Infrastruktuuriin on investoitava jotta tiejärjestelmä ei halvaannu

Euroopan auto- ja kuorma-autoteollisuus sekä maantietavaraliikenne ovat elintärkeitä yhteiskuntamme sosiaaliselle ja taloudelliselle rakenteelle, ja niiden avulla miljoonat EU-kansalaiset voivat matkustaa ja tuhannet yritykset menestyä.

Tieliikenteen ympäristöön aiheuttamien kielteisten vaikutusten rajoittamisessa on edistytty huimasti. Kahden vuosikymmenen aikana uusien ajoneuvojen päästöt ovat vähentyneet dramaattisesti. Siitä huolimatta tieliikenne on edelleen suuresti vastuussa ilman pilaantumisesta.

Alan toisena haasteena ovat ruuhkat ja niiden vaikutukset kilpailukykyyn. Euroopan tieverkosto on venytetty kapasiteettinsa äärirajoille. Jos asialle ei tehdä mitään, liikenneruuhkat voivat pian halvaannuttaa EU:n tieverkostoon. Lisäksi infrastruktuurin laatu heikkenee, ja sen ylläpitämiseksi tai päivittämiseksi ei ole riittävästi varoja. Näillä aloilla on kiinnitettävä huomiota liikenteen talous- ja ympäristötehokkuuteen.

Euroopan komissio on jo ryhtynyt toimiin ja esittänyt muutoksia raskaiden tavarankuljetusajoneuvojen enimmäispainoja ja -mittoja koskeviin sääntöihin. Tarkoituksena on parantaa kuorma-autojen talous- ja ympäristötehokkuutta aerodynaamisemman suunnittelun avulla. EU:n valmistajat voisivat suunnitella ja tuottaa ”tulevaisuuden rekan”, jota voitaisiin myydä maailmalla globaalina vertailukohtana. Nämä kuorma-autot voisivat myös parantaa liikenneturvallisuutta.

Kaikki osapuolet voittavat. Liikennöitsijät lisäävät taloudellista tehokkuuttaan. Kuorma-autojen päästöt pienenevät ja liikenneturvallisuus parantuu. Eurooppalaiset kuorma-autovalmistajat saavat arvokkaan liiketaloudellisen tilaisuuden säilyttää maailman markkinajohtajuus.

Yksi suurimmista ongelmista on se, ettei liikenteen infrastruktuuriin investoida tarpeeksi. Alan julkiset investoinnit ovat jumiutuneet 1990-luvulle, kun joissain Euroopan osissa on vielä rakennettava puuttuvaa infrastruktuuria. EU, joka joskus oli maailmanlaajuinen esimerkki infrastruktuurin laadusta, on jäänyt investoinneissa jälkeen. Tämä on ensimmäinen vuosi, kun Kiina käyttää teihin enemmän rahaa kuin EU.

Kunnossapitomäärärahojen suurilla leikkauksilla on ollut kielteinen vaikutus teiden kunnossapidon tasoon useimmissa EU-maissa. Kyse on elämästä ja kuolemasta. Emme saisi unohtaa, että liikenneturvallisuuteen vaikuttaa suoraan se, miten EU:n teitä korjataan, etenkin siltojen ja tunnelien osalta.

Eurooppa tarvitsee sujuvia ja hyvin ylläpidettyjä liikenneyhteyksiä talouskasvun vauhdittamiseksi, uusien työpaikkojen luomiseksi ja siksi, että sen miljoonilla kansalaisilla ja yrityksillä pitää olla saumaton pääsy EU:n sisämarkkinoille. Infrastruktuuriverkko alkaa murentua ilman investointeja. Pikakorjaukset eivät pian riitä pitämään teitä ja siltoja kulkukelpoisina, jolloin tarvitaan perusteellista korjausrakentamista. Mitä pidemmäksi aikaa jätämme asian sikseen, sitä enemmän se maksaa pitkällä tähtäimellä.

Euroopan tiet myös ruuhkautuvat yhä pahemmin. Ensi näkemältä ilmeisin ratkaisu olisi laajentaa verkostoa. Todellisuudessa se ei kuitenkaan ole mahdollista, ainakaan Euroopan läntisessä osassa, ensinnäkin siksi että siihen ei ole varoja. Ja vaikka rahaa tähän olisi, ratkaisu ei olisi kestävä, koska lisäkapasiteetti vain lisäisi kysyntää ja neutraloisi ruuhkan tilapäisen helpottumisen. Ruuhkien tällä hetkellä Euroopan yrityksille ja kansalaisille aiheuttamien kustannusten määrä vastaa yhtä prosenttia koko EU:n vuotuisesta BKT:sta.

Pitkällä tähtäimellä ruuhkiin voidaan vaikuttaa vain vaikuttamalla ihmisten käyttäytymiseen. Tiet tukkeutuvat aamun ja iltapäivän ruuhkahuippujen aikana, mutta muulloin niiden kapasiteettia jää suuresti käyttämättä. Jos saisimme suostuteltua riittävän määrän ihmisiä käyttämään teitä eri aikoina sekä käyttämään yhteiskuljetuksia ja jos tavarantoimitukset tehtäisiin myöhään illalla tai aikaisin aamulla, ruuhkat helpottaisivat.

Kohdennetut hintakannustimet ruuhka-ajan maksujen muodossa voisivat helpottaa käytöksen muuttamista. Ne olisi otettava mukaan laajempaan liikenteen rahoittamista koskevaan strategiaan. Se olisi paitsi tehokkaampaa, myös reilumpaa: käyttäjän, eikä vain veronmaksajan, tulisi osallistua oikeudenmukaisella osuudella rakentamis- ja ylläpitokustannuksiin. “Käyttäjä maksaa” -periaatetta sovelletaan nyt jo rautatie- ja lentoliikenteessä – joten ei ole syytä miksi tieliikennettä pitäisi kohdella eri tavoin. Vastaavasti käyttäjän tulisi voida käyttää infrastruktuuria, jonka laatu on asianmukainen.

Maantietavaraliikennemarkkinoilla on toisenlaiset haasteet. Kyseessä on yksi sisämarkkinoiden harvoista palvelualoista, jonne pääsy on edelleen rajoitettu. Se estää talouden tehokkuutta ja on sisämarkkinoiden hengen vastaista. Tällä hetkellä kuljettajat eivät voi ottaa kuormia kun niitä ilmaantuu tarjolle, mikä vaikeuttaa tarjonnan ja kysynnän yhteensovittamista.

Yrityksiä suojataan keinotekoisesti kilpailulta kansallisilla markkinoilla käyttämällä sääntelyesteitä. Sääntöjä olisi yksinkertaistettava, jotta voidaan varmistaa, että niitä noudatetaan tehokkaammin, vaikuttavammin ja johdonmukaisemmin koko EU:ssa. Myöhemmin tänä vuonna komissio esittelee raportin tilanteesta markkinoilla.

Odotamme mielenkiinnolla yhteistyötä Euroopan parlamentin ja neuvoston kanssa aloitteidemme menestymiseksi. Se on elintärkeää Euroopan maantieliikenteen tulevaisuudelle.

Matthias Ruete on Euroopan komission liikenteen ja liikkumisen pääosaston pääjohtaja. 

Kirjoitus julkaistiin ensimmäisen kerran tällä sivulla. 

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s