Lisää kiertotaloutta – ettei arvoa katoaisi tuhkana tuuleen

Jos juhliin pääsee Arvovieras paikalle, häntä ei kannata päästää ihan heti lähtemään. Juhlijana pitäisin ennen kaikkea huolen siitä, että tunnistan Arvovieraan, vaikka hän kuinka sulautuisi massaan. Enhän itsekään haluaisi tulla kohdelluksi välinpitämättömästi. Jos juhlissa meno käy liian ankaraksi, Arvovieras katoaa helposti kuin tuhka tuuleen. Siksi vaatii järjestäjiltä energiaa ja kekseliäisyyttä saada vieras viihtymään. Sillä sitä hyödyllisempää on Arvovieraan kestitseminen, mitä useamman juhlijan juttusilla häntä ehtii kierrättää.

Ettei tarina aivan karkaisi käsistä, lienee syytä paljastaa, että jutun juurena on kiertotalous. Kiertotaloudessa materiaalien, tuotteiden ja resurssien arvoa pyritään hyödyntämään maksimaalisesti, mahdollisimman pitkään. Päinvastoin toimitaan, jos esimerkiksi raaka-ainetta hukataan jätteenä tai vain poltetaan menemään. Eihän niin toimittaisi Arvovieraankaan kanssa juhlissa. Sellaisesta tulisi sanomista.

Kiertotalous on ollut kuuma aihe Suomessa jo viimeisten parin vuoden ajan. Perusteet tuntee jokainen, sillä idea on tärkeä jokaisessa kotitaloudessa ja yrityksessä, jokaisessa mökissä ja konferenssitalossa: kuinka säästää ja tehdä jotakin paremmin – muuttamalla toimintatapoja, tuotteita tai ajatusmalleja. Aiheen laajuus voi silti yllättää. Et ole vielä hyödyntänyt kiertotalouden mahdollisuuksia täysin, jos osaat laittaa banaaninkuoret oikeaan keräysastiaan. Jos poltat kaiken ylimääräisen, saatat tehdä uusista bisnesideoista tomua. Todellista bisnesvainua on tunnistaa tulevaisuuden Arvovieras, ennen kuin muut ehtivät tarjota titteleitä ja palkintoja.

Komission kunnianhimoiseen kiertotalouspakettiin sisältyy EU:n toimintasuunnitelma, jossa tarjotaan mittareita kattavasti koko kierron ajalle: tuotannosta kuluttamiseen ja jätehuoltoon sekä toisen asteen raaka-aineiden markkinoihin. EU:n kiertotaloussivusto tarjoaa laajan kattauksen aiheesta.

Suomessa taas Sitra julkisti syyskuussa 2016 kiertotalouden tiekartan: “Kierrolla kärkeen – Suomen tiekartta kiertotalouteen 2016–2025”. Tiekartassa esitellään hyviä käytäntöjä ja pilotteja. Selvityksessä hahmotellaan seuraavat painopistealueet Suomelle: 1) kestävä ruokajärjestelmä, 2) metsäperäiset kierrot, 3) tekniset kierrot, 4) liikkuminen ja logistiikka sekä 5) yhteiset toimenpiteet. Kiertotalous on hallituksen kärkihanke.

Eurooppalainen yhteistyö on yksi tapa juurruttaa EU-politiikkaa kansalliselle ja paikalliselle tasolle. ”Circular Economy for SMEs” eli CESME-projekti alkoi huhtikuussa 2016 osana Interreg Europe -rahoitusohjelmaa. Se kuuluu teemaan 4: Ympäristön ja luonnonvarojen käytön tehokkuus. Kestävämmällä luonnonvarojen käytöllä pyritään kehittämään alueiden vetovoimaa ja yritystoimintaa.

CESMEssä partnerit jakavat kokemuksia, tunnistavat parhaita käytäntöjä ja tarjoavat alueillaan pk-yrityksille opastusta kiertotalouteen sekä päättäjille tietoa vihreän talouden mahdollisuuksista. Tavoitteena on parantaa politiikan välineiden tehokkuutta. Nelivuotisessa hankkeessa on 10 partneria kuudesta EU-maasta. Projektin kokonaisbudjetti on 1,63 miljoonaa euroa, josta ohjelman rahoitusta on 1,39 miljoonaa. Koordinoin hanketta itse Etelä-Pohjanmaan liitossa, ja maakunnassa toisena partnerina on Järvi-Pohjanmaan Yrityspalvelu.

Ainoastaan ruohonjuuritasolla voi tehdä näkyviä muutoksia. Siksi pidän CESME-projektin tärkeimpänä odotettuna tuloksena sitä, että saisimme alueelle rahoitusta pilottiprojekteihin. Jatkohankkeita suunnitellessa on oiva tilaisuus tiedottaa myös Euroopan strategisten investointien rahastosta (ESIR).

