Ilmasto ja EU-vaalit – onko niillä väliä?

Vuoden 2014 EU-vaaleissa 18–24-vuotiaista suomalaisista vain 10 prosenttia äänesti. Koko maan laajuinen äänestysprosentti oli 39,1%. Se on järkyttävän alhainen luku, ottaen huomioon suomalaisten koulutustason ja europarlamentin tärkeyden eurooppalaisessa päätöksenteossa.

Eduskuntavaalien jälkeen spekuloitiin, loppuuko suomalaisten äänestysinto ja motivaatio tarttua uudelleen äänestyslipukkeeseen. Toisaalta nähtävissä on myös mahdollisesti toiseen suuntaan viittaavia merkkejä.

Tänä keväänä ihmisiä on ennen näkemättömällä tavalla puhuttanut ilmastonmuutos ja etenkin siitä kumpuava ilmastoahdistus. Etenkin nuoret ympäri maailmaa ovat ottaneet asian omakseen ja nousseet barrikadeille protestoimaan ilmaston puolesta. Myös Eurooppanuoret Suomessa haluaa tuoreessa kannanotossaan nostaa ilmastonmuutoksen torjunnan Suomen EU-politiikan kärkiteemaksi. Eurooppanuorten Taloustutkimuksella teettämän tutkimuksen mukaan 76 prosenttia suomalaisista nuorista haluaa, että EU-tason yhteistyötä lisätään juuri ilmastonmuutoksen torjunnassa.

Toivomme tämän innostuksen kantavan myös EU-vaaleihin saakka, ja inspiroivan nuoria äänestämään.

Olemme kiertäneet tänä keväänä suomalaisia kouluja ja tehneet yhteistyötä eri opiskelijajärjestöjen kanssa. Yhteiseksi huolenaiheeksi nuorten keskuudessa on näissäkin keskusteluissa noussut ilmastonmuutos. Samassa yhteydessä on pohdittu sitä, miksi EU tuntuu niin kaukaiselta, harmaalta ja epämääräiseltä vaikuttamisen tasolta.

Kuitenkin juuri ilmastotoimet ovat loistava esimerkki siitä, että yhteistyö EU:n tasolla kannattaa. Yhteistyössä asiantuntijoiden, järjestöjen, yritysten ja kansalaisten kanssa valmistellut aloitteet toimiksi ilmastonmuutosta vastaan ovat osoitus siitä, että Euroopan tasoinen yhteistyö on paras tapa toimia yhdessä ilmaston puolesta. Kansalaisten asiaa ajava Euroopan parlamentti ja EU-jäsenvaltioita edustava neuvosto ovat tarttuneet hanakasti toimeen. Euroopan komission tekemien aloitteiden tavoitteita on jopa kiristetty Euroopan parlamentin toimesta, jotta ilmastotoimet olisivat kansalaisten vaatimusten tasolla.

Toivomme, että tämä konkreettinen esimerkki eurooppalaisesta päätöksenteosta ja sen tärkeydestä meidän kaikkien tulevaisuuden kannalta inspiroisi nuoria äänestämään tämän kevään EU-vaaleissa. Viime aikojen julkisessa keskustelussa on noussut esiin, kuinka europarlamentaarikolla voi olla enemmän valtaa kuin ministerillä. EU-vaaleissa äänestämme Euroopan parlamenttiin henkilöitä käyttämään juuri tämän mittaluokan valtaa. Suomalaiset tulevat valitsemaan ainakin 13, mahdollisesti 14, eurokansanedustajaa, joilla on paljon mahdollisuuksia vaikuttaa tulevaisuutemme elinoloihin.

Euroopan komissio on esittänyt Sibiussa Romaniassa 9. toukokuuta 2019 järjestettävää EU27-johtajien kokousta varten suosituksia siitä, miten Eurooppa voi muovata omaa tulevaisuuttaan entistä moninapaisemmassa ja epävarmemmassa maailmassa. Päämiehet keskustelevat kokouksessa EU:n strategisista painopisteistä vuosille 2019–2024, jotka rakentuvat EU:n viime vuosien kehitykselle ja EU-vaalien tulokselle.

Toinen erityisesti nuoria kiinnostava painopiste on kestävä kehitys. Meidän on Suomessa, EU:ssa ja koko maapallolla nykyaikaistettava talouttamme kohti kestäviä kulutus- ja tuotantomalleja. Meidän on lisättävä toimia ilmastonmuutoksen torjumiseksi ja ympäristön pilaantumisen lopettamiseksi. Meidän on myös siirryttävä kohti resurssitehokkaampaa kiertotaloutta edistämällä vihreää kasvua, biotaloutta ja kestäviä innovaatioita.

