Europe – En Marche!

Beethovenin Oodi ilolle tahditti Ranskan presidentinvaalien voittajaa Emmanuel   Macronia, kun hän astui puhujalavalle Louvren aukiolla vaali-iltana. Monille meistä kuvasi Beethoven tuossa tilaisuudessa paitsi Macronin – myös Euroopan – voittoa vaaleissa.

Jos voiton olisi vienyt Marienne Le Pen, olisi tilaisuutta epäilemättä juhlistettu Marseljeesilla. Paitsi että se on Ranskan kansallislaulu, oli se myös Vichyn Ranskan virallinen kansallislaulu. Sen sanat ovat patrioottiset. Samoilla sanoilla voi myös nostaa nationalismia – ja torjua maahanmuuttajia.

Nyt vaalien ratkettua olemme voineet viettää Eurooppa-päivää hieman huojentuneempina: pahin ei toteutunut, mutta ongelmat eivät liioin poistuneet. Viimeistään nyt ne on nostettava esille, etsittävä ratkaisuja ja aloitettava avoin keskustelu kaikissa EU:n jäsenmaissa – myös Suomessa.

Macronin mielipiteet haastavat ja jakavat paitsi ranskalaiset myös muun Euroopan. Hän haluaa tiivistää unionia à la francaise. Jos arkikeskustelussa ranskalaisia leimaa laxismi – löysyys, on Ordnung eli järjestys sana, joka on lyöty saksalaisten otsaan. Ennakkoluulot elävät.

Tämä tulee esille heti, kun alamme pohtia talous- ja rahaliiton tulevaisuutta. Macron ei ole ensimmäinen ranskalainen, joka on ehdottanut euro-alueelle omaa talousministeriä, omaa budjettia ja samalla tulonsiirtoja. Ajatukset eräänlaisesta fiskaaliunionista eivät ole vain ranskalaisia. Niillä on laajaa tukea Välimeren pohjoisrannalla. Samat maat ovat hallituspohjasta riippumatta vaatineet Saksalta elvyttävää talouspolitiikkaa – tuloksetta.

Financial Timesin haastattelussa vuonna 2015 Macron sanoi, että vain populistit hyötyvät austeritystä, eli kurinalaisuudesta. Tämä muistettaneen Berliinissä.

Toisaalta tuleva presidentti puhuu avoimesti Ranskan tarvitsemista reformeista. Kun väistyvä presidentti Francoise Hollande lupasi viisi vuotta sitten kymmeniätuhansia uusia työpaikkoja jo ennestään laajalle julkiselle sektorille, aikoo Macron karsia niitä rankalla kädellä. Toisella kädellään hän tarjoaa ranskalaisille sosiaalisempaa Eurooppaa mm. yhteisen työttömyysvakuutuksen muodossa.

Jos ja kun uusi presidentti puutuu julkisen sektorin työpaikkoihin, on Ranskassa edessä laajoja mielenosoituksia ja lakkoja. Kun Suomessa ensin neuvotellaan ja mennään lakkoon, jos sovintoa ei synny, on järjestys Ranskassa toinen. Ensin reipas lakko ja sitten neuvottelut. Tästä pitävät vahvat ammattiliitot huolen. Liioin ei Marine Le Peniltä puutu revanssin aiheita, jos Macron pitää mitä lupaa.

Kun Hollannin ja Itävallan vaalit ovat takana ja Brexit tosiasia, on EU:ssa nyt enemmän tilaa keskittyä ongelmiin, jotka yhä ovat olemassa torjuntavoitoista huolimatta. Ratkaisut yhteiskuntien polarisoitumiseen löytyvät usein parhaiten kansallisella tai paikallisella tasolla, vaikka syyttävä sormi osoittaa unionia. Mutta myös sitä on uudistettava.

Tosivääntö euroalueen tulevaisuudesta alkaa Saksan vaalien jälkeen. Kysymykset ja vaihtoehdot, joita Macron ja komissio ovat nostaneet esille, koskevat myös meitä suomalaisia. Eikä keskustelu koske vain taloutta. Puolustus, pakolaiset ja mm. sosiaalisen Euroopan kysymykset jakavat unionia idän ja  lännen sekä pohjoisen ja etelän kesken. Eikä jako mene vain maiden välillä, vaan myös niiden sisällä. Tästä pitävät osaltaan myös EU:n ulkopuoliset hajottajat huolen.