Arvovieras on syytä pyytää kahdenkeskiseen tapaamiseen, jotta olisi mahdollista tutustua kunnolla. Ehkä hän ei lähde juhlista jatkossa kulumallakaan, vaan tuo arvovaltaisia ystäviäänkin mukanaan. Arvon ylläpitäminen ja lisääminen vaatii muutosta ja tutkimusta, mutta parhaimmillaan sekä ympäristö että talous kiittävät.

Elina Manninen_Finland

Elina Keränen

Kirjoittaja on projektikoordinaattori Etelä-Pohjanmaan liitossa ja toimii maakunnan Europe Direct -tiedotuspisteessä.

Unkarin kaksi lokakuuta

Lokakuun kansanäänestys pakolaiskiintiöistä oli Unkarin hallitukselle ilon aihe. Yli 90 prosenttia äänestäneistä antoi odotetusti tukensa maan pakolaispolitiikalle. Samalla se oli pettymys.  Uurnille tuli vain noin 43 prosenttia äänioikeutetuista. Jos kyseessä olisi ollut laillisesti sitova äänestys, olisi tulos mitätöity. Sellaisesta ei kuitenkaan ollut kysymys. Tärkeintä hallitukselle oli poliittisen tuen saaminen maahanmuuttopolitiikalle. Sen se sai.

Parlamentin odotetaan nyt säätävän lain, jolla estetään kiintiöpohjainen maahanmuutto. Kun näin tapahtuu, haastaa komissio Unkarin EU-tuomioistuimeen. Päätöksestä valitetaan. Prosessi kestää kauan ja se on tarkoituskin.  Pakolaiset ja maahanmuutto on asia, josta Unkarissa vallitsee suurin yksimielisyys – se voidaan tarvittaessa ja sopivin väliajoin nostaa kotimaan politiikan keskiöön.

Parin viikon kuluttua muistellaan toista lokakuuta, 60 vuotta sitten.  Kansannousussa 1956 nousivat unkarilaiset kommunistihallintoa vastaan.  Tuhansia kuoli taisteluissa tai teloitettiin, 200 000 pakeni ulkomaille.  Unkarilaiset kuolivat ja pakenivat, koska he halusivat toteuttaa elämässään niitä arvoja, jotka Neuvostoliiton komennossa eläviltä kansoilta oli kielletty.

Kansannousu oli kylmän sodan vedenjakaja.  Neuvostoliiton todellinen luonne paljastui myös lännen hyväuskoisille, kun venäläistankit surmasivat ihmisiä Budapestin kaduilla.

Kun tilanne rauhoittui, aloittivat omapäiset unkarilaiset maansa varovaisen hivuttamisen lähemmäs markkinataloutta.  Olot paranivat, matkustaminen oli muita sosialistimaita helpompaa, tietoa ja tavaraa sai lännestä ilman rangaistuksen pelkoa.  Maa pysyi kuitenkin rautaesiripun itäpuolella, mutta oli “Leirin iloisin parakki”.

Oli vain johdonmukaista, että muuri idän ja lännen välillä murtui ensimmäisenä Unkarissa.  Rajaviranomaiset päästivät satoja DDR:n asukkaita pakenemaan Itävallan puolelle 1989. Tämä oli viimeinen piste siinä prosessissa, joka vapautti itäeurooppalaiset kansat, päästi ne yhteyteen muun Euroopan kanssa ja kaatoi lopulta Neuvostoliiton.

Kansannousuja, vastarintaa kommunistihallintoa ja Neuvostoliiton ylivaltaa vastaan oli muissakin Itä-Euroopan maissa.  Unkarin lokakuun tapahtumat 1956 olivat kuitenkin merkitykseltään omaa luokkaansa. Unkarin oma tie kylmän sodan aikana ja lopulta tärkeä rooli rajan aukaisijana muokkasivat ja pitivät yllä kuvaa Unkarista vapauden saarekkeena.  Sen keräämä sympatian ja myötätunnon pääoma oli ainutlaatuinen.  “Unkari” oli vuodesta 1956 lähtien symboli vastarinnalle. Sellaisena se säilyi aina järjestelmän muutokseen 1989 – ja aina viime vuosiin asti.

Mainepääoman, imagon, merkitystä ei diplomatiassa pidä aliarvioida.  Unkarin tullessa Euroopan unionin jäseneksi 12 vuotta sitten oli unkarilainen selkäreppu täynnä edellisinä vuosikymmeninä kerättyä mainepääomaa.   Sillä oli merkitystä Unkaria koskeneiden taloudellisten ja poliittisten ratkaisujen kannalta. Yhä edelleen saa Unkari asukasta kohden suurimmat EU:n rakennerahastotuet.  Pelkästään rationaalisin perustein ei tätä voi selittää.

2000-luvun aikana on reppu kuitenkin keventynyt hyvää vauhtia. Unkarin omaksuma kansallismielinen linja talous- ja maahanmuuttopolitiikassa on saanut monet ymmälleen. Unkarin nähdään kääntäneen selkänsä niille arvoille, joiden symboli se on aina ollut. Vanhaa Unkaria ei enää tunnisteta.

