EU:n yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan monet muuttujat

Pitkän korpivaelluksen jälkeen EU:n yhteinen turvallisuus- ja puolustuspolitiikka (YTPP) on palaamassa unionin agendalle. Joulukuussa kokoontuvan Eurooppa-neuvoston aiheena on nimittäin YTPP, jonka toimivuus on keskeinen tekijä unionin globaalille vaikutusvallalle. EU:lla olisi niin materiaaliset kuin arvoihinkin liittyvät edellytykset olla nykyistä merkittävämpi toimija maailmanpolitiikassa. Tämä tosin vaatisi EU-instituutioiden ja ennen kaikkea jäsenmaiden huomattavasti parempaa yhteistoimintakykyä, johdonmukaisuutta sekä vastuunkantoa. Tämä on helpommin sanottu kuin tehty.

Turvallisuus- ja puolustuspolitiikan yhteistyön tiivistäminen on nauttinut unionin kansalaisten, myös suomalaisten, keskuudessa kannatusta. Kansallisvaltion näkökulmasta suvereniteetin ydinalueeseen kuuluvat turvallisuusasiat halutaan kuitenkin pitää omissa näpeissä. Jäsenmaiden intressit ja strategiat eivät myös läheskään aina kohtaa, mikä aiheuttaa ongelmia muun muassa jäsenmaiden välisen solidaarisuuden sekä yhteistoiminnan suhteen. Intressien ja historiasta nousevien toimintatapojen erilaisuus vaikuttaa siten, että EU-maiden on usein vaikea päästä yhteisymmärrykseen yhteisistä kannoista, mikä hioo yhteiseltä toiminnalta särmät pois tai jopa estää toiminnan. Intressien ja toimintatapojen ristiriidat ovat tulleet esille muun muassa Syyrian konfliktin sekä puolustusteollisuuden integroimisen kohdalla.

Suomen turvallisuuspoliittisessa keskustelussa on vihdoin laajasti ymmärretty turvallisuuspoliittisen yhteistyön välttämättömyys. EU-yhteistyö on nähty Suomessa hyväksyttävänä pohjoismaisen yhteistyön ohella. EU:n turvallisuuspoliittista merkitystä on korostettu muun muassa hallituksen EU-selonteossa. On kuitenkin hyvä tiedostaa, että EU ei ole sotilasliitto. Unionin jäsenistä 22 maata, eli 95 % EU-kansalaisista, ovat sotilasliitto Naton jäseniä, ja Naton rakenteet ovatkin tulevaisuudessa väline eurooppalaiseen turvallisuus- ja puolustuspoliittiseen yhteistyöhön. Tiiviimpää eurooppalaista turvallisuuspoliittista yhteistyötä haikaillessa valkoinen kompassiruusu sinisellä pohjalla tuleekin hyvin äkkiä vastaan. Joulukuun kokouksessa ja täten EU:n turvallisuuspoliittisella agendalla ilmeisesti onkin EU:n kyvyn parantaminen toimia lähialueiden kriiseissä, käytöltään vähäisten puolustusmateriaalien yhteishankinnat ja puolustusteollisuuden ovien avaaminen. Se, että EU itsessään ei ole kehittymässä sotilasliitoksi, ei ole ongelma. Olennaista on, että EU-maiden on tehtävä yhä tiiviimpää yhteistyötä ja katsottava puolustusta yhteiseltä kantilta. Yhteistyön viitekehyksellä ei ole niin väliä.

Myös ulkopolitiikan saralla löytyy kehitettävää. Unionilla on nyt kaksi ja puoli vuotta ollut yhteinen ulkoasiainhallinto EEAS, mikä on tietenkin jo jonkinlainen saavutus itsessään.  Hetorogeenisen ja sekavan EEAS:n toiminta on kuitenkin lähtenyt yskähdellen käyntiin. Kasvulle ja kehittymiselle tulee antaa silti aikaa. Eräs potentiaalinen kehityskohde on diplomaattiset edustustot. Jäsenmaiden oma edustautuminen ei ole katoamassa mihinkään, mutta yhteispelille EU-delegaatioden kautta esimerkiksi konsuliasioissa on tilaa. Hyvästä virkamieskoneistosta on tosin vähän hyötyä, jos ei koherenttia politiikkaa saada tehtyä.  Ulkopolitiikkaa hoidetaan unionissa yhä jäsenmaiden välisesti – ei siis ylikansallisesti. Olisikin hyvä pohtia, miten yhteistoiminnasta saataisiin tehokkaampaa.

Maailmanpolitiikan rakenteiden muutokset toivon mukaan alkavat herättää varsinkin suuria EU-maita siihen todellisuuteen, että Eurooppa periferioituu kansainvälisessä politiikassa, ellei kauan kaivattua yhteistä ääntä ala löytyä. Toivoa sopii, että globalisaation maailmaa kutistuttava voimaa pienentää myös EU-maiden intressien välistä kuilua. Uuden turvallisuusstrategian parissa askarteleminen voisi auttaa yhteisten intressien löytymisessä.