Täällä Suomessa meillä kansalaisilla on oikeus tietää, minkälaisia mielipiteitä edustajillamme on, jos niitä on. Kun keskustelu Reinin yli todella viriää, ei Saksan selän taakse enää mahdu piiloon.

Makkonen_IMG_2011_00383483 copy

Risto Makkonen, toimittaja

Mielipiteet ovat kirjoittajan omia eivätkä välttämättä edusta Euroopan komission kantaa.

Kolme visiota EU:n sosiaalisesta ulottuvuudesta

EU-komissio julkaisi viime viikolla kaksi merkittävää asiakirjaa, jotka käsittelivät samaa aihepiiriä: toinen koski sosiaalisten oikeuksien pilaria ja toinen EU:n tulevaisuuspaperin sosiaalista ulottuvuutta. Julkisuudessa sosiaalista pilaria koskevasta paperista on keskusteltu enemmän. Koen, että jälkimmäinen on monessa mielessä tärkeämpi dokumentti. Miksi näin?

Laki- ja politiikka-aloitteet ovat toki tärkeitä, mutta vielä tärkeämpi on EU:n tulevaisuuden suuri linja. EU on muutosten edessä, Iso-Britannia on jättämässä yhteisön, euroalueen neljän suurimman maan johtajat ovat ilmaisseet halunsa syventää yhteistyötä, komissio ajaa entistä aktiivisemmin useamman tahdin EU:ta, vaalit ympäri Eurooppaa kiinnostavat. EU on noussut poliittisen keskustelun keskiöön, ja ihmisiä kiinnostaa, mitä EU:lle on tapahtumassa.  Reflektiopaperi tarjoaa kolme visiota EU:n sosiaalisen ulottuvuuden tulevaisuudelle.

Asiakirjan alussa tuodaan, varsin oikeutetusti, esille EU:n myönteinen vaikutus elinolojen tasaajana EU-alueella. EU-rahastot ja tukitoimet ovat nostaneet monen maan hyvinvointia, ja elintaso esimerkiksi itäisissä Keski-Euroopan maissa on noussut merkittävästi. Toisaalta viime vuosina erot jäsenvaltioiden välillä ovat kasvaneet. Kärkimaat ovat kuroneet kaulaa muihin.

Edetäänkö sosiaalikysymyksissä yhdessä, erikseen vai ei ollenkaan?

Alussa käsitellään myös laveasti EU:n sosiaalista ulottuvuutta koskevat tärkeimmät haasteet, jotka ovat väestön ikääntyminen, elintapojen muutos, sukupuolten erot työmarkkinoilla sekä työn muutos ja sen vaikutus sosiaaliturvajärjestelmiin.  Tämän jälkeen siirrytään katsomaan EU:n sosiaalisen ulottuvuuden tulevaisuutta näissä kolmessa eri visiossa.

  1. Keskitytään vain työvoiman liikkuvuuskysymyksiin

Tässä vaihtoehdossa keskityttäisiin sisämarkkinoiden kehittämiseen. Sosiaaliasioista keskusteltaisiin EU-tasolla vain siinä määrin kuin ne liittyvät työvoiman liikkuvuuteen. Minkäänlaista EU-tason sääntelyä ei tämän lisäksi olisi. Monessa mielessä helppo tie eteenpäin ­­­ — on helpompi purkaa kuin rakentaa. Mutta, yhteiset sisämarkkinat ilman yhteistä sitoutumista sosiaaliasioihin ovat ongelmalliset. Työelämän sääntelyn taso eroaisi jäsenvaltiosta toiseen. Tämä aiheuttaisi vääristynyttä kilpailua, eikä erojen tasoittaminen olisi myöhemminkään helppoa.

Skenaariossa myös EU-rahastojen toiminta loppuisi. Samoin myös monet hankkeet, joilla on lisätty EU-kansalaisten yhteenkuuluvuuden tunnetta, lakkautuisivat. Pelkkiin sisämarkkinoihin keskittyvä EU ei lisäisi kansalaisten yhteenkuuluvuuden tunnetta.

  1. Halukkaat maat syventäisivät yhteistyötä

Halukkaat maat, joita voivat olla euroalueen maat tai muu maiden ryhmittymä, syventäisivät yhteistyötä työmarkkinoihin tai sosiaaliasioihin liittyvissä kysymyksissä. Toimenpiteitä edistettäisiin siihen suuntaan, että euroalueelle syntyisi aidosti yhtenäiset työmarkkinat, samalla maiden sosiaaliturvajärjestelmät yhdenmukaistuisivat. EU-rahastoilla tuettaisiin yhdenmukaistumista ja tarvittaessa jäsenvaltiot voisivat perustaa myös yhteisiä rahastoja. Paperissa vilautellaan myös yritysverotuksen yhdenmukaistamista.