Ilmastonmuutoksen torjunta ja globaali ilmastojohtajuus on kannustava esimerkki siitä, mitä EU-tasoinen yhteistyö merkitsee: yhdessä voimme tehdä enemmän ja kunnianhimoisemmin.

Kun maailmanlaajuisesti tunnettu nuori ilmastoaktivisti Greta Thunberg oli puhumassa Euroopan parlamentin ympäristövaliokunnalle, hän pyysi, että hänen puheelleen kohdistetut aplodit siirtyisivät konkreettisiin tekoihin, kun kampanjateemoja valitaan ja äänestysnappeja painetaan.

Myös me toivomme, että EU-vaalien lähestyessä inspiroituisimme Gretan kehotuksesta, ja siirtäisimme huolemme ja toiveemme tulevaisuudesta äänestyslipukkeille ympäri maan.

Blassar_1050

 

Maria Blässar

Edustuston apulaispäällikkö

 

EU:n hallitusneuvottelujen 10 kärkikysymystä

Suomessa hallitusneuvotteluja vetävä SDP on juuri esittänyt kysymyksensä muille puolueilla vastattavaksi. Mukana ovat suurimmat tulevaisuuden haasteet Suomelle. Ne kattavat myös EU:n kehittämisen ja Suomen puheenjohtajuuden unionissa syyskaudella 2019.

EU:ssa ei ole ministereitä eikä hallitusohjelmaa, mutta lähimpänä niiden roolia on komissio komissaareineen ja sen toimintaohjelma. Suomen hallitusneuvottelijan kysymyksiä ja itse hallitusneuvotteluja muistuttaa komission puheenjohtajan toimintaohjelmalleen hakema tuki jäsenmaista ja Euroopan parlamentin puolueryhmistä.

Tämä tapahtuu jo tulevan kesän ja syksyn aikana. Kysymys kuuluu, mitä sisältöasioita pitäisi tuolloin olla pöydillä jäsenmaiden, europarlamentaarikoiden ja komission keskustellessa uusista aloitteista ja linjauksista?

Tässä sitä varten kuvitteellinen, mutta vankasti reaalimaailmaa peilaava EU:n hallitusneuvottelujen kymmenen kohdan kärkikysymyslista. Etenkin näihin haasteisiin EU:lta odotetaan vastauksia tulevan komissio- ja parlamenttikauden 2019-2024 aikana.

Myös jokaisella tämän kevään Euroopan parlamentin vaalien ehdokkaalla tulisi olla näkemyksensä kärkikysymyksiin.

  1. Ilmasto ja ympäristö

Tuoreimman eurobarometrin mukaan EU-vaaleissa äänestävien mielestä tärkein asiakokonaisuus tulevalla komissio- ja parlamenttikaudella on ilmasto- ja ympäristökysymykset. Tuetteko sitä, että EU:n pitää olla ilmastomuutoksen torjunnassa ja ympäristön monimuotoisuuden vaalinnassa edelläkävijä ja mitä konkreettisia päätöksiä se edellyttää? Kuinka kansalaiset pidetään mukana muutettaessa taloutta ja työmarkkinoita kestäviksi?

2. Budjettiuudistus

EU:n budjettiuudistus vuosille 2021-27 pitää viedä loppuun jopa lähikuukausina. Sitä koskevassa esityksessä nostettiin etenkin tutkimuksen, koulutuksen ja muuttoliikkeen kaltaisten panostuksien osuutta. Oletteko valmiita tukemaan unionin budjetin painopisteisen siirtämistä näihin kysymyksiin? Jos ei, niin mitä ehdotatte tilalle ja millä perusteilla?

3. EMU ja EU:n talouspolitiikka

Talous- ja rahaliitto eurovaluuttoineen on toiminnassa, mutta se on jäänyt keskeneräiseksi. Toisaalta unionin talouspolitiikassa on vallinnut jännite etenkin pohjoisten maiden vaatiman uudistuslinjan ja eteläisten maiden haluaman löysemmän budjettikurin välillä. Mitkä olisivat lähivuosina tärkeimmät EMU:n uusimisessa tarvittavat päätökset ja muuttaisitteko niitä jo esitetyistä malleista? Mihin suuntaan veisitte EU:n talouspolitiikkaa (uudistukset-leikkaukset) ja minkä mallisilla ratkaisuilla saisitte aikaiseksi yhteisen euromaiden linjan?

