EU-politiikan syksy etenee uuden komission järjestäytymisen merkeissä

Euroopan parlamentin enemmistö antoi luottamuksensa puheenjohtajaehdokas Ursula von der Leyenille 16. heinäkuuta varsin täpärässä äänestyksessä. Äänestystulos hieman jo ennakoi tulevaa Euroopan parlamenttikauden luonnetta: selkeitä enemmistöjä poliittisten ryhmien välillä voi olla aikaisempaa hankalampi muodostaa. Euroopan parlamentin muuttuneella ryhmäjaolla on vaikutusta myös tulevan komission muodostumiseen, äänestäähän parlamentti lopulta komission hyväksymisestä ensin kuultuaan komissaarikandidaatteja. Mutta mitä tapahtuu seuraavaksi? Mitkä ovat von der Leyenin askelmerkit syksyn mittaan ja mitä kannatta pitää silmällä?

Komission tuleva puheenjohtaja von der Leyen on kiertänyt kesäkuukaudet ahkerasti EU:n jäsenmaita tavaten valtion päämiehiä. Samalla hän on lähestynyt jäsenmaiden hallituksia kirjeitse ja pyytänyt pääkaupunkeja nimeämään komissaariehdokkaansa. Von der Leyenin aikomuksena on valita EU-maiden esittämien ehdokkaiden perusteella komissaarien ryhmä (kollegio), jossa naisia ja miehiä on yhtä paljon. Prosessi on toki vielä kesken, mutta näin hän on ainakin toivonut.

Neuvoston ja Euroopan parlamentin on hyväksyttävä komission jäsenehdokkaiden yhdistelmä kokonaisuudessaan, jotta uusi komissio voi aloittaa työnsä kaudelle 2019–2024. Jos aikaisemmat merkit pitävät paikkaansa, tuleva puheenjohtaja von der Leyen on haastatellut komissaariehdokkaat syyskuun alkuun mennessä, esitellyt päätöksensä neuvostolle ja sopinut sitten yhdessä neuvoston kanssa lopullisesta komission jäsenehdokkaiden kokonaisuudesta.

Aika pian tämän jälkeen von der Leyen esittelee tulevan komission kokoonpanon ja salkkujaon. Salkkujaossa tuleva puheenjohtaja tullee panostamaan siihen, että miesten ja naisten edustus, poliittiset näkemykset ja erilaiset kyvyt olisivat komissiossa tasapainossa. Suomen ehdokkaan Jutta Urpilaisen tuleva pesti selvinnee siis viimeistään syyskuun alussa.

Tämän jälkeen prosessi siirtyy Euroopan parlamenttiin. Parlamentin järjestämät komissaariehdokaskuulemiset ovat ulkoapäin katsottuna ehkä se mielenkiintoisin tapahtuma komission nimittämisprosessissa. Kuulemisten on määrä alkaa syyskuun 30. päivä ja päättyä 8. lokakuuta. Prosessi etenee siten, että parlamentin puhemies pyytää von der Leyeniä ilmoittamaan parlamentille, miten vastuut jaetaan komissaariksi ehdotettujen henkilöiden kesken von der Leyenin määrittämien poliittisten toimintalinjausten mukaisesti.

Euroopan parlamentti kutsuu ehdokkaan kuultavaksi vain yhden kerran. Ehdokkaat eivät juokse valiokunnasta toiseen, vaikka heidän vastuualueensa sisältäisi asiakokonaisuuksia useammasta kuin yhdestä valiokunnasta. Ehdokasta kuullaan joko yhden valiokunnan toimesta, valiokuntien yhteiskuulemisessa tai yhden valiokunnan kuulemisessa, johon osallistuu muita asianosaisia valiokuntia. Kuulemisiin varataan kolme tuntia, jossa ehdokkaat saavat 15 minuutin avauspuheenvuoron ja heille esitetään enintään 25 kysymystä. Ei ihan helppo nakki.

Nämä kuulemiset ovat totta kai julkisia – onhan Euroopan parlamentti instituutioista se, jossa vaaleilla valitut eurooppalaiset kansaedustajat käyttävät puheoikeuttaan. Kunhan kuulemiset on saatettu loppuun, äänestää Euroopan parlamentti komissiosta kokonaisuudessaan 21.–24. lokakuuta pidettävässä Euroopan parlamentin täysistunnossa Strasbourgissa.

Lopulta Eurooppa-neuvosto nimittää von der Leyenin komission huippukokouksessaan lokakuussa. Uuden komission on määrä aloittaa työnsä samaan aikaan Euroopan keskuspankin uuden pääjohtajan Christine Lagarden kanssa 1. marraskuuta. Sen sijaan Eurooppa-neuvoston uuden puheenjohtajan Charles Michelin on määrä aloittaa tehtävässään vasta 1. joulukuuta. Aikataulut voivat toki muuttua, jos jotain yllättävää sattuu.

Komission muodostamisesta nostaisin esiin muutamia seurattavia seikkoja. Ensinnäkin on mielenkiintoista nähdä, muuttaako tuleva puheenjohtaja von der Leyen komission rakennetta. Junckerin komissiolle oman erityispiirteensä toi varapuheenjohtajien asema poliittisten teemakokonaisuuksien vetäjinä. Käytännössä he siis koordinoivat ja ohjasivat useiden muiden komissaarien työtä. Nähtäväksi jää, tuleeko von der Leyen säilyttämään Junckerin komission toimintakulttuurin.

