EU maksaa joka suomalaiselle halvan kuntosalikortin verran – mutta voimistummeko siitä?

Toukokuussa tulee komission ehdotus unionin monivuotisiksi budjettikehyksiksi. Kuka kattaa Brexitin myötä budjetista katoavat miljardit, miten käy Suomen aluevarojen ja saavatko EU:n perusarvoja rikkovat maat edelleen tilisiirtoja, ovat esimerkkejä ajankohtaistuvista kysymyksistä.

Suomessa asiasta tähän asti käyty keskustelu on kierinyt erityisesti kahden asian ympärillä: nostetaanko EU:n kassaan menevää osuutta jäsenmaiden bruttokansantuotteesta (nykyisin noin 1 %) ja miten me nettomaksajamaana onnistumme saamaan tulevan neuvottelukierroksen pohjalta mahdollisimman ison ”saannon”. Vuonna 2016 Suomen todellinen EU-jäsenmaksu oli 0,14 prosenttia bruttokansatulosta eli kuukaudessa runsaan viitosen kansalaista kohden.

Suomen nopeasti kohentuva talous, Britannian lähtö sekä lähivuosien laajentuminen Balkanille merkitsevät sitä, että nettomaksusummamme todennäköisesti kohoavat tulevaisuudessa selvästi. Hinta kansalaista kohden kuukaudessa päätynee halvan kuntosalikortin lukemiin. Veronmaksajien oikeutettu kysymys on, että voimistummeko kyseisellä EU-kuntosalikortilla? Saammeko siitä todellista tuottoa?

Oli hinta suomalaista kohden vitosen tai kuntosalikortin verran on silti lähinnä sivuroolissa, kun arvioidaan Suomen todellisia saantoja eurooppalaisesta yhteistyötä. Otetaanpa pari esimerkkiä.

Kauppapolitiikka kuuluu unionin päätäntävaltaan ja siitä neuvottelevat Suomenkin puolesta komission virkamiehet. EU:lla on kauppasopimuksia tai vastaavia kymmenittäin. Viimeisin tehtiin Japanin kanssa ja parhaillaan neuvottelupöydän toisella puolen istuvat eteläisen Amerikan Mercosur-maat. Suomen bruttokansantuotteesta vienti kattaa noin 35 prosenttia, jolloin kauppasopimuksilla avautuvilla vientimahdollisuuksilla on rahoissa mitattuna aivan eri tason merkitys kuin Suomen EU-jäsenmaksulla ja saannoilla.

Vastaväitteenä tähän voi esittää, että kukoistavathan Norjan ja Sveitsin taloudet ilman jäsenyyttä ja EU-kauppasopimuksia. Maat suorittavat pääsystä EU:n sisämarkkinoilla kuitenkin käytännössä jäsenmaksun ja niiden asema maailman kauppaneuvotteluissa on unioniin verrattuna lähinnä sivustaseuraaja. Vaihtoehtotilanne eli Suomi neuvottelemassa yksin esimerkiksi Kiinan kanssa tai kauppasodassa Donald Trumpia vastaan voisi merkitä meille kylmää kyytiä.

Valitettavasti EU:n kauppapolitiikan taloudellisesta merkityksestä ei hämmästyttävästi ole tehty selvitystä sen paremmin EU-tasolla kuin Suomessa. Täten nettomaksusummat ja vastaavat luvut saavat edelleen hallita suomalaista keskustelua.

EU:n sisämarkkinoiden merkityksestä on sen sijaan tehty selvityksiä. Ne ovat yleensä osoittaneet, että unionin alueen bruttokansantuote olisi noin viisi prosenttia alempi, jos yhteismarkkinoita ei olisi. Jos tämän laittaa koskemaan Suomea, niin päädytään kahdentoista miljardin euron summaan.

EU tekee myös paljon asioita, joita on vaikea mitata rahassa, mutta joiden arvo voi muuten olla suuri. Mikä merkitys on esimerkiksi Horisontti 2020-tutkimusohjelmalla suomalaisen korkeakoululaitoksen kansainvälistymiseen, Erasmus-ohjelmalla opiskelijoiden kielitaitoihin ja maailmantuntemukseen sekä miten arvottaa vapaa liikkuvuus työntekijöille ja yrittäjille? Tällaisia asioita ei pidäkään tarkastella vain kamreerilaskemilla.

Jokaisen suomalaisen kannattaa siis maksaa jäsenyydestä tulevaisuudessa halvan kuntosalikortin verran kuukaudessa? Kyllä ja maksujemme kohoaminen on oikeastaan merkki Suomen paluusta vahvan talouden maaksi. Kaikki siis hyvin EU:n budjettirintamalla? Ei valitettavasti.

Jäsenmaat ovat jo vuosikymmeniä keskittyneet saantojensa maksimoimiseen, jonka vuoksi itse budjetin käyttökohteet ovat pitkälti jämähtäneet menneeseen aikaan. Jo vuosituhannen alussa belgialaisen professorin André Sapirin vetämä korkean tason EU-työryhmä esitti perustavanlaatuista muutosta: pois tukiaisajattelusta kannustamaan kasvua ja osaamista. Isoa muutosta ei juuri ole tullut.

Jäsenmaiden kapeakatseista kisaa nettomaksuista ja saannoista on kiihdyttänyt unionin niin sanottujen omien varojen jyrkkä lasku. Italialaisprofessori, ex-pääministeri Mario Monti teki äskettäin asian korjaamiseksi mietinnön, mutta pahimmassa tapauksessa senkin ehdotukset pyyhkäistään sivuun tulevissa budjettimittelöissä.

Suuri muutos takavuosiin verrattuna on silti se, että muutoksen tarve EU:n budjetin rakenteissa alkaa olla yleisesti ymmärretty. Enää puuttuu toteutus. Lopulliset päätökset EU:n monivuotisesta budjetista saatetaan tehdä Suomen puheenjohtajuuskaudella. Suomella olisi siinä uudistajan paikka.

Tyska modellen
Markus Penttinen, Akava //Richard Nordgren

Markus Penttinen

Kirjoittaja on Akavan kansainvälisten asioiden päällikkö ja EU:n talous- ja sosiaalikomitean jäsen

Kirjoittaja vastaa esittämistään mielipiteistä, jotka eivät välttämättä edusta Euroopan komission kantaa.

Advertisements