Haasteina skenaariossa olisivat EU:n päätöksenteon kompleksisuuden lisääntyminen entisestään, kun eri maita koskevat säännöt eriytyisivät. Myös syventyneen yhteistyön ulkopuoliset maat voisivat houkutella yrityksiä alhaisemmilla maksuilla ja vähemmällä sääntelyllä.

  1. Kaikki EU-maat syventäisivät yhteistyötä

Yhtenä visiona esitetään, että kaikki EU-maat lähtisivät mukaan syventämään yhteistyötä sosiaaliasioissa. Tämä vaikuttaa kuitenkin hyvin epätodennäköiseltä kehitykseltä, sillä siihen olisi ollut mahdollisuus käytännössä aina, mutta näin ei ole käynyt. Ei, koska jäsenvaltiot eivät ole päässeet yhteisymmärrykseen.

Iso-Britannia oli perinteisesti jarruna tällä kehityssuunnalla, mutta voiko maan poistuminen muuttaa dynamiikkaa näin paljon? EU:n viime aikojen kehitys viittaisi päinvastaiseen suuntaan. EU:hun on muodostunut uusia rajapintoja ja ryhmittymiä, joissa yhteistyö on syventynyt eri maiden kesken. Eritahtisuus on lisääntynyt, ei vähentynyt.

Työelämän sääntely hiertää jo nyt

Läpi asiakirjan paistaa komission suuri huoli: kuinka varmistetaan reilu kilpailu, jos työelämän sääntely rupeaisi eroamaan jäsenmaiden kesken. Huoli on ajankohtainen, lähetettyihin työntekijöihin liittyvät ongelmat ovat jakamassa Euroopan maita kahteen leiriin. Suomessa tällaista keskustelua ei ole esiintynyt, mutta esimerkiksi Ranskan vaaleissa tämä teema oli merkittävä EU-poliittinen kysymys.

EU:n tulevaisuusvisioita voi peilata vangin dilemman avulla. Jos yhteistyö syvenee vain tiettyjen maiden osalta, pelkona on, että ulkopuolelle jättäytyneet voivat hyödyntää tilannetta houkuttelemalla yrityksiä alemman sääntelyn turvin. Toisaalta, jos yhteistyöhön halutaan kaikki mukaan, yhteisen nimittäjän löytäminen lienee mahdotonta, eikä yhteistyö syvene lainkaan. Sisämarkkinoihinkin keskittyvä skenaario olisi ongelmallinen: kun työelämän sääntelyn taso eroaisi, eivät sisämarkkinatkaan toimisi optimaalisesti.

Niko_Vaananen

Niko Väänänen

Kirjoittaja toimii erityisasiantuntijana Eläketurvakeskuksen suunnitteluosastolla. Hänen asiantuntijatehtävänsä liittyvät EU:n sosiaalipolitiikkaan sekä vertailuihin koskien eri maiden eläkejärjestelmiä. Hän on myös jäsenenä eurooppalaisten sosiaalivakuuttajien yhteistyöjärjestössä ESIPissä.

Lisää kiertotaloutta – ettei arvoa katoaisi tuhkana tuuleen

Jos juhliin pääsee Arvovieras paikalle, häntä ei kannata päästää ihan heti lähtemään. Juhlijana pitäisin ennen kaikkea huolen siitä, että tunnistan Arvovieraan, vaikka hän kuinka sulautuisi massaan. Enhän itsekään haluaisi tulla kohdelluksi välinpitämättömästi. Jos juhlissa meno käy liian ankaraksi, Arvovieras katoaa helposti kuin tuhka tuuleen. Siksi vaatii järjestäjiltä energiaa ja kekseliäisyyttä saada vieras viihtymään. Sillä sitä hyödyllisempää on Arvovieraan kestitseminen, mitä useamman juhlijan juttusilla häntä ehtii kierrättää.