Toiseksi parlamentin kuulemisia kannattaa seurata tarkkaan, koska ne ovat komissaariehdokkaille tiukkoja ja niissä mitataan henkilöiden sopivuutta ja asiantuntevuutta. Kuulemiset voivat hyvinkin vaikuttaa siihen, miten vastuut lopulta jakautuvat. Näinhän tapahtui viisi vuotta sitten, kun slovenialainen Alenka Bratušek vetäytyi ehdokkuudestaan sen jälkeen, kun vastuuvaliokunnat olivat hylänneet hänen ehdokkuutensa.

Kolmanneksi Iso-Britannian eroprosessi varjostaa komission nimittämistä. Britannian on määrä erota EU:sta lokakuun lopussa, mutta siihen asti heitä velvoittavat EU:n pelisäännöt. Euroopan unionista tehdyn sopimuksen artikla 17 velvoittaa Britanniaa nimittämään ehdokkaan uuteen komissioon, mutta Britannian pääministeri on todennut, ettei maa aio sitä tehdä. Voihan toki olla, että nykyinen brittikomissaari Julian King jatkaa uuden komission toimikauden alkuun saakka, niin tekevät muutkin nykyiset komissaarit. Paljon riippuu siitä, miten eroprosessin aikataulun käy. Hakeeko Britannia lisäaikaa eroprosessiin ja myöntävätkö jäsenmaat sitä Britannialle? Jos lisäaikaa tulee, niin silloin Britannialla tulisi olla komissaari… Vaikka toki historia tuntee myös tilanteita, joissa komissio on toiminut vajaamiehitykselläkin joitakin kuukausia. 

Mielenkiintoista EU-politiikan syksyä toivottaen!

Maria Blässar

Euroopan komission Suomen-edustuston apulaispäällikkö

Blassar_1050

Advertisements

Oikeusvaltioperiaatteen vaaliminen on tärkeämpää kuin koskaan

Oikeusvaltioperiaatteen toteutuminen Euroopan unionissa on noussut viime viikkoina Suomessa kansalliseen keskusteluun Unkarin kritisoitua Suomen oikeusjärjestelmää. Kritiikin taustalla vaikuttavat EU:n viimeaikaiset toimet jäsenmaiden oikeusvaltiorikkomuksia vastaan ja Suomen puheenjohtajamaana esittämät tavoitteet oikeusvaltioperiaatteen sitomisesta EU-rahoitukseen.

Suomen esillä pitämät tavoitteet pohjaavat Euroopan komission toukokuussa 2018 tekemään asetusehdotukseen, jonka tarkoituksena on varmistaa, että jäsenvaltioiden oikeusvaltiopuutteet eivät vääristä EU-rahoituksen käyttöä. Ehdotuksen mukaan oikeusvaltioperiaatteen rikkominen voisi johtaa esimerkiksi kyseisen jäsenmaan saaman EU-rahoituksen keskeyttämiseen tai vähennykseen. Lakiesityksen läpimeno edellyttää hyväksyntää sekä Euroopan parlamentilta että jäsenvaltioista koostuvalta neuvostolta. Ehdotusta on käsitelty parlamentin valiokunnissa, ja tällä hetkellä odotetaan neuvoston kantaa asiaan. Suomi neuvoston puheenjohtajana on ilmaissut halunsa viedä eteenpäin neuvotteluja ehdotuksen mukaisesta EU-tukien sitomisesta oikeusvaltioperiaatteeseen.

Oikeusvaltioperiaatteen vahvistaminen on tärkeä tavoite EU:lle. Oikeusvaltio on yksi keskeisimmistä perusarvoista, joille unioni rakentuu ja joita kaikki sen jäsenvaltiot ovat sitoutuneet noudattamaan. Oikeusvaltioperiaatteen mukaan julkisen vallan käytön tulee perustua lakiin, ja laintulkinnasta vastaavien tuomioistuinten on oltava riippumattomia. Myös kansalaisten perusoikeudet ja yhdenvertainen kohtelu liittyvät olennaisesti oikeusvaltiokäsitteen piiriin.

Oikeusvaltio on paitsi EU:n perussopimuksen mainitsema arvo, myös tärkeä oikeudellinen periaate EU:n toiminnan ja jäsenmaiden välisen yhteistyön kannalta. Kansallisten tuomioistuinten tehtävä on varmistaa EU-oikeuden soveltaminen jäsenmaissa eri politiikanaloilla ja hakea ratkaisuilleen tarvittaessa unionin tuomioistuimen kanta ennakkoratkaisumenettelyn avulla. Toisaalta jäsenmaiden tulee voida luottaa myös toisten jäsenmaiden tuomioistuinten riippumattomuuteen ja EU-oikeuden yhtenäiseen soveltamiseen.

Euroopan komission tehtävä on yhteistyössä muiden EU:n toimielinten ja jäsenmaiden kanssa varmistaa, että oikeusvaltioperiaatetta kunnioitetaan kaikkialla unionissa. Komissiolla on käytössään eri keinoja seurata oikeusvaltiokehitystä jäsenmaissa ja toimia mahdollisissa ongelmatilanteissa. Monet näistä mekanismeista tähtäävät oikeusvaltiota uhkaavien tekijöiden varhaiseen tunnistamiseen ja tilanteen heikentymisen estämiseen keskusteluyhteyden ja jäsennellyn vuoropuhelun kautta.

