Isältä pojalle

Laihialaisisäntä oli menossa poikansa kanssa kirkkoon. Pojalla oli jalassaan uudet saappaat. Isä huomasi saappaat ja kysyi:

– Onko nua ne uuret saappahat, jokka sullon jalaas?
– On, isä.
– Otahan sitte vähän pirempiä askelia.

Kaikille tutut laihialaisvitsit perustuvat stereotypiaan eteläpohjalaisten ylenpalttisesta säästeliäisyydestä tai suoranaisesta saituudesta. Kohta irvailu loppuu. Laihialaiset ovat nimittäin olleet kiertotalouden edelläkävijöitä.

Euroopan komissio hyväksyi joulukuun alussa kiertotalouspaketin, joka nostaa säästäväisyyden uuteen arvoon. Paketissa ei ole kyse ainoastaan eurooppalaisyritysten resurssitehokkuuden parantamisesta tai niukkenevien luonnonvarojen säästämisestä, vaan myös yksityisellä kulutuksella on iso rooli kiertotalouden edistämisessä.

Suurin osa yksityisestä kulutuksesta sekä arvon että materiaalivirtojen näkökulmasta kuluu asumiseen, liikkumiseen ja ruokaan. Kalusteet, elektroniikka sekä vaatteet ja jalkineet muodostavat toiseksi merkittävimmän ryhmän. Laihialaispojan saappaillakin on siis merkitystä.

Muillakaan kuluttajilla ei liene mitään sitä vastaan, että tuotteet kestäisivät pidempään. Isältä pojalle. Joko omalle pojalle tai jollekin jakamistalousnatiiville.

Tupakantumpeista ruosteenestoainetta

Erään ympäristöpalveluja tuottavan suomalaisen pörssiyrityksen mukaan on helppoa muuttaa ketsuppipullo polttoaineeksi tai säilykepurkki haarukaksi. Paljon vaikeampaa on muuttaa ihmisten ajattelutapoja.

En tiedä tarkkoja lukuja siitä, kuinka paljon alumiinista ja teräksestä tehtyjä säilykepurkkeja käytetään esimerkiksi uusien haarukoiden valmistuksessa. Uusioalumiini kuluttaa kuitenkin vain kymmenen prosenttia siitä energiasta, jota tarvitaan uuden alumiinin tuottamiseen. Isossa kuvassa säilykepurkeillakin on vaikutusta, sillä Euroopan komission selvitysten mukaan jo 15 prosenttia tehokkaampi luonnonvarojen käyttö toisi talouteen 2–3 miljoonaa uutta työpaikkaa.

Kiertotalous perustuu uusiin liiketoimintamalleihin ja -palveluihin. Jonkun jätteet ja sivuvirrat ovat jollekin toiselle arvokasta raaka-ainetta. Blogia kirjoittaessani silmiini osui lehtiuutinen, jonka mukaan muutamia vuosia sitten tehdyn kiinalaistutkimuksen mukaan tupakantumpeista saatavilla kemikaaleilla voitaisiin ehkäistä teräsputkien ruostuminen. Raaka-aineesta ei ainakaan tule pulaa, sillä laskelmien mukaan kaatopaikoille ja luontoon päätyy joka vuosi 4,5 tuhatta miljardia tupakantumppia! Kiertotaloudessa vain mielikuvitus – ja tekninen osaaminen – on rajana.

Hyviä esimerkkejä löytyy myös Suomesta. Kuopioon suunnitellaan maailman suurinta uuden sukupolven biotuotetehdasta. Tehtaan jäähdytysvedet eivät sellaisenaan sovellu esimerkiksi kaukolämmön tuottamiseen, mutta kasvihuoneiden lämmitykseen kyllä. Voi olla, että tulevaisuudessa tehtaan piippujen juurella kasvatetaan ympärivuotisesti tomaatteja ja kurkkuja. Tehtaan jätemateriaalista osataan jo nyt tuottaa myös lannoitteita.

Sahanpurusta luonnonlöpöä

Suomalainen energiayhtiö St1 on ollut bio- ja kiertotalouden todellinen edelläkävijä. Se on valmistanut elintarviketeollisuuden jätteistä ja tähteistä liikenteen polttoainetta jo vuodesta 2009 lähtien. Kajaaniin valmistuu ensi vuonna uusi tehdas, jossa etanolia tehdään sahanpuruista. Sitä voi jo sanoa luonnonlöpöksi.

RE85-biopolttoaineen myynti on ollut Suomessa melko vaatimatonta. Se johtuu osin tiedon puutteesta ja osin ajattelutavoista. Liikenteen turvallisuusvirasto Trafi helpotti vastikään vuosien epäröinnin jälkeen bensiiniauton muuttamista bioetanolikäyttöiseksi. Jospa se oli monelle vihreän sydämen omistavalle autoilijalle hyvä porkkana vähäpäästöiseen flexfuel-autoiluun.

Kaikki edellä kuvatut tapaukset ovat esimerkkejä kulutusyhteiskunnan vääjäämättömästä muuttumisesta kierrätysyhteiskunnaksi. Kukaan ei voi siirtyä kiertotalouteen yksin. Tuota-käytä-hävitä -mallista siirrytään malliin, jossa tuotetta ei käytetä loppuun, vaan sen alkuperäinen suunnittelu mahdollistaa kunnostuksen, uudistuksen, uudelleenvalmistuksen ja uudelleenkäytön.

Suomessa kiertotalouden uusi uljas aikakausi alkaa symbolisesti 1. tammikuuta 2016. EU:n kaatopaikkadirektiivin myötä biohajoavaa ja muuta orgaanista yhdyskuntajätettä ei saa enää viedä kaatopaikalle.

Niin se vaan on, että kulutusjuhlien ja kertakäyttökulttuurin aika on ohi.

Jari-Shvonen

 

 

Jari Sihvonen, tiedottaja

Europe Direct Kuopio ja Pohjois-Savon liitto

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s