Pariisin iskuista

Tätä kirjoitettaessa kertovat uutiset poliisioperaatiosta ja laukaustenvaihdosta Pariisin esikaupungissa. Jalkapallo-ottelu Hannoverissa peruutettiin terroristiuhan vuoksi eilen. Kaksi Air Francen lentoa Yhdysvalloista Eurooppaan keskeytti matkan pommiuhan vuoksi.

Nämä ja viime päivien uutiset kertovat mm. sen, että ranskalainen – laajasti ottaen kansainvälinen –terrorismin torjunta on epäonnistunut surkeasti. Kaiken kattavaksi arvioitu amerikkalainen ja vähintään hyväksi uskottu tele- ja internettietojen ranskalainen seurantajärjestelmä ei pysynyt tehtäviensä tasalla.

Oma lukunsa ovat maat, joissa lainsäädäntö estää mahdollisten epäiltyjen tehokkaan seurannan ja joka tekijä sellaisenaan saattaa olla pull-factor viranomaisia piileskeleville. Yksi tällaisista maista saattaa olla Suomi.

Presidentti Francois Hollande aloitti puheensa Versailles’ssa dramaattisesti: “Ranska on sodassa!” Molempien kamarien edustajat päättivät tilaisuuden laulamalla Marseljeesin. Eetos ja paatos olivat kohdallaan – erityisesti sitä oli logos! Hollanden pyyntö EU:n turvatakuiden käyttöönotosta –ensimmäistä kertaa historiassa – oli taitava poliittinen ja diplomaattinen siirto. Vaikka se osoitti Ranskan olevan kykenemätön selviämään haasteesta yksin tai yhdessä nykyisen yhteistyön sisällä, se samalla laajensi vastuun terrorismin vastaisessa taistelussa poliittisesti ja juridisesti koko EU:n laajuiseksi.

Puolustusministereiden yksimielinen päätös hyväksyä turvatakuut oli – presidentti Sauli Niinistön sanoin – merkittävä virstanpylväs. Parhaimmillaan se voi olla enemmänkin, käänne kohti tiiviimpää, myös puolustusunionia. Siinä Ranskalla voi olla sen haluama johtava rooli – se jota Saksa ei halua.

“Frankrikes sak är vår”, eikä vain meidän vaan kaikkien eurooppalaisten asia. Kaikkea mahdollista tukea on luvattu antaa, myös sotilaallista. EU:n sisällä ei kuitenkaan ole rakennetta, joka voisi ottaa sitä vastaan. Jos Ranskaa halutaan auttaa sotilaallisesti, se voi tapahtua lähinnä kahdenvälisesti. Yksi mahdollisuus on lisätä omaa panostusta sellaisiin Pohjois-Afrikan kriisinhallintaoperaatioihin, joilla arvioidaan olevan suorin vaikutus terrorismin syiden hävittämiseen. Näitä vaihtoehtoja joutuu nyt mm. Ruotsi miettimään.

Sotilaita ei Suomi voi lähettää lainsäädäntönsäkään vuoksi. Lähinnä kyseeseen tulee poliisi- ja tiedusteluyhteistyö.
Pienten maiden kyky antaa apua on tietysti suhteessa niiden voimavaroihin. Isoja asioita ei voida tehdä. Viranomaistukea ja tiedustelutietoa sen sijaan pystyvät sekä Suomi että Ruotsi antamaan. Poliittisesti, retorisella tasolla sen sijaan rajoitteita ei ole.

Ulkoministeri Timo Soinia mukaillen, nyt ei katsomopaikkoja jaeta. Kaikkien on oltava näyttämöllä ja toimittava. Tehdään mitä voidaan. Yhtenäisyyttä, luottamusta ja luottamuspääomaa tulevaisuutta varten luodaan puheilla, lausunnoilla ja ennen muuta teoilla. Mitä ne ovat, se nähdään, kunhan konkreettiset pyynnöt Ranskasta tulevat. Ja mitä tahansa tehdäänkin, Suomi toimii siten kuin se toivoisi itseään kohdeltavan.

tuomi-nikula

Petri Tuomi-Nikula
johtava asiantuntija, UM Viestintäosasto

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s