Unkarin kaksi lokakuuta

Lokakuun kansanäänestys pakolaiskiintiöistä oli Unkarin hallitukselle ilon aihe. Yli 90 prosenttia äänestäneistä antoi odotetusti tukensa maan pakolaispolitiikalle. Samalla se oli pettymys.  Uurnille tuli vain noin 43 prosenttia äänioikeutetuista. Jos kyseessä olisi ollut laillisesti sitova äänestys, olisi tulos mitätöity. Sellaisesta ei kuitenkaan ollut kysymys. Tärkeintä hallitukselle oli poliittisen tuen saaminen maahanmuuttopolitiikalle. Sen se sai.

Parlamentin odotetaan nyt säätävän lain, jolla estetään kiintiöpohjainen maahanmuutto. Kun näin tapahtuu, haastaa komissio Unkarin EU-tuomioistuimeen. Päätöksestä valitetaan. Prosessi kestää kauan ja se on tarkoituskin.  Pakolaiset ja maahanmuutto on asia, josta Unkarissa vallitsee suurin yksimielisyys – se voidaan tarvittaessa ja sopivin väliajoin nostaa kotimaan politiikan keskiöön.

Parin viikon kuluttua muistellaan toista lokakuuta, 60 vuotta sitten.  Kansannousussa 1956 nousivat unkarilaiset kommunistihallintoa vastaan.  Tuhansia kuoli taisteluissa tai teloitettiin, 200 000 pakeni ulkomaille.  Unkarilaiset kuolivat ja pakenivat, koska he halusivat toteuttaa elämässään niitä arvoja, jotka Neuvostoliiton komennossa eläviltä kansoilta oli kielletty.

Kansannousu oli kylmän sodan vedenjakaja.  Neuvostoliiton todellinen luonne paljastui myös lännen hyväuskoisille, kun venäläistankit surmasivat ihmisiä Budapestin kaduilla.

Kun tilanne rauhoittui, aloittivat omapäiset unkarilaiset maansa varovaisen hivuttamisen lähemmäs markkinataloutta.  Olot paranivat, matkustaminen oli muita sosialistimaita helpompaa, tietoa ja tavaraa sai lännestä ilman rangaistuksen pelkoa.  Maa pysyi kuitenkin rautaesiripun itäpuolella, mutta oli “Leirin iloisin parakki”.

Oli vain johdonmukaista, että muuri idän ja lännen välillä murtui ensimmäisenä Unkarissa.  Rajaviranomaiset päästivät satoja DDR:n asukkaita pakenemaan Itävallan puolelle 1989. Tämä oli viimeinen piste siinä prosessissa, joka vapautti itäeurooppalaiset kansat, päästi ne yhteyteen muun Euroopan kanssa ja kaatoi lopulta Neuvostoliiton.

Kansannousuja, vastarintaa kommunistihallintoa ja Neuvostoliiton ylivaltaa vastaan oli muissakin Itä-Euroopan maissa.  Unkarin lokakuun tapahtumat 1956 olivat kuitenkin merkitykseltään omaa luokkaansa. Unkarin oma tie kylmän sodan aikana ja lopulta tärkeä rooli rajan aukaisijana muokkasivat ja pitivät yllä kuvaa Unkarista vapauden saarekkeena.  Sen keräämä sympatian ja myötätunnon pääoma oli ainutlaatuinen.  “Unkari” oli vuodesta 1956 lähtien symboli vastarinnalle. Sellaisena se säilyi aina järjestelmän muutokseen 1989 – ja aina viime vuosiin asti.

Mainepääoman, imagon, merkitystä ei diplomatiassa pidä aliarvioida.  Unkarin tullessa Euroopan unionin jäseneksi 12 vuotta sitten oli unkarilainen selkäreppu täynnä edellisinä vuosikymmeninä kerättyä mainepääomaa.   Sillä oli merkitystä Unkaria koskeneiden taloudellisten ja poliittisten ratkaisujen kannalta. Yhä edelleen saa Unkari asukasta kohden suurimmat EU:n rakennerahastotuet.  Pelkästään rationaalisin perustein ei tätä voi selittää.

