EU-politiikan syksy etenee uuden komission järjestäytymisen merkeissä

Euroopan parlamentin enemmistö antoi luottamuksensa puheenjohtajaehdokas Ursula von der Leyenille 16. heinäkuuta varsin täpärässä äänestyksessä. Äänestystulos hieman jo ennakoi tulevaa Euroopan parlamenttikauden luonnetta: selkeitä enemmistöjä poliittisten ryhmien välillä voi olla aikaisempaa hankalampi muodostaa. Euroopan parlamentin muuttuneella ryhmäjaolla on vaikutusta myös tulevan komission muodostumiseen, äänestäähän parlamentti lopulta komission hyväksymisestä ensin kuultuaan komissaarikandidaatteja. Mutta mitä tapahtuu seuraavaksi? Mitkä ovat von der Leyenin askelmerkit syksyn mittaan ja mitä kannatta pitää silmällä?

Komission tuleva puheenjohtaja von der Leyen on kiertänyt kesäkuukaudet ahkerasti EU:n jäsenmaita tavaten valtion päämiehiä. Samalla hän on lähestynyt jäsenmaiden hallituksia kirjeitse ja pyytänyt pääkaupunkeja nimeämään komissaariehdokkaansa. Von der Leyenin aikomuksena on valita EU-maiden esittämien ehdokkaiden perusteella komissaarien ryhmä (kollegio), jossa naisia ja miehiä on yhtä paljon. Prosessi on toki vielä kesken, mutta näin hän on ainakin toivonut.

Neuvoston ja Euroopan parlamentin on hyväksyttävä komission jäsenehdokkaiden yhdistelmä kokonaisuudessaan, jotta uusi komissio voi aloittaa työnsä kaudelle 2019–2024. Jos aikaisemmat merkit pitävät paikkaansa, tuleva puheenjohtaja von der Leyen on haastatellut komissaariehdokkaat syyskuun alkuun mennessä, esitellyt päätöksensä neuvostolle ja sopinut sitten yhdessä neuvoston kanssa lopullisesta komission jäsenehdokkaiden kokonaisuudesta.

Aika pian tämän jälkeen von der Leyen esittelee tulevan komission kokoonpanon ja salkkujaon. Salkkujaossa tuleva puheenjohtaja tullee panostamaan siihen, että miesten ja naisten edustus, poliittiset näkemykset ja erilaiset kyvyt olisivat komissiossa tasapainossa. Suomen ehdokkaan Jutta Urpilaisen tuleva pesti selvinnee siis viimeistään syyskuun alussa.

Tämän jälkeen prosessi siirtyy Euroopan parlamenttiin. Parlamentin järjestämät komissaariehdokaskuulemiset ovat ulkoapäin katsottuna ehkä se mielenkiintoisin tapahtuma komission nimittämisprosessissa. Kuulemisten on määrä alkaa syyskuun 30. päivä ja päättyä 8. lokakuuta. Prosessi etenee siten, että parlamentin puhemies pyytää von der Leyeniä ilmoittamaan parlamentille, miten vastuut jaetaan komissaariksi ehdotettujen henkilöiden kesken von der Leyenin määrittämien poliittisten toimintalinjausten mukaisesti.

Euroopan parlamentti kutsuu ehdokkaan kuultavaksi vain yhden kerran. Ehdokkaat eivät juokse valiokunnasta toiseen, vaikka heidän vastuualueensa sisältäisi asiakokonaisuuksia useammasta kuin yhdestä valiokunnasta. Ehdokasta kuullaan joko yhden valiokunnan toimesta, valiokuntien yhteiskuulemisessa tai yhden valiokunnan kuulemisessa, johon osallistuu muita asianosaisia valiokuntia. Kuulemisiin varataan kolme tuntia, jossa ehdokkaat saavat 15 minuutin avauspuheenvuoron ja heille esitetään enintään 25 kysymystä. Ei ihan helppo nakki.

Nämä kuulemiset ovat totta kai julkisia – onhan Euroopan parlamentti instituutioista se, jossa vaaleilla valitut eurooppalaiset kansaedustajat käyttävät puheoikeuttaan. Kunhan kuulemiset on saatettu loppuun, äänestää Euroopan parlamentti komissiosta kokonaisuudessaan 21.–24. lokakuuta pidettävässä Euroopan parlamentin täysistunnossa Strasbourgissa.

Lopulta Eurooppa-neuvosto nimittää von der Leyenin komission huippukokouksessaan lokakuussa. Uuden komission on määrä aloittaa työnsä samaan aikaan Euroopan keskuspankin uuden pääjohtajan Christine Lagarden kanssa 1. marraskuuta. Sen sijaan Eurooppa-neuvoston uuden puheenjohtajan Charles Michelin on määrä aloittaa tehtävässään vasta 1. joulukuuta. Aikataulut voivat toki muuttua, jos jotain yllättävää sattuu.

Komission muodostamisesta nostaisin esiin muutamia seurattavia seikkoja. Ensinnäkin on mielenkiintoista nähdä, muuttaako tuleva puheenjohtaja von der Leyen komission rakennetta. Junckerin komissiolle oman erityispiirteensä toi varapuheenjohtajien asema poliittisten teemakokonaisuuksien vetäjinä. Käytännössä he siis koordinoivat ja ohjasivat useiden muiden komissaarien työtä. Nähtäväksi jää, tuleeko von der Leyen säilyttämään Junckerin komission toimintakulttuurin.

