Kiittäkäämme EU:n kriisejä

Pakolaisvirta, Britannia ja populismi ovat pääsyitä sille, että EU-alueen henkilöiden vapaa liikkuvuus natisee nyt liitoksistaan. Ja tällaisen unionin peruspilarin natistessa huojuu koko rakennelma.

Aivan liian usein Lähi-idän pakolaismuutto ja EU-kansalaisten liikkuvuus jäsenmaasta toiseen lyödään samaan ”mamu-koriin”, vaikka on kyse kovin erilaisista ilmiöistä. Ihmisten mieliin on tarjolla sekavahko keitos ja kuitenkin 28 maan yhteisön yli puolen miljardin väkiluvussa miljoona pakolaista on lähinnä ruokalusikallinen keittokattilaan.

Toisekseen Britanniassa ei odoteta suomalaisen juhannusaaton aikaan kokon sytyttämistä, vaan karkaako EU-kasken poltto käsistä. 23.6.2016 kansanäänestyksen ykkössisältökysymyksenä on – what a surprise – maahanmuutto. Saarivaltakunnan hallituksen mukaan se on ollut ”kestämätöntä”. Kun muuton kauhistavuutta alettiin julistaa jo ennen nykyistä pakolaisvirtaa, Britannian nettomaahanmuutto oli 0,46 % luokkaa väestöstä. Suomen vastaava luku oli yhtäläistä tasoa 0,3 %. Samalla logiikalla Suomen virolaismuutto olisi kestämätöntä ja siinä olisi ison melun noston paikka.

Kierroksia eurooppalaiseen liikkuvuuskeskusteluun on lisännyt niiden tolkun ihmisten jääminen jalkoihin julkisessa keskustelussa ja populismi. On yhtäältä luotu liian ruusuisia kuvia pakolaisvirtojen kotouttamisesta ja pitkän tähtäimen hyödyistä. Esimerkiksi maailman korkeimpien työllisyysasteiden uppovauraassa Ruotsissa pakolaisperäisiä maahanmuuttajia vaivaa pysyväisluonteinen massatyöttömyys. Toisaalta on pahimmillaan herkuteltu maahanmuuton väitetyillä vitsauksilla ja vaivoilla periaatteella ”missä maahanmuuttaja, siellä ongelma”.

On syytä muistaa, kuinka sadat tuhannet suomalaiset maastamuuttajat puursivat Volvoja Göteborgissa ja siivosivat sisulla sairaaloita Tukholmassa, mutta ne rikospohjaiset ”En finne igen”-otsikot löivät heidän jokaisen otsaan leimaa.

EU on äskettäin solminut sopimukset Turkin kanssa pakolaismuuton tulppaamisesta ja Britannian kanssa väitettyjen sosiaalituristien etujen karsimisesta. Muun muassa kaikki tutkimukset osoittavat, että eurooppalainen muutto ei perustu sosiaaliturvashoppailuun. Nämä sopimukset ovatkin osin kyseenalaisia, mutta realistisia vaihtoehtoja ei ole silti juuri tarjottu. Ilman ratkaisuja näköpiirissä oli vaara unionin jäsenmaiden välisten rajatolppien esiinkaivuusta varmuusvarastoista ja Britannian takuuluisu reunavaltioksi.

Voidaanko nyt sitten huojentua? Schengen-alue ja EU:n sisäisen vapaa liikkuvuus lopullisesti pelastettu? Tuskin. Tulevia draaman aineksia on tarjolla yltäkyllin. Afrikan ja Lähi-idän lämmössä on edelleen satoja miljoonia ihmisiä, joille syyssateinen Savonlinna merkitsee parempaa elintasoa ja turvaa elämään. Turkille ja Ukrainalle myönnettyjen viisumivapauksien vaikutuksia ei ole juuri pohdittu, vaikka EU:n paremman säätelyn tavoitteen mukaan validit vaikutusarvioinnit ovat kaiken A ja O. Venäjä osoitti, että se voi halutessaan ”lorauttaa” annoksen muuttajia yli läntisen rajansa sekaannuttamaan tilannetta.

Britannian kohtalo on oma erityiskysymyksensä. Se voi päätyä nykytilan jatkumiseen ja muissa EU-maissa unionin vapaan liikkuvuuden eduista nauttivien 2 miljoonan britin helpotuksen huokaisuun. Tai sitten aikanaan Kanadasta Uuteen-Seelantiin näkyneen Union Jack-lipun liehunta-alue supistuu edelleen Brysselillä ja se korvataan komission lipputangoissa Skotlannin pyhän Andrewin lipulla.

Draamaa saattaa siis olla tarjolle vielä vuosiksi, mutta eurooppalaisen muuttoliikenäytelmän käänteiden ei nyt pidä antaa sokaista. Sinä kuuluisana saavutettuna etuna pidettyä EU:n sisäistä vapaata liikkuvuutta on näiden paineiden puristuksessa alettu nimittäin ymmärtää ja puolustaa ennen näkemättömällä tavalla. Viimeisimmän eurobarometrin mukaan sitä tukee esimerkiksi suomalaisista 88 prosenttia.

Tätä on helppo ymmärtää, kun jo rajatarkastusten palauttaminen tietäisi jatkuvia miljardilaskuja elinkeinoelämälle ja ylöshinautuvia hintoja kuluttajille. Ilman vapaata liikkuvuutta suomalaisten helppo eläkeläismuutto Espanjaan, vaivattomat ostoskeikat Tallinnaan ja opiskelijoiden vaihtovuodet Ranskassa olisivatkin yhtäkkiä kysymysmerkkien edessä. Sari Sairaanhoitaja ja Ilkka Insinööri eivät ehkä pääsisikään työnhakumatkalle Saksaan.

EU:n perustuslakikansanäänestyksistä alkaneet, Ukrainan, Kreikan ja Britannian kriiseillä vahvistuneet ja nyt muuttoliikeväännöillä täydellistyneet EU:n kiirastulipäivät jatkuvat jatkumistaan. Silti siinä kuuluisassa pitkässä juoksussa voimme ehkä jäädä niille kiitollisuudenvelkaa. Hädän hetkillä olemme oppineet ymmärtämään omia perusarvojamme, EU:n saavutuksia ja eurooppalaisen yhteistyön arvoa enemmän kuin koskaan ennen.

Tyska modellen
Markus Penttinen, Akava //Richard Nordgren

Markus Penttinen

Kv. päällikkö

Akava

EU:n talous- ja sosiaalikomitean jäsen

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s