EU maksaa joka suomalaiselle halvan kuntosalikortin verran – mutta voimistummeko siitä?

Toukokuussa tulee komission ehdotus unionin monivuotisiksi budjettikehyksiksi. Kuka kattaa Brexitin myötä budjetista katoavat miljardit, miten käy Suomen aluevarojen ja saavatko EU:n perusarvoja rikkovat maat edelleen tilisiirtoja, ovat esimerkkejä ajankohtaistuvista kysymyksistä.

Suomessa asiasta tähän asti käyty keskustelu on kierinyt erityisesti kahden asian ympärillä: nostetaanko EU:n kassaan menevää osuutta jäsenmaiden bruttokansantuotteesta (nykyisin noin 1 %) ja miten me nettomaksajamaana onnistumme saamaan tulevan neuvottelukierroksen pohjalta mahdollisimman ison ”saannon”. Vuonna 2016 Suomen todellinen EU-jäsenmaksu oli 0,14 prosenttia bruttokansatulosta eli kuukaudessa runsaan viitosen kansalaista kohden.

Suomen nopeasti kohentuva talous, Britannian lähtö sekä lähivuosien laajentuminen Balkanille merkitsevät sitä, että nettomaksusummamme todennäköisesti kohoavat tulevaisuudessa selvästi. Hinta kansalaista kohden kuukaudessa päätynee halvan kuntosalikortin lukemiin. Veronmaksajien oikeutettu kysymys on, että voimistummeko kyseisellä EU-kuntosalikortilla? Saammeko siitä todellista tuottoa?

Oli hinta suomalaista kohden vitosen tai kuntosalikortin verran on silti lähinnä sivuroolissa, kun arvioidaan Suomen todellisia saantoja eurooppalaisesta yhteistyötä. Otetaanpa pari esimerkkiä.

Kauppapolitiikka kuuluu unionin päätäntävaltaan ja siitä neuvottelevat Suomenkin puolesta komission virkamiehet. EU:lla on kauppasopimuksia tai vastaavia kymmenittäin. Viimeisin tehtiin Japanin kanssa ja parhaillaan neuvottelupöydän toisella puolen istuvat eteläisen Amerikan Mercosur-maat. Suomen bruttokansantuotteesta vienti kattaa noin 35 prosenttia, jolloin kauppasopimuksilla avautuvilla vientimahdollisuuksilla on rahoissa mitattuna aivan eri tason merkitys kuin Suomen EU-jäsenmaksulla ja saannoilla.

Vastaväitteenä tähän voi esittää, että kukoistavathan Norjan ja Sveitsin taloudet ilman jäsenyyttä ja EU-kauppasopimuksia. Maat suorittavat pääsystä EU:n sisämarkkinoilla kuitenkin käytännössä jäsenmaksun ja niiden asema maailman kauppaneuvotteluissa on unioniin verrattuna lähinnä sivustaseuraaja. Vaihtoehtotilanne eli Suomi neuvottelemassa yksin esimerkiksi Kiinan kanssa tai kauppasodassa Donald Trumpia vastaan voisi merkitä meille kylmää kyytiä.

Valitettavasti EU:n kauppapolitiikan taloudellisesta merkityksestä ei hämmästyttävästi ole tehty selvitystä sen paremmin EU-tasolla kuin Suomessa. Täten nettomaksusummat ja vastaavat luvut saavat edelleen hallita suomalaista keskustelua.

EU:n sisämarkkinoiden merkityksestä on sen sijaan tehty selvityksiä. Ne ovat yleensä osoittaneet, että unionin alueen bruttokansantuote olisi noin viisi prosenttia alempi, jos yhteismarkkinoita ei olisi. Jos tämän laittaa koskemaan Suomea, niin päädytään kahdentoista miljardin euron summaan.

EU tekee myös paljon asioita, joita on vaikea mitata rahassa, mutta joiden arvo voi muuten olla suuri. Mikä merkitys on esimerkiksi Horisontti 2020-tutkimusohjelmalla suomalaisen korkeakoululaitoksen kansainvälistymiseen, Erasmus-ohjelmalla opiskelijoiden kielitaitoihin ja maailmantuntemukseen sekä miten arvottaa vapaa liikkuvuus työntekijöille ja yrittäjille? Tällaisia asioita ei pidäkään tarkastella vain kamreerilaskemilla.