Ettei tarina aivan karkaisi käsistä, lienee syytä paljastaa, että jutun juurena on kiertotalous. Kiertotaloudessa materiaalien, tuotteiden ja resurssien arvoa pyritään hyödyntämään maksimaalisesti, mahdollisimman pitkään. Päinvastoin toimitaan, jos esimerkiksi raaka-ainetta hukataan jätteenä tai vain poltetaan menemään. Eihän niin toimittaisi Arvovieraankaan kanssa juhlissa. Sellaisesta tulisi sanomista.

Kiertotalous on ollut kuuma aihe Suomessa jo viimeisten parin vuoden ajan. Perusteet tuntee jokainen, sillä idea on tärkeä jokaisessa kotitaloudessa ja yrityksessä, jokaisessa mökissä ja konferenssitalossa: kuinka säästää ja tehdä jotakin paremmin – muuttamalla toimintatapoja, tuotteita tai ajatusmalleja. Aiheen laajuus voi silti yllättää. Et ole vielä hyödyntänyt kiertotalouden mahdollisuuksia täysin, jos osaat laittaa banaaninkuoret oikeaan keräysastiaan. Jos poltat kaiken ylimääräisen, saatat tehdä uusista bisnesideoista tomua. Todellista bisnesvainua on tunnistaa tulevaisuuden Arvovieras, ennen kuin muut ehtivät tarjota titteleitä ja palkintoja.

Komission kunnianhimoiseen kiertotalouspakettiin sisältyy EU:n toimintasuunnitelma, jossa tarjotaan mittareita kattavasti koko kierron ajalle: tuotannosta kuluttamiseen ja jätehuoltoon sekä toisen asteen raaka-aineiden markkinoihin. EU:n kiertotaloussivusto tarjoaa laajan kattauksen aiheesta.

Suomessa taas Sitra julkisti syyskuussa 2016 kiertotalouden tiekartan: “Kierrolla kärkeen – Suomen tiekartta kiertotalouteen 2016–2025”. Tiekartassa esitellään hyviä käytäntöjä ja pilotteja. Selvityksessä hahmotellaan seuraavat painopistealueet Suomelle: 1) kestävä ruokajärjestelmä, 2) metsäperäiset kierrot, 3) tekniset kierrot, 4) liikkuminen ja logistiikka sekä 5) yhteiset toimenpiteet. Kiertotalous on hallituksen kärkihanke.

Eurooppalainen yhteistyö on yksi tapa juurruttaa EU-politiikkaa kansalliselle ja paikalliselle tasolle. ”Circular Economy for SMEs” eli CESME-projekti alkoi huhtikuussa 2016 osana Interreg Europe -rahoitusohjelmaa. Se kuuluu teemaan 4: Ympäristön ja luonnonvarojen käytön tehokkuus. Kestävämmällä luonnonvarojen käytöllä pyritään kehittämään alueiden vetovoimaa ja yritystoimintaa.

CESMEssä partnerit jakavat kokemuksia, tunnistavat parhaita käytäntöjä ja tarjoavat alueillaan pk-yrityksille opastusta kiertotalouteen sekä päättäjille tietoa vihreän talouden mahdollisuuksista. Tavoitteena on parantaa politiikan välineiden tehokkuutta. Nelivuotisessa hankkeessa on 10 partneria kuudesta EU-maasta. Projektin kokonaisbudjetti on 1,63 miljoonaa euroa, josta ohjelman rahoitusta on 1,39 miljoonaa. Koordinoin hanketta itse Etelä-Pohjanmaan liitossa, ja maakunnassa toisena partnerina on Järvi-Pohjanmaan Yrityspalvelu.

Ainoastaan ruohonjuuritasolla voi tehdä näkyviä muutoksia. Siksi pidän CESME-projektin tärkeimpänä odotettuna tuloksena sitä, että saisimme alueelle rahoitusta pilottiprojekteihin. Jatkohankkeita suunnitellessa on oiva tilaisuus tiedottaa myös Euroopan strategisten investointien rahastosta (ESIR).

Arvovieras on syytä pyytää kahdenkeskiseen tapaamiseen, jotta olisi mahdollista tutustua kunnolla. Ehkä hän ei lähde juhlista jatkossa kulumallakaan, vaan tuo arvovaltaisia ystäviäänkin mukanaan. Arvon ylläpitäminen ja lisääminen vaatii muutosta ja tutkimusta, mutta parhaimmillaan sekä ympäristö että talous kiittävät.

Elina Manninen_Finland

Elina Keränen

Kirjoittaja on projektikoordinaattori Etelä-Pohjanmaan liitossa ja toimii maakunnan Europe Direct -tiedotuspisteessä.