Etäisyys lokakuusta 1956 lokakuuhun 2016 on kovin pitkä.

tuomi-nikulaPetri Tuomi-Nikula

Kirjoittaja toimii Suomen suurlähettiläänä Unkarissa

Yhteinen puolustus – ei omaa armeijaa

Brexitin piti olla viimeinen todiste “viisauteen”: Missä EU, siellä ongelma. Mutta Brexit voi olla myös ongelman ratkaisu, tai ainakin liipaisin ratkaisulle. Saksa ja Ranska ovat jo poistaneet varmistimen. Avoin keskustelu EU:n yhteisen puolustuksen vahvistamisesta on alkanut.

Keskustelun välitön syy on Euroopan muuttunut turvallisuuspoliittinen tilanne. Ukrainan ja Syyrian sodat, Isis, Venäjän varustautuminen, Krimin valtaus sekä pakolaistulva ovat herättäneet eurooppalaiset turvallisuuden unesta, johon olimme viime vuosikymmenellä vaipuneet.

Eikä tässä kaikki. Yhdysvaltain presidentinvaalit ravistelevat Eurooppaa pohtimaan burden sharingia eli taakanjakoa vakavammin kuin aikaisemmin. Amerikkalaiset eivät halua maksaa Euroopan puolustuksen laskuja.

Vaikuttaa siltä, että Saksa ja Ranska olivat alkaneet valmistella ehdotustaan EU:n yhteisen puolustuksen vahvistamisesta jo hyvissä ajoin ennen brittien kansanäänestystä. Maat ehdottavat mm. yhteistä komentokeskusta merentakaisille operaatioille sekä tilapäistä EU-rahoitusta omalle taisteluosastolle.

Omaa armeijaa Saksa ja Ranska eivät esitä.

Esitys komentokeskuksesta sai brittien hälytyskellot soimaan. EU:n omalla komentokeskuksella on Lontoossa paha kaiku. Se palauttaa muistiin keskustelun, jota käytiin 2010-luvun taitteessa, kun EU:n yhteistä puolustusta suunniteltiin ja rakenteita pystytettiin. Britit vastustivat tuolloin komentokeskusta samasta syystä kuin nytkin. Se loisi rinnakkaisjärjestelmän Natolle ja murentaisi sotilasliiton koheesiota, perusteltiin Lontoossa. EU:n vahva oma puolustus söisi monen tarkkailijan mukaan myös briteiltä mahdollisuuden käyttää Amerikka-korttia EU-pöydissä. Brexit ei tätä asetelmaa ole muuttanut – ainakaan vielä.

Kuten nyt, myös tuolloin Ranska kannatti EU-joukkojen omaa komentokeskusta, joka olisi sijoitettu – Ranskaan. Paikkakin oli jo valmiiksi katsottu.

Bratislavassa pidetyssä EU-maiden puolustusministerikokouksessa yhteisen puolustuksen vahvistaminen oli joka tapauksessa myötätuulessa. Asia etenee, mutta pikemminkin pienimmän yhteisen nimittäjän pohjalta. Komentokeskuksesta ei virallisesti puhuttu. Sen sijaan Nato-yhteistyön tiivistämistä alleviivasi pääsihteeri Jens Stoltenbergin osallistuminen yhteiselle aterialle.

Yhteisen puolustuksen vahvistamiselle on nyt poliittinen tilaus. Saksan ja Ranskan lisäksi asiaa painotti komission puheenjohtaja Jean-Claude Juncker äskeisessä unionin tilaa käsitelleessä puheessaan. Bratislavan epävirallisessa huippukokouksessa asia sai lisäpotkua. Valmiita päätöksiä odotetaan joulukuun huippukokoukselta.

Suomen valtionjohto on suhtautunut EU:n yhteisen puolustuksen vahvistamiseen myönteisesti myös niinä aikoina, kun asia ei ole muita jäsenmaita kiinnostanut. Tämä politiikka on korostanut lojaalisuutta EU:lle, samalla kun se on tarjonnut kiertotien väistää keskustelua Nato-jäsenyydestä.

Sama asenne tuli esille Bratislavassa. Suomi korosti pragmaattista etenemistä. Tästä esimerkkinä puolustusministeri Jussi Niinistö markkinoi Suomen päätöstä perustaa EU:ta tukeva hybridiuhkien osaamiskeskus. Ehdotus on saanut myös kansainvälistä huomiota.

Molemmat Bratislavan kokoukset ovat vieneet yhteistä puolustusta askeleen eteenpäin. Jos vanhat merkit pitävät paikkansa, ongelmat alkavat yksityiskohdista, jos horisontissa alkaa häämöttää yhteinen armeija.

Brexitin seurauksena sitä on esittänyt vain Italia. Ajatus on saanut lähes täystyrmäyksen.