4. Sosiaalinen pilari

Väistyvän komission yksi kärkihankkeista on ollut niin sanottu sosiaalinen pilari, jonka pohjalta annettiin muutamia lähinnä työelämän vähimmäistasodirektiivejä. Oletteko valmiita sille, että EU jatkaa aktiivista rooliaan  sen toimivaltaan kuuluvissa työelämän kysymyksissä tehden näitä koskevia uusia lakipäätöksiä? Jos kyllä, niin mitä lakihankkeiden tulisi olla? Tuleeko työntekijöiden vapaan liikkuvuuden kuulua edelleen EU-kansalaisten perusoikeuksiin?

5. Vapaa ja reilu kaupankäynti

Nykymallinen työpaikkoja ja kasvua luonut sopimusperustainen vapaakauppa on uhattuna protektionismin vuoksi ja kansalaiskentältä on tullut arvostelua, etteivät kauppasopimukset ota vakavasti huomioon kestävää kehitystä. Pitääkö EU:n pysyä sopimusperustaisen avoimen kaupankäynnin tukijana vai turvautua itsekin nykyistä enemmän protektionismiin? Oletteko valmiita ja millä tavalla vahvistamaan kauppasopimusten kytköksiä esimerkiksi Pariisin ilmastosopimukseen ja ILO-sopimuksiin?

6. Osaamistalous

Osaamiseen perustuva maailman kilpailukykyisin talous on ollut EU:n tavoitteena jo vuosituhannen vaihteesta. Tästä syystä tulee saada Euroopalle kärkipaikka erityisesti digitalisaatiossa, tekoälyssä, biotaloudessa ja muilla nopeasti kasvavilla osaamisintensiivisen talouden aloilla. Miten EU voi parhaiten edistää siirtymää kohti maailman kilpailukykyisintä osaamistaloutta? Mitkä ovat konkreettiset ehdotuksenne EU-päätöksiksi näissä asioissa?

7. Pakolaiskysymys

Pakolaisvirta EU:n suuntaan on vähentynyt, mutta yhteisestä kaikkien hyväksymistä linjoista ei ole saatu ratkaisua jäsenmaiden välillä eivätkä tulevaisuuden muuttopaineet Eurooppaan ole vähentymässä. Mitä kaikkia päätöksiä ja toimenpiteitä tulisi kuulua EU:n pakolaislinjaan lähivuosina? Tulisiko tähän liittyen jäsenmaille sälyttää pakollinen EU-tason pakolaiskiintiö (”taakanjako”) ja unionin lisätä kehitysapuaan etenkin muuttopainealueille tavoitteena 0,7 % panostukset BKT:sta?

8. Kilpailupolitiikka

Saksa ja Ranska ovat ehdottaneet eurooppalaisten kärkiyritysten luomista antamalla niille mahdollisuus määräävään markkina-asemaan ja sitä, että komission tekemät kilpailupolitiikan päätökset voitaisiin peruuttaa Eurooppa-neuvostossa. Taustalla on huoli eurooppalaisten yritysten ja talouden kilpailukyvystä maailmantasolla. Ovatko edellä esitetyt keinot mielestänne oikeita? Jos ei, niin mitä ehdotatte tilalle?

9. Oikeusvaltio

Oikeusvaltion ja siihen liittyen mielipiteen- ja kansalaisvapauksien kehitys ei ole ollut tyydyttävä tietyissä jäsenmaissa. EU:n käynnistämät ”kehityskeskustelut” perustamissopimuksen artiklan 7 nojalla näiden maiden kanssa eivät ole muuttaneet tilannetta ratkaisevasti. Oletteko valmiita siihen, että artiklaa 7 tehostetaan esimerkiksi EU-rahoituksen katkaisemisella ja ääritilanteessa uhalla erottamisesta EU:sta?

10. Brexit

Brexit-siirtymäaikaa on pidennetty lokakuun loppuun. Mikäli Britanniassa ei päästä ratkaisuun eroamisesta tai jäämisestä jäseneksi tässäkään ajassa, niin oletteko valmiita pidentämään siirtymäaikaa edelleen? Tulisiko sen ehdoksi asettaa uusi kansanäänestys eroamisesta?

Jokerikysymys:

Seuraavalla komissio- ja parlamenttikaudella tehdään valinta kesä- ja talviajan välillä. Kumpaan näistä EU-maiden pitäisi siirtyä ja millä perusteilla?

Tyska modellen
Markus Penttinen, Akava //Richard Nordgren

Markus Penttinen

Kirjoittaja on Akavan kv. päällikkö ja EU:n talous- ja sosiaalikomitean jäsen

Kirjoittaja vastaa esittämistään mielipiteistä, jotka eivät välttämättä edusta Euroopan komission kantaa.