Matti Pesu,

Kirjoittaja opiskelee Tampereen yliopistossa kansainvälistä politiikkaa ja toimi komission Suomen-edustustossa harjoittelijana touko–heinäkuussa 2013.

Sukukirjojen sulkija vai myyttien murtaja?

EU-päätöksenteon etenemistä epäseksikkäämpää blogiaihetta saa hakea kirveellä. Sinnittele kanssani kuitenkin hetki, hyvä lukija. Luvassa ei ole oppituntia yhteispäätösmenettelystä. Sen sijaan pyrin osoittamaan, miten mehukkaalta uutiselta putoaa pohja, jos perusfaktat eivät ole hallussa.

Kun unionin päätöksenteosta on kyse, vedetään sekä perinteisessä että sosiaalisessa mediassa valitettavan usein mutkat suoriksi. Niin käy helposti, kun monitahoinen asia on muutettava nasevaksi otsikoksi tai twiitiksi. Tyypillisesti komission antama ehdotus esitetään koko unionin päätöksenä, ennen kuin neuvosto ja parlamentti ovat ehtineet sanoa hep.

Otsikko “EU kieltää sukukirjat” on malliesimerkki viime kesäkuulta. Jos juttua ei lue pidemmälle, luulee EU:n tehneen suorastaan kritiikkiä kerjäävän päätöksen. Myöhemmin tekstissä puhutaan komission ehdotuksesta ja vireillä olevasta tietosuoja-asetuksesta. Kyse ei olekaan uudesta sukukirjoja kieltävästä säädöksestä vaan lakialoitteesta, jolla tähdätään tietosuojasääntöjen uudistamiseen. Aloitteen käsittely neuvostossa ja Euroopan parlamentissa on yhä kesken.

Ilman uudistuksen sisältöön uppoutumistakin voidaan todeta, ettei EU ole kieltänyt sukukirjoja – eikä ole edes kieltämässä. On totta, että uudistus herättää huolta sukututkijoissa. Suomen Sukututkimusseuran toiminnanjohtaja P.T. Kuusiluoma on kuitenkin toivonut malttia tietosuoja-asetuksen vaikutusten arviointiin. Hänen mukaansa komission esitys ei koske tavanomaista sukututkimusta.*

image

Kuvassa eurokraatti työn touhussa

Harhaanjohtavista uutisista ei voi syyttää yksin niiden tekijöitä tai levittäjiä. Myös päättäjien ja EU-toimielinten työntekijöiden on syytä katsoa peiliin. Osaammeko aina viestiä päätöksistä ja niiden valmistelusta tarpeeksi selkeästi? Uskallan väittää, että emme.

Juuri avattu Setting the facts straight -blogi on yksi komission keinoista EU-myyttien murtamiseen. Myytit ovat kieltämättä usein viihdyttävää luettavaa, mutta ne myös vääristävät ihmisten käsityksiä.  Uutisankat jäävät helposti elämään julkaistuista oikaisuista huolimatta.

Oli kyseessä sitten sukukirjojen tai puu-uunien kieltäminen, kannattaa väitteiden todenperäisyys tarkistaa ennen “jaa”-napin painamista Facebookissa tai Twitterissä. Kritiikkiä saa ja pitääkin esittää, mutta väärän tiedon levittäminen on karhunpalvelus kaikille. Etenkin EU-kriitikolle, joka haluaa vaalia omaa uskottavuuttaan.

Anna Rissanen,
avustaja, Euroopan komission Suomen-edustusto

*Tarkemmin uudistuksen vaikutuksista sukututkimukselle kiinnostuneet voivat lukea täältä europarlamentaarikko Mitro Revon komissiolle aiheesta esittämän kysymyksen ja komission antaman vastauksen. Päätöksenteon etenemistä voi seurata suomeksi PreLex-tietokannasta.

Porista ja sen vierestä

Porin Suomi Areenassa puhuttiin jälleen. Hieno tapahtuma, jossa kansalaiset, asiantuntijat, poliitikot ja muut päättäjät keskustelevat hyvin mutkattomissa tunnelmissa ja kynnys osallistua on matala. Porinaa riitti myos EU-asioista. IsoKarhu kauppakeskuksessa oli torstaina väkeä tuvan täydeltä, kun Olli Rehn ja monilukuinen joukko EU-parlamentaarikkoja etsivät Eurooppaan uutta tahtilajia Tuomas Enbusken johdolla.

