Eurooppa-päivänä juhlitaan rauhan ja kasvun puolesta

eurooppapäivä_facebook_tapahtumabanneri

Saamme kunnian järjestää valtakunnallisen Eurooppa-päivän tapahtuman tänä vuonna Seinäjoella maanantaina 9. toukokuuta. Osallistuimme avoimeen kilpailuun, jossa haettiin tapahtuman järjestäjiä tai yhteistyökumppaneita Suomesta. Euroopan komission Suomen-edustusto, Euroopan parlamentin Suomen-tiedotustoimisto, ulkoasiainministeriön Eurooppatiedotus ja Eurooppalainen Suomi ry päätyivät valitsemaan Seinäjoen tänä vuonna.

Mielestäni on viisasta huomioida maakuntia jo ihan kansallisen rauhan kannalta. Yksi osa Euroopan rikkautta on se, että maanosaan kuuluu erilaisia kansakuntia ja alueita. Toivottavasti juhlapäivä Etelä-Pohjanmaalla tuo uusia ja yllättäviäkin näkökulmia Eurooppa-päivän sisältöön.

Eurooppa-päivän teemaksi valikoitui ”Nuoret, työllisyys ja maahanmuutto”. Teeman valintaan vaikuttivat komission ykkösprioriteetti, eli kasvu, työllisyys ja investoinnit, sekä Seinäjoella Eurooppa-viikolla järjestettävä Taitaja2016-tapahtuma. Komissio hakee ennen kaikkea Euroopalle uutta voimaa työllisyyteen, kasvuun ja investointeihin ja teema on varapuheenjohtaja Jyrki Kataisen vastuualue. Taitaja2016, eli ammattitaidon SM-kilpailut, taas tuo Seinäjoelle kymmeniätuhansia osallistujia ja vieraita testaamaan ja kehittämään osaamista. Aiheet ovat tärkeitä ja keskustelua herättäviä. Riittääkö nuorilla usko alueensa tulevaisuuteen, ja miten saada lisää työpaikkoja niin kantaväestölle kuin uusille tulijoille? Eurooppa-päivää tarvitaan paitsi rauhan ja yhtenäisyyden, myös taloudellisen vakauden edistämiseksi.

Eteläpohjalaisten toiminnassa on tarmoa. Vaikka maakunta oli aikoinaan yksi Suomen EU-kriittisimmistä alueista, nyt olen nähnyt yhteistyötahtoa ja halua ratkaista ongelmia. Etelä-Pohjanmaa on tilastojen valossa maailman suomenkielisin maakunta, ja kansainvälistymiseen on vielä pitkä tie, mutta maakunta vastaa globaaleihin haasteisiin omalla tavallaan ja kuuliaisesti. Maakunnassa on korostettu perinteisesti työperäistä maahanmuuttoa. Kun turvapaikanhakijoita alkoi viime vuonna tulla ennen näkemättömiä määriä, Kauhavan vastaanottokeskus nousi otsikoihin sinnikkäällä työllä ja oivaltavilla ideoilla, joilla turvapaikanhakijoita on osallistettu toimintaan.

Varsinaisen päätapahtuman lisäksi Eurooppa-päivä näyttäytyy osastona Taitaja-messujen Global Park -kansainvälisyysteltassa 10.–12.5. Taitajan tavoitteena on ”syventää yrittäjyyttä, kestävää kehitystä, työkykyä ja työhyvinvointia ammatillisessa koulutuksessa”. Tänä vuonna slogan on ”Test the Best”. Alueella järjestetään myös Eurooppa-päivän tapahtuma ”Suupohja Euroopan kartalle” 12.5. Kauhajoella.

Rauha ja yhtenäisyys ovat olennaisia arvoja, jotka ovat koko ajan ajankohtaisia ja Eurooppa-päivän sodanjälkeisen ajatuksen taustalla. Taloushuolet ovat saaneet Euroopassa rinnalleen ennen kokemattoman muuttoliikeaallon. Uusilla ilmiöillä on taipumuksena jakaa mielipiteitä, ja rauhaakin voidaan tavoitella hyvin eri keinoin. Juhlassa ja arjessa on hyvä vaihtaa näkemyksiä asiallisesti ja toisaalta muistaa myös tanssia. Se yhdistää.

Antoisaa Eurooppa-päivää kaikille!