Unkarin kaksi lokakuuta

Lokakuun kansanäänestys pakolaiskiintiöistä oli Unkarin hallitukselle ilon aihe. Yli 90 prosenttia äänestäneistä antoi odotetusti tukensa maan pakolaispolitiikalle. Samalla se oli pettymys.  Uurnille tuli vain noin 43 prosenttia äänioikeutetuista. Jos kyseessä olisi ollut laillisesti sitova äänestys, olisi tulos mitätöity. Sellaisesta ei kuitenkaan ollut kysymys. Tärkeintä hallitukselle oli poliittisen tuen saaminen maahanmuuttopolitiikalle. Sen se sai.

Parlamentin odotetaan nyt säätävän lain, jolla estetään kiintiöpohjainen maahanmuutto. Kun näin tapahtuu, haastaa komissio Unkarin EU-tuomioistuimeen. Päätöksestä valitetaan. Prosessi kestää kauan ja se on tarkoituskin.  Pakolaiset ja maahanmuutto on asia, josta Unkarissa vallitsee suurin yksimielisyys – se voidaan tarvittaessa ja sopivin väliajoin nostaa kotimaan politiikan keskiöön.

Parin viikon kuluttua muistellaan toista lokakuuta, 60 vuotta sitten.  Kansannousussa 1956 nousivat unkarilaiset kommunistihallintoa vastaan.  Tuhansia kuoli taisteluissa tai teloitettiin, 200 000 pakeni ulkomaille.  Unkarilaiset kuolivat ja pakenivat, koska he halusivat toteuttaa elämässään niitä arvoja, jotka Neuvostoliiton komennossa eläviltä kansoilta oli kielletty.

Kansannousu oli kylmän sodan vedenjakaja.  Neuvostoliiton todellinen luonne paljastui myös lännen hyväuskoisille, kun venäläistankit surmasivat ihmisiä Budapestin kaduilla.

Kun tilanne rauhoittui, aloittivat omapäiset unkarilaiset maansa varovaisen hivuttamisen lähemmäs markkinataloutta.  Olot paranivat, matkustaminen oli muita sosialistimaita helpompaa, tietoa ja tavaraa sai lännestä ilman rangaistuksen pelkoa.  Maa pysyi kuitenkin rautaesiripun itäpuolella, mutta oli “Leirin iloisin parakki”.

Oli vain johdonmukaista, että muuri idän ja lännen välillä murtui ensimmäisenä Unkarissa.  Rajaviranomaiset päästivät satoja DDR:n asukkaita pakenemaan Itävallan puolelle 1989. Tämä oli viimeinen piste siinä prosessissa, joka vapautti itäeurooppalaiset kansat, päästi ne yhteyteen muun Euroopan kanssa ja kaatoi lopulta Neuvostoliiton.

Kansannousuja, vastarintaa kommunistihallintoa ja Neuvostoliiton ylivaltaa vastaan oli muissakin Itä-Euroopan maissa.  Unkarin lokakuun tapahtumat 1956 olivat kuitenkin merkitykseltään omaa luokkaansa. Unkarin oma tie kylmän sodan aikana ja lopulta tärkeä rooli rajan aukaisijana muokkasivat ja pitivät yllä kuvaa Unkarista vapauden saarekkeena.  Sen keräämä sympatian ja myötätunnon pääoma oli ainutlaatuinen.  “Unkari” oli vuodesta 1956 lähtien symboli vastarinnalle. Sellaisena se säilyi aina järjestelmän muutokseen 1989 – ja aina viime vuosiin asti.

Mainepääoman, imagon, merkitystä ei diplomatiassa pidä aliarvioida.  Unkarin tullessa Euroopan unionin jäseneksi 12 vuotta sitten oli unkarilainen selkäreppu täynnä edellisinä vuosikymmeninä kerättyä mainepääomaa.   Sillä oli merkitystä Unkaria koskeneiden taloudellisten ja poliittisten ratkaisujen kannalta. Yhä edelleen saa Unkari asukasta kohden suurimmat EU:n rakennerahastotuet.  Pelkästään rationaalisin perustein ei tätä voi selittää.

2000-luvun aikana on reppu kuitenkin keventynyt hyvää vauhtia. Unkarin omaksuma kansallismielinen linja talous- ja maahanmuuttopolitiikassa on saanut monet ymmälleen. Unkarin nähdään kääntäneen selkänsä niille arvoille, joiden symboli se on aina ollut. Vanhaa Unkaria ei enää tunnisteta.