2000-luvun aikana on reppu kuitenkin keventynyt hyvää vauhtia. Unkarin omaksuma kansallismielinen linja talous- ja maahanmuuttopolitiikassa on saanut monet ymmälleen. Unkarin nähdään kääntäneen selkänsä niille arvoille, joiden symboli se on aina ollut. Vanhaa Unkaria ei enää tunnisteta.

Etäisyys lokakuusta 1956 lokakuuhun 2016 on kovin pitkä.

tuomi-nikulaPetri Tuomi-Nikula

Kirjoittaja toimii Suomen suurlähettiläänä Unkarissa

Advertisements

Eurooppa-päivänä juhlitaan rauhan ja kasvun puolesta

eurooppapäivä_facebook_tapahtumabanneri

Saamme kunnian järjestää valtakunnallisen Eurooppa-päivän tapahtuman tänä vuonna Seinäjoella maanantaina 9. toukokuuta. Osallistuimme avoimeen kilpailuun, jossa haettiin tapahtuman järjestäjiä tai yhteistyökumppaneita Suomesta. Euroopan komission Suomen-edustusto, Euroopan parlamentin Suomen-tiedotustoimisto, ulkoasiainministeriön Eurooppatiedotus ja Eurooppalainen Suomi ry päätyivät valitsemaan Seinäjoen tänä vuonna.

Mielestäni on viisasta huomioida maakuntia jo ihan kansallisen rauhan kannalta. Yksi osa Euroopan rikkautta on se, että maanosaan kuuluu erilaisia kansakuntia ja alueita. Toivottavasti juhlapäivä Etelä-Pohjanmaalla tuo uusia ja yllättäviäkin näkökulmia Eurooppa-päivän sisältöön.

Eurooppa-päivän teemaksi valikoitui ”Nuoret, työllisyys ja maahanmuutto”. Teeman valintaan vaikuttivat komission ykkösprioriteetti, eli kasvu, työllisyys ja investoinnit, sekä Seinäjoella Eurooppa-viikolla järjestettävä Taitaja2016-tapahtuma. Komissio hakee ennen kaikkea Euroopalle uutta voimaa työllisyyteen, kasvuun ja investointeihin ja teema on varapuheenjohtaja Jyrki Kataisen vastuualue. Taitaja2016, eli ammattitaidon SM-kilpailut, taas tuo Seinäjoelle kymmeniätuhansia osallistujia ja vieraita testaamaan ja kehittämään osaamista. Aiheet ovat tärkeitä ja keskustelua herättäviä. Riittääkö nuorilla usko alueensa tulevaisuuteen, ja miten saada lisää työpaikkoja niin kantaväestölle kuin uusille tulijoille? Eurooppa-päivää tarvitaan paitsi rauhan ja yhtenäisyyden, myös taloudellisen vakauden edistämiseksi.

Eteläpohjalaisten toiminnassa on tarmoa. Vaikka maakunta oli aikoinaan yksi Suomen EU-kriittisimmistä alueista, nyt olen nähnyt yhteistyötahtoa ja halua ratkaista ongelmia. Etelä-Pohjanmaa on tilastojen valossa maailman suomenkielisin maakunta, ja kansainvälistymiseen on vielä pitkä tie, mutta maakunta vastaa globaaleihin haasteisiin omalla tavallaan ja kuuliaisesti. Maakunnassa on korostettu perinteisesti työperäistä maahanmuuttoa. Kun turvapaikanhakijoita alkoi viime vuonna tulla ennen näkemättömiä määriä, Kauhavan vastaanottokeskus nousi otsikoihin sinnikkäällä työllä ja oivaltavilla ideoilla, joilla turvapaikanhakijoita on osallistettu toimintaan.