Pariisin ilmastosopimuksen merkityksestä

Komissio esitti tänään oman arvionsa Pariisin ilmastosopimuksen vaikutuksista ja kuinka se pannaan täytäntöön EU:ssa. Energiaunionista vastaava varapuheenjohtaja Maroš Šefčovič sanoo: “Pariisin sopimus lähettää voimakkaan signaalin siitä, että maailma on siirtymässä puhtaaseen energiaan. Haluamme säilyttää johtoaseman, erityisesti uusiutuvissa ja energiatehokkuudessa. Energiaunionistrategialla haluamme luoda ympäristön, jossa sijoittajat ja yritykset voivat hyödyntää kaikki mahdollisuudet ja sitä kautta luoda kasvua ja työtä. Myös kaupungeillamme on paljon mahdollisuuksia, koska urbaanit alueet johtavat muutosta.”

Pariisin ilmastosopimuksen oikeudellista merkitystä on analysoinut Kati Kulovesi, kansainvälisen oikeuden professori, Itä-Suomen yliopisto sekä Ilmastopaneelin jäsen. Teksti on alun perin julkaistu Suomen ilmastopaneelin sivuilla 16.12.2015. Kiitämme lainasta!

—————————————————————————

Oikeudellisesti sitova vai jotain muuta – Pariisin ilmastosopimuksen oikeudellisesta merkityksestä

Lauantai-iltana hyväksyttyä Pariisin sopimusta voidaan pitää merkittävimpänä maailmanlaajuisena sopimuksena sitten 1990-luvun. Pariisin kokouksen lopputulos koostuu kuitenkin erilaisista elementistä.

Kokouksen tärkein anti on uusi, oikeudellisesti sitova valtiosopimus nimeltään Pariisin sopimus. Pariisin sopimus kuuluu samaan ”perheeseen” kuin vuonna 1992 solmittu YK:n ilmastonmuutosta koskeva puitesopimus. Tämä Pariisin sopimuksen ”äiti” säilyttää tärkeän aseman jatkossakin. Pariisin sopimus tehostaa puitesopimuksen täytäntöönpanoa usein samoihin instituutioihin nojaten.

Pariisissa hyväksyttiin lisäksi osapuolikokouksen päätöksellä yksityiskohtia, joita ei ole tapana eikä tarpeen sisällyttää valtiosopimukseen. Päätösten oikeudelliset vaikutukset ovat valtiosopimusta heikompia. Ne voidaan yleensä toteuttaa hallinnollisesti ja ilman uutta lainsäädäntöä.

Pariisin sopimus tulee voimaan, kun siihen on liittynyt vähintään 55 maata ja 55 % maailman kasvihuonekaasupäästöistä. Tämä saattaa viedä aikaa. Sopimusta onkin tarkoitus soveltaa vasta vuodesta 2020 eteenpäin. Maan lopullinen sitoutuminen Pariisin sopimukseen edellyttää ratifiointia. Sitä edeltävän kansallisen hyväksymisprosessin määrittelee kunkin maan sisäinen lainsäädäntö. Yhdysvalloissa Pariisin sopimus on tarkoitus saattaa voimaan presidentti Obaman allekirjoituksella. Suomessa todennäköisesti katsotaan, että Pariisin sopimukseen sitoutuminen edellyttää eduskunnan hyväksyntää.

Pariisin sopimus on ensimmäinen oikeudellisesti sitova teksti, jossa vuonna 2009 sovittu kahden asteen tavoite mainitaan. Uutena tekstiin sisältyy myös pyrkimys 1,5 asteen tavoitteen saavuttamiseen. Näiden tavoitteiden saavuttamiseksi Pariisin sopimuksessa on useita oikeudellisesti sitovia velvoitteita ilmastonmuutoksen torjuntaan liittyen. Kaikkien sopimukseen liittyvien maiden tulee muun muassa:

• laatia ja kommunikoida YK:lle kansallinen suunnitelma (nationally determined contribution) kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi

• toimeenpanna kotimaisia päästövähennystoimia suunnitelman tavoitteiden toteuttamiseksi

•   laatia aiempaa pidemmälle menevä päästösuunnitelma viiden vuoden väliajoin siten, että suunnitelma heijastaa kyseisen maan osalta korkeinta mahdollista kunnianhimon tasoa