Ajankohta keskustelulle on otollinen. Vaikka esimerkiksi Olli Rehn vakuutti Porissa aikovansa käyttää koko peliajan viimeiseen minuuttiin eikä aamukampoja ole näkynyt, on selvää että nyt istuvan komission mandaattia on jäljella noin vuosi. Vajaan vuoden päästä kun pidetään seuraavat Euroopan parlamentin vaalit ja kohta sen jälkeen aloittaa seuraava komissio uudessa kokoonpanossa. On siis keskustelun paikka siitä, minkälaista EU:ta suomalaiset tulevaisuudessa haluavat.

EU:n tulevaisuuteen liittyen ilmassa on useita isoja kysymyksiä. Esimerkiksi se miten EU:sta voitaisiin tehdä vielä demokraatisempi ja kansalaisten vaikutusmahdollisuuksia lisätä? Mielestäni demokratia toteutuu jo nykyisellään EU:ssa kohtuullisen hyvin. Lakiasäätävien elinten edustajat valitaan kansanvaaleillla. Neuvostossa jäsenvaltioita edustavat ministerit, jotka useimmissa tapauksissa ovat vaalit läpikäyneitä ihmisia, kuten huippukokouksiin osallistuvat valtionpäämiehetkin. Euroopan parlamentin jäsenetkin valitaan suoralla kansanvaalilla. Ja sitten on jäsenvaltioista riippumaton komissio, joka tarkastelee asioita kaikkia jäsenvaltioita tasapuolisesti kohdellen. Siellä kullakin jäsenvaltiolla on muuten samanveroinen edustus eli yksi ääni eli komissaari per jäsenvaltio, eli esim. Saksalla ja Suomella on sama äänimäärä. Komissiossa pienten jäsenvaltioiden painoarvo suhteessa suurempiin on tätäkin kautta huomioitu. 

Seuraava mahdollisuus vaikuttamiseen ovat Euroopan parlamentin vaalit, joista myös puhuttiin IsoKarhussa. Tulevissa vaalikampanjoissa toivon kaikilta kansallisilta puolueilta ja eurooppalaisilta puolueilta selkeitä eurooppapoliittisia linjauksia. Siten myös kansalaisten on mahdollista tehdä valintoja selkeiden vaihtoehtojen välilla ja tuntea vaikuttavansa EU-politiikkaan. Lissabonin sopimuksen myötä parlamentin painoarvo lainsaatajana on entisestään korostunut. Siksi vaaleilla on väliä jopa enemmän kuin ennen. Ensi kaudella on edessä Euroopan ja myos Suomen kilpailukyvyn kannalta isoja päätöksiä. Niihin päästään vaikuttamaan parhaiten silloin kun mahdollisimman moneen valiokuntaan saadaan asiantunteva  edustus. Odotan ja toivon kaikilta kansallisilta puolueilta ja niiden ehdokkailta selkeitä eurooppapolittiisia kannaottoja ja sitä että Suomen hyvä meppionni jatkuu.

IsoKarhussa keskustelu laajeni ympäri maailman, kun alettiin keskustella siitä, miten Euroopassa päästäisiin kunnolla kohentamaan kasvua, kilpailukykyä ja työllisyyttä. Hyviä käytäntöja etsittiin Yhdysvaltoja ja Kiinaa myöten. Markkinoiden todettiin olevan maailmanlaajuiset ja odotukset olivat korkealla Transatlanttisen kauppa- ja investointikumppanuuden suhteen, josta EU alkoi komission johdolla neuvotella viime viikon maanantaina. EU on maailman laajin talous ja Yhdysvallat jo nyt sen tärkein kauppakumppani. Yhdessä ne muodostaisivat 825 miljoonan ihmisen kauppa-alueen, jossa tuotetaan noin 45 prosenttia maailman BKT:sta. Sopimuksen syntyessä EU:n vienti lisääntyisi 28 prosenttia. Tämän arvioidaan tuovan Eurooppaan satoja tuhansia uusia työpaikkoja. Se olisi kaivattu piristysruiske kasvulle, työllisyydelle ja kilpailukyvyllemme.

Sari Artjoki, 
vt. päällikkö, Euroopan komission Suomen-edustusto

Kohti Poria ja SuomiAreenaa

Euroopan komission Suomen-edustusto ja Euroopan parlamentin Suomen-tiedotustoimisto ovat jälleen mukana huomenna alkavalla Porin SuomiAreenalla.

Meidän näkövinkkelistämme viikon tärkein päivä on torstai. Silloin järjestämme keskustelutilaisuuden teemalla “Euroopan uusi tahtilaji”, jossa komission varapuheenjohtaja Olli Rehn sekä iso joukko suomalaisia meppejä jakavat näkemyksiään EU:n tulevaisuuden valintojen ja haasteiden ympärillä, tulevia vaaliasetelmia unohtamatta.

