Kalajuttuja liikkeellä!

Muun muassa Yle, Helsingin Sanomat ja Länsi-Savo uutisoivat, että kalatiskeillä täytyy olla esillä myytävien kalojen nimet sekä suomeksi että latinaksi. Tämä pitää paikkansa. Vaatimus perustuu kalastus- ja vesiviljelytuotealan yhteistä markkinajärjestelyä koskevaan asetukseen. Kuten lähes kaikessa EU-lainsäädännössä, Euroopan parlamentti ja neuvosto ovat säätäneet asetuksen komission ehdotuksesta. Kaikissa toimielimissä on myös suomalaisedustus mukana, eli yllätyksenä tämän ei olisi pitänyt tulla.

Vaatimus tieteellisen nimen esittämisestä on herättänyt huvittuneisuutta, mutta sillä on perusteensa. Ehkä vastuullisen kaupan kalatiskillä tai Kuopion torilla ei sekaannuksen vaaraa ole, mutta esimerkiksi tonnikalalajeista osa on uhanalaisia ja silloin kuluttajalle merkityksellistä tietoa on, mikä tonnikala on kyseessä. Lomamatkalla voi olla myös kätevää saada tarkka kalalaji googlattua latinalaisen nimen perusteella. Tavoitteena on myös vähentää petoksia: kalakaupan osapuolilla, niin jälleenmyyjillä kuin kuluttajillakin, on yksiselitteisempi tieto ostettavasta lajikkeesta.

Pakatuissa tuotteissa tieteellinen nimi tulee olla etiketissä tai vastaavassa. Pakkaamattomissa tuotteissa riittää, että tieteellinen nimi on julisteessa, kyltissä tai muussa vastaavassa. Tieteellisen nimenhän voi ottaa myös hauskana knoppitietona; oliko ruokana uunissa haudutettua Salmo salaria vai keitossa Lota lotaa?

Uuden asetuksen myötä kuluttajalle tulee myös kertoa tuotantomenetelmä (esim. pussilohi vai vapaana kasvanut), alue, jolla tuote on pyydetty tai viljelty, pyyntimenetelmä, onko tuote sulatettu pakasteesta ja tuotteen vähimmäissäilyvyysaika. Komissio on julkaissut taskuoppaan, josta uudet merkintävaatimukset voi tarkastaa.