Toiseksi parlamentin kuulemisia kannattaa seurata tarkkaan, koska ne ovat komissaariehdokkaille tiukkoja ja niissä mitataan henkilöiden sopivuutta ja asiantuntevuutta. Kuulemiset voivat hyvinkin vaikuttaa siihen, miten vastuut lopulta jakautuvat. Näinhän tapahtui viisi vuotta sitten, kun slovenialainen Alenka Bratušek vetäytyi ehdokkuudestaan sen jälkeen, kun vastuuvaliokunnat olivat hylänneet hänen ehdokkuutensa.

Kolmanneksi Iso-Britannian eroprosessi varjostaa komission nimittämistä. Britannian on määrä erota EU:sta lokakuun lopussa, mutta siihen asti heitä velvoittavat EU:n pelisäännöt. Euroopan unionista tehdyn sopimuksen artikla 17 velvoittaa Britanniaa nimittämään ehdokkaan uuteen komissioon, mutta Britannian pääministeri on todennut, ettei maa aio sitä tehdä. Voihan toki olla, että nykyinen brittikomissaari Julian King jatkaa uuden komission toimikauden alkuun saakka, niin tekevät muutkin nykyiset komissaarit. Paljon riippuu siitä, miten eroprosessin aikataulun käy. Hakeeko Britannia lisäaikaa eroprosessiin ja myöntävätkö jäsenmaat sitä Britannialle? Jos lisäaikaa tulee, niin silloin Britannialla tulisi olla komissaari… Vaikka toki historia tuntee myös tilanteita, joissa komissio on toiminut vajaamiehitykselläkin joitakin kuukausia. 

Mielenkiintoista EU-politiikan syksyä toivottaen!

Maria Blässar

Euroopan komission Suomen-edustuston apulaispäällikkö

Blassar_1050

Advertisements

Oikeusvaltioperiaatteen vaaliminen on tärkeämpää kuin koskaan

Oikeusvaltioperiaatteen toteutuminen Euroopan unionissa on noussut viime viikkoina Suomessa kansalliseen keskusteluun Unkarin kritisoitua Suomen oikeusjärjestelmää. Kritiikin taustalla vaikuttavat EU:n viimeaikaiset toimet jäsenmaiden oikeusvaltiorikkomuksia vastaan ja Suomen puheenjohtajamaana esittämät tavoitteet oikeusvaltioperiaatteen sitomisesta EU-rahoitukseen.

Suomen esillä pitämät tavoitteet pohjaavat Euroopan komission toukokuussa 2018 tekemään asetusehdotukseen, jonka tarkoituksena on varmistaa, että jäsenvaltioiden oikeusvaltiopuutteet eivät vääristä EU-rahoituksen käyttöä. Ehdotuksen mukaan oikeusvaltioperiaatteen rikkominen voisi johtaa esimerkiksi kyseisen jäsenmaan saaman EU-rahoituksen keskeyttämiseen tai vähennykseen. Lakiesityksen läpimeno edellyttää hyväksyntää sekä Euroopan parlamentilta että jäsenvaltioista koostuvalta neuvostolta. Ehdotusta on käsitelty parlamentin valiokunnissa, ja tällä hetkellä odotetaan neuvoston kantaa asiaan. Suomi neuvoston puheenjohtajana on ilmaissut halunsa viedä eteenpäin neuvotteluja ehdotuksen mukaisesta EU-tukien sitomisesta oikeusvaltioperiaatteeseen.

Oikeusvaltioperiaatteen vahvistaminen on tärkeä tavoite EU:lle. Oikeusvaltio on yksi keskeisimmistä perusarvoista, joille unioni rakentuu ja joita kaikki sen jäsenvaltiot ovat sitoutuneet noudattamaan. Oikeusvaltioperiaatteen mukaan julkisen vallan käytön tulee perustua lakiin, ja laintulkinnasta vastaavien tuomioistuinten on oltava riippumattomia. Myös kansalaisten perusoikeudet ja yhdenvertainen kohtelu liittyvät olennaisesti oikeusvaltiokäsitteen piiriin.

Oikeusvaltio on paitsi EU:n perussopimuksen mainitsema arvo, myös tärkeä oikeudellinen periaate EU:n toiminnan ja jäsenmaiden välisen yhteistyön kannalta. Kansallisten tuomioistuinten tehtävä on varmistaa EU-oikeuden soveltaminen jäsenmaissa eri politiikanaloilla ja hakea ratkaisuilleen tarvittaessa unionin tuomioistuimen kanta ennakkoratkaisumenettelyn avulla. Toisaalta jäsenmaiden tulee voida luottaa myös toisten jäsenmaiden tuomioistuinten riippumattomuuteen ja EU-oikeuden yhtenäiseen soveltamiseen.

Euroopan komission tehtävä on yhteistyössä muiden EU:n toimielinten ja jäsenmaiden kanssa varmistaa, että oikeusvaltioperiaatetta kunnioitetaan kaikkialla unionissa. Komissiolla on käytössään eri keinoja seurata oikeusvaltiokehitystä jäsenmaissa ja toimia mahdollisissa ongelmatilanteissa. Monet näistä mekanismeista tähtäävät oikeusvaltiota uhkaavien tekijöiden varhaiseen tunnistamiseen ja tilanteen heikentymisen estämiseen keskusteluyhteyden ja jäsennellyn vuoropuhelun kautta.