Elina Manninen_Finland

 

Elina Manninen,

Europe Direct

Etelä-Pohjanmaan liiton EU-tietokeskus

Dramaattisia aikoja

Valtioliitot eivät joudu murhan uhriksi. Kun ne kuolevat, ne kuolevat itsemurhan seurauksena. Itsemurhan tekivät sekä Neuvostoliitto että Jugoslavia. Mikään ulkoinen voima ei niitä hajottanut. Sanonta on mielessäni kun kuuntelen Euroopan unionin tilanteeseen liittyviä tuomiopäivän ennusteita. Niitä riittää. EU-parlamentin puhemiehen Martin Schulzin mukaan Euroopan unioni ei koskaan ole ollut niin dramaattisessa tilanteessa kuin tällä viikolla!

Sekä Brexitissä että pakolaisongelmassa on aineksia EU:ta horjuttavaan myrkkypilleriin. Pakolaiskriisi on ongelmana sikäli vakavampi, että se ravistelee unionin arvopohjaa. Tilannetta ei helpota Venäjän yksipuolisesti julistama kylmä sota. Mielikuvallisesti Venäjä on onnistunut kytkemään yhteen pakolaiset, sanktiot, Syyrian sodan ja rajarauhan horjumisen Turkista Lapin perukoille asti. Kaiken lähtökohta, Krimin laiton miehitys, on nyt vain pieni osa suurempaa kuviota.

Aloitin työt Budapestissa runsas kuukausi sitten. Unkari, joka vielä viime syksyllä sai ankaraa kritiikkiä otteistaan turvapaikanhakijoita kohtaan, on kapseloinut itsensä ongelman ulkopuolelle. Lähes kaikki tänne rekisteröidyt 177 000 turvapaikanhakijaa ovat jatkaneet matkaansa muualle. Uusia tulijoita on hyvin vähän. Unkari voi säädellä maahan tulijoiden ja tänne jäävien pakolaisten määrää.

Monessa EU-maassa toivotaan samaa. Viranomaiset ja poliitikot täällä muistuttavat mielellään sekä omia kansalaisiaan että eurooppalaisia kumppaneita siitä, että muu EU nyt seuraa Unkaria. Uusista rajakontrolleista tai niiden tiukennuksista voi lukea uutisia lähes päivittäin. Viimeisimpänä Itävalta (17.2.) palautti valvonnan käytännössä kaikille raja-asemille.

Samalla vetovoimatekijöitä on heikennetty. Unkarissa ne on karsittu minimiin, jopa niin pitkälle että Helsingin hallinto-oikeus päätti jäädyttää Dublin-sopimuksen mukaiset turvapaikanhakijoiden palautukset Unkariin. Taustalla ilmeisesti on huoli siitä, ettei turvapaikanhakijoiden oikeusturva toteudu.

Seuraajia Unkari on saanut ennen muuta naapureistaan. Monessa asiassa erimielinen Puolan, Unkarin, Tšekin ja Slovakian Visegrád-ryhmä on saanut pakolaiskriisistä uutta energiaa. Ryhmän maat vastustavat Saksan johdolla toteutettua “kutsupolitiikkaa”. Tässä ne saavat tukea myös Itävallalta. Myös Brexitissä ovat Visegrad-maat löytäneet yhteisiä linjauksia.

Sekä Unkarin että Puolan johto vakuuttaa, ettei juuri 25-vuotisjuhliaan viettäneen Visegrádin tavoitteena ole EU:n murentaminen. Päinvastoin ryhmän maat tarvitsevat vahvaa ja toimintakykyistä EU:ta. Tekeillä ei ole unioni unionin sisään, sanotaan korkeimmalla tasolla. Viesti on uskottava. Yhdessä tai yksinään ei ryhmän mailla ole riittävää voimaa Saksan ja Venäjän välissä. Kyse on pitkälti halusta haastaa Saksan dominanssi sekä sen edustama arvopohja. Erityisesti Unkari ja Puola ovat kokeneet jääneensä pelkän myötäilijän ja hyväksyjän roolin. Syntipukkina oleminen ei sekään ole mukavaa.

Brexit –keskustelu meillä jo on. Tässä on kyseessä “value-exit”, Valexit, itäisen Keski-Euroopan irtiotto niistä EU:n valtavirran arvoista, joiden varassa maahanmuuttopolitiikka on hoidettu. EU:lle ja erityisesti Saksalle heitetyn haasteen uskotaan muokkaavaan unionia enemmän Puolan ja Unkarin toiveita ja omaa todellisuutta vastaavaksi, uudistavan unionia muuttunutta Euroopan turvallisuustilannetta vastaavaksi.