Ensi torstaista on noin vajaa vuosi aikaa siihen, kun toukokuussa 2014 valittu uusi Euroopan parlamentti pääsee valitsemaan uuden komission puheenjohtajan. 

Tilaisuuden juontajana toimii Tuomas Enbuske, joka varmasti kovana twiittaajana on mielessään siitä, että tilaisuudessa on käytössä twiitti-seinä. Keskustelu twitterissä velloo #EUtahti ympärillä. 

Torstain keskustelutilaisuuden lisäksi päivystämme EU:n infoteltallamme koko SuomiAreenan ajan keskiviikosta torstaihin aamuyhdeksestä kello 17.00 asti.

Teltalla on mm. EU-tietovisa, lasten piirustuskilpailu sekä laatikko johon voit jättää kysymyksiä ja kommentteja mepeille ja varapuheenjohtaja Rehnille torstain keskustelutilaisuuteen. Mielenkiintoisimmat kysymykset ja kommentit nostetaan tapahtuman twitter-seinälle. Tervetuloa siis keskustelemaan ja hakemaan maksutonta materiaalia! Ennen edellä mainittua päätapahtumaamme Euroopan parlamentin Suomen-tiedotustoimisto tarjoaa teltalla aamukahvit kello. 9.00 alkaen.

Telttamme löytyy Kauppatorilta, Yrjönkadun puoleisella sivulta, läheltä Torilavaa. Infoteltta on avoinna keskiviikosta perjantaihin 17. – 19.7. klo 9.00 – 17.00.

Torstain keskustelutilaisuuden ja teltan lisäksi järjestämme kolme pienempää tilaisuutta. Torilavalla meppien kanssa puhuvat Sari Artjoki, Euroopan komission Suomen edustuston vt. päällikkö ja Pekka Nurminen, Euroopan parlamentin Suomen-tiedotustoimiston päällikkö. Tule kuuntelemaan keskiviikkona 17.7. klo 13.30 – 13.45, torstaina 18.7. klo 12.30 – 12.45 ja perjantaina 19.7. klo 13.45 – 14.00!

Porissa nähdään!

Matias Mäkelä,
Community Manager, Euroopan komission Suomen-edustusto

Avauspotku

Alussa olivat suo, kuokka ­–  ja Jacques Delors.  Edellä mainitun lisäksi alkukarsintoihin osallistuivat myös joukkueet Direktiivin takaa, Euplomaatti, Suomi-Finland-Brysseli, Eublogi ja Euronautti. 

Intensiivisten alkukarsintojen jälkeen pelattiin luonnollisesti välierät, josta trilleriksi muodostuneeseen finaaliin etenivät Direktiivin takaa ja Euronautti. Jatkoajalle venyneen finaalin ratkaisi lopulta piilokärki Nina Hotti. Pitkän pallorallin päätteeksi Hotti onnistui viimeistelyssä ja näin ollen kultainen maali -säännön turvin Euronautti pokkasi turnauksen korkeimman palkinnon – kunnian tulla Euroopan komission Suomen-edustuston uuden blogin nimeksi.

Viime aikoina foorumeita lukeva on voinut huomata, että blogit tekevät uutta tuloa. Koska kaikki muodikas on muodikasta, niin myös allekirjoittanut päätyi lopputulokseen – edustustollekin on saatava oma blogi! Ehdotus blogin avaamisesta saavutti epäilyttävän vahvan yksimielisyyden, ja tässä sitä nyt mennään.

Kun Euronautti-blogia ideoitiin, päädyttiin pidättäytymään luomasta turhan tarkkoja suuntaviivoja blogattavasta sisällöstä. Lisäksi pyörä haluttiin saada pyörimään kohtalaisen rivakasti, jolloin tarkka formaatin hiominen olisi hidastanut huomattavasti Euronautin lanseeramista. Näin ollen kukaan ei siis vielä tarkalleen tiedä sitä, että minkälainen Euronautista vielä kasvaa. 

Euronautin teemattomuus voi olla joko vahvuus tai heikkous. Allekirjoittanut pitää ovien auki pitämistä vahvuutena. Ideaalitilanteessa pystymme esimerkiksi kommentoimaan, laatimaan vastineita ja avaamaan ajankohtaisia ilmiöitä hyvinkin nopeasti Euronauttia hyödyntäen. Toisaalta ns. hiljaisempina aikoina blogi toimii yleisempien kirjoitusten foorumina. Kyllä netissä tilaa riittää!

Samoin kuin ihmiset tekevät juhlan, niin samalla lailla kirjoittajat tekevät blogin. Tavoitteena on saada mahdollisimman monipuolinen kirjoittajakaarti mukaan Euronautin tekemiseen. Blogikirjoituksia tullaankin siis jatkossa näkemään niin talomme sisältä kuin ulkopuoleltakin.

Matias Mäkelä,

Community Manager, Euroopan komission Suomen-edustusto