Tilanteen vaatiessa komissio voi käynnistää rikkomusmenettelyn oikeusvaltioperiaatetta rikkonutta jäsenmaata vastaan ja viedä tarvittaessa asian unionin tuomioistuimeen, joka voi määrätä kyseiselle valtiolle taloudellisia seuraamuksia. Äärimmäisenä keinona komissio voi myös ehdottaa Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 7 artiklan mukaista menettelyä, joka voi johtaa jäsenmaan äänioikeuden rajoittamiseen neuvostossa.

Käytännössä 7 artiklan mukainen jäsenyysoikeuksien rajoittaminen kuitenkin edellyttää jäsenmaiden yksimielisyyttä, mikä hankaloittaa sen toimeenpanoa. Perinteisen rikkomusmenettelyn puitteissa on sen sijaan päästy myös konkreettisiin tuloksiin, esimerkiksi Puolan muutettua rikkomusmenettelyn seurauksena lakiaan, joka laski korkeimman oikeuden tuomareiden eläkeikää. Asiaa on sittemmin käsitelty myös unionin tuomioistuimessa, joka totesi kyseisen lain olleen EU-oikeuden vastainen.

Erilaisten valvontakeinojen kehittämisen lisäksi komissio on osaltaan pyrkinyt lisäämään keskustelua ja ymmärrystä oikeusvaltioperiaatteen merkityksestä Euroopan unionissa. Oikeusvaltion kunnioittaminen on edellytys myös muiden EU:n yhteisten arvojen, kuten perusoikeuksien, demokratian ja tasa-arvon, toteutumiselle. Oikeusvaltioperiaate ohjaa lisäksi EU:n ulkosuhdetoimintaa, ja periaatteeseen sitoutumista edellytetään myös EU:n jäsenehdokkailta. Säilyttääkseen asemansa uskottavana arvoyhteisönä EU:n ja jäsenmaiden on tehtävä entistä enemmän töitä sen eteen, että oikeusvaltiota kunnioitetaan kaikissa jäsenmaissa.

Blassar_1050

Maria Blässar

Euroopan komission Suomen-edustuston apulaispäällikkö

 

Ilmasto ja EU-vaalit – onko niillä väliä?

Vuoden 2014 EU-vaaleissa 18–24-vuotiaista suomalaisista vain 10 prosenttia äänesti. Koko maan laajuinen äänestysprosentti oli 39,1%. Se on järkyttävän alhainen luku, ottaen huomioon suomalaisten koulutustason ja europarlamentin tärkeyden eurooppalaisessa päätöksenteossa.

Eduskuntavaalien jälkeen spekuloitiin, loppuuko suomalaisten äänestysinto ja motivaatio tarttua uudelleen äänestyslipukkeeseen. Toisaalta nähtävissä on myös mahdollisesti toiseen suuntaan viittaavia merkkejä.

Tänä keväänä ihmisiä on ennen näkemättömällä tavalla puhuttanut ilmastonmuutos ja etenkin siitä kumpuava ilmastoahdistus. Etenkin nuoret ympäri maailmaa ovat ottaneet asian omakseen ja nousseet barrikadeille protestoimaan ilmaston puolesta. Myös Eurooppanuoret Suomessa haluaa tuoreessa kannanotossaan nostaa ilmastonmuutoksen torjunnan Suomen EU-politiikan kärkiteemaksi. Eurooppanuorten Taloustutkimuksella teettämän tutkimuksen mukaan 76 prosenttia suomalaisista nuorista haluaa, että EU-tason yhteistyötä lisätään juuri ilmastonmuutoksen torjunnassa.

Toivomme tämän innostuksen kantavan myös EU-vaaleihin saakka, ja inspiroivan nuoria äänestämään.

Olemme kiertäneet tänä keväänä suomalaisia kouluja ja tehneet yhteistyötä eri opiskelijajärjestöjen kanssa. Yhteiseksi huolenaiheeksi nuorten keskuudessa on näissäkin keskusteluissa noussut ilmastonmuutos. Samassa yhteydessä on pohdittu sitä, miksi EU tuntuu niin kaukaiselta, harmaalta ja epämääräiseltä vaikuttamisen tasolta.

Kuitenkin juuri ilmastotoimet ovat loistava esimerkki siitä, että yhteistyö EU:n tasolla kannattaa. Yhteistyössä asiantuntijoiden, järjestöjen, yritysten ja kansalaisten kanssa valmistellut aloitteet toimiksi ilmastonmuutosta vastaan ovat osoitus siitä, että Euroopan tasoinen yhteistyö on paras tapa toimia yhdessä ilmaston puolesta. Kansalaisten asiaa ajava Euroopan parlamentti ja EU-jäsenvaltioita edustava neuvosto ovat tarttuneet hanakasti toimeen. Euroopan komission tekemien aloitteiden tavoitteita on jopa kiristetty Euroopan parlamentin toimesta, jotta ilmastotoimet olisivat kansalaisten vaatimusten tasolla.

Toivomme, että tämä konkreettinen esimerkki eurooppalaisesta päätöksenteosta ja sen tärkeydestä meidän kaikkien tulevaisuuden kannalta inspiroisi nuoria äänestämään tämän kevään EU-vaaleissa. Viime aikojen julkisessa keskustelussa on noussut esiin, kuinka europarlamentaarikolla voi olla enemmän valtaa kuin ministerillä. EU-vaaleissa äänestämme Euroopan parlamenttiin henkilöitä käyttämään juuri tämän mittaluokan valtaa. Suomalaiset tulevat valitsemaan ainakin 13, mahdollisesti 14, eurokansanedustajaa, joilla on paljon mahdollisuuksia vaikuttaa tulevaisuutemme elinoloihin.