Varsinaisen päätapahtuman lisäksi Eurooppa-päivä näyttäytyy osastona Taitaja-messujen Global Park -kansainvälisyysteltassa 10.–12.5. Taitajan tavoitteena on ”syventää yrittäjyyttä, kestävää kehitystä, työkykyä ja työhyvinvointia ammatillisessa koulutuksessa”. Tänä vuonna slogan on ”Test the Best”. Alueella järjestetään myös Eurooppa-päivän tapahtuma ”Suupohja Euroopan kartalle” 12.5. Kauhajoella.

Rauha ja yhtenäisyys ovat olennaisia arvoja, jotka ovat koko ajan ajankohtaisia ja Eurooppa-päivän sodanjälkeisen ajatuksen taustalla. Taloushuolet ovat saaneet Euroopassa rinnalleen ennen kokemattoman muuttoliikeaallon. Uusilla ilmiöillä on taipumuksena jakaa mielipiteitä, ja rauhaakin voidaan tavoitella hyvin eri keinoin. Juhlassa ja arjessa on hyvä vaihtaa näkemyksiä asiallisesti ja toisaalta muistaa myös tanssia. Se yhdistää.

Antoisaa Eurooppa-päivää kaikille!

Elina Manninen_Finland

 

Elina Manninen,

Europe Direct

Etelä-Pohjanmaan liiton EU-tietokeskus

Kiittäkäämme EU:n kriisejä

Pakolaisvirta, Britannia ja populismi ovat pääsyitä sille, että EU-alueen henkilöiden vapaa liikkuvuus natisee nyt liitoksistaan. Ja tällaisen unionin peruspilarin natistessa huojuu koko rakennelma.

Aivan liian usein Lähi-idän pakolaismuutto ja EU-kansalaisten liikkuvuus jäsenmaasta toiseen lyödään samaan ”mamu-koriin”, vaikka on kyse kovin erilaisista ilmiöistä. Ihmisten mieliin on tarjolla sekavahko keitos ja kuitenkin 28 maan yhteisön yli puolen miljardin väkiluvussa miljoona pakolaista on lähinnä ruokalusikallinen keittokattilaan.

Toisekseen Britanniassa ei odoteta suomalaisen juhannusaaton aikaan kokon sytyttämistä, vaan karkaako EU-kasken poltto käsistä. 23.6.2016 kansanäänestyksen ykkössisältökysymyksenä on – what a surprise – maahanmuutto. Saarivaltakunnan hallituksen mukaan se on ollut ”kestämätöntä”. Kun muuton kauhistavuutta alettiin julistaa jo ennen nykyistä pakolaisvirtaa, Britannian nettomaahanmuutto oli 0,46 % luokkaa väestöstä. Suomen vastaava luku oli yhtäläistä tasoa 0,3 %. Samalla logiikalla Suomen virolaismuutto olisi kestämätöntä ja siinä olisi ison melun noston paikka.

Kierroksia eurooppalaiseen liikkuvuuskeskusteluun on lisännyt niiden tolkun ihmisten jääminen jalkoihin julkisessa keskustelussa ja populismi. On yhtäältä luotu liian ruusuisia kuvia pakolaisvirtojen kotouttamisesta ja pitkän tähtäimen hyödyistä. Esimerkiksi maailman korkeimpien työllisyysasteiden uppovauraassa Ruotsissa pakolaisperäisiä maahanmuuttajia vaivaa pysyväisluonteinen massatyöttömyys. Toisaalta on pahimmillaan herkuteltu maahanmuuton väitetyillä vitsauksilla ja vaivoilla periaatteella ”missä maahanmuuttaja, siellä ongelma”.

On syytä muistaa, kuinka sadat tuhannet suomalaiset maastamuuttajat puursivat Volvoja Göteborgissa ja siivosivat sisulla sairaaloita Tukholmassa, mutta ne rikospohjaiset ”En finne igen”-otsikot löivät heidän jokaisen otsaan leimaa.