Tilanteen vaatiessa komissio voi käynnistää rikkomusmenettelyn oikeusvaltioperiaatetta rikkonutta jäsenmaata vastaan ja viedä tarvittaessa asian unionin tuomioistuimeen, joka voi määrätä kyseiselle valtiolle taloudellisia seuraamuksia. Äärimmäisenä keinona komissio voi myös ehdottaa Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 7 artiklan mukaista menettelyä, joka voi johtaa jäsenmaan äänioikeuden rajoittamiseen neuvostossa.

Käytännössä 7 artiklan mukainen jäsenyysoikeuksien rajoittaminen kuitenkin edellyttää jäsenmaiden yksimielisyyttä, mikä hankaloittaa sen toimeenpanoa. Perinteisen rikkomusmenettelyn puitteissa on sen sijaan päästy myös konkreettisiin tuloksiin, esimerkiksi Puolan muutettua rikkomusmenettelyn seurauksena lakiaan, joka laski korkeimman oikeuden tuomareiden eläkeikää. Asiaa on sittemmin käsitelty myös unionin tuomioistuimessa, joka totesi kyseisen lain olleen EU-oikeuden vastainen.

Erilaisten valvontakeinojen kehittämisen lisäksi komissio on osaltaan pyrkinyt lisäämään keskustelua ja ymmärrystä oikeusvaltioperiaatteen merkityksestä Euroopan unionissa. Oikeusvaltion kunnioittaminen on edellytys myös muiden EU:n yhteisten arvojen, kuten perusoikeuksien, demokratian ja tasa-arvon, toteutumiselle. Oikeusvaltioperiaate ohjaa lisäksi EU:n ulkosuhdetoimintaa, ja periaatteeseen sitoutumista edellytetään myös EU:n jäsenehdokkailta. Säilyttääkseen asemansa uskottavana arvoyhteisönä EU:n ja jäsenmaiden on tehtävä entistä enemmän töitä sen eteen, että oikeusvaltiota kunnioitetaan kaikissa jäsenmaissa.

Blassar_1050

Maria Blässar

Euroopan komission Suomen-edustuston apulaispäällikkö

 

Kesäkuun EU-huippukokous luo katseen tulevaan

Vaikka Suomessa kesälomat lähenevät, EU-politiikan parissa jännittävimmät ajat ovat vasta alkamassa. EU-vaalien jälkeinen aika huipentuu juhannuksena EU-huippukokoukseen, jossa valtioiden päämiehet ja -naiset kokoontuvat linjaamaan Euroopan unionin tulevaisuutta. Agendalla on tärkeitä asioita, kuten ilmastonmuutos ja ulkosuhteet, mutta myös tavallista suurempia linjanvetoja, kuten EU:n tuleva strateginen agenda vuosille 2019–2024. Johtajat keskustelevat myös tulevista EU-tason huippuvirkojen nimityksistä.

EU:n tuleva strateginen agenda tulee pitkälti määrittämään myös tulevan komission suuntaviivat seuraavalle viidelle vuodelle. Odotettavissa on painotuksia ilmastoon, talouteen, turvallisuuteen, EU:n roolin kasvattamiseen globaalissa järjestelmässä sekä unionin arvopohjan vaalimiseen. Tulevien vuosien linjaukset tuovat esiin uusia painopisteitä, mutta ne eivät myöskään tule tyhjästä – monia prioriteetteja on työstetty EU-tasolla jo pitkään, ja oletettavissa on, että työ niiden parissa jatkuu.

Euroopan komissio on tehnyt kuluneen viiden vuoden aikana paljon. Unioni on asettanut itselleen tiukat ilmastotavoitteet, tiivistänyt puolustusyhteistyötä, parantanut Euroopan laajuisia sisämarkkinoita ja puolustanut demokratiaa, sananvapautta sekä monenkeskistä ja sääntöpohjaista maailmanjärjestystä niin rajojemme sisällä kuin ulkopuolella.

EU-huippuvirkojen nimitysprosessi on kiinnostava aihe, joka koskettaa myös Suomea. Nimitysasiat herättävät aina suuria tunteita, koska niihin liittyy poliittista draamaa. Tällä kertaa nimitysprosessi tulee luultavasti olemaan aiempaa monimutkaisempi palapeli, mutta toivomme sen silti sujuvan ripeästi ja hyvässä hengessä. Unionilla on paljon tehtävää, ja tärkeintä olisi saada yhteistyö jatkumaan mahdollisimman sujuvasti. Uuden komission on tarkoitus järjestäytyä mahdollisimman pian ja aloittaa uusien painopisteiden parissa jo marraskuun alussa.