Euroopan komissio on esittänyt Sibiussa Romaniassa 9. toukokuuta 2019 järjestettävää EU27-johtajien kokousta varten suosituksia siitä, miten Eurooppa voi muovata omaa tulevaisuuttaan entistä moninapaisemmassa ja epävarmemmassa maailmassa. Päämiehet keskustelevat kokouksessa EU:n strategisista painopisteistä vuosille 2019–2024, jotka rakentuvat EU:n viime vuosien kehitykselle ja EU-vaalien tulokselle.

Toinen erityisesti nuoria kiinnostava painopiste on kestävä kehitys. Meidän on Suomessa, EU:ssa ja koko maapallolla nykyaikaistettava talouttamme kohti kestäviä kulutus- ja tuotantomalleja. Meidän on lisättävä toimia ilmastonmuutoksen torjumiseksi ja ympäristön pilaantumisen lopettamiseksi. Meidän on myös siirryttävä kohti resurssitehokkaampaa kiertotaloutta edistämällä vihreää kasvua, biotaloutta ja kestäviä innovaatioita.

Ilmastonmuutoksen torjunta ja globaali ilmastojohtajuus on kannustava esimerkki siitä, mitä EU-tasoinen yhteistyö merkitsee: yhdessä voimme tehdä enemmän ja kunnianhimoisemmin.

Kun maailmanlaajuisesti tunnettu nuori ilmastoaktivisti Greta Thunberg oli puhumassa Euroopan parlamentin ympäristövaliokunnalle, hän pyysi, että hänen puheelleen kohdistetut aplodit siirtyisivät konkreettisiin tekoihin, kun kampanjateemoja valitaan ja äänestysnappeja painetaan.

Myös me toivomme, että EU-vaalien lähestyessä inspiroituisimme Gretan kehotuksesta, ja siirtäisimme huolemme ja toiveemme tulevaisuudesta äänestyslipukkeille ympäri maan.

Blassar_1050

 

Maria Blässar

Edustuston apulaispäällikkö

 

EU:n hallitusneuvottelujen 10 kärkikysymystä

Suomessa hallitusneuvotteluja vetävä SDP on juuri esittänyt kysymyksensä muille puolueilla vastattavaksi. Mukana ovat suurimmat tulevaisuuden haasteet Suomelle. Ne kattavat myös EU:n kehittämisen ja Suomen puheenjohtajuuden unionissa syyskaudella 2019.

EU:ssa ei ole ministereitä eikä hallitusohjelmaa, mutta lähimpänä niiden roolia on komissio komissaareineen ja sen toimintaohjelma. Suomen hallitusneuvottelijan kysymyksiä ja itse hallitusneuvotteluja muistuttaa komission puheenjohtajan toimintaohjelmalleen hakema tuki jäsenmaista ja Euroopan parlamentin puolueryhmistä.

Tämä tapahtuu jo tulevan kesän ja syksyn aikana. Kysymys kuuluu, mitä sisältöasioita pitäisi tuolloin olla pöydillä jäsenmaiden, europarlamentaarikoiden ja komission keskustellessa uusista aloitteista ja linjauksista?

Tässä sitä varten kuvitteellinen, mutta vankasti reaalimaailmaa peilaava EU:n hallitusneuvottelujen kymmenen kohdan kärkikysymyslista. Etenkin näihin haasteisiin EU:lta odotetaan vastauksia tulevan komissio- ja parlamenttikauden 2019-2024 aikana.

Myös jokaisella tämän kevään Euroopan parlamentin vaalien ehdokkaalla tulisi olla näkemyksensä kärkikysymyksiin.

  1. Ilmasto ja ympäristö

Tuoreimman eurobarometrin mukaan EU-vaaleissa äänestävien mielestä tärkein asiakokonaisuus tulevalla komissio- ja parlamenttikaudella on ilmasto- ja ympäristökysymykset. Tuetteko sitä, että EU:n pitää olla ilmastomuutoksen torjunnassa ja ympäristön monimuotoisuuden vaalinnassa edelläkävijä ja mitä konkreettisia päätöksiä se edellyttää? Kuinka kansalaiset pidetään mukana muutettaessa taloutta ja työmarkkinoita kestäviksi?

2. Budjettiuudistus

EU:n budjettiuudistus vuosille 2021-27 pitää viedä loppuun jopa lähikuukausina. Sitä koskevassa esityksessä nostettiin etenkin tutkimuksen, koulutuksen ja muuttoliikkeen kaltaisten panostuksien osuutta. Oletteko valmiita tukemaan unionin budjetin painopisteisen siirtämistä näihin kysymyksiin? Jos ei, niin mitä ehdotatte tilalle ja millä perusteilla?

3. EMU ja EU:n talouspolitiikka

Talous- ja rahaliitto eurovaluuttoineen on toiminnassa, mutta se on jäänyt keskeneräiseksi. Toisaalta unionin talouspolitiikassa on vallinnut jännite etenkin pohjoisten maiden vaatiman uudistuslinjan ja eteläisten maiden haluaman löysemmän budjettikurin välillä. Mitkä olisivat lähivuosina tärkeimmät EMU:n uusimisessa tarvittavat päätökset ja muuttaisitteko niitä jo esitetyistä malleista? Mihin suuntaan veisitte EU:n talouspolitiikkaa (uudistukset-leikkaukset) ja minkä mallisilla ratkaisuilla saisitte aikaiseksi yhteisen euromaiden linjan?