EU on äskettäin solminut sopimukset Turkin kanssa pakolaismuuton tulppaamisesta ja Britannian kanssa väitettyjen sosiaalituristien etujen karsimisesta. Muun muassa kaikki tutkimukset osoittavat, että eurooppalainen muutto ei perustu sosiaaliturvashoppailuun. Nämä sopimukset ovatkin osin kyseenalaisia, mutta realistisia vaihtoehtoja ei ole silti juuri tarjottu. Ilman ratkaisuja näköpiirissä oli vaara unionin jäsenmaiden välisten rajatolppien esiinkaivuusta varmuusvarastoista ja Britannian takuuluisu reunavaltioksi.

Voidaanko nyt sitten huojentua? Schengen-alue ja EU:n sisäisen vapaa liikkuvuus lopullisesti pelastettu? Tuskin. Tulevia draaman aineksia on tarjolla yltäkyllin. Afrikan ja Lähi-idän lämmössä on edelleen satoja miljoonia ihmisiä, joille syyssateinen Savonlinna merkitsee parempaa elintasoa ja turvaa elämään. Turkille ja Ukrainalle myönnettyjen viisumivapauksien vaikutuksia ei ole juuri pohdittu, vaikka EU:n paremman säätelyn tavoitteen mukaan validit vaikutusarvioinnit ovat kaiken A ja O. Venäjä osoitti, että se voi halutessaan ”lorauttaa” annoksen muuttajia yli läntisen rajansa sekaannuttamaan tilannetta.

Britannian kohtalo on oma erityiskysymyksensä. Se voi päätyä nykytilan jatkumiseen ja muissa EU-maissa unionin vapaan liikkuvuuden eduista nauttivien 2 miljoonan britin helpotuksen huokaisuun. Tai sitten aikanaan Kanadasta Uuteen-Seelantiin näkyneen Union Jack-lipun liehunta-alue supistuu edelleen Brysselillä ja se korvataan komission lipputangoissa Skotlannin pyhän Andrewin lipulla.

Draamaa saattaa siis olla tarjolle vielä vuosiksi, mutta eurooppalaisen muuttoliikenäytelmän käänteiden ei nyt pidä antaa sokaista. Sinä kuuluisana saavutettuna etuna pidettyä EU:n sisäistä vapaata liikkuvuutta on näiden paineiden puristuksessa alettu nimittäin ymmärtää ja puolustaa ennen näkemättömällä tavalla. Viimeisimmän eurobarometrin mukaan sitä tukee esimerkiksi suomalaisista 88 prosenttia.

Tätä on helppo ymmärtää, kun jo rajatarkastusten palauttaminen tietäisi jatkuvia miljardilaskuja elinkeinoelämälle ja ylöshinautuvia hintoja kuluttajille. Ilman vapaata liikkuvuutta suomalaisten helppo eläkeläismuutto Espanjaan, vaivattomat ostoskeikat Tallinnaan ja opiskelijoiden vaihtovuodet Ranskassa olisivatkin yhtäkkiä kysymysmerkkien edessä. Sari Sairaanhoitaja ja Ilkka Insinööri eivät ehkä pääsisikään työnhakumatkalle Saksaan.

EU:n perustuslakikansanäänestyksistä alkaneet, Ukrainan, Kreikan ja Britannian kriiseillä vahvistuneet ja nyt muuttoliikeväännöillä täydellistyneet EU:n kiirastulipäivät jatkuvat jatkumistaan. Silti siinä kuuluisassa pitkässä juoksussa voimme ehkä jäädä niille kiitollisuudenvelkaa. Hädän hetkillä olemme oppineet ymmärtämään omia perusarvojamme, EU:n saavutuksia ja eurooppalaisen yhteistyön arvoa enemmän kuin koskaan ennen.