Pahimmillaan, aivan kuten Iso-Britannian lähestyvä kansanäänestys, se antaa vauhtia EU:n hajoamiseen tähtääville voimille. Parhaimmillaan molemmat exit- keskustelut auttavat rakentamaan entistä tehokkaampaa, olennaisissa asioissa tiiviimpää Euroopan unionia.

Panokset ovat isot. Martin Schulzin mukaan tämä viikko on EU:n historian dramaattisin. Valtioliitot eivät joudu murhan kohteeksi. Jos ne kuolevat, ne kuolevat itsemurhaan.

 tuomi-nikula

Petri Tuomi-Nikula

Kirjoittaja toimii Suomen suurlähettiläänä Unkarissa

TTIP kannattaa tehdä joka tapauksessa

 

Pettymys Dohan neuvottelukierroksiin näkyy kansainvälisessä kauppapolitiikassa. Kun sopiminen säännöistä useiden valtioiden välisesti on kangerrellut, kahdenvälisyys on palannut vaivihkaa muotiin kauppaneuvotteluissa – tosin Balilla alkuvuodesta 2014 monenkeskisyys näytti taas vahvuutensa. Kotimaassa suurinta huomiota saanut kahdenvälinen vapaakauppasopimus on Yhdysvaltojen ja Euroopan unionin välillä neuvottelun alla oleva TTIP (Transatlantic Trade and Investment Partnership).

Vapaakauppasopimuksissa ja kansainvälisessä vaihdannassa on luonnollisesti kyse muustakin kuin ihmisten välisistä hyödyke- ja palvelutransaktioista tai yksilöiden vapaasta taloudellisesta toimeliaisuudesta.

Vapaakauppasopimukset kietovat yhteen monimutkaisen intressien verkon, jota muovaavat niin valtioiden sisäiset kuin niiden väliset tekijät.

“Ainekset” ovat luonteeltaan sekä poliittisia että taloudellisia.

Kun kerran Yhdysvallat ja EU käyvät kahdenvälisiä neuvotteluja TTIP-sopimuksesta, on luontevaa olettaa, että osapuolet uskovat sopimuksesta olevan molemminpuolista hyötyä. Yhteistyön onnistumisen kannalta on tärkeää muistaa perinteinen ulkopoliittinen viisaus; toimiva sopimus on vastavuoroinen.

Professori Robert Keohanen mukaan vastavuoroisuus on ollut kansainvälisiä sopimuksia määrittävä periaate jo 1800-luvulta alkaen. Yhtäältä vastavuoroisuus tarkoittaa tiettyä ehdollisuutta. Pahaan vastataan samalla mitalla, samoin kuin hyvään. Toiseksi vastavuoroisuus edellyttää riittävää samanarvoisuutta.

Kyse ei ole arvoltaan täysin symmetrisestä yhteistyöstä ja eduista, vaan suurin piirtein samanarvoisista vaihtokaupoista. Kahden vaikutusvaltaisen globaalin toimijan välisissä neuvotteluissa kumpikaan ei voi yksipuolisesti sanella sopimustekstin sisältöä, eikä sopimusta synny, jos jompikumpi osapuolista saa kohtuutonta etua suhteessa toiseen.

Tämä periaate ohjaa myös TTIP-neuvotteluja.

Näin ollen mielikuva TTIP-neuvotteluista korkean tason kähmintänä, jossa yhteisymmärryksessä sovitaan milloin ympäristöä, työläisten oikeuksia tai ruokaturvallisuutta vaarantavista säädöksistä, on harhaanjohtava ja väärä. Erityisesti tällaista mielikuvaa on viljelty sopimukseen suunnitellusta sijoittajasuojasta.

Tosiasiassa EU:n ja Yhdysvaltojen tapauksessa on kyse kahdesta eriävät intressit mielessään pelaavasta, ajoittain jopa riitaisasta, osapuolesta. Tällöin monella politiikan sektorilla etsitään ennen kaikkea yhteisiä nimittäjiä, joista ylipäätään voi löytyä yhteisymmärrys.

Lopullista sopimustekstiä ei ole vielä olemassa, mutta oletettavasti molemmat osapuolet joutuvat nöyrtymään kompromisseihin.

