Luomua banaaninsyöjän näkökulmasta

Euroopan komissio julkaisi pari viikkoa sitten (24.7.2014) raportin EU-maiden luomuviljelystä. Raportista kävi ilmi mm. että luomuviljely lisääntyy EU:n alueella jatkuvasti, ja että luomuviljelijät ovat usein nuorempia kuin perinteiset viljelijät keskimäärin ovat. Helsingin Sanomat oli sen sijaan julkaissut pari päivää aikaisemmin artikkelin, jossa kerrottiin, että vaikka kuluttajien kiinnostus luomutuotteita kohtaan kasvaa, suomalaiset viljelijät ovat entistä haluttomampia siirtymään luomutuotteiden viljelyyn. Suomessa viljelyyn käytetystä maasta vain noin kahdeksan prosenttia käytetään luomutuotteiden viljelemiseen. Se on enemmän kuin EU:n keskiarvo, joka on noin kuusi prosenttia. Mutta on meilläkin parantamisen varaa. HS kirjoittaa: “EU:n maataloustuki muuttuu ensi vuonna siten, että luomutuet erotetaan muista tuista. Samalla luomutuen taso nousee.” Kuitenkaan viljelijät eivät ole kovin halukkaita siirtymään luomuun – ehkä siksi että uusi tukijärjestelmä ei ole vielä tarpeeksi selkeä? Vai onkohan kuitenkin jossain määrin kyse asenteesta ja tiedon puutteesta?

Rehellisesti sanottuna en ole itsekään aikaisemmin ollut mikään luomuintoilija. Olen ostanut luomutuotteita silloin tällöin, usein siksi että tuote on ollut sekä Reilu kauppa – että luomutuote. Kiinnostukseni luomuun kuitenkin kasvoi lukiessani komission raporttia, mutta vielä enemmän kun satuin näkemään artikkelin jossa kerrottiin miten paljon eri torjunta-ainejäämiä hedelmissä saattaa olla. Itse olen sen verran allerginen melkein kaikille hedelmille, että niitä ei tule paljon ostettua.

Paitsi banaaneja. Banaani on periaatteessa ainoa hedelmä jota pystyn syömään, ja sitä tulee sitten syötyä sitäkin enemmän. Arvioin syöväni viikossa jopa 3-4 kiloa banaania, mikä tekee vuodessa yhteensä jotain 150 ja 200 kilon välillä. Kyse on siis pelkästään yhdestä ihmisestä. Joku saattaa tässä kohtaa ajatella että olenkohan muuttumassa apinaksi, mutta ainakaan vielä ei ole muutosta huomattavissa. Aloin miettiä, että ehkä sillä sittenkin on väliä syönkö luomu- vai ns. perinteisiä banaaneja.

EU:n sisällä on säännelty torjunta-aineiden käyttöä. Torjunta-aineilla, joita käytetään viljelyssä EU:ssa, ei saa olla haitallisia vaikutuksia kuluttajalle, luonnolle tai viljelijälle. Luomuviljelyssä torjunta-aineiden käyttöä on säännelty vielä enemmän. Myös tuontituotteista on tietyt säännöt olemassa. Esimerkiksi on olemassa raja sille, kuinka paljon torjunta-ainejäämiä saa olla EU:hun tuoduissa tuotteissa. Se mitä taas on vaikeampi säännellä, on kuinka paljon torjunta-aineet vaikuttavat mm. EU:n ulkopuolella olevien viljelijöiden terveyteen. Vaikka torjunta-ainejäämiä ei EU:hun tuoduissa tuotteissa olisikaan kuluttajan terveydelle haitallista määrää, ei ole takuita siitä ettei torjunta-aineita olisi käytetty liikaa viljelijöiden terveyden kannalta.

Tämä juuri onkin syy joka sai minut kiinnostumaan enemmän luomusta. Löysin mm. EWG:n (Environmental Working Group, Amerikkalainen ympäristöjärjestö joka on erikoistunut mm. kemiallisten aineiden tutkimukseen) sivuilta listan, jossa oli lueteltu 48 hedelmää ja niiden sisältämät torjunta-ainejäämät. Hedelmät oli järjestetty torjunta-ainejäämiä eniten sisältävästä hedelmästä vähiten sisältävään. Omena oli ensimmäisellä sijalla, ja lempihedelmäni, eli banaani, löytyi sijalta 32. Vaikka banaani sijoittuikin listalla melko alhaalle, lukiessani lisää sivuilta huomasin että lähes kaikkiin (USA:han) maahantuotuihin banaaneihin oli käytetty paljon torjunta-aineita. Banaaneissa itsessään ei ollut niinkään paljon torjunta-ainejäämiä, mutta kyse oli enemmänkin torjunta-aineiden käytön vaikutuksesta viljelijöiden terveyteen. Vaikka kyse olikin USA:n maahantuonnista, voin kuvitella että suuri osa saman tuottajan banaaneista päätyy myös tänne Suomeen (esim. isojen tuotemerkkien banaanit kuten Chiquita, Dole jne.).