4. Sosiaalinen pilari

Väistyvän komission yksi kärkihankkeista on ollut niin sanottu sosiaalinen pilari, jonka pohjalta annettiin muutamia lähinnä työelämän vähimmäistasodirektiivejä. Oletteko valmiita sille, että EU jatkaa aktiivista rooliaan  sen toimivaltaan kuuluvissa työelämän kysymyksissä tehden näitä koskevia uusia lakipäätöksiä? Jos kyllä, niin mitä lakihankkeiden tulisi olla? Tuleeko työntekijöiden vapaan liikkuvuuden kuulua edelleen EU-kansalaisten perusoikeuksiin?

5. Vapaa ja reilu kaupankäynti

Nykymallinen työpaikkoja ja kasvua luonut sopimusperustainen vapaakauppa on uhattuna protektionismin vuoksi ja kansalaiskentältä on tullut arvostelua, etteivät kauppasopimukset ota vakavasti huomioon kestävää kehitystä. Pitääkö EU:n pysyä sopimusperustaisen avoimen kaupankäynnin tukijana vai turvautua itsekin nykyistä enemmän protektionismiin? Oletteko valmiita ja millä tavalla vahvistamaan kauppasopimusten kytköksiä esimerkiksi Pariisin ilmastosopimukseen ja ILO-sopimuksiin?

6. Osaamistalous

Osaamiseen perustuva maailman kilpailukykyisin talous on ollut EU:n tavoitteena jo vuosituhannen vaihteesta. Tästä syystä tulee saada Euroopalle kärkipaikka erityisesti digitalisaatiossa, tekoälyssä, biotaloudessa ja muilla nopeasti kasvavilla osaamisintensiivisen talouden aloilla. Miten EU voi parhaiten edistää siirtymää kohti maailman kilpailukykyisintä osaamistaloutta? Mitkä ovat konkreettiset ehdotuksenne EU-päätöksiksi näissä asioissa?

7. Pakolaiskysymys

Pakolaisvirta EU:n suuntaan on vähentynyt, mutta yhteisestä kaikkien hyväksymistä linjoista ei ole saatu ratkaisua jäsenmaiden välillä eivätkä tulevaisuuden muuttopaineet Eurooppaan ole vähentymässä. Mitä kaikkia päätöksiä ja toimenpiteitä tulisi kuulua EU:n pakolaislinjaan lähivuosina? Tulisiko tähän liittyen jäsenmaille sälyttää pakollinen EU-tason pakolaiskiintiö (”taakanjako”) ja unionin lisätä kehitysapuaan etenkin muuttopainealueille tavoitteena 0,7 % panostukset BKT:sta?

8. Kilpailupolitiikka

Saksa ja Ranska ovat ehdottaneet eurooppalaisten kärkiyritysten luomista antamalla niille mahdollisuus määräävään markkina-asemaan ja sitä, että komission tekemät kilpailupolitiikan päätökset voitaisiin peruuttaa Eurooppa-neuvostossa. Taustalla on huoli eurooppalaisten yritysten ja talouden kilpailukyvystä maailmantasolla. Ovatko edellä esitetyt keinot mielestänne oikeita? Jos ei, niin mitä ehdotatte tilalle?

9. Oikeusvaltio

Oikeusvaltion ja siihen liittyen mielipiteen- ja kansalaisvapauksien kehitys ei ole ollut tyydyttävä tietyissä jäsenmaissa. EU:n käynnistämät ”kehityskeskustelut” perustamissopimuksen artiklan 7 nojalla näiden maiden kanssa eivät ole muuttaneet tilannetta ratkaisevasti. Oletteko valmiita siihen, että artiklaa 7 tehostetaan esimerkiksi EU-rahoituksen katkaisemisella ja ääritilanteessa uhalla erottamisesta EU:sta?

10. Brexit

Brexit-siirtymäaikaa on pidennetty lokakuun loppuun. Mikäli Britanniassa ei päästä ratkaisuun eroamisesta tai jäämisestä jäseneksi tässäkään ajassa, niin oletteko valmiita pidentämään siirtymäaikaa edelleen? Tulisiko sen ehdoksi asettaa uusi kansanäänestys eroamisesta?

Jokerikysymys:

Seuraavalla komissio- ja parlamenttikaudella tehdään valinta kesä- ja talviajan välillä. Kumpaan näistä EU-maiden pitäisi siirtyä ja millä perusteilla?

Tyska modellen
Markus Penttinen, Akava //Richard Nordgren

Markus Penttinen

Kirjoittaja on Akavan kv. päällikkö ja EU:n talous- ja sosiaalikomitean jäsen

Kirjoittaja vastaa esittämistään mielipiteistä, jotka eivät välttämättä edusta Euroopan komission kantaa.

Omat vai yhteiset arvomme?

EU:n jäseneksi ei mikään maa joudu vastoin tahtoaan. Jäseneksi täytyy hakea ja hyväksyä yhteiset arvot ja velvoitteet. Kyseessä eivät ole vain perusarvot ja -oikeudet, vaan myös tavoitteet näiden lujittamiseksi. Lista on pitkä ja vaativa.