Suomen kannalta käsillä on nyt erityisen kiinnostavat ajat, sillä Suomen EU-puheenjohtajuuskausi alkaa jo reilun viikon päästä, 1. heinäkuuta, ja kestää vuoden loppuun. Sanotaan, että agenda tekee puheenjohtajan eikä puheenjohtaja agendaa. Näin on myös Suomen kohdalla, sillä asialistalla tulevat olemaan pitkälti jo edellä mainitut pitkän aikavälin painopisteet ja periytyneet haasteet, kuten EU:n seuraava pitkän aikavälin rahoituskehys, maahanmuuttokysymykset, ilmastonmuutos, talouskasvu ja kauppa, turvallisuus ja EU:n arvot. Näihin kaikkiin liittyy vielä monia avonaisia ja käsittelyä kaipaavia kysymyksiä. Oman kuriositeettinsa muodostaa Brexit-prosessin eteneminen. Suomella on nyt ainutlaatuinen mahdollisuus vaikuttaa keskeneräisten unionin laajuisten asiakokonaisuuksien viimeistelyyn ja EU:n tulevaan suuntaan. Uskomme Suomen tarttuvan toimeen perinteisellä pragmaattisella ja rakentavalla otteella ja olemme valmiina tarjoamaan täyden tukemme unionin kannalta kriittisten uudistusten tekemiseen.

Blassar_1050

 

Maria Blässar

Euroopan komission Suomen-edustuston apulaispäällikkö

Ilmasto ja EU-vaalit – onko niillä väliä?

Vuoden 2014 EU-vaaleissa 18–24-vuotiaista suomalaisista vain 10 prosenttia äänesti. Koko maan laajuinen äänestysprosentti oli 39,1%. Se on järkyttävän alhainen luku, ottaen huomioon suomalaisten koulutustason ja europarlamentin tärkeyden eurooppalaisessa päätöksenteossa.

Eduskuntavaalien jälkeen spekuloitiin, loppuuko suomalaisten äänestysinto ja motivaatio tarttua uudelleen äänestyslipukkeeseen. Toisaalta nähtävissä on myös mahdollisesti toiseen suuntaan viittaavia merkkejä.

Tänä keväänä ihmisiä on ennen näkemättömällä tavalla puhuttanut ilmastonmuutos ja etenkin siitä kumpuava ilmastoahdistus. Etenkin nuoret ympäri maailmaa ovat ottaneet asian omakseen ja nousseet barrikadeille protestoimaan ilmaston puolesta. Myös Eurooppanuoret Suomessa haluaa tuoreessa kannanotossaan nostaa ilmastonmuutoksen torjunnan Suomen EU-politiikan kärkiteemaksi. Eurooppanuorten Taloustutkimuksella teettämän tutkimuksen mukaan 76 prosenttia suomalaisista nuorista haluaa, että EU-tason yhteistyötä lisätään juuri ilmastonmuutoksen torjunnassa.

Toivomme tämän innostuksen kantavan myös EU-vaaleihin saakka, ja inspiroivan nuoria äänestämään.

Olemme kiertäneet tänä keväänä suomalaisia kouluja ja tehneet yhteistyötä eri opiskelijajärjestöjen kanssa. Yhteiseksi huolenaiheeksi nuorten keskuudessa on näissäkin keskusteluissa noussut ilmastonmuutos. Samassa yhteydessä on pohdittu sitä, miksi EU tuntuu niin kaukaiselta, harmaalta ja epämääräiseltä vaikuttamisen tasolta.

Kuitenkin juuri ilmastotoimet ovat loistava esimerkki siitä, että yhteistyö EU:n tasolla kannattaa. Yhteistyössä asiantuntijoiden, järjestöjen, yritysten ja kansalaisten kanssa valmistellut aloitteet toimiksi ilmastonmuutosta vastaan ovat osoitus siitä, että Euroopan tasoinen yhteistyö on paras tapa toimia yhdessä ilmaston puolesta. Kansalaisten asiaa ajava Euroopan parlamentti ja EU-jäsenvaltioita edustava neuvosto ovat tarttuneet hanakasti toimeen. Euroopan komission tekemien aloitteiden tavoitteita on jopa kiristetty Euroopan parlamentin toimesta, jotta ilmastotoimet olisivat kansalaisten vaatimusten tasolla.

Toivomme, että tämä konkreettinen esimerkki eurooppalaisesta päätöksenteosta ja sen tärkeydestä meidän kaikkien tulevaisuuden kannalta inspiroisi nuoria äänestämään tämän kevään EU-vaaleissa. Viime aikojen julkisessa keskustelussa on noussut esiin, kuinka europarlamentaarikolla voi olla enemmän valtaa kuin ministerillä. EU-vaaleissa äänestämme Euroopan parlamenttiin henkilöitä käyttämään juuri tämän mittaluokan valtaa. Suomalaiset tulevat valitsemaan ainakin 13, mahdollisesti 14, eurokansanedustajaa, joilla on paljon mahdollisuuksia vaikuttaa tulevaisuutemme elinoloihin.

Euroopan komissio on esittänyt Sibiussa Romaniassa 9. toukokuuta 2019 järjestettävää EU27-johtajien kokousta varten suosituksia siitä, miten Eurooppa voi muovata omaa tulevaisuuttaan entistä moninapaisemmassa ja epävarmemmassa maailmassa. Päämiehet keskustelevat kokouksessa EU:n strategisista painopisteistä vuosille 2019–2024, jotka rakentuvat EU:n viime vuosien kehitykselle ja EU-vaalien tulokselle.

Toinen erityisesti nuoria kiinnostava painopiste on kestävä kehitys. Meidän on Suomessa, EU:ssa ja koko maapallolla nykyaikaistettava talouttamme kohti kestäviä kulutus- ja tuotantomalleja. Meidän on lisättävä toimia ilmastonmuutoksen torjumiseksi ja ympäristön pilaantumisen lopettamiseksi. Meidän on myös siirryttävä kohti resurssitehokkaampaa kiertotaloutta edistämällä vihreää kasvua, biotaloutta ja kestäviä innovaatioita.

