotaan muokkaavaan unionia enemmän Puolan ja Unkarin toiveita ja omaa todellisuutta vastaavaksi, uudistavan unionia muuttunutta Euroopan turvallisuustilannetta vastaavaksi.

Pahimmillaan, aivan kuten Iso-Britannian lähestyvä kansanäänestys, se antaa vauhtia EU:n hajoamiseen tähtääville voimille. Parhaimmillaan molemmat exit- keskustelut auttavat rakentamaan entistä tehokkaampaa, olennaisissa asioissa tiiviimpää Euroopan unionia.

Panokset ovat isot. Martin Schulzin mukaan tämä viikko on EU:n historian dramaattisin. Valtioliitot eivät joudu murhan kohteeksi. Jos ne kuolevat, ne kuolevat itsemurhaan.

 tuomi-nikula

Petri Tuomi-Nikula

Kirjoittaja toimii Suomen suurlähettiläänä Unkarissa

Advertisements

 Kestääkö Schengen – ja Merkel?

 

Vuosi 2015 uhkaa mennä Euroopan historiaan vapaan liikkumisen loppuna. Raja-aidat ovat nousemassa sekä EU:n reunoilla että sisällä. Viimeistään Pariisin terrori-iskut ovat vahvistaneet ääniä, jotka vaativat aitoja ja puomeja takaisin – paluuta menneeseen.

Voiko edes liittokansleri Merkel kääntää kurssia?

Vielä 90-luvun alussa automatkalla Brysselistä Strasbourgiin piti varautua kahteen rajatarkastukseen. Tie Europarlamenttiin Ranskaan vei Luxemburgin läpi. Benelux-maat, Ranska ja Länsi-Saksa olivat allekirjoittaneet sopimuksen rajamuodollisuuksien lopettamisesta Schengenissä Luxemburgissa vuonna 1985. Täysin rajat aukesivat kuitenkin vasta sopimuksen tultua voimaan vuonna 1995.

Schengenin kylä Moselin rannalla sijaitsee Luxemburgin, Saksan ja Ranskan rajojen kulmauksessa. Lähellä ovat vanhat terästehtaat. Ranskan puolella rajan takana näkyvät suuren Cattenomin ydinvoimalan lauhduttimet ja reaktorien kuvut.

Näin Schengen ei symboloi vain vapaata liikkumista, vaan myös vanhempaa integraation historiaa –  Euroopan talousyhteisön ja Euroopan atomienergiayhteisön perustamista vuonna 1957.

Nyt Schengen on jälleen otsikoissa. Eurooppaan suuntautuvan pakolaistulvan paisumista selitetään Schengenillä, vapaudella liikkua 26 sopimusmaan alueella – kunhan vain sisäpuolelle pääsee.

Kun liittokansleri Angela Merkel ilmoitti alkusyksyllä, että Saksan ovet Lähi-Idästä tuleville pakolaisille ovat auki, nostettiin hänet jalustalle inhimillisyyden symboliksi. Nyt tilanne on toinen. EU-maat ovat jakautuneet. Kun Saksa virallisesti edelleen jatkaa Merkelin politiikkaa, edustavat monet jäsenmaat aivan päinvastaista linjaa, eli pakolaisilta ja turvapaikan hakijoilta halutaan sulkea kaikki ovet.

Suurin paine on ollut Balkanilla, mistä se on jatkunut Unkariin, Itävaltaan ja Saksaan. Unkarin ohella ovet halutaan pitää kiinni Puolassa, Tšekin tasavallassa ja Slovakiassa. Kun pakolaisia yhä saapuu Eurooppaan tuhansia päivässä, ovat jo Ruotsinkin vastaanottokeskukset täynnä.

Turvapaikanhakijoihin perinteisesti myönteisesti suhtautuvassa naapurimaassamme valtiojohto kuvaa tilannetta kestämättömäksi. Ruotsiin odotetaan tänä vuonna kaikkiaan 190 000 turvapaikanhakijaa. Pääministeri Stefan Lövenin mukaan Ruotsi ei pysty hoitamaan tehtävää, vaan taakkaa on jaettava muiden EU-maiden kesken.