Etäisyys lokakuusta 1956 lokakuuhun 2016 on kovin pitkä.

tuomi-nikulaPetri Tuomi-Nikula

Kirjoittaja toimii Suomen suurlähettiläänä Unkarissa

Yhteinen puolustus – ei omaa armeijaa

Brexitin piti olla viimeinen todiste “viisauteen”: Missä EU, siellä ongelma. Mutta Brexit voi olla myös ongelman ratkaisu, tai ainakin liipaisin ratkaisulle. Saksa ja Ranska ovat jo poistaneet varmistimen. Avoin keskustelu EU:n yhteisen puolustuksen vahvistamisesta on alkanut.

Keskustelun välitön syy on Euroopan muuttunut turvallisuuspoliittinen tilanne. Ukrainan ja Syyrian sodat, Isis, Venäjän varustautuminen, Krimin valtaus sekä pakolaistulva ovat herättäneet eurooppalaiset turvallisuuden unesta, johon olimme viime vuosikymmenellä vaipuneet.

Eikä tässä kaikki. Yhdysvaltain presidentinvaalit ravistelevat Eurooppaa pohtimaan burden sharingia eli taakanjakoa vakavammin kuin aikaisemmin. Amerikkalaiset eivät halua maksaa Euroopan puolustuksen laskuja.

Vaikuttaa siltä, että Saksa ja Ranska olivat alkaneet valmistella ehdotustaan EU:n yhteisen puolustuksen vahvistamisesta jo hyvissä ajoin ennen brittien kansanäänestystä. Maat ehdottavat mm. yhteistä komentokeskusta merentakaisille operaatioille sekä tilapäistä EU-rahoitusta omalle taisteluosastolle.

Omaa armeijaa Saksa ja Ranska eivät esitä.

Esitys komentokeskuksesta sai brittien hälytyskellot soimaan. EU:n omalla komentokeskuksella on Lontoossa paha kaiku. Se palauttaa muistiin keskustelun, jota käytiin 2010-luvun taitteessa, kun EU:n yhteistä puolustusta suunniteltiin ja rakenteita pystytettiin. Britit vastustivat tuolloin komentokeskusta samasta syystä kuin nytkin. Se loisi rinnakkaisjärjestelmän Natolle ja murentaisi sotilasliiton koheesiota, perusteltiin Lontoossa. EU:n vahva oma puolustus söisi monen tarkkailijan mukaan myös briteiltä mahdollisuuden käyttää Amerikka-korttia EU-pöydissä. Brexit ei tätä asetelmaa ole muuttanut – ainakaan vielä.

Kuten nyt, myös tuolloin Ranska kannatti EU-joukkojen omaa komentokeskusta, joka olisi sijoitettu – Ranskaan. Paikkakin oli jo valmiiksi katsottu.

Bratislavassa pidetyssä EU-maiden puolustusministerikokouksessa yhteisen puolustuksen vahvistaminen oli joka tapauksessa myötätuulessa. Asia etenee, mutta pikemminkin pienimmän yhteisen nimittäjän pohjalta. Komentokeskuksesta ei virallisesti puhuttu. Sen sijaan Nato-yhteistyön tiivistämistä alleviivasi pääsihteeri Jens Stoltenbergin osallistuminen yhteiselle aterialle.

Yhteisen puolustuksen vahvistamiselle on nyt poliittinen tilaus. Saksan ja Ranskan lisäksi asiaa painotti komission puheenjohtaja Jean-Claude Juncker äskeisessä unionin tilaa käsitelleessä puheessaan. Bratislavan epävirallisessa huippukokouksessa asia sai lisäpotkua. Valmiita päätöksiä odotetaan joulukuun huippukokoukselta.

Suomen valtionjohto on suhtautunut EU:n yhteisen puolustuksen vahvistamiseen myönteisesti myös niinä aikoina, kun asia ei ole muita jäsenmaita kiinnostanut. Tämä politiikka on korostanut lojaalisuutta EU:lle, samalla kun se on tarjonnut kiertotien väistää keskustelua Nato-jäsenyydestä.

Sama asenne tuli esille Bratislavassa. Suomi korosti pragmaattista etenemistä. Tästä esimerkkinä puolustusministeri Jussi Niinistö markkinoi Suomen päätöstä perustaa EU:ta tukeva hybridiuhkien osaamiskeskus. Ehdotus on saanut myös kansainvälistä huomiota.