Jokaisen suomalaisen kannattaa siis maksaa jäsenyydestä tulevaisuudessa halvan kuntosalikortin verran kuukaudessa? Kyllä ja maksujemme kohoaminen on oikeastaan merkki Suomen paluusta vahvan talouden maaksi. Kaikki siis hyvin EU:n budjettirintamalla? Ei valitettavasti.

Jäsenmaat ovat jo vuosikymmeniä keskittyneet saantojensa maksimoimiseen, jonka vuoksi itse budjetin käyttökohteet ovat pitkälti jämähtäneet menneeseen aikaan. Jo vuosituhannen alussa belgialaisen professorin André Sapirin vetämä korkean tason EU-työryhmä esitti perustavanlaatuista muutosta: pois tukiaisajattelusta kannustamaan kasvua ja osaamista. Isoa muutosta ei juuri ole tullut.

Jäsenmaiden kapeakatseista kisaa nettomaksuista ja saannoista on kiihdyttänyt unionin niin sanottujen omien varojen jyrkkä lasku. Italialaisprofessori, ex-pääministeri Mario Monti teki äskettäin asian korjaamiseksi mietinnön, mutta pahimmassa tapauksessa senkin ehdotukset pyyhkäistään sivuun tulevissa budjettimittelöissä.

Suuri muutos takavuosiin verrattuna on silti se, että muutoksen tarve EU:n budjetin rakenteissa alkaa olla yleisesti ymmärretty. Enää puuttuu toteutus. Lopulliset päätökset EU:n monivuotisesta budjetista saatetaan tehdä Suomen puheenjohtajuuskaudella. Suomella olisi siinä uudistajan paikka.

Tyska modellen
Markus Penttinen, Akava //Richard Nordgren

Markus Penttinen

Kirjoittaja on Akavan kansainvälisten asioiden päällikkö ja EU:n talous- ja sosiaalikomitean jäsen

Kirjoittaja vastaa esittämistään mielipiteistä, jotka eivät välttämättä edusta Euroopan komission kantaa.

Advertisements

Vuosi sitten perustetut harvinaisten sairauksien eurooppalaiset osaamisverkostot ovat lähteneet lupaavasti liikkeelle

Harvinaisia ja monitekijäisiä sairauksia käsittelevät virtuaaliset eurooppalaiset osaamisverkostot aloittivat toimintansa vuosi sitten maaliskuun alussa. Yhteensä 24 temaattista eurooppalaista osaamisverkostoa kokoavat yhteen terveydenhuollon asiantuntijoita kaikkialta Euroopasta. Euroopan unionin tukemassa hankkeessa, joka käynnistettiin belgialaisessa Leuvenin yliopistollisessa sairaalassa, tekee yhteistyötä yli 900 pitkälle erikoistunutta terveydenhuollon yksikköä 25 EU-maasta sekä Norjasta. Asiantuntijat pohtivat keinoja hoitaa eri sairauksia aina luustosairauksista veritauteihin ja lasten syövistä immuunipuutokseen.

Twitter_ERN_FI_2017_4

Italian Alessandriassa asuva Elisa kärsii osteogenesis imperfectasta. Tämä harvinainen perinnöllinen sairaus aiheuttaa luuston haurastumista. Siihen sairastuu vain yksi ihminen 15 000:sta.  Nykyään 30-vuotias Elisa sai diagnoosin jo varhaislapsuudessa. ”En voinut leikkiä samalla tavalla kuin muut lapset. Jos olisin kaatunut, olisin murtanut luitani”, hän kertoo. Elisa odottaa eurooppalaisilta osaamisverkostoilta ennen kaikkea enemmän tutkimusta, jonka avulla diagnoosin saaneiden potilaiden, etenkin lasten, elämänlaatua voidaan parantaa.

Lääkärit joutuvat liian usein todistamaan harvinaisista tai monitekijäisistä sairauksista kärsivien potilaiden järkyttäviä tarinoita. Elisalla oli onnea, sillä hänen sairautensa diagnosoitiin jo varhain. Monet potilaat elävät vuosia epätietoisuudessa, kun heidän sairauttaan ei osata diagnosoida oikein, saati että he saisivat asianmukaista hoitoa. Tilanne on turhauttava myös lääkäreille, jotka haluavat parhaan mahdollisen hoitotuloksen potilailleen.

