Europe – En Marche!

Beethovenin Oodi ilolle tahditti Ranskan presidentinvaalien voittajaa Emmanuel   Macronia, kun hän astui puhujalavalle Louvren aukiolla vaali-iltana. Monille meistä kuvasi Beethoven tuossa tilaisuudessa paitsi Macronin – myös Euroopan – voittoa vaaleissa.

Jos voiton olisi vienyt Marienne Le Pen, olisi tilaisuutta epäilemättä juhlistettu Marseljeesilla. Paitsi että se on Ranskan kansallislaulu, oli se myös Vichyn Ranskan virallinen kansallislaulu. Sen sanat ovat patrioottiset. Samoilla sanoilla voi myös nostaa nationalismia – ja torjua maahanmuuttajia.

Nyt vaalien ratkettua olemme voineet viettää Eurooppa-päivää hieman huojentuneempina: pahin ei toteutunut, mutta ongelmat eivät liioin poistuneet. Viimeistään nyt ne on nostettava esille, etsittävä ratkaisuja ja aloitettava avoin keskustelu kaikissa EU:n jäsenmaissa – myös Suomessa.

Macronin mielipiteet haastavat ja jakavat paitsi ranskalaiset myös muun Euroopan. Hän haluaa tiivistää unionia à la francaise. Jos arkikeskustelussa ranskalaisia leimaa laxismi – löysyys, on Ordnung eli järjestys sana, joka on lyöty saksalaisten otsaan. Ennakkoluulot elävät.

Tämä tulee esille heti, kun alamme pohtia talous- ja rahaliiton tulevaisuutta. Macron ei ole ensimmäinen ranskalainen, joka on ehdottanut euro-alueelle omaa talousministeriä, omaa budjettia ja samalla tulonsiirtoja. Ajatukset eräänlaisesta fiskaaliunionista eivät ole vain ranskalaisia. Niillä on laajaa tukea Välimeren pohjoisrannalla. Samat maat ovat hallituspohjasta riippumatta vaatineet Saksalta elvyttävää talouspolitiikkaa – tuloksetta.

Financial Timesin haastattelussa vuonna 2015 Macron sanoi, että vain populistit hyötyvät austeritystä, eli kurinalaisuudesta. Tämä muistettaneen Berliinissä.

Toisaalta tuleva presidentti puhuu avoimesti Ranskan tarvitsemista reformeista. Kun väistyvä presidentti Francoise Hollande lupasi viisi vuotta sitten kymmeniätuhansia uusia työpaikkoja jo ennestään laajalle julkiselle sektorille, aikoo Macron karsia niitä rankalla kädellä. Toisella kädellään hän tarjoaa ranskalaisille sosiaalisempaa Eurooppaa mm. yhteisen työttömyysvakuutuksen muodossa.

Jos ja kun uusi presidentti puutuu julkisen sektorin työpaikkoihin, on Ranskassa edessä laajoja mielenosoituksia ja lakkoja. Kun Suomessa ensin neuvotellaan ja mennään lakkoon, jos sovintoa ei synny, on järjestys Ranskassa toinen. Ensin reipas lakko ja sitten neuvottelut. Tästä pitävät vahvat ammattiliitot huolen. Liioin ei Marine Le Peniltä puutu revanssin aiheita, jos Macron pitää mitä lupaa.

Kun Hollannin ja Itävallan vaalit ovat takana ja Brexit tosiasia, on EU:ssa nyt enemmän tilaa keskittyä ongelmiin, jotka yhä ovat olemassa torjuntavoitoista huolimatta. Ratkaisut yhteiskuntien polarisoitumiseen löytyvät usein parhaiten kansallisella tai paikallisella tasolla, vaikka syyttävä sormi osoittaa unionia. Mutta myös sitä on uudistettava.

Tosivääntö euroalueen tulevaisuudesta alkaa Saksan vaalien jälkeen. Kysymykset ja vaihtoehdot, joita Macron ja komissio ovat nostaneet esille, koskevat myös meitä suomalaisia. Eikä keskustelu koske vain taloutta. Puolustus, pakolaiset ja mm. sosiaalisen Euroopan kysymykset jakavat unionia idän ja  lännen sekä pohjoisen ja etelän kesken. Eikä jako mene vain maiden välillä, vaan myös niiden sisällä. Tästä pitävät osaltaan myös EU:n ulkopuoliset hajottajat huolen.

Täällä Suomessa meillä kansalaisilla on oikeus tietää, minkälaisia mielipiteitä edustajillamme on, jos niitä on. Kun keskustelu Reinin yli todella viriää, ei Saksan selän taakse enää mahdu piiloon.

Makkonen_IMG_2011_00383483 copy

Risto Makkonen, toimittaja

Mielipiteet ovat kirjoittajan omia eivätkä välttämättä edusta Euroopan komission kantaa.

Advertisements