Ilmastonmuutoksen torjunta ja globaali ilmastojohtajuus on kannustava esimerkki siitä, mitä EU-tasoinen yhteistyö merkitsee: yhdessä voimme tehdä enemmän ja kunnianhimoisemmin.

Kun maailmanlaajuisesti tunnettu nuori ilmastoaktivisti Greta Thunberg oli puhumassa Euroopan parlamentin ympäristövaliokunnalle, hän pyysi, että hänen puheelleen kohdistetut aplodit siirtyisivät konkreettisiin tekoihin, kun kampanjateemoja valitaan ja äänestysnappeja painetaan.

Myös me toivomme, että EU-vaalien lähestyessä inspiroituisimme Gretan kehotuksesta, ja siirtäisimme huolemme ja toiveemme tulevaisuudesta äänestyslipukkeille ympäri maan.

Blassar_1050

 

Maria Blässar

Edustuston apulaispäällikkö

 

EU:n hallitusneuvottelujen 10 kärkikysymystä

Suomessa hallitusneuvotteluja vetävä SDP on juuri esittänyt kysymyksensä muille puolueilla vastattavaksi. Mukana ovat suurimmat tulevaisuuden haasteet Suomelle. Ne kattavat myös EU:n kehittämisen ja Suomen puheenjohtajuuden unionissa syyskaudella 2019.

EU:ssa ei ole ministereitä eikä hallitusohjelmaa, mutta lähimpänä niiden roolia on komissio komissaareineen ja sen toimintaohjelma. Suomen hallitusneuvottelijan kysymyksiä ja itse hallitusneuvotteluja muistuttaa komission puheenjohtajan toimintaohjelmalleen hakema tuki jäsenmaista ja Euroopan parlamentin puolueryhmistä.

Tämä tapahtuu jo tulevan kesän ja syksyn aikana. Kysymys kuuluu, mitä sisältöasioita pitäisi tuolloin olla pöydillä jäsenmaiden, europarlamentaarikoiden ja komission keskustellessa uusista aloitteista ja linjauksista?

Tässä sitä varten kuvitteellinen, mutta vankasti reaalimaailmaa peilaava EU:n hallitusneuvottelujen kymmenen kohdan kärkikysymyslista. Etenkin näihin haasteisiin EU:lta odotetaan vastauksia tulevan komissio- ja parlamenttikauden 2019-2024 aikana.

Myös jokaisella tämän kevään Euroopan parlamentin vaalien ehdokkaalla tulisi olla näkemyksensä kärkikysymyksiin.

  1. Ilmasto ja ympäristö

Tuoreimman eurobarometrin mukaan EU-vaaleissa äänestävien mielestä tärkein asiakokonaisuus tulevalla komissio- ja parlamenttikaudella on ilmasto- ja ympäristökysymykset. Tuetteko sitä, että EU:n pitää olla ilmastomuutoksen torjunnassa ja ympäristön monimuotoisuuden vaalinnassa edelläkävijä ja mitä konkreettisia päätöksiä se edellyttää? Kuinka kansalaiset pidetään mukana muutettaessa taloutta ja työmarkkinoita kestäviksi?

2. Budjettiuudistus

EU:n budjettiuudistus vuosille 2021-27 pitää viedä loppuun jopa lähikuukausina. Sitä koskevassa esityksessä nostettiin etenkin tutkimuksen, koulutuksen ja muuttoliikkeen kaltaisten panostuksien osuutta. Oletteko valmiita tukemaan unionin budjetin painopisteisen siirtämistä näihin kysymyksiin? Jos ei, niin mitä ehdotatte tilalle ja millä perusteilla?

3. EMU ja EU:n talouspolitiikka

Talous- ja rahaliitto eurovaluuttoineen on toiminnassa, mutta se on jäänyt keskeneräiseksi. Toisaalta unionin talouspolitiikassa on vallinnut jännite etenkin pohjoisten maiden vaatiman uudistuslinjan ja eteläisten maiden haluaman löysemmän budjettikurin välillä. Mitkä olisivat lähivuosina tärkeimmät EMU:n uusimisessa tarvittavat päätökset ja muuttaisitteko niitä jo esitetyistä malleista? Mihin suuntaan veisitte EU:n talouspolitiikkaa (uudistukset-leikkaukset) ja minkä mallisilla ratkaisuilla saisitte aikaiseksi yhteisen euromaiden linjan?

4. Sosiaalinen pilari

Väistyvän komission yksi kärkihankkeista on ollut niin sanottu sosiaalinen pilari, jonka pohjalta annettiin muutamia lähinnä työelämän vähimmäistasodirektiivejä. Oletteko valmiita sille, että EU jatkaa aktiivista rooliaan  sen toimivaltaan kuuluvissa työelämän kysymyksissä tehden näitä koskevia uusia lakipäätöksiä? Jos kyllä, niin mitä lakihankkeiden tulisi olla? Tuleeko työntekijöiden vapaan liikkuvuuden kuulua edelleen EU-kansalaisten perusoikeuksiin?