EU ei ole hyökkäämässä Kanaalin yli.

Makkonen_IMG_2011_00383483 copy

Risto Makkonen, toimittaja

Kirjoittaja vastaa esittämistään mielipiteistä, jotka eivät välttämättä edusta Euroopan komission kantaa.

Eripurainen unioni kamppailee olemassaolostaan

Euroopan komission puheenjohtaja Jean-Claude Junckerin vuotuiselta unionin tilaa käsittelevältä puheelta odotettiin paljon. Kesäkuun lopulla EU:ta ravistelevien kriisien listalle lisättiin myös Britannian ero EU:sta.

Juckerin mukaan unioni kamppailee olemassaolostaan, ja juuri siksi häneltä odotettiin myös suuria visioita ja avauksia. Maanläheinen, konkreettinen ja jopa nöyränoloinen puhe yllättikin osan kuulijoista.

Pitkän EU-poliittisen kokemuksen omaavan Junckerin puheen sävy ja sisältö lienee kuitenkin tarkkaan harkittu.

Britannian kansanäänestystä ja EU-eron vaikutuksia puheessa käsiteltiin vain kursorisesti. Sitä pahoiteltiin, mutta sen ei nähty itsessään uhkaavan unionia. Puheen keskeisin viesti oli se, että Euroopan komissio jatkaa ohjelmansa toteuttamista entistä tarmokkaammin. Pääpaino on nyt asioiden toimeenpanossa.

Brexitin taustalla vaikuttavat poliittiset virtaukset heijastuivat kuitenkin paitsi puheen sävyyn, myös Junckerin suurella pensselillä maalaamaan tilannekuvaan.

Junckerin mukaan unionin tilassa ei ole kehumista. Sitä värittää EU:n historian syvimmät poliittiset jakolinjat ja kasvava eripura jäsenmaiden välillä. Puheenjohtaja asemoi oman ja komissionsa toiminnan tätä taustaa vasten. Komissio, yhtenä keskeisenä toimijana, pyrkii löytämään riittävän tuen aloitteilleen ja vaalimaan EU:n yhtenäisyyttä.

Jäsenvaltioiden lisäksi Juncker puhui suoraan EU:n kansalaisille, mikä on luontevaa, kun paikalla olevat kuulijat olivat Euroopan parlamentin jäseniä. Juncker puhui painokkaasti eurooppalaisesta elämäntavasta ja sitä ohjaavista arvoista. Esiin nousivat muun muassa suhtautuminen kuolemanrangaistukseen, kansalaisten yksityisyyden suoja ja oikeuslaitoksien riippumattomuus.

Ulkoisten ja sisäisten haasteiden valossa hän raamitti komission ja EU:n toiminnan lähtökohdaksi eurooppalaisen elämäntavan ja hyvinvoinnin puolustamisen, tarvittaessa myös järeillä poliittisilla toimilla. Myös unionin sisäinen ja ulkoinen turvallisuus on vahvasti komission agendalla.

Ulkoisesti EU:n on jämäköitettävä politiikkaansa ja puolustettava vaikutusvaltaansa ja etujaan entistä pontevammin kiristyvän kilpailun oloissa. Vaikka EU pyrkii yhä edelleen edistämään arvojaan lähialueilla ja globaalisti, painotus Euroopan puolustamisessa kytkeytyy laskusuunnassa olevaan Euroopan taloudelliseen ja poliittiseen painoarvoon maailmassa.

Sisäisesti EU:n on pidettävä huolta siitä, että globaalisaation hyödyt ja haitat jakautuvat tasaisemmin. Populismin haaste on otettava vakavasti sekä kansallisella että EU-tasolla. Junckerin mukaan sitä on vastustettava, koska populismi ei tarjoa konkreettisia vaihtoehtoja Euroopan haasteisiin vastaamiseksi.

a4_jokela_juha

Juha Jokela

Kirjoittaja on Euroopan unioni-tutkimusohjelman ohjelmajohtaja Ulkopoliittisessa instituutissa

Eurooppa-päivänä juhlitaan rauhan ja kasvun puolesta

eurooppapäivä_facebook_tapahtumabanneri

Saamme kunnian järjestää valtakunnallisen Eurooppa-päivän tapahtuman tänä vuonna Seinäjoella maanantaina 9. toukokuuta. Osallistuimme avoimeen kilpailuun, jossa haettiin tapahtuman järjestäjiä tai yhteistyökumppaneita Suomesta. Euroopan komission Suomen-edustusto, Euroopan parlamentin Suomen-tiedotustoimisto, ulkoasiainministeriön Eurooppatiedotus ja Eurooppalainen Suomi ry päätyivät valitsemaan Seinäjoen tänä vuonna.

Mielestäni on viisasta huomioida maakuntia jo ihan kansallisen rauhan kannalta. Yksi osa Euroopan rikkautta on se, että maanosaan kuuluu erilaisia kansakuntia ja alueita. Toivottavasti juhlapäivä Etelä-Pohjanmaalla tuo uusia ja yllättäviäkin näkökulmia Eurooppa-päivän sisältöön.