Kun Kreikka, Espanja ja Portugali vapautuivat diktatuurista, vahvistivat ne demokratiansa EY-jäsenyydellä. Sama näytti tapahtuvan kun entisen itäblokin maat viime vuosikymmenellä tulivat EU:n jäseniksi. Ihmisoikeudet, vapaus, tasa-arvo, kansanvalta ja oikeusvaltio näyttivät saaneen lopullisen voiton Euroopassa.

Tie ei kuitenkaan ole ollut suora. Maahanmuutto kriisiytti EU:n ja lohkaisi Visegrad-maat selkeäksi omaksi ryhmäkseen.

Visegrad-maat Puola, Tsekki, Slovakia ja Unkari eivät ota vastaan pakolaisia ja maahanmuuttajia. Perusteet liittyvät turvallisuuteen ja maahanmuuttajien uskontoon. Sen sijaan, että maahanmuuttokriisiin haetaan yhteisiä päätöksiä, haluavat nämä maat itse päättää ketä otetaan ja keneltä ovet suljetaan. Pohjimmiltaan taakanjaossa on kuitenkin kyse EU:n yhteisten arvojen, kuten ihmisoikeuksien kunnioittamisesta. Sama ongelma pirstoo tosin vanhempiakin jäsenmaita, mutta Visegradia leimaa yhteinen historia.

Varsovan liittoon ja Keskinäisen taloudellisen avun neuvostoon eli SEV:iin jäseneksi maiden ei ollut tarvinnut itse hakea. Päätökset tehtiin ja arvot päätettiin Kremlissä. Historialla voidaan yrittää ymmärtää sitä, ettei ohjeita ja päätöksiä oteta EU:sta, vaikka maat istuvat samoissa pöydissä, missä ne tehdään.

Integroituminen edellyttää kuitenkin sitä, että maa on ollut paitsi poliittisesti myös henkisesti itsenäinen – kypsä sitoutumaan arvoyhteisöön. Visegrad-mailta itsenäistyminen ja uusien arvojen omaksuminen jäi kesken. Tästä kertovat Puolan johdon päätös rajoittaa oikeuslaitoksen ja sananvapauden riippumattomuutta tai Unkarin uusi yliopistolaki sekä pyrkimykset rajoittaa kansalaisjärjestöjen toimintaa.

Olisi arroganttia osoittaa sormella vain Visegradin suuntaan. Pakolaiskriisi nosti vastaavia reaktioita myös monissa vanhemmissa jäsenmaissa. Ihmisoikeudet joutuivat ja ovat koetuksella. Niihin suhtautuminen jakaa jäsenmaita sisäisesti. Mielipiteet ovat polarisoituneet – myös Suomessa. Tähän tilanteeseen iskevät ne, joiden intressissä on EU:n heikentäminen ja pirstoutuminen.

Pelottavat pehmeät arvomme

Arvot ja oikeudet, jotka suojaavat tavallista kansalaista, ovat union ulkopuolella monessa maassa pelottavia vallassa olevien kannalta. Meille arkipäiväiset poliittiset oikeudet, yksilön korostaminen sekä lehdistön ja mielipiteen ilmaisun vapaus koetaan uhkaksi monissa maissa, mitä enemmän itään menemme. Sama vapaus, jonka ilmaisuun uusi teknologia on avannut keinot, palvelee myös niitä, joiden etuja liberaalit ja demokraattiset arvot uhkaavat. Olemme paradoksaalisen kysymyksen edessä: onko meidän joillakin keinolla rajoitettava ilmaisun vapautta, jotta voimme torjua hyökkäykset, joiden tarkoitus lietsoa erimielisyyttä EU:n jäsenmaiden sisällä ja välillä – olipa kyse maahanmuutosta, sanktioista tai unionin kehittämisestä.

Valistuksen henki

Aivan viime vuosina on voinut usein törmätä pohdintoihin valistuksen ajan maantieteellisistä rajoista. Eli voiko EU nykyisillä arvoillaan laajentua maihin, joihin valistus aikoinaan ei yltänyt. Esimerkkeinä rajojen löytymisestä käytettään Venäjän aggressiota Ukrainassa ja Turkin röyhistelyä Eurooppaa kohtaan. Kiina on oma lukunsa.

Toisaalta vaikuttaa siltä, että arvojemme haastajat ovat tahtomattaan puhaltaneet uutta happea omaan keskusteluumme. Joudumme kirkastamaan mielipiteitämme sekä pohtimaan, mitä muutoksia arvomme arkipäivän tilanteissa edellyttävät. Pinnalle nousevat kysymykset, jotka pitävät meitä enemmän yhdessä kuin hajottavat. Merkkejä on monella tasolla. EU:n yhteinen puolustus aletaan kokea arvoksi sinänsä, sitä kehitetään. Yksilöön kohdistuvien arvojen tasolla parhaillaan vellova Metoo-kampanja realisoituu uuden, entistä paremman tasa-arvoon tähtäävän lainsäädännön syntymisenä sekä kotimaan että EU:n tasolla.

Suomen arvot

Vasta Neuvostoliiton romahtaminen ja EU-integraatio vapauttivat Suomen omaksumaan täysin läntiset arvot. Parinkymmenen vuoden aikana meille on kasvanut sukupolvi, jolle suomettuminen on jo kaukainen kummajainen. Toki ihmisoikeuksista ja arvoista puhuttiin aikaisemminkin, mutta valikoiden. Ihmisoikeusrikkomuksia ja demokratian kehitystä kritisoitiin lähinnä niissä maissa, joissa myös omat kansalaiset saattoivat niin tehdä. Peiliin ei juuri katsottu.