5. Vapaa ja reilu kaupankäynti

Nykymallinen työpaikkoja ja kasvua luonut sopimusperustainen vapaakauppa on uhattuna protektionismin vuoksi ja kansalaiskentältä on tullut arvostelua, etteivät kauppasopimukset ota vakavasti huomioon kestävää kehitystä. Pitääkö EU:n pysyä sopimusperustaisen avoimen kaupankäynnin tukijana vai turvautua itsekin nykyistä enemmän protektionismiin? Oletteko valmiita ja millä tavalla vahvistamaan kauppasopimusten kytköksiä esimerkiksi Pariisin ilmastosopimukseen ja ILO-sopimuksiin?

6. Osaamistalous

Osaamiseen perustuva maailman kilpailukykyisin talous on ollut EU:n tavoitteena jo vuosituhannen vaihteesta. Tästä syystä tulee saada Euroopalle kärkipaikka erityisesti digitalisaatiossa, tekoälyssä, biotaloudessa ja muilla nopeasti kasvavilla osaamisintensiivisen talouden aloilla. Miten EU voi parhaiten edistää siirtymää kohti maailman kilpailukykyisintä osaamistaloutta? Mitkä ovat konkreettiset ehdotuksenne EU-päätöksiksi näissä asioissa?

7. Pakolaiskysymys

Pakolaisvirta EU:n suuntaan on vähentynyt, mutta yhteisestä kaikkien hyväksymistä linjoista ei ole saatu ratkaisua jäsenmaiden välillä eivätkä tulevaisuuden muuttopaineet Eurooppaan ole vähentymässä. Mitä kaikkia päätöksiä ja toimenpiteitä tulisi kuulua EU:n pakolaislinjaan lähivuosina? Tulisiko tähän liittyen jäsenmaille sälyttää pakollinen EU-tason pakolaiskiintiö (”taakanjako”) ja unionin lisätä kehitysapuaan etenkin muuttopainealueille tavoitteena 0,7 % panostukset BKT:sta?

8. Kilpailupolitiikka

Saksa ja Ranska ovat ehdottaneet eurooppalaisten kärkiyritysten luomista antamalla niille mahdollisuus määräävään markkina-asemaan ja sitä, että komission tekemät kilpailupolitiikan päätökset voitaisiin peruuttaa Eurooppa-neuvostossa. Taustalla on huoli eurooppalaisten yritysten ja talouden kilpailukyvystä maailmantasolla. Ovatko edellä esitetyt keinot mielestänne oikeita? Jos ei, niin mitä ehdotatte tilalle?

9. Oikeusvaltio

Oikeusvaltion ja siihen liittyen mielipiteen- ja kansalaisvapauksien kehitys ei ole ollut tyydyttävä tietyissä jäsenmaissa. EU:n käynnistämät ”kehityskeskustelut” perustamissopimuksen artiklan 7 nojalla näiden maiden kanssa eivät ole muuttaneet tilannetta ratkaisevasti. Oletteko valmiita siihen, että artiklaa 7 tehostetaan esimerkiksi EU-rahoituksen katkaisemisella ja ääritilanteessa uhalla erottamisesta EU:sta?

10. Brexit

Brexit-siirtymäaikaa on pidennetty lokakuun loppuun. Mikäli Britanniassa ei päästä ratkaisuun eroamisesta tai jäämisestä jäseneksi tässäkään ajassa, niin oletteko valmiita pidentämään siirtymäaikaa edelleen? Tulisiko sen ehdoksi asettaa uusi kansanäänestys eroamisesta?

Jokerikysymys:

Seuraavalla komissio- ja parlamenttikaudella tehdään valinta kesä- ja talviajan välillä. Kumpaan näistä EU-maiden pitäisi siirtyä ja millä perusteilla?

Tyska modellen
Markus Penttinen, Akava //Richard Nordgren

Markus Penttinen

Kirjoittaja on Akavan kv. päällikkö ja EU:n talous- ja sosiaalikomitean jäsen

Kirjoittaja vastaa esittämistään mielipiteistä, jotka eivät välttämättä edusta Euroopan komission kantaa.

Europe – En Marche!

Beethovenin Oodi ilolle tahditti Ranskan presidentinvaalien voittajaa Emmanuel   Macronia, kun hän astui puhujalavalle Louvren aukiolla vaali-iltana. Monille meistä kuvasi Beethoven tuossa tilaisuudessa paitsi Macronin – myös Euroopan – voittoa vaaleissa.

Jos voiton olisi vienyt Marienne Le Pen, olisi tilaisuutta epäilemättä juhlistettu Marseljeesilla. Paitsi että se on Ranskan kansallislaulu, oli se myös Vichyn Ranskan virallinen kansallislaulu. Sen sanat ovat patrioottiset. Samoilla sanoilla voi myös nostaa nationalismia – ja torjua maahanmuuttajia.

Nyt vaalien ratkettua olemme voineet viettää Eurooppa-päivää hieman huojentuneempina: pahin ei toteutunut, mutta ongelmat eivät liioin poistuneet. Viimeistään nyt ne on nostettava esille, etsittävä ratkaisuja ja aloitettava avoin keskustelu kaikissa EU:n jäsenmaissa – myös Suomessa.

Macronin mielipiteet haastavat ja jakavat paitsi ranskalaiset myös muun Euroopan. Hän haluaa tiivistää unionia à la francaise. Jos arkikeskustelussa ranskalaisia leimaa laxismi – löysyys, on Ordnung eli järjestys sana, joka on lyöty saksalaisten otsaan. Ennakkoluulot elävät.