Muuttopaine ei ole jostain syystä kohdistunut samalla voimalla Ranskaan. Tästä huolimatta pääministeri Manuel Valls sanoi äskettäin, ettei Eurooppa voi ottaa vastaan nykyisessä määrin turvapaikanhakijoita ja vaati tiukkaa kontrollia ulkorajoille. Ranskan tiukka linja selittyy Pariisin terrori-iskuilla, ei turvapaikanhakijoiden määrällä. Asioiden erottaminen käy päivä päivältä vaikeammaksi.

Saksaa syyttämättä Ranskassa muistutetaan, ettei Ranska avannut ovia hillitsemättömälle muutolle.

Eurooppaan on saapunut tänä vuonna 860 000 pakolaista ja turvapaikanhakijaa.  Määrän odotetaan nousevan miljoonaan vuoden loppuun mennessä.

Tämän paineen keskus on ollut Saksa, missä se henkilöityy liittokansleri Angela Merkeliin. ”Wir schaffen das”, eli hoidamme tämän, oli Merkelin tunnuslause alkusyksyllä. Hän pitää periaatteistaan yhä kiinni samalla kun kriittiset äänet ovat koko ajan voimistuneet. Merkel onkin joutunut antamaan periksi samalla kun hänen suosionsa laskee.

Saksan media pohtii jo, onko Merkelin aika loppumassa? Kysymys ei koske vain maahanmuuttoa ja Saksan sisäpolitiikkaa, vaan koko Eurooppaa. Talouskriisin aikana Merkel on ollut euro-järjestelmän takaaja siitä huolimatta, että painetta muutoksiin on tullut omankin puolueen sisältä. Vaikka kritiikin lähde on ollut valtiovaranministeri Wolfgang Schäuble, on molemminpuolinen lojaalisuus kestänyt.

Maahanmuuttopolitiikan kritiikin terävintä kärkeä on koko syksyn edustanut kristillisdemokraattien baijerilaisen sisarpuolueen CSU:n johtaja Horst Seehofer. Hänen tuekseen ovat siirtyneet enemmän tai vähemmän sisäministeri Thomas de Mazière ja – Schäuble.

Kriitikot vaativat maahanmuuton rajoittamista. Nyt myös liittokansleri Merkel puhuu Der Spiegel-lehden mukaan kiintiöistä. Saksankin ovet alkavat sulkeutua.

Koko syksyn paine Schengen- ja Dublin-sopimuksia kohtaan on kasvanut. Schengenin antamia poikkeusvaltuuksia on otettu käyttöön samalla kun koko sopimuksen perusidea on kyseenalaistettu eurooppalaisessa keskustelussa.

Rajatarkastukset ovat todennäköisesti esillä EU:n seuraavassa sisäministerien kokouksessa joulukuussa. Sisäministeri Petteri Orpo puhuu koordinoitujen sisärajatarkastusten puolesta. Orpo pelkää Schengenin sopimuksen joutuvan erittäin suuriin vaikeuksiin, jos hallitsematonta muuttoliikettä ei saada kuriin.

Samasta vaarasta puhui myös komission puheenjohtaja Jean-Claude Juncker Euroopan parlamentissa. Hänen viestinsä oli vakava. Jos Schengenin henki menetetään, ei myöskään yhteisvaluutalla ole merkitystä, varoitti Juncker. Joulukuussa komissio tekee esityksensä ulkorajojen valvonnan ja tiedusteluyhteistyön vahvistamisesta, lupasi komission puheenjohtaja.

Mutta mitä tekee Merkel lähiviikkoina? Euron puolustaminen nosti hänet kotimaassaan suosion huipulle. Nyt suosio on miltei syöksyssä. Riittääkö kanslerin poliittinen arvovalta Schengenin pelastamiseen?

Risto Makkonen, toimittaja

Makkonen_IMG_2011_00383483 copy