Tyska modellen
Markus Penttinen, Akava //Richard Nordgren

Markus Penttinen

Kv. päällikkö

Akava

EU:n talous- ja sosiaalikomitean jäsen

Eurooppalaista solidaarisuutta tarvitaan tänäänkin

Kävin viime vuoden viimeisenä päivänä Ateneumissa katsomassa Henri Cartier-Bressonin valokuvanäyttelyn. Hänen kuvansa kertovat yhteiskunnista ja niiden muuttumisesta. Pysähdyin erityisesti katsomaan näyttelyn Eurooppaa käsitteleviä valokuvia. Cartier-Bressonin kuvat heijastavat ihmisten välisiä eroja ja erityisesti yhtäläisyyksiämme, yksilöitä ja kansanjoukkoja – ja sitä kautta eurooppalaista identiteettiä.  Hän kuvasi Eurooppaa aikana, jolloin maanosan vanha kulttuuri törmäsi uuteen aikaan ja eli murroskautta. Eurooppa nousi sodan jälkeen jaloilleen meitä yhdistävien tekijöiden ja solidaarisuuden avulla.

Euroopalla on tänäkin vuonna edessään suuria haasteita. Viimeisimmän, 23.12.2015 julkaistun Eurobarometri-kyselyn mukaan maahanmuutto on EU:n suurin haaste. Kyselyyn vastanneista 58 prosenttia piti maahanmuuttoa EU:n polttavimpana haasteena. Luvussa on nousua edellisestä kevään 2015 barometristä 20 prosenttiyksikköä. Seuraavaksi nousi huoli terrorismista (25 %), mikä ohitti huolen taloustilanteesta (21 %). 17 prosenttia vastanneista pitivät työttömyystilannetta sekä jäsenvaltioiden julkisen talouden tilannetta haasteellisimpina. Eurobarometri-kysely tehtiin 7.-17.11.2015 välisenä aikana. Elo-lokakuussa Eurooppaan saapui 100 000 pakolaista kuukaudessa, ja myös marraskuun Pariisin terrori-isku osui kyselyn ajankohtaan. Kuitenkin alle neljäsosa haastatteluista tehtiin tuon terrori-iskun jälkeen.

Junckerin komissio vastaa näihin haasteisiin keskittymällä kymmeneen painopisteeseen alkaen Euroopan talouden kunnostamisesta aina unionin demokraattiseen muutokseen. Komissio haluaa keskittyä isoihin asioihin ja olla vaatimattomampi asioissa, jotka eivät edellytä EU:n yhteisiä toimia. Komissio haluaa myös tehostaa lainsäädännön täytäntöönpanon valvontaa. Alkaneen vuoden työohjelmansa mukaisesti komissio toteuttaa poliittisia painopisteitään 23 aloitteen avulla. Uusien aloitteiden lisäksi komissio arvioi uudelleen ja kumoaa tarvittaessa olemassa olevia säädöksiä.

Muuttoliikkeen hallinnan parantamiseksi komissio antaa tänä vuonna esitykset laillisen maahanmuuton edistämisestä (ml. EU:n sinistä korttia koskevan direktiivin kehittäminen), pakolaisten uudelleensijoitusjärjestelmästä ja turvapaikanhakijoita koskevan Dublin-järjestelmän tarkistuksesta. Lisäksi komissio antoi joulukuussa yhteisen ulkorajan valvontaa koskevan ehdotuksen eurooppalaisesta raja- ja rannikkovartiojärjestelmästä. Komissio keskittyy myös Euroopan turvallisuusagendan täytäntöönpanoon. Tähän liittyy ehdotus terrorismia koskevan puitepäätöksen tarkistamiseksi.

Komissio on korostanut solidaarisuuden ja vastuun periaatteita muuttoliikkeen hallinnan parantamisessa. Komission puheenjohtaja Jean-Claude Juncker on ottanut vahvasti kantaa vapaan liikkuvuuden Schengen-alueen puolesta. Tänäänkin tarvitaan eurooppalaista solidaarisuutta.

pia_euronautti

Pia Siitonen

Kirjoittaja on Euroopan komission Suomen-edustuston tiedotuspäällikkö

@PiaSiitonen