Tämä tulee esille heti, kun alamme pohtia talous- ja rahaliiton tulevaisuutta. Macron ei ole ensimmäinen ranskalainen, joka on ehdottanut euro-alueelle omaa talousministeriä, omaa budjettia ja samalla tulonsiirtoja. Ajatukset eräänlaisesta fiskaaliunionista eivät ole vain ranskalaisia. Niillä on laajaa tukea Välimeren pohjoisrannalla. Samat maat ovat hallituspohjasta riippumatta vaatineet Saksalta elvyttävää talouspolitiikkaa – tuloksetta.

Financial Timesin haastattelussa vuonna 2015 Macron sanoi, että vain populistit hyötyvät austeritystä, eli kurinalaisuudesta. Tämä muistettaneen Berliinissä.

Toisaalta tuleva presidentti puhuu avoimesti Ranskan tarvitsemista reformeista. Kun väistyvä presidentti Francoise Hollande lupasi viisi vuotta sitten kymmeniätuhansia uusia työpaikkoja jo ennestään laajalle julkiselle sektorille, aikoo Macron karsia niitä rankalla kädellä. Toisella kädellään hän tarjoaa ranskalaisille sosiaalisempaa Eurooppaa mm. yhteisen työttömyysvakuutuksen muodossa.

Jos ja kun uusi presidentti puutuu julkisen sektorin työpaikkoihin, on Ranskassa edessä laajoja mielenosoituksia ja lakkoja. Kun Suomessa ensin neuvotellaan ja mennään lakkoon, jos sovintoa ei synny, on järjestys Ranskassa toinen. Ensin reipas lakko ja sitten neuvottelut. Tästä pitävät vahvat ammattiliitot huolen. Liioin ei Marine Le Peniltä puutu revanssin aiheita, jos Macron pitää mitä lupaa.

Kun Hollannin ja Itävallan vaalit ovat takana ja Brexit tosiasia, on EU:ssa nyt enemmän tilaa keskittyä ongelmiin, jotka yhä ovat olemassa torjuntavoitoista huolimatta. Ratkaisut yhteiskuntien polarisoitumiseen löytyvät usein parhaiten kansallisella tai paikallisella tasolla, vaikka syyttävä sormi osoittaa unionia. Mutta myös sitä on uudistettava.

Tosivääntö euroalueen tulevaisuudesta alkaa Saksan vaalien jälkeen. Kysymykset ja vaihtoehdot, joita Macron ja komissio ovat nostaneet esille, koskevat myös meitä suomalaisia. Eikä keskustelu koske vain taloutta. Puolustus, pakolaiset ja mm. sosiaalisen Euroopan kysymykset jakavat unionia idän ja  lännen sekä pohjoisen ja etelän kesken. Eikä jako mene vain maiden välillä, vaan myös niiden sisällä. Tästä pitävät osaltaan myös EU:n ulkopuoliset hajottajat huolen.

Täällä Suomessa meillä kansalaisilla on oikeus tietää, minkälaisia mielipiteitä edustajillamme on, jos niitä on. Kun keskustelu Reinin yli todella viriää, ei Saksan selän taakse enää mahdu piiloon.

Makkonen_IMG_2011_00383483 copy

Risto Makkonen, toimittaja

Mielipiteet ovat kirjoittajan omia eivätkä välttämättä edusta Euroopan komission kantaa.

Kolme visiota EU:n sosiaalisesta ulottuvuudesta

EU-komissio julkaisi viime viikolla kaksi merkittävää asiakirjaa, jotka käsittelivät samaa aihepiiriä: toinen koski sosiaalisten oikeuksien pilaria ja toinen EU:n tulevaisuuspaperin sosiaalista ulottuvuutta. Julkisuudessa sosiaalista pilaria koskevasta paperista on keskusteltu enemmän. Koen, että jälkimmäinen on monessa mielessä tärkeämpi dokumentti. Miksi näin?

Laki- ja politiikka-aloitteet ovat toki tärkeitä, mutta vielä tärkeämpi on EU:n tulevaisuuden suuri linja. EU on muutosten edessä, Iso-Britannia on jättämässä yhteisön, euroalueen neljän suurimman maan johtajat ovat ilmaisseet halunsa syventää yhteistyötä, komissio ajaa entistä aktiivisemmin useamman tahdin EU:ta, vaalit ympäri Eurooppaa kiinnostavat. EU on noussut poliittisen keskustelun keskiöön, ja ihmisiä kiinnostaa, mitä EU:lle on tapahtumassa.  Reflektiopaperi tarjoaa kolme visiota EU:n sosiaalisen ulottuvuuden tulevaisuudelle.

Asiakirjan alussa tuodaan, varsin oikeutetusti, esille EU:n myönteinen vaikutus elinolojen tasaajana EU-alueella. EU-rahastot ja tukitoimet ovat nostaneet monen maan hyvinvointia, ja elintaso esimerkiksi itäisissä Keski-Euroopan maissa on noussut merkittävästi. Toisaalta viime vuosina erot jäsenvaltioiden välillä ovat kasvaneet. Kärkimaat ovat kuroneet kaulaa muihin.

Edetäänkö sosiaalikysymyksissä yhdessä, erikseen vai ei ollenkaan?