Entä kuinka valistuneet Suomen arvot nyt ovat? Toivottavasti tämä kuullaan, kun presidentinvaalien keskustelut pääsevät täyteen vauhtiin. Ovatko arvomme yhteisiä ja olemmeko valmiita myös maksamaan niistä, jos lasku vaikkapa solidaarisuudesta realisoituu euroiksi?

Makkonen_IMG_2011_00383483 copy

Risto Makkonen, toimittaja

Mielipiteet ovat kirjoittajan omia eivätkä välttämättä edusta Euroopan komission kantaa.

Lisää kiertotaloutta – ettei arvoa katoaisi tuhkana tuuleen

Jos juhliin pääsee Arvovieras paikalle, häntä ei kannata päästää ihan heti lähtemään. Juhlijana pitäisin ennen kaikkea huolen siitä, että tunnistan Arvovieraan, vaikka hän kuinka sulautuisi massaan. Enhän itsekään haluaisi tulla kohdelluksi välinpitämättömästi. Jos juhlissa meno käy liian ankaraksi, Arvovieras katoaa helposti kuin tuhka tuuleen. Siksi vaatii järjestäjiltä energiaa ja kekseliäisyyttä saada vieras viihtymään. Sillä sitä hyödyllisempää on Arvovieraan kestitseminen, mitä useamman juhlijan juttusilla häntä ehtii kierrättää.

Ettei tarina aivan karkaisi käsistä, lienee syytä paljastaa, että jutun juurena on kiertotalous. Kiertotaloudessa materiaalien, tuotteiden ja resurssien arvoa pyritään hyödyntämään maksimaalisesti, mahdollisimman pitkään. Päinvastoin toimitaan, jos esimerkiksi raaka-ainetta hukataan jätteenä tai vain poltetaan menemään. Eihän niin toimittaisi Arvovieraankaan kanssa juhlissa. Sellaisesta tulisi sanomista.

Kiertotalous on ollut kuuma aihe Suomessa jo viimeisten parin vuoden ajan. Perusteet tuntee jokainen, sillä idea on tärkeä jokaisessa kotitaloudessa ja yrityksessä, jokaisessa mökissä ja konferenssitalossa: kuinka säästää ja tehdä jotakin paremmin – muuttamalla toimintatapoja, tuotteita tai ajatusmalleja. Aiheen laajuus voi silti yllättää. Et ole vielä hyödyntänyt kiertotalouden mahdollisuuksia täysin, jos osaat laittaa banaaninkuoret oikeaan keräysastiaan. Jos poltat kaiken ylimääräisen, saatat tehdä uusista bisnesideoista tomua. Todellista bisnesvainua on tunnistaa tulevaisuuden Arvovieras, ennen kuin muut ehtivät tarjota titteleitä ja palkintoja.

Komission kunnianhimoiseen kiertotalouspakettiin sisältyy EU:n toimintasuunnitelma, jossa tarjotaan mittareita kattavasti koko kierron ajalle: tuotannosta kuluttamiseen ja jätehuoltoon sekä toisen asteen raaka-aineiden markkinoihin. EU:n kiertotaloussivusto tarjoaa laajan kattauksen aiheesta.

Suomessa taas Sitra julkisti syyskuussa 2016 kiertotalouden tiekartan: “Kierrolla kärkeen – Suomen tiekartta kiertotalouteen 2016–2025”. Tiekartassa esitellään hyviä käytäntöjä ja pilotteja. Selvityksessä hahmotellaan seuraavat painopistealueet Suomelle: 1) kestävä ruokajärjestelmä, 2) metsäperäiset kierrot, 3) tekniset kierrot, 4) liikkuminen ja logistiikka sekä 5) yhteiset toimenpiteet. Kiertotalous on hallituksen kärkihanke.

Eurooppalainen yhteistyö on yksi tapa juurruttaa EU-politiikkaa kansalliselle ja paikalliselle tasolle. ”Circular Economy for SMEs” eli CESME-projekti alkoi huhtikuussa 2016 osana Interreg Europe -rahoitusohjelmaa. Se kuuluu teemaan 4: Ympäristön ja luonnonvarojen käytön tehokkuus. Kestävämmällä luonnonvarojen käytöllä pyritään kehittämään alueiden vetovoimaa ja yritystoimintaa.

CESMEssä partnerit jakavat kokemuksia, tunnistavat parhaita käytäntöjä ja tarjoavat alueillaan pk-yrityksille opastusta kiertotalouteen sekä päättäjille tietoa vihreän talouden mahdollisuuksista. Tavoitteena on parantaa politiikan välineiden tehokkuutta. Nelivuotisessa hankkeessa on 10 partneria kuudesta EU-maasta. Projektin kokonaisbudjetti on 1,63 miljoonaa euroa, josta ohjelman rahoitusta on 1,39 miljoonaa. Koordinoin hanketta itse Etelä-Pohjanmaan liitossa, ja maakunnassa toisena partnerina on Järvi-Pohjanmaan Yrityspalvelu.

Ainoastaan ruohonjuuritasolla voi tehdä näkyviä muutoksia. Siksi pidän CESME-projektin tärkeimpänä odotettuna tuloksena sitä, että saisimme alueelle rahoitusta pilottiprojekteihin. Jatkohankkeita suunnitellessa on oiva tilaisuus tiedottaa myös Euroopan strategisten investointien rahastosta (ESIR).