Molemmat Bratislavan kokoukset ovat vieneet yhteistä puolustusta askeleen eteenpäin. Jos vanhat merkit pitävät paikkansa, ongelmat alkavat yksityiskohdista, jos horisontissa alkaa häämöttää yhteinen armeija.

Brexitin seurauksena sitä on esittänyt vain Italia. Ajatus on saanut lähes täystyrmäyksen.

EU ei ole hyökkäämässä Kanaalin yli.

Makkonen_IMG_2011_00383483 copy

Risto Makkonen, toimittaja

Kirjoittaja vastaa esittämistään mielipiteistä, jotka eivät välttämättä edusta Euroopan komission kantaa.

Eripurainen unioni kamppailee olemassaolostaan

Euroopan komission puheenjohtaja Jean-Claude Junckerin vuotuiselta unionin tilaa käsittelevältä puheelta odotettiin paljon. Kesäkuun lopulla EU:ta ravistelevien kriisien listalle lisättiin myös Britannian ero EU:sta.

Juckerin mukaan unioni kamppailee olemassaolostaan, ja juuri siksi häneltä odotettiin myös suuria visioita ja avauksia. Maanläheinen, konkreettinen ja jopa nöyränoloinen puhe yllättikin osan kuulijoista.

Pitkän EU-poliittisen kokemuksen omaavan Junckerin puheen sävy ja sisältö lienee kuitenkin tarkkaan harkittu.

Britannian kansanäänestystä ja EU-eron vaikutuksia puheessa käsiteltiin vain kursorisesti. Sitä pahoiteltiin, mutta sen ei nähty itsessään uhkaavan unionia. Puheen keskeisin viesti oli se, että Euroopan komissio jatkaa ohjelmansa toteuttamista entistä tarmokkaammin. Pääpaino on nyt asioiden toimeenpanossa.

Brexitin taustalla vaikuttavat poliittiset virtaukset heijastuivat kuitenkin paitsi puheen sävyyn, myös Junckerin suurella pensselillä maalaamaan tilannekuvaan.

Junckerin mukaan unionin tilassa ei ole kehumista. Sitä värittää EU:n historian syvimmät poliittiset jakolinjat ja kasvava eripura jäsenmaiden välillä. Puheenjohtaja asemoi oman ja komissionsa toiminnan tätä taustaa vasten. Komissio, yhtenä keskeisenä toimijana, pyrkii löytämään riittävän tuen aloitteilleen ja vaalimaan EU:n yhtenäisyyttä.

Jäsenvaltioiden lisäksi Juncker puhui suoraan EU:n kansalaisille, mikä on luontevaa, kun paikalla olevat kuulijat olivat Euroopan parlamentin jäseniä. Juncker puhui painokkaasti eurooppalaisesta elämäntavasta ja sitä ohjaavista arvoista. Esiin nousivat muun muassa suhtautuminen kuolemanrangaistukseen, kansalaisten yksityisyyden suoja ja oikeuslaitoksien riippumattomuus.

Ulkoisten ja sisäisten haasteiden valossa hän raamitti komission ja EU:n toiminnan lähtökohdaksi eurooppalaisen elämäntavan ja hyvinvoinnin puolustamisen, tarvittaessa myös järeillä poliittisilla toimilla. Myös unionin sisäinen ja ulkoinen turvallisuus on vahvasti komission agendalla.

Ulkoisesti EU:n on jämäköitettävä politiikkaansa ja puolustettava vaikutusvaltaansa ja etujaan entistä pontevammin kiristyvän kilpailun oloissa. Vaikka EU pyrkii yhä edelleen edistämään arvojaan lähialueilla ja globaalisti, painotus Euroopan puolustamisessa kytkeytyy laskusuunnassa olevaan Euroopan taloudelliseen ja poliittiseen painoarvoon maailmassa.