Alussa käsitellään myös laveasti EU:n sosiaalista ulottuvuutta koskevat tärkeimmät haasteet, jotka ovat väestön ikääntyminen, elintapojen muutos, sukupuolten erot työmarkkinoilla sekä työn muutos ja sen vaikutus sosiaaliturvajärjestelmiin.  Tämän jälkeen siirrytään katsomaan EU:n sosiaalisen ulottuvuuden tulevaisuutta näissä kolmessa eri visiossa.

  1. Keskitytään vain työvoiman liikkuvuuskysymyksiin

Tässä vaihtoehdossa keskityttäisiin sisämarkkinoiden kehittämiseen. Sosiaaliasioista keskusteltaisiin EU-tasolla vain siinä määrin kuin ne liittyvät työvoiman liikkuvuuteen. Minkäänlaista EU-tason sääntelyä ei tämän lisäksi olisi. Monessa mielessä helppo tie eteenpäin ­­­ — on helpompi purkaa kuin rakentaa. Mutta, yhteiset sisämarkkinat ilman yhteistä sitoutumista sosiaaliasioihin ovat ongelmalliset. Työelämän sääntelyn taso eroaisi jäsenvaltiosta toiseen. Tämä aiheuttaisi vääristynyttä kilpailua, eikä erojen tasoittaminen olisi myöhemminkään helppoa.

Skenaariossa myös EU-rahastojen toiminta loppuisi. Samoin myös monet hankkeet, joilla on lisätty EU-kansalaisten yhteenkuuluvuuden tunnetta, lakkautuisivat. Pelkkiin sisämarkkinoihin keskittyvä EU ei lisäisi kansalaisten yhteenkuuluvuuden tunnetta.

  1. Halukkaat maat syventäisivät yhteistyötä

Halukkaat maat, joita voivat olla euroalueen maat tai muu maiden ryhmittymä, syventäisivät yhteistyötä työmarkkinoihin tai sosiaaliasioihin liittyvissä kysymyksissä. Toimenpiteitä edistettäisiin siihen suuntaan, että euroalueelle syntyisi aidosti yhtenäiset työmarkkinat, samalla maiden sosiaaliturvajärjestelmät yhdenmukaistuisivat. EU-rahastoilla tuettaisiin yhdenmukaistumista ja tarvittaessa jäsenvaltiot voisivat perustaa myös yhteisiä rahastoja. Paperissa vilautellaan myös yritysverotuksen yhdenmukaistamista.

Haasteina skenaariossa olisivat EU:n päätöksenteon kompleksisuuden lisääntyminen entisestään, kun eri maita koskevat säännöt eriytyisivät. Myös syventyneen yhteistyön ulkopuoliset maat voisivat houkutella yrityksiä alhaisemmilla maksuilla ja vähemmällä sääntelyllä.

  1. Kaikki EU-maat syventäisivät yhteistyötä

Yhtenä visiona esitetään, että kaikki EU-maat lähtisivät mukaan syventämään yhteistyötä sosiaaliasioissa. Tämä vaikuttaa kuitenkin hyvin epätodennäköiseltä kehitykseltä, sillä siihen olisi ollut mahdollisuus käytännössä aina, mutta näin ei ole käynyt. Ei, koska jäsenvaltiot eivät ole päässeet yhteisymmärrykseen.

Iso-Britannia oli perinteisesti jarruna tällä kehityssuunnalla, mutta voiko maan poistuminen muuttaa dynamiikkaa näin paljon? EU:n viime aikojen kehitys viittaisi päinvastaiseen suuntaan. EU:hun on muodostunut uusia rajapintoja ja ryhmittymiä, joissa yhteistyö on syventynyt eri maiden kesken. Eritahtisuus on lisääntynyt, ei vähentynyt.

Työelämän sääntely hiertää jo nyt

Läpi asiakirjan paistaa komission suuri huoli: kuinka varmistetaan reilu kilpailu, jos työelämän sääntely rupeaisi eroamaan jäsenmaiden kesken. Huoli on ajankohtainen, lähetettyihin työntekijöihin liittyvät ongelmat ovat jakamassa Euroopan maita kahteen leiriin. Suomessa tällaista keskustelua ei ole esiintynyt, mutta esimerkiksi Ranskan vaaleissa tämä teema oli merkittävä EU-poliittinen kysymys.

EU:n tulevaisuusvisioita voi peilata vangin dilemman avulla. Jos yhteistyö syvenee vain tiettyjen maiden osalta, pelkona on, että ulkopuolelle jättäytyneet voivat hyödyntää tilannetta houkuttelemalla yrityksiä alemman sääntelyn turvin. Toisaalta, jos yhteistyöhön halutaan kaikki mukaan, yhteisen nimittäjän löytäminen lienee mahdotonta, eikä yhteistyö syvene lainkaan. Sisämarkkinoihinkin keskittyvä skenaario olisi ongelmallinen: kun työelämän sääntelyn taso eroaisi, eivät sisämarkkinatkaan toimisi optimaalisesti.

Niko_Vaananen

Niko Väänänen

Kirjoittaja toimii erityisasiantuntijana Eläketurvakeskuksen suunnitteluosastolla. Hänen asiantuntijatehtävänsä liittyvät EU:n sosiaalipolitiikkaan sekä vertailuihin koskien eri maiden eläkejärjestelmiä. Hän on myös jäsenenä eurooppalaisten sosiaalivakuuttajien yhteistyöjärjestössä ESIPissä.