Ei Yhdysvalloilla eikä EU:lla ole sellaista valtaa, että se voi tuoda pöytään näkemyksensä, jonka toinen ilman eriävää mielipidettä katkerasti nieleskellen hyväksyy. Mahdollinen hyväksyttävä sopimus on monimutkaisen neuvottelun summa.

Jotain monimutkaisuudesta kertoo neuvottelujen pitkä kesto. Kesäkuussa 2013 Washington DC:ssa alkaneita virallisia neuvottelukierroksia edelsi pitkä molemminpuolisen lähentymisen vaihe, jonka aikana Yhdysvallat ja EU tunnustelivat neuvottelujen mahdollisuutta. Vuoden 2011 EU:n ja Yhdysvaltojen välisen vuosittaisen huippukokouksen valtuuttama erillinen korkean tason työryhmä laati sekä väli- että loppuraportin, joista jälkimmäinen esiteltiin vuoden 2012 huippukokouksessa. Työryhmä oli tullut siihen tulokseen, että neuvotteluja kannattaa yrittää.

Viimeisin, kuudes kierros neuvottelupöydän ääressä päättyi vastikään 18. Heinäkuuta Brysselissä. Osin neuvottelujen pitkäveteisyys on ruokkinut villejä spekulaatioita. On kysytty, miten tämä voi kestää näin kauan?

Kysymys on aiheellinen ja ansaitsee vastauksen. Yksinkertaisuudessaan selitys on asialistan pituudessa.

Koska varsinaiset tullitariffit ovat matalia Atlantin molemmin puolin, neuvottelujen ytimessä ovat niin sanotut tekniset kaupan esteet. Luonteeltaan tekniset kaupan esteet voivat olla esimerkiksi standardeja, jotka kohdemaa asettaa tuotteen markkinoillepääsyn ehdoksi. Usein erilliset tuotestandardit ovat sensitiivisiä niitä asettaneille valtioille, joten yhteisymmärrykseen pääseminen on ymmärrettävän vaativaa.

Sekä Yhdysvalloissa että Euroopan unionissa erillisiä standardeja, poikkeuksia ja poikkeuksen poikkeuksia on yltäkylläisesti. Asialistan pituuden lisäksi toinen huomioitava seikka on kauppaneuvottelujen yleinen kesto. Tavallisesti kahdenvälisiä kauppapoliittisia neuvotteluja ei taputella yhdessä yössä, puhumattakaan monenvälisistä keskusteluista.

Esimerkiksi Euroopan unionin ja Etelä-Korean väliset neuvottelut saivat valtuutuksensa EU-neuvostolta huhtikuussa 2007, pöytään istuttiin kuukautta myöhemmin ja neuvottelutuloksesta sovittua lokakuussa 2009. Sopimus allekirjoitettiin lokakuussa 2010 ja hyväksyttiin europarlamentissa helmikuussa 2011. Voimaan se astui heinäkuun alussa 2011. Neuvottelujen monimutkaisuuden keskellä kärjistävät yleistykset kasvattavat suosiotaan.

Tähän liittyy vahvasti sijoittajasuoja.

Todettakoon heti alkuun, että kaikkeen kansainväliseen sopimiseen liittyy riskinsä ja vaikeutensa. Olisi väärin sanoa, ettei näin voisi olla myös sijoittajasuojan kanssa. Huonosti toteutettuja sääntöjä voi, totta kai, syntyä. Silti uskon, että sijoittajasuoja on onnistunut ja järkevä järjestely, kun se toteutetaan oikein.

Tähän liittyy ainakin neljä pohdinnan arvoista näkökulmaa.

Ensiksikin sopimus tuskin syntyy ilman sijoittajasuojaa, kuten kauppakomissaari Karel de Gucht on todennut.

Toiseksi investointisuoja on järkevää sisällyttää sopimukseen, koska TTIP-sopimuksen kirjaamaton, mutta ääneen usein sanottu tavoite on muokata vahvasti kauppapoliittisia globaaleja sääntöjä. Jos Yhdysvallat ja EU pystyvät kahdenvälisesti tukeutumaan sopimusjärjestelyyn, johon sisällytetään sijoittajasuoja, sillä on väistämättä merkitystä myös myöhemmissä kolmansien maiden kanssa käytävissä neuvotteluissa. Jos sijoittajasuojaa ei kirjata, tilanne on päinvastainen.

Kolmanneksi muistettakoon, ettei sijoittajasuoja ole Yhdysvalloillekaan kivuton kysymys. Perinteisesti eurooppalaiset yritykset ovat olleet hanakampia tukeutumaan välimiesmenettelyihin kuin yhdysvaltalaiset yritykset.