Sisäisesti EU:n on pidettävä huolta siitä, että globaalisaation hyödyt ja haitat jakautuvat tasaisemmin. Populismin haaste on otettava vakavasti sekä kansallisella että EU-tasolla. Junckerin mukaan sitä on vastustettava, koska populismi ei tarjoa konkreettisia vaihtoehtoja Euroopan haasteisiin vastaamiseksi.

a4_jokela_juha

Juha Jokela

Kirjoittaja on Euroopan unioni-tutkimusohjelman ohjelmajohtaja Ulkopoliittisessa instituutissa

Eurooppa-päivänä juhlitaan rauhan ja kasvun puolesta

eurooppapäivä_facebook_tapahtumabanneri

Saamme kunnian järjestää valtakunnallisen Eurooppa-päivän tapahtuman tänä vuonna Seinäjoella maanantaina 9. toukokuuta. Osallistuimme avoimeen kilpailuun, jossa haettiin tapahtuman järjestäjiä tai yhteistyökumppaneita Suomesta. Euroopan komission Suomen-edustusto, Euroopan parlamentin Suomen-tiedotustoimisto, ulkoasiainministeriön Eurooppatiedotus ja Eurooppalainen Suomi ry päätyivät valitsemaan Seinäjoen tänä vuonna.

Mielestäni on viisasta huomioida maakuntia jo ihan kansallisen rauhan kannalta. Yksi osa Euroopan rikkautta on se, että maanosaan kuuluu erilaisia kansakuntia ja alueita. Toivottavasti juhlapäivä Etelä-Pohjanmaalla tuo uusia ja yllättäviäkin näkökulmia Eurooppa-päivän sisältöön.

Eurooppa-päivän teemaksi valikoitui ”Nuoret, työllisyys ja maahanmuutto”. Teeman valintaan vaikuttivat komission ykkösprioriteetti, eli kasvu, työllisyys ja investoinnit, sekä Seinäjoella Eurooppa-viikolla järjestettävä Taitaja2016-tapahtuma. Komissio hakee ennen kaikkea Euroopalle uutta voimaa työllisyyteen, kasvuun ja investointeihin ja teema on varapuheenjohtaja Jyrki Kataisen vastuualue. Taitaja2016, eli ammattitaidon SM-kilpailut, taas tuo Seinäjoelle kymmeniätuhansia osallistujia ja vieraita testaamaan ja kehittämään osaamista. Aiheet ovat tärkeitä ja keskustelua herättäviä. Riittääkö nuorilla usko alueensa tulevaisuuteen, ja miten saada lisää työpaikkoja niin kantaväestölle kuin uusille tulijoille? Eurooppa-päivää tarvitaan paitsi rauhan ja yhtenäisyyden, myös taloudellisen vakauden edistämiseksi.

Eteläpohjalaisten toiminnassa on tarmoa. Vaikka maakunta oli aikoinaan yksi Suomen EU-kriittisimmistä alueista, nyt olen nähnyt yhteistyötahtoa ja halua ratkaista ongelmia. Etelä-Pohjanmaa on tilastojen valossa maailman suomenkielisin maakunta, ja kansainvälistymiseen on vielä pitkä tie, mutta maakunta vastaa globaaleihin haasteisiin omalla tavallaan ja kuuliaisesti. Maakunnassa on korostettu perinteisesti työperäistä maahanmuuttoa. Kun turvapaikanhakijoita alkoi viime vuonna tulla ennen näkemättömiä määriä, Kauhavan vastaanottokeskus nousi otsikoihin sinnikkäällä työllä ja oivaltavilla ideoilla, joilla turvapaikanhakijoita on osallistettu toimintaan.

Varsinaisen päätapahtuman lisäksi Eurooppa-päivä näyttäytyy osastona Taitaja-messujen Global Park -kansainvälisyysteltassa 10.–12.5. Taitajan tavoitteena on ”syventää yrittäjyyttä, kestävää kehitystä, työkykyä ja työhyvinvointia ammatillisessa koulutuksessa”. Tänä vuonna slogan on ”Test the Best”. Alueella järjestetään myös Eurooppa-päivän tapahtuma ”Suupohja Euroopan kartalle” 12.5. Kauhajoella.

Rauha ja yhtenäisyys ovat olennaisia arvoja, jotka ovat koko ajan ajankohtaisia ja Eurooppa-päivän sodanjälkeisen ajatuksen taustalla. Taloushuolet ovat saaneet Euroopassa rinnalleen ennen kokemattoman muuttoliikeaallon. Uusilla ilmiöillä on taipumuksena jakaa mielipiteitä, ja rauhaakin voidaan tavoitella hyvin eri keinoin. Juhlassa ja arjessa on hyvä vaihtaa näkemyksiä asiallisesti ja toisaalta muistaa myös tanssia. Se yhdistää.

Antoisaa Eurooppa-päivää kaikille!

Elina Manninen_Finland

 

Elina Manninen,

Europe Direct

Etelä-Pohjanmaan liiton EU-tietokeskus