Tyypillistä on, että harvinaisista ja monitekijäisistä sairauksista ei ole riittävää ja laajalle levinnyttä asiantuntijatietoa. Sen vuoksi tietoa ei useinkaan ole saatavilla potilaan asuinmaassa tai -seudulla. Eurooppalaisten osaamisverkostojen avulla voidaan saattaa yhteen EU:ssa oleva valtava määrä tietoa ja osaamista. Tästä on konkreettista hyötyä useille tuhansille potilaille.

Eurooppalaisissa osaamisverkostoissa hoidetaan vuosi niiden perustamisen jälkeen jo yli 50:tä potilasta. Yksi heistä on suomalainen Tapani (*). Vielä yli viisikymppisenä Tapani pelasi tennistä vähintään kahdesti viikossa. Hän kuitenkin alkoi tuntea itsensä uupuneeksi ja hengästyi nopeasti. Tapania hoitaneet lääkärit epäilivät hänen kärsivän harvinaislaatuisesta anemiasta ja hakivat diagnoosille vahvistusta eurooppalaisista osaamisverkostoista. Kun lääkärit kykenevät rajaamaan oireet ja määrittämään anemian tarkan tyypin, Tapania voidaan hoitaa tehokkaammin.

Harvinaisesta sairaudesta tai diagnosoimattomista oireista kärsivän potilaan hoitava lääkäri voi potilaan suostumuksella pyytää neuvoa muilta osaamisverkoston jäseniltä. Erikoislääkärit eri puolilta EU:ta keskustelevat potilaan diagnoosista ja hoidosta sekä vaihtavat usein tietoja ja osaamista kutsumalla kokoon neuvoa-antavia ryhmiä, joissa he voivat keskustella potilaan tapauksesta Euroopan komission kehittämällä nettialustalla. Näin potilaiden ei enää tarvitse tehdä uuvuttavia matkoja toiselle alueelle tai toiseen maahan kuten ennen. Vain lääketieteellinen tieto matkustaa.

Twitter_ERN_FI_2017_2

Eurooppalaisten osaamisverkostojen ensimmäinen toimintavuosi on ollut lupaava. Verkostot ovat tuoneet uutta toivoa kymmenille harvinaisista sairauksista kärsiville potilaille. Pidemmällä aikavälillä ne voivat todennäköisesti auttaa satoja, jopa tuhansia. Toiveissa on, että osaamisverkostomalli laajennetaan koskemaan muitakin sairauksia. Kun potilaiden analysoinnissa, diagnosoinnissa ja hoidossa saavutetaan kriittinen massa, eurooppalaiset osaamisverkostot myös vauhdittavat alan tutkimustyötä laajoilla kliinisillä tutkimuksilla ja parantavat kansallisten terveydenhuoltojärjestelmien kestävyyttä.

Valdis Dombrovski

Vytenis Andriukaitis

Kirjoittaja on terveydestä ja elintarviketurvallisuudesta vastaava komissaari

 

 

Harvinaiset sairaudet EU:ssa

Sairaus on harvinainen, jos siitä kärsii enintään 5 ihmistä 10 000:sta. Kaikkiaan 5 000–8 000 erilaista harvinaista sairautta vaikuttaa noin 30 miljoonan ihmisen päivittäiseen elämään EU:ssa. Heistä monet ovat lapsia. Harvinaiset ja monitekijäiset sairaudet voivat aiheuttaa kroonisia terveysongelmia, joista monet ovat hengenvaarallisia. Esimerkkejä harvinaisista sairauksista:

  • Kystinen fibroosi on perinnöllinen sairaus, joka vaurioittaa keuhkoja, ruoansulatuselimiä ja muita elimiä. Siihen sairastuu yksi eurooppalainen noin 9 000:sta.
  • Hepatoblastooma on erittäin harvinainen lasten maksakasvain, jota esiintyy lähinnä pikkulapsilla (0-3-vuotiailla). EU:ssa siihen sairastuu vain yksi 5 miljoonasta.
  • FOP-tautia (Fibrodysplasia ossificans progressiva) sairastaa maailmanlaajuisesti vain 3 500 henkilöä. Sairaudessa lihaksiin, jänteisiin, niveliin ja sidekudokseen muodostuu luuta.

 (*) Yksilöiviä tietoja, kuten nimi, ikä ja joissain tapauksissa myös maa, on muutettu yksityisyyden suojelemiseksi.