Eurooppa-päivän teemaksi valikoitui ”Nuoret, työllisyys ja maahanmuutto”. Teeman valintaan vaikuttivat komission ykkösprioriteetti, eli kasvu, työllisyys ja investoinnit, sekä Seinäjoella Eurooppa-viikolla järjestettävä Taitaja2016-tapahtuma. Komissio hakee ennen kaikkea Euroopalle uutta voimaa työllisyyteen, kasvuun ja investointeihin ja teema on varapuheenjohtaja Jyrki Kataisen vastuualue. Taitaja2016, eli ammattitaidon SM-kilpailut, taas tuo Seinäjoelle kymmeniätuhansia osallistujia ja vieraita testaamaan ja kehittämään osaamista. Aiheet ovat tärkeitä ja keskustelua herättäviä. Riittääkö nuorilla usko alueensa tulevaisuuteen, ja miten saada lisää työpaikkoja niin kantaväestölle kuin uusille tulijoille? Eurooppa-päivää tarvitaan paitsi rauhan ja yhtenäisyyden, myös taloudellisen vakauden edistämiseksi.

Eteläpohjalaisten toiminnassa on tarmoa. Vaikka maakunta oli aikoinaan yksi Suomen EU-kriittisimmistä alueista, nyt olen nähnyt yhteistyötahtoa ja halua ratkaista ongelmia. Etelä-Pohjanmaa on tilastojen valossa maailman suomenkielisin maakunta, ja kansainvälistymiseen on vielä pitkä tie, mutta maakunta vastaa globaaleihin haasteisiin omalla tavallaan ja kuuliaisesti. Maakunnassa on korostettu perinteisesti työperäistä maahanmuuttoa. Kun turvapaikanhakijoita alkoi viime vuonna tulla ennen näkemättömiä määriä, Kauhavan vastaanottokeskus nousi otsikoihin sinnikkäällä työllä ja oivaltavilla ideoilla, joilla turvapaikanhakijoita on osallistettu toimintaan.

Varsinaisen päätapahtuman lisäksi Eurooppa-päivä näyttäytyy osastona Taitaja-messujen Global Park -kansainvälisyysteltassa 10.–12.5. Taitajan tavoitteena on ”syventää yrittäjyyttä, kestävää kehitystä, työkykyä ja työhyvinvointia ammatillisessa koulutuksessa”. Tänä vuonna slogan on ”Test the Best”. Alueella järjestetään myös Eurooppa-päivän tapahtuma ”Suupohja Euroopan kartalle” 12.5. Kauhajoella.

Rauha ja yhtenäisyys ovat olennaisia arvoja, jotka ovat koko ajan ajankohtaisia ja Eurooppa-päivän sodanjälkeisen ajatuksen taustalla. Taloushuolet ovat saaneet Euroopassa rinnalleen ennen kokemattoman muuttoliikeaallon. Uusilla ilmiöillä on taipumuksena jakaa mielipiteitä, ja rauhaakin voidaan tavoitella hyvin eri keinoin. Juhlassa ja arjessa on hyvä vaihtaa näkemyksiä asiallisesti ja toisaalta muistaa myös tanssia. Se yhdistää.

Antoisaa Eurooppa-päivää kaikille!

Elina Manninen_Finland

 

Elina Manninen,

Europe Direct

Etelä-Pohjanmaan liiton EU-tietokeskus

Pariisin ilmastosopimuksen merkityksestä

Komissio esitti tänään oman arvionsa Pariisin ilmastosopimuksen vaikutuksista ja kuinka se pannaan täytäntöön EU:ssa. Energiaunionista vastaava varapuheenjohtaja Maroš Šefčovič sanoo: “Pariisin sopimus lähettää voimakkaan signaalin siitä, että maailma on siirtymässä puhtaaseen energiaan. Haluamme säilyttää johtoaseman, erityisesti uusiutuvissa ja energiatehokkuudessa. Energiaunionistrategialla haluamme luoda ympäristön, jossa sijoittajat ja yritykset voivat hyödyntää kaikki mahdollisuudet ja sitä kautta luoda kasvua ja työtä. Myös kaupungeillamme on paljon mahdollisuuksia, koska urbaanit alueet johtavat muutosta.”

Pariisin ilmastosopimuksen oikeudellista merkitystä on analysoinut Kati Kulovesi, kansainvälisen oikeuden professori, Itä-Suomen yliopisto sekä Ilmastopaneelin jäsen. Teksti on alun perin julkaistu Suomen ilmastopaneelin sivuilla 16.12.2015. Kiitämme lainasta!

—————————————————————————

Oikeudellisesti sitova vai jotain muuta – Pariisin ilmastosopimuksen oikeudellisesta merkityksestä

Lauantai-iltana hyväksyttyä Pariisin sopimusta voidaan pitää merkittävimpänä maailmanlaajuisena sopimuksena sitten 1990-luvun. Pariisin kokouksen lopputulos koostuu kuitenkin erilaisista elementistä.