En haluaisi, että ne 150–200 kiloa banaania jotka ostan kotiin joka vuosi olisivat jotenkin aiheuttaneet haittaa banaanien viljelijöille tai luonnolle. Jos pystyisin, ostaisin Suomessa tai muualla EU:ssa tuotettuja hedelmiä, joiden viljelyä EU pystyy paremmin seuraamaan. Mutta koska allergiani takia olen tuomittu syömään pelkästään banaaneja, jos ollenkaan haluan syödä hedelmiä, haluan vastedes yrittää ostaa luomua niin paljon kuin mahdollista.

Ehkä me nuoret EU:ssa olemme enemmän tietoisia luomuviljelystä ja sen hyödyistä kaikille osallisille, koska nykyään löytyy niin paljon tietoa kaikesta terveydelle haitallisesta. Tämä ehkä selittää sen että luomuviljelijöiden keski-ikä on alempi kuin ns. perinteisten viljelijöiden. Mutta ehkä me nuoret tiedämmekin vain liikaa? Eihän torjunta-aineiden haitoista ole välitetty yhtä paljon aikaisemmin. Enhän minä itsekään ollut.

Och sen samma på svenska…

Bananfantastens ekologiska funderingar

150-200 kg. Ungefär så mycket bananer äter jag varje år. Jag är allergisk för nästan alla andra frukter, men bananer äter jag desto mera. Det blir ofta något mellan 3 och 4 kg per vecka. När jag insåg hur mycket bananer jag faktiskt äter, började jag fundera att det kanske har en betydelse vad jag egentligen stoppar i mig.

Jag har aldrig egentligen varit någon eko-fantast. Jag köper ekologiska produkter då och då, men mest för att de är Fairtrade-produkter som även råkar vara ekologiska. Mitt intresse för eko ökade då jag läste Europeiska kommissionens rapport om ekoodling inom EU. Det visade sig att odlingen av ekologiska produkter ständigt ökar i EU, och att medelåldern för odlare av ekologiska produkter är lägre än för s.k. traditionella odlare. Helsingin Sanomat hade däremot några dagar tidigare publicerat en artikel om att jordbrukarnas villighet att börja odla ekologiskt håller på att gå nedåt, fastän ekologiska produkters popularitet ökar bland konsumenterna. Kan detta bero på att EU:s nya system för jordbruksstöd, som skiljer på ekologisk och traditionell odling, inte är tillräckligt klar och tydlig? Eller kan det kanske vara frågan om attityder och otillräcklig information om nyttan med ekoprodukter?

Efter att ha läst kommissionens rapport, hittade jag på EWG:s (Environmental Working Group, Amerikanskt företag som specialiserar sig på bl.a. forskning av kemikalier) sidor en lista som hade uppräknat 48 frukter och deras bekämpningsmedelsrester. Äpple var på första plats med mest rester, medan min favoritfrukt bananen, var på plats nummer 32. Trots att bananen var ganska långt nere på listan, fick jag reda på att man använt mycket bekämpningsmedel i nästan alla (till USA) importerade bananer. Det fanns alltså inte kvar så mycket rester av bekämpningsmedlen, men mängden som använts under odlingen kan ha påverkat odlarnas hälsa. Även om det var frågan om importen till USA, kan jag tänka mig att en stor del av samma producenters bananer även importeras till Finland.

Inom EU finns det regler för hur mycket bekämpningsmedelsrester det får finnas i importerade livsmedel. Men det är mycket svårare att begränsa hur mycket bekämpningsmedel som faktiskt används utanför EU. Det finns alltså inget som garanterar att mängden bekämpningsmedel inte skulle vara skadlig för odlarnas hälsa. Odlingen inom EU är däremot bättre reglerad. Regeln är att användningen av bekämpningsmedel inte ska ha skadlig verkan på konsumenten, odlaren eller naturen.

Jag vill inte att de 150-200 kg bananer jag årligen äter skulle på något sätt skada odlarna eller naturen. Om jag kunde, skulle jag köpa frukter som odlas i Finland, eller annanstans inom EU, då deras odling bättre kan kontrolleras av EU. Men eftersom jag är dömd till att äta bananer för resten av mitt liv – om jag alls vill få i mig några frukter – så ska jag hädanefter försöka köpa så mycket ekobananer som möjligt.

Kanske ungdomarna i EU är mer medvetna om ekoodling och dess fördelar, eftersom man nuförtiden kan hitta så mycket information om allt som är skadligt för hälsan. Detta kanske förklarar varför medelåldern för ekoodlare är lägre än för traditionella odlare. Men kanske vi unga bara har för mycket information och därför oroar oss mer än man gjorde tidigare? Inte brydde man sig förr lika mycket om bekämpningsmedlens skadliga verkan. Inte gjorde jag ju det själv heller.

Sandra Mitts

Kirjoittaja toimi kääntäjäharjoittelijana Euroopan komission Suomen-edustustossa. Tekstissä esitetyt mielipiteet ovat hänen omiaan.

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s