Neljänneksi on hyvä hahmottaa, ettei sijoittajasuoja suinkaan tarkoita mitään automaattia, johon yritykset voivat valittaa uusista kansallisesti säädetyistä laeista ja kuoria kermaa korvausten muodossa jäsenvaltioilta tai unionilta.

Ulkoministeriön taloudellisten ulkosuhteiden osastopäällikkö Markku Keinänen on saanut puolustaa investointisuojasopimuksia varmasti väsyksiin asti TTIP-neuvottelujen aikana. Keinänen on muun muassa tehnyt selväksi, että Suomi ei kannata käytäntöä, joka antaa sijoittajalle oikeuden nauttia investointien suojasta jo päästessään markkinoille. Riskit, joiden perusteella investointisuojalla pelotellaan, ovat liioiteltuja ja karrikoituja, joskus jopa harhaanjohtavia.

Viime kädessä sopimuksen toteuttaminen kulminoituu kysymykseen siitä, annammeko potentiaalisten pelkojemme viedä voiton potentiaalisista hyödyistä.

Itse uskon, että TTIP kannattaa tehdä joka tapauksessa.

 

lauri-kuva 

Lauri Kangasniemi

Kirjoittaja on kansainvälisen politiikan opiskelija Tampereen yliopistossa ja toimi harjoittelijana Euroopan komission Suomen-edustustossa kolmen kuukauden ajan.

Kirjoittajan tekstissään esittämät näkemykset ovat henkilökohtaisia.

 

Kohti Poria ja SuomiAreenaa

Euroopan komission Suomen-edustusto ja Euroopan parlamentin Suomen-tiedotustoimisto ovat jälleen mukana huomenna alkavalla Porin SuomiAreenalla.

Meidän näkövinkkelistämme viikon tärkein päivä on torstai. Silloin järjestämme keskustelutilaisuuden teemalla “Euroopan uusi tahtilaji”, jossa komission varapuheenjohtaja Olli Rehn sekä iso joukko suomalaisia meppejä jakavat näkemyksiään EU:n tulevaisuuden valintojen ja haasteiden ympärillä, tulevia vaaliasetelmia unohtamatta.

Ensi torstaista on noin vajaa vuosi aikaa siihen, kun toukokuussa 2014 valittu uusi Euroopan parlamentti pääsee valitsemaan uuden komission puheenjohtajan. 

Tilaisuuden juontajana toimii Tuomas Enbuske, joka varmasti kovana twiittaajana on mielessään siitä, että tilaisuudessa on käytössä twiitti-seinä. Keskustelu twitterissä velloo #EUtahti ympärillä. 

Torstain keskustelutilaisuuden lisäksi päivystämme EU:n infoteltallamme koko SuomiAreenan ajan keskiviikosta torstaihin aamuyhdeksestä kello 17.00 asti.

Teltalla on mm. EU-tietovisa, lasten piirustuskilpailu sekä laatikko johon voit jättää kysymyksiä ja kommentteja mepeille ja varapuheenjohtaja Rehnille torstain keskustelutilaisuuteen. Mielenkiintoisimmat kysymykset ja kommentit nostetaan tapahtuman twitter-seinälle. Tervetuloa siis keskustelemaan ja hakemaan maksutonta materiaalia! Ennen edellä mainittua päätapahtumaamme Euroopan parlamentin Suomen-tiedotustoimisto tarjoaa teltalla aamukahvit kello. 9.00 alkaen.

Telttamme löytyy Kauppatorilta, Yrjönkadun puoleisella sivulta, läheltä Torilavaa. Infoteltta on avoinna keskiviikosta perjantaihin 17. – 19.7. klo 9.00 – 17.00.

Torstain keskustelutilaisuuden ja teltan lisäksi järjestämme kolme pienempää tilaisuutta. Torilavalla meppien kanssa puhuvat Sari Artjoki, Euroopan komission Suomen edustuston vt. päällikkö ja Pekka Nurminen, Euroopan parlamentin Suomen-tiedotustoimiston päällikkö. Tule kuuntelemaan keskiviikkona 17.7. klo 13.30 – 13.45, torstaina 18.7. klo 12.30 – 12.45 ja perjantaina 19.7. klo 13.45 – 14.00!

Porissa nähdään!

Matias Mäkelä,
Community Manager, Euroopan komission Suomen-edustusto