Kokouksen tärkein anti on uusi, oikeudellisesti sitova valtiosopimus nimeltään Pariisin sopimus. Pariisin sopimus kuuluu samaan ”perheeseen” kuin vuonna 1992 solmittu YK:n ilmastonmuutosta koskeva puitesopimus. Tämä Pariisin sopimuksen ”äiti” säilyttää tärkeän aseman jatkossakin. Pariisin sopimus tehostaa puitesopimuksen täytäntöönpanoa usein samoihin instituutioihin nojaten.

Pariisissa hyväksyttiin lisäksi osapuolikokouksen päätöksellä yksityiskohtia, joita ei ole tapana eikä tarpeen sisällyttää valtiosopimukseen. Päätösten oikeudelliset vaikutukset ovat valtiosopimusta heikompia. Ne voidaan yleensä toteuttaa hallinnollisesti ja ilman uutta lainsäädäntöä.

Pariisin sopimus tulee voimaan, kun siihen on liittynyt vähintään 55 maata ja 55 % maailman kasvihuonekaasupäästöistä. Tämä saattaa viedä aikaa. Sopimusta onkin tarkoitus soveltaa vasta vuodesta 2020 eteenpäin. Maan lopullinen sitoutuminen Pariisin sopimukseen edellyttää ratifiointia. Sitä edeltävän kansallisen hyväksymisprosessin määrittelee kunkin maan sisäinen lainsäädäntö. Yhdysvalloissa Pariisin sopimus on tarkoitus saattaa voimaan presidentti Obaman allekirjoituksella. Suomessa todennäköisesti katsotaan, että Pariisin sopimukseen sitoutuminen edellyttää eduskunnan hyväksyntää.

Pariisin sopimus on ensimmäinen oikeudellisesti sitova teksti, jossa vuonna 2009 sovittu kahden asteen tavoite mainitaan. Uutena tekstiin sisältyy myös pyrkimys 1,5 asteen tavoitteen saavuttamiseen. Näiden tavoitteiden saavuttamiseksi Pariisin sopimuksessa on useita oikeudellisesti sitovia velvoitteita ilmastonmuutoksen torjuntaan liittyen. Kaikkien sopimukseen liittyvien maiden tulee muun muassa:

• laatia ja kommunikoida YK:lle kansallinen suunnitelma (nationally determined contribution) kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi

• toimeenpanna kotimaisia päästövähennystoimia suunnitelman tavoitteiden toteuttamiseksi

•   laatia aiempaa pidemmälle menevä päästösuunnitelma viiden vuoden väliajoin siten, että suunnitelma heijastaa kyseisen maan osalta korkeinta mahdollista kunnianhimon tasoa

•   raportoida kasvihuonekaasupäästöistä ja päästösuunnitelman toteutumisesta

 Pariisin sopimuksen myötä kansainvälistä ilmastoyhteistyötä tähän saakka leimannut jyrkkä erottelu teollisuus- ja kehitysmaihin siirtyy historiaan. Vaikka teollisuusmaiden ja kehittyvien maiden kohtelussa on edelleen eroja, nämä ovat aiempaa pienempiä. Sopimuksen mukaan teollisuusmaiden tulisi määritellä itselleen ehdoton, koko talouden kattava päästövähennystavoite. Kehittyviä maita rohkaistaan siirtymään kohti tällä tavoin määriteltyjä tavoitteita. Vähiten kehittyneiden maiden ja pienten saarivaltioiden erityiset olosuhteet huomioidaan. Maiden jaottelussa eri kategorioihin on enemmän väljyyttä, sillä maat täsmällisesti luokittelevia käsitteitä ”I-liitteen maa” ja ”I-liitteen ulkopuolinen maa” ei Pariisin sopimuksessa enää käytetä.

Mailla on runsaasti päätösvaltaa kansallisten päästösuunnitelmien sisällön määrittelyssä. Toisaalta velvollisuus lisätä päästösuunnitelman kunnianhimoa viiden vuoden välein rajaa maiden harkintavaltaa seuraavia suunnitelmia laadittaessa. Pariisissa sovittiin myös erilaisista kansainvälisistä menettelyistä, joilla pyritään lisäämään tulevien päästösuunnitelmien kunnianhimoa ja selkeyttä. Nämäkin vaikuttavat jatkossa kansallisten päästösuunnitelmien laatimiseen.

