The final countdown?

EU on Britannian vanki juhannukseen saakka. Jäsenmaiden poliitikot eivät lausu ääneen mitään, mikä saatettaisiin tulkita kannanotoksi – puolesta tai vastaan – kun britit menevät vaaliuurnille. Kun sytytämme juhannuskokot tiedämme tuloksen, mutta emme tiedä, mitä seuraa, jos se merkitsee Brexitiä, Britannian eroa.

Britannian kampanjan aikana on tuon tuostakin palautunut mieleen EY-komission pressihuone 1990-luvun alussa. Eturivissä istuivat brittikirjeenvaihtajat tummat puvut päällä, kravatit kaulassa. Heistä The Guardianin John Palmer pyysi ja sai aina esittää ensimmäisen kysymyksen. Kysymys tuli, kunhan Palmer oli esittänyt oman kantansa esillä olleeseen asiaan. Sen jälkeen kun muutamat muutkin – ranskalaiset, saksalaiset jne. – olivat kysyneet, nousi nuoren vaaleatukkaisen britin käsi. Hänen kysymyksensä oli poikkeuksetta sarkastinen. Kaikille tuli selväksi, ettei kysyjä ollut mikään eurointoilija, federalistista puhumattakaan. Habitus: puolihuolimaton pukeutuminen ja kampaamattomat hiukset eivät peittäneet hänen taustaansa. Sen paljasti eatonilainen aksentti.

Hän oli Boris Johnson, The Daily Telegraphin kirjeenvaihtaja.

Itävalta oli tuolloin hakenut EY-jäsenyyttä. Kun Ruotsi päätti hakemuksesta heinäkuussa 1991, kääntyivät katseet Brysselissä Suomeen. Erityisesti brittikirjeenvaihtajat kiinnostuivat meistä, näin myös Boris Johnson. Muistan, että hän pyrki selvittämään, tuleeko Suomesta mahdollinen Britannian liittolainen, ensisijaisesti vapaakauppaa painottava jäsenmaa – Tanskan tapaan. Vastaukseni tuskin olivat kovin kiinnostavia, sillä niin syvällistä Suomen keskustelu ei tuolloin vielä ollut. Jäsenyyshakemuskin tuli viime tipassa, jotta ehdimme muiden EFTA-maiden mukaan jäsenyysneuvotteluihin.

Muiden kirjeenvaihtajien tavoin Johnsonin kiinnostus Suomeen hiipui pian sen jälkeen kun hakemus Brysseliin saapui. Mahdollisesti hänelle kirkastui, että Suomi pyrkii pikemminkin unionin ytimeen kuin reunavaltioksi.

Ranskalaisen päivälehden Liberationin kirjeenvaihtaja Jean Quatremer muisteli äskettäin, että kirjeenvaihtaja Johnsonin motto oli: ”Älä koskaan anna tosiasioiden sotkea hyvää juttua”. Hän oli yksi toimittajista, jotka lähettivät Brysselistä lähinnä vitsiksi tarkoitettuja juttuja, joissa saattoi olla hitunen totta. Faktoiksi tarinat muuttuivat viimeistään siinä vaiheessa, kun ne Lontoon kautta Suomeen saapuivat.

Jälkiviisaasti voi arvioida, että Johnsonilla oli jo tuolloin myös poliittista lahjakkuutta. EU-asioissa hän ei ole takinkääntäjä, mutta kylläkin lahjakas tuulenhaistaja. Ilman tätä lahjaa hänestä ei olisi tullut menestyvää poliitikkoa, Lontoon pormestaria, kansallista ja kansainvälistä julkkista. Sekoitus yläluokkaista arroganssia ja rahvaanomaisuutta on nostanut hänet suosion huipulle. Siellä hän pysyy, kävi äänestyksessä miten tahansa. Jos Britannia jää jäseneksi, voi vastoinkäymisestä aina syyttää Brysseliä.

Mutta jos leave-puoli voittaa, voi Johnsonista tulla pääministeri. Silloin häntä ei käy kateeksi. Voitonhurman kadottua on edessä arki ja pitkät neuvottelut, taata ne edut, joita Brexitin kannattajat ovat kansalle luvanneet. Suurenkin maan itsenäisyys on suhteellista. Päätösvaltaa voi näennäisesti palata kotimaahan, samalla kun vaikutusvalta ohenee. Globaalissa maailmassa Britanniakaan ei enää ole Great.

Olipa äänestyksen tulos mikä tahansa, ei EU:n ydin lopulta sula. Sen sijaan jälkipyykki on mittava ja se on pestävä. On uskallettava nostaa esille ja keskusteluun kakki ne asiat, jotka ovat syöneet sisältä niin unionia kuin sen jäsenvaltioitakin. EU:n paradoksi on, että puutteet, joista sitä aiheellisesti arvostellaan, ovat korjattavissa vain yhteisillä päätöksillä. Tämä vaatii poliitikoiltamme rohkeutta ja visioita, jotka yltävät vaalikausien yli.

Britannialla on pitkä imperiumin historia. Se oli maailmanvalta. Parlamentarismi on siellä syntynyt. Sen instituutiot toimivat ja täyttävät kaikki demokratian ja oikeusvaltion vaatimukset. Toisin kuin Ranskalle, on kaupan rajojen madaltaminen ollut briteille tavoite sinänsä. Globalisaatio on heille ollut arkipäivää jo kauan ennen kuin käsite keksittiin.

Tästä huolimatta EU-eron kannattajilla on mittakaavavirhe. Paluuta entiseen ei ole. Vai mitä, entinen kollega Johnson?

Makkonen_IMG_2011_00383483 copy

Risto Makkonen, toimittaja

Kirjoittaja vastaa esittämistään mielipiteistä, jotka eivät välttämättä edusta Euroopan komission kantaa.

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s