Arvovieras on syytä pyytää kahdenkeskiseen tapaamiseen, jotta olisi mahdollista tutustua kunnolla. Ehkä hän ei lähde juhlista jatkossa kulumallakaan, vaan tuo arvovaltaisia ystäviäänkin mukanaan. Arvon ylläpitäminen ja lisääminen vaatii muutosta ja tutkimusta, mutta parhaimmillaan sekä ympäristö että talous kiittävät.

Elina Manninen_Finland

Elina Keränen

Kirjoittaja on projektikoordinaattori Etelä-Pohjanmaan liitossa ja toimii maakunnan Europe Direct -tiedotuspisteessä.

Unkarin kaksi lokakuuta

Lokakuun kansanäänestys pakolaiskiintiöistä oli Unkarin hallitukselle ilon aihe. Yli 90 prosenttia äänestäneistä antoi odotetusti tukensa maan pakolaispolitiikalle. Samalla se oli pettymys.  Uurnille tuli vain noin 43 prosenttia äänioikeutetuista. Jos kyseessä olisi ollut laillisesti sitova äänestys, olisi tulos mitätöity. Sellaisesta ei kuitenkaan ollut kysymys. Tärkeintä hallitukselle oli poliittisen tuen saaminen maahanmuuttopolitiikalle. Sen se sai.

Parlamentin odotetaan nyt säätävän lain, jolla estetään kiintiöpohjainen maahanmuutto. Kun näin tapahtuu, haastaa komissio Unkarin EU-tuomioistuimeen. Päätöksestä valitetaan. Prosessi kestää kauan ja se on tarkoituskin.  Pakolaiset ja maahanmuutto on asia, josta Unkarissa vallitsee suurin yksimielisyys – se voidaan tarvittaessa ja sopivin väliajoin nostaa kotimaan politiikan keskiöön.

Parin viikon kuluttua muistellaan toista lokakuuta, 60 vuotta sitten.  Kansannousussa 1956 nousivat unkarilaiset kommunistihallintoa vastaan.  Tuhansia kuoli taisteluissa tai teloitettiin, 200 000 pakeni ulkomaille.  Unkarilaiset kuolivat ja pakenivat, koska he halusivat toteuttaa elämässään niitä arvoja, jotka Neuvostoliiton komennossa eläviltä kansoilta oli kielletty.

Kansannousu oli kylmän sodan vedenjakaja.  Neuvostoliiton todellinen luonne paljastui myös lännen hyväuskoisille, kun venäläistankit surmasivat ihmisiä Budapestin kaduilla.

Kun tilanne rauhoittui, aloittivat omapäiset unkarilaiset maansa varovaisen hivuttamisen lähemmäs markkinataloutta.  Olot paranivat, matkustaminen oli muita sosialistimaita helpompaa, tietoa ja tavaraa sai lännestä ilman rangaistuksen pelkoa.  Maa pysyi kuitenkin rautaesiripun itäpuolella, mutta oli “Leirin iloisin parakki”.

Oli vain johdonmukaista, että muuri idän ja lännen välillä murtui ensimmäisenä Unkarissa.  Rajaviranomaiset päästivät satoja DDR:n asukkaita pakenemaan Itävallan puolelle 1989. Tämä oli viimeinen piste siinä prosessissa, joka vapautti itäeurooppalaiset kansat, päästi ne yhteyteen muun Euroopan kanssa ja kaatoi lopulta Neuvostoliiton.

Kansannousuja, vastarintaa kommunistihallintoa ja Neuvostoliiton ylivaltaa vastaan oli muissakin Itä-Euroopan maissa.  Unkarin lokakuun tapahtumat 1956 olivat kuitenkin merkitykseltään omaa luokkaansa. Unkarin oma tie kylmän sodan aikana ja lopulta tärkeä rooli rajan aukaisijana muokkasivat ja pitivät yllä kuvaa Unkarista vapauden saarekkeena.  Sen keräämä sympatian ja myötätunnon pääoma oli ainutlaatuinen.  “Unkari” oli vuodesta 1956 lähtien symboli vastarinnalle. Sellaisena se säilyi aina järjestelmän muutokseen 1989 – ja aina viime vuosiin asti.

Mainepääoman, imagon, merkitystä ei diplomatiassa pidä aliarvioida.  Unkarin tullessa Euroopan unionin jäseneksi 12 vuotta sitten oli unkarilainen selkäreppu täynnä edellisinä vuosikymmeninä kerättyä mainepääomaa.   Sillä oli merkitystä Unkaria koskeneiden taloudellisten ja poliittisten ratkaisujen kannalta. Yhä edelleen saa Unkari asukasta kohden suurimmat EU:n rakennerahastotuet.  Pelkästään rationaalisin perustein ei tätä voi selittää.

2000-luvun aikana on reppu kuitenkin keventynyt hyvää vauhtia. Unkarin omaksuma kansallismielinen linja talous- ja maahanmuuttopolitiikassa on saanut monet ymmälleen. Unkarin nähdään kääntäneen selkänsä niille arvoille, joiden symboli se on aina ollut. Vanhaa Unkaria ei enää tunnisteta.

Etäisyys lokakuusta 1956 lokakuuhun 2016 on kovin pitkä.

tuomi-nikulaPetri Tuomi-Nikula

Kirjoittaja toimii Suomen suurlähettiläänä Unkarissa