Yksittäisten maiden päästösuunnitelmat kirjataan julkiseen rekisteriin. Tämä poikkeaa Kioton pöytäkirjasta, jossa maiden päästövelvoitteet on kirjattu sopimuksen liitteeseen. Uusi järjestelmä on joustavampi sikäli, ettei suunnitelmien päivittäminen edellytä muodollista sopimusmuutosta. Sen tarkka oikeudellinen merkitys täsmentynee ajan myötä. Vaikka maakohtaisia suunnitelmia ei muodollisesti liitetä Pariisin sopimukseen, niiden laatiminen, päivittäminen ja toimeenpanoon tähtäävien toimien käyttöönotto perustuu oikeudellisesti sitovaan velvoitteeseen. Suunnitelmat eivät siten missään nimessä ole vailla oikeudellista merkitystä.

Miten Pariisin sopimuksen toteutumista valvotaan? Kansainvälisen oikeuden yleisten oppien perusteella jokaisella Pariisin sopimukseen liittyvällä maalla on velvollisuus panna täytäntöön Pariisin sopimuksen velvoitteet ”hyvässä uskossa” eli vilpittömästi niiden toteutumiseen pyrkien. Sopimuksen alle perustetaan myös mekanismi, joka valvoo ja pyrkii edistämään sopimuksen noudattamista. Käytännössä tämä on erilaisista asiantuntijoista muodostuva toimielin. Pariisin sopimus ei kuitenkaan sisällä yhtä vahvoja sopimuksen noudattamista valvovia instituutioita ja sanktioita kuin esimerkiksi Kioton pöytäkirja. Toisaalta Kanada irtisanoutui Kioton pöytäkirjasta kesken ensimmäisen sitoumuskauden välttääkseen päästövelvoitteen rikkomisesta seuraavat sanktiot. Myös Pariisin sopimus jättää osapuolille mahdollisuuden vetäytyä sopimuksesta.

Maiden suvereeni oikeus liittyä tai jättää liittymättä valtiosopimuksiin sekä vetäytyä niistä on hyvin tyypillistä kansainväliselle oikeudelle samoin kuin täytäntöönpanojärjestelmän ja sanktioiden heikkous. Nämä piirteet ovat johtaneet monet kyseenalaistamaan kansainvälisen oikeuden tehokkuuden ja oikeudellisen luonteen jo kauan ennen kuin YK tai sen ilmastosopimusjärjestelmä luotiin. Monet kansainvälisen oikeuden klassiset heikkoudet heijastuvat myös Pariisin sopimukseen. Valtiosopimus on kuitenkin vakavin askel, jonka maa voi ottaa osoittaakseen kansainväliselle yhteisölle tahtonsa tulla oikeudellisesti sidotuksi ja velvoitetuksi. Siksi Pariisin sopimuksen oikeudellista merkitystä ei ole syytä vähätellä.

Kati Kulovesi

Kansainvälisen oikeuden professori, Itä-Suomen yliopisto sekä Ilmastopaneelin jäsen

#Digisaatio on täällä!

Euroopan komission Suomen-edustusto, Euroopan parlamentin Suomen-tiedotustoimisto ja Basso proudly present: #digisaatio! Viisi viikkoa keskustelua EU:n digitaalisista sisämarkkinoista! Ensi viikolla, 29.2.-4.3. keskustellaan Basson aamuissa klo 10 digitaalisten sisämarkkinoiden eri osa-alueista virkamiesten, meppien, asiantuntijoiden, yrittäjien ja loppukäyttäjien voimin.

Mitkä digitaaliset sisämarkkinat – pitäisikö kiinnostaa?

Pitäisi. Joka päivä 315 miljoonaa eurooppalaista käyttää internetiä. Komission mukaan digitaaliset sisämarkkinat tuottaisivat EU:n taloudelle jopa 415 mrd. € lisätuloja vuosittain, satojatuhansia uusia työpaikkoja ja vireän osaamisyhteiskunnan. Siksi tarvitaan laajoja uudistuksia, jotka ulottuvat uudesta tekijänoikeuskehyksestä pakettitoimituksiin ja televiestintään.

Komissio esitti viime toukokuussa strategian, joka on EU:n suunnitelma vapaiksi ja turvallisiksi digitaalisiksi sisämarkkinoiksi, joilla ihmiset voivat tehdä ostoksia rajojen yli ja yritykset voisivat käydä kauppaa koko EU:ssa – sijainnistaan riippumatta. Strategialla halutaan laajentaa EU:n digitaalitaloutta, tarjota kuluttajille parempia palveluja edullisemmin hinnoin sekä auttaa yrityksiä kasvamaan.

Digitaalisten sisämarkkinoiden strategiassa on 16 toimenpidettä. Ne on jaoteltu kolmeen päätavoitteeseen, jotka komissio aikoo toteuttaa vuoden 2016 loppuun mennessä.

  1. helpottaa verkkotuotteiden ja -palvelujen saantia kuluttajille ja yrityksille koko Euroopassa
  2. parantaa digitaaliverkkojen ja -palvelujen kasvun ja menestyksen edellytyksiä
  3. edistää Euroopan digitaalitalouden kasvua

Digitaalisten sisämarkkinoiden tarkoitus on purkaa epäyhtenäisestä sääntelystä johtuvat raja-aidat ja yhdistää 28 kansallista markkina-aluetta yhtenäisiksi sisämarkkinoiksi.

Kuulostaako byrokraattiselta? Ei hätää, olemme valinneet radiokeskusteluiden teemoiksi sinuakin koskettavia juttuja, eli tietoturvan, pilvipalvelut, tekijänoikeudet ja geoblokkauksen eli maaestot. Eli tilaatko eurooppalaisia tuotteita amerikkalaisesta verkkokaupasta, koska se on halvempaa? Yrititkö katsoa Euroopan-lomalla Netflixistä suosikkisarjaa ja se ei onnistunut, koska olit ulkomailla? Vältteletkö puheluita matkalla, koska se on kallista? Tai jäikö ulkomaille muutto haaveeksi, koska etätyöt ovat mahdollisia vain kotimaassa?

EU:n uusista tietosuojasäännöistä päästiin sopuun viime joulukuussa. Nyt varmaan kysyt, että mikä muuttuu? Vastaamme: pääsy omiin tietoihin helpottuu, sinulla on oikeus siirtää tiedot järjestelmästä toiseen, oikeutesi “tulla unohdetuksi” vahvistuu ja sinulle tulee oikeus saada tietää, jos omiin tietoihin on murtauduttu. Lisää voit lukea täältä.

Digitaalisista sisämarkkinoista vastaava komission varapuheenjohtaja Andrus Ansip on blogiteksteissään kertonut seuraavaa:

Jokin aika sitten komissio antoi ensimmäiset kaksi digitaalisiin sisämarkkinoihin liittyvää ehdotusta: ensimmäinen koskee verkkokaupan sopimusehtojen yhdenmukaistamista EU:ssa ja toisella pyritään varmistamaan, että eurooppalaiset pääsevät käsiksi laillisesti hankkimiinsa verkkosisältöihin, eli esimerkiksi Netflixiin, myös muualla EU:ssa matkustaessaan.

Sisällön käytettävyys myös muissa EU-maissa liikuttaessa on erityisen tärkeä asia nyt kun verkkovierailumaksut ovat poistumassa: kesäkuun 2017 puolivälin jälkeen maksat matkapuhelimen käytöstä muissa EU-maissa saman verran kuin kotona.

Ihmiset haluavat matkustaessaan käyttää mobiililaitteellaan kotimaassaan maksamiaan palveluja. EU-sääntöjen pitäisi mahdollistaa juuri tämä.

Kunhan teknisen ja poliittisen tason neuvottelut ehdotuksistamme saadaan kunnolla käyntiin, tulemme käymään yksityiskohtaisia keskusteluja Euroopan parlamentin valiokunnissa ja täysistunnoissa ja luonnollisesti kaikkien EU-maiden kanssa.

Mikään ei tietenkään tapahdu hetkessä. On kuitenkin tärkeää saada homma liikkeelle: jos ehdotukset halutaan toteuttaa, erityisesti ennen tämän komission viisivuotiskauden loppua, ei ole varaa vitkasteluun. Digitaalitalous ei sekään jää meitä odottelemaan.

Loput digitaalisten sisämarkkinoiden kehittämisehdotukset tuodaan pöytään vielä tämän vuoden aikana. Kevään kuluessa on luvassa alan yrityksille ja viranomaisille suunnattu toimenpidepaketti. Siihen kuuluva ehdotus, joka kattaa 700 MHz taajuusalueen osoittamisen langattomaan mobiilikäyttöön, annettiin jo helmikuussa. Pilvipalvelujen hyödyntämisperiaatteet ja tieto- ja viestintätekniikan standardien kehittämissuunnitelma ovat putkessa seuraavina.

Sen jälkeen on vuorossa sähköisen kaupankäynnin paketti. Se sisältää muun muassa lainsäädäntöehdotuksen, jolla puututaan verkkopalvelujen perusteettomiin maarajoituksiin eli ns. geoblokkaukseen. Tämä uudistus on minulle henkilökohtaisesti erityisen tärkeä: olen vakaasti sitä mieltä, että ihmisten ja yritysten kaupankäyntiä verkossa ei pitäisi rajoittaa keinotekoisilla esteillä.

Vuoden aikana tullaan näkemään muitakin tärkeitä avauksia digitaalisten sisämarkkinoiden tueksi: EU:n televiestintäsäännöstöä nykyaikaistetaan, kyberturvallisuuskysymykset vaativat toimenpiteitä, datan, esimerkiksi tutkimusdatan, vapaata liikkuvuutta on edistettävä. Myös kuumia debatteja nostattavalla teollis- ja tekijänoikeuksien alalla on tiedossa parannusehdotuksia.

Tarkoituksemme on siis saada kaikki digimarkkinaehdotukset ulos ja käsittelyyn vuoden loppuun mennessä. Kiirettä pitää, mutta niinpä etenee digitalisaatiokin ympärillämme huimaa vauhtia. Palataan siis asiaan, asap.