•   raportoida kasvihuonekaasupäästöistä ja päästösuunnitelman toteutumisesta

 Pariisin sopimuksen myötä kansainvälistä ilmastoyhteistyötä tähän saakka leimannut jyrkkä erottelu teollisuus- ja kehitysmaihin siirtyy historiaan. Vaikka teollisuusmaiden ja kehittyvien maiden kohtelussa on edelleen eroja, nämä ovat aiempaa pienempiä. Sopimuksen mukaan teollisuusmaiden tulisi määritellä itselleen ehdoton, koko talouden kattava päästövähennystavoite. Kehittyviä maita rohkaistaan siirtymään kohti tällä tavoin määriteltyjä tavoitteita. Vähiten kehittyneiden maiden ja pienten saarivaltioiden erityiset olosuhteet huomioidaan. Maiden jaottelussa eri kategorioihin on enemmän väljyyttä, sillä maat täsmällisesti luokittelevia käsitteitä ”I-liitteen maa” ja ”I-liitteen ulkopuolinen maa” ei Pariisin sopimuksessa enää käytetä.

Mailla on runsaasti päätösvaltaa kansallisten päästösuunnitelmien sisällön määrittelyssä. Toisaalta velvollisuus lisätä päästösuunnitelman kunnianhimoa viiden vuoden välein rajaa maiden harkintavaltaa seuraavia suunnitelmia laadittaessa. Pariisissa sovittiin myös erilaisista kansainvälisistä menettelyistä, joilla pyritään lisäämään tulevien päästösuunnitelmien kunnianhimoa ja selkeyttä. Nämäkin vaikuttavat jatkossa kansallisten päästösuunnitelmien laatimiseen.

Yksittäisten maiden päästösuunnitelmat kirjataan julkiseen rekisteriin. Tämä poikkeaa Kioton pöytäkirjasta, jossa maiden päästövelvoitteet on kirjattu sopimuksen liitteeseen. Uusi järjestelmä on joustavampi sikäli, ettei suunnitelmien päivittäminen edellytä muodollista sopimusmuutosta. Sen tarkka oikeudellinen merkitys täsmentynee ajan myötä. Vaikka maakohtaisia suunnitelmia ei muodollisesti liitetä Pariisin sopimukseen, niiden laatiminen, päivittäminen ja toimeenpanoon tähtäävien toimien käyttöönotto perustuu oikeudellisesti sitovaan velvoitteeseen. Suunnitelmat eivät siten missään nimessä ole vailla oikeudellista merkitystä.

Miten Pariisin sopimuksen toteutumista valvotaan? Kansainvälisen oikeuden yleisten oppien perusteella jokaisella Pariisin sopimukseen liittyvällä maalla on velvollisuus panna täytäntöön Pariisin sopimuksen velvoitteet ”hyvässä uskossa” eli vilpittömästi niiden toteutumiseen pyrkien. Sopimuksen alle perustetaan myös mekanismi, joka valvoo ja pyrkii edistämään sopimuksen noudattamista. Käytännössä tämä on erilaisista asiantuntijoista muodostuva toimielin. Pariisin sopimus ei kuitenkaan sisällä yhtä vahvoja sopimuksen noudattamista valvovia instituutioita ja sanktioita kuin esimerkiksi Kioton pöytäkirja. Toisaalta Kanada irtisanoutui Kioton pöytäkirjasta kesken ensimmäisen sitoumuskauden välttääkseen päästövelvoitteen rikkomisesta seuraavat sanktiot. Myös Pariisin sopimus jättää osapuolille mahdollisuuden vetäytyä sopimuksesta.

Maiden suvereeni oikeus liittyä tai jättää liittymättä valtiosopimuksiin sekä vetäytyä niistä on hyvin tyypillistä kansainväliselle oikeudelle samoin kuin täytäntöönpanojärjestelmän ja sanktioiden heikkous. Nämä piirteet ovat johtaneet monet kyseenalaistamaan kansainvälisen oikeuden tehokkuuden ja oikeudellisen luonteen jo kauan ennen kuin YK tai sen ilmastosopimusjärjestelmä luotiin. Monet kansainvälisen oikeuden klassiset heikkoudet heijastuvat myös Pariisin sopimukseen. Valtiosopimus on kuitenkin vakavin askel, jonka maa voi ottaa osoittaakseen kansainväliselle yhteisölle tahtonsa tulla oikeudellisesti sidotuksi ja velvoitetuksi. Siksi Pariisin sopimuksen oikeudellista merkitystä ei ole syytä vähätellä.

Kati Kulovesi

Kansainvälisen oikeuden professori, Itä-Suomen yliopisto sekä